Kirja joka on esitetty väärässä valossa

”Oppi maapallon liikkeestä sekä akselinsa että auringon ympäri on väärä ja täysin Pyhän Raamatun vastainen.” Näin lausui roomalaiskatolisen kirkon indeksikongregaatio vuonna 1616 antamassaan päätöksessä.¹ Onko Raamattu todellakin ristiriidassa tieteellisten tosiasioiden kanssa? Vai onko se esitetty väärässä valossa?

TALVELLA 1609–10 Galileo Galilei käänsi vasta kehittämänsä kaukoputken kohti taivasta ja löysi neljä kuuta planeetta Jupiterin ympäriltä. Hänen havaintonsa järkytti vallalla ollutta käsitystä, jonka mukaan kaikkien taivaankappaleiden täytyi kiertää maata. Puolalainen tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikus oli jo vuonna 1543 esittänyt sellaisen teorian, että planeetat kiertävät aurinkoa. Galilei todisti, että tämä oli tieteellinen totuus.

Katolisista teologeista se oli kuitenkin harhaoppia. Kirkon kanta oli pitkään ollut, että maa oli kaikkeuden keskus.² Tämä näkemys perustui kirjaimelliseen tulkintaan raamatunkohdista, joissa maan kuvataan olevan paikallaan ”perustuksillansa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti” (Psalmit 104:5, vuoden 1938 kirkkoraamattu). Galilei kutsuttiin Roomaan inkvisitiotuomioistuimen eteen. Ankaran kuulustelun jälkeen hänet pakotettiin kieltämään havaintonsa julkisesti, ja loppuelämänsä hän vietti kotiarestissa.

Vuonna 1992 – noin 350 vuotta Galilein kuoleman jälkeen – katolinen kirkko vihdoin tunnusti, että hän oli kaikesta huolimatta ollut oikeassa.³ Mutta jos Galilei oli oikeassa, niin oliko Raamattu sitten väärässä?

Raamatunkohtien todellinen merkitys

Galilei uskoi, että Raamattu oli totuudenmukainen. Kun hänen tieteelliset havaintonsa olivat ristiriidassa eräiden raamatunjakeiden silloisten tulkintojen kanssa, hän päätteli, että teologit eivät olleet tavoittaneet noiden kohtien todellista merkitystä. Olihan niin, että ”kaksi totuutta ei milloinkaan voi olla ristiriidassa keskenään”, hän kirjoitti.⁴ Hän oletti, että tieteen täsmälliset termit eivät ole ristiriidassa Raamatun yleiskielisten sanojen kanssa. Teologit eivät kuitenkaan olleet taivuteltavissa. He väittivät kivenkovaan, että kaikki maata koskevat Raamatun toteamukset oli otettava kirjaimellisesti. Niinpä sen lisäksi, että he hylkäsivät Galilein havainnot, heiltä jäi myös tavoittamatta tuollaisten Raamatun ilmausten todellinen merkitys.

Todellakin jo terveen järjen pitäisi sanoa meille, että kun Raamattu puhuu ”maan neljästä kulmasta”, se ei merkitse sitä, että raamatunkirjoittajat ajattelivat maan olevan kirjaimellisesti neliskulmainen (Ilmestys 7:1). Raamattu on kirjoitettu tavallisten ihmisten kielellä, ja siinä käytetään monesti eloisia kielikuvia. Kun Raamatussa siis puhutaan maan ”neljästä kulmasta”, kestävästä ”perustuksesta”, ”jalustoista” ja ”kulmakivestä”, siinä ei esitetä tieteellistä kuvausta  maapallosta; siinä selvästikin puhutaan vertauskuvallisesti, kuten usein teemme arkikielessämme (Jesaja 51:13; Job 38:6). *

Biografi L. Geymonat totesi kirjassaan Galileo Galilei: ”Ahdasmieliset teologit, jotka halusivat rajoittaa tieteen harjoittamista raamatullisten todistelujen perusteella, saattoivat vain itse Raamatun epäilyksen alaiseksi.”⁵ Näin tosiaan kävi. Todellisuudessa syynä tieteen perusteettomalle kahlitsemiselle oli teologien tulkinta Raamatusta – ei itse Raamattu.

Samalla tavoin nykyään uskonnolliset fundamentalistit vääristävät Raamattua väittäessään itsepintaisesti, että maapallo luotiin kuudessa 24 tunnin pituisessa päivässä (1. Mooseksen kirja 1:3–31). Tällainen näkemys ei ole sen enempää tieteen kuin Raamatunkaan mukainen. Sana ”päivä” on Raamatussa, kuten arkikielessäkin, monimerkityksinen ja viittaa eripituisiin aikajaksoihin. Ensimmäisen Mooseksen kirjan 2:4:ssä kaikkia kuutta luomispäivää sanotaan yhdeksi kaiken kattavaksi ”päiväksi”. Hepreankielinen sana, joka on Raamatussa käännetty ”päiväksi”, voi tarkoittaa yksinkertaisesti ’pitkää aikaa’.⁶ Sen vuoksi ei voida Raamatun perusteella väittää, että luomispäivät olisivat olleet 24 tunnin pituisia. Opettamalla toisin fundamentalistit esittävät Raamatun väärässä valossa. (Ks. myös 2. Pietarin kirje 3:8.)

Teologit ovat kautta historian vääristelleet Raamattua usein. Ajattelehan, millä muilla tavoin kristikunnan uskonnot ovat esittäneet Raamatun sanat väärässä valossa.

Vääristelijänä uskonto

Ihmiset, jotka sanovat toimivansa Raamatun mukaisesti, tahraavat usein teoillaan sen kirjan maineen, jota he väittävät kunnioittavansa. Niin sanotut kristityt ovat vuodattaneet toinen toisensa verta Jumalan nimessä. Raamattu kuitenkin neuvoo Kristuksen seuraajia ’rakastamaan toisiaan’ (Johannes 13:34, 35; Matteus 26:52).

Jotkut papit nylkevät laumojaan viekoittelemalla niiltä kovalla työllä ansaittua rahaa – mikä on hyvin kaukana Raamatun käskystä: ”Ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa.” (Matteus 10:8; 1. Pietarin kirje 5:2, 3.)

Raamattua ei selvästikään voi tuomita niiden ihmisten puheiden ja tekojen perusteella, jotka vain lainailevat sitä tai väittävät elävänsä sen mukaisesti. Ennakkoluuloton ihminen haluaa ehkä siksi ottaa itse selville, millainen kirja Raamattu oikein on ja miksi se on niin merkittävä.

[Alaviite]

[Kuva s. 4]

Kaksi Galilein kaukoputkea

[Kuva s. 5]

Galilei inkvisiittorien edessä