Tutkielmia henkeytetystä Raamatusta ja sen taustasta

4. tutkielma: Raamattu ja sen kaanon

Sanojen ”Raamattu” ja ”Biblia” alkuperä; sen ratkaiseminen, mitkä kirjat kuuluvat aiheellisesti jumalalliseen kirjastoon; apokryfikirjojen hylkääminen.

1, 2. a) Mistä sana ”Raamattu” on peräisin? b) Miten sitä on käytetty suomenkielisessä Uuden maailman käännöksessä? c) Mikä on kreikkalaisen sanan bi·bliʹa yleismerkitys, ja miten sitä ja sen johdannaisia käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa? d) Miten sana ”Biblia” on tullut suomen kieleen?

 KOSKA henkeytetyistä Raamatun kirjoituksista käytetään tavallisesti nimityksiä Raamattu ja Biblia (Piplia), on kiinnostavaa tutkia näiden sanojen alkuperää ja merkitystä. Suomalainen sana ”Raamattu” on peräisin kreikkalaisesta sanasta gramʹma·ta ’kirjoitukset’ (2. Tim. 3:15, Kingdom Interlinear), ja se on lainautunut suomeen venäjän ja mahdollisesti viron kautta. Rinnakkaisnimitys ”Biblia” on taas sellaisenaan kreikkaa ja tarkoittaa ’pieniä kirjoja’. Se puolestaan johtuu sanasta biʹblos, joka tarkoittaa papyruskasvin sisäosaa. Muinoin siitä valmistettiin eräänlaista kirjoituspaperia. (Kreikkalaiset alkoivat käyttää nimeä Byblos foinikialaisesta Gebalin satamakaupungista, jonka kautta papyrusta tuotiin Egyptistä. Ks. Joosua 13:5, UM, viitelaitos [engl.], alaviite.) Erilaisista tämänlaatuiselle materiaalille kirjoitetuista tiedonannoista alettiin käyttää sanaa bi·bliʹa. Siten sana bi·bliʹa alkoi tarkoittaa kaikenlaisia kirjoituksia, kirjakääröjä, kirjoja, asiakirjoja, tekstejä tai jopa pienten kirjojen kokoelmaa.

² Sana ”Raamattu” esiintyy suomenkielisessä Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksessä joko yksinään tai yhdyssanoissa 51 kertaa. Näistä 50 kertaa esiintyy vastineissa, joilla on käännetty kreikkalainen sana gra·fēʹ (Raamattu, raamatunkohta, Raamatun kirjoitukset). (Sana gramʹma, mon. gramʹma·ta, taas voi tarkoittaa mitä tahansa kirjoitusta.) Sanaa ”Biblia” ei sen sijaan ihme kyllä yleensä tavata minkäänkielisen raamatunkäännöksen tekstistä. Heprealaisten kirjoitusten henkeytettyjen kirjojen kokoelmasta käytettiin 100-luvulla eaa. kreikan kielessä kuitenkin nimitystä ta bi·bliʹa. Danielin 9:2:ssa (UM) profeetta kirjoitti: ”Minä, Daniel, huomasin kirjoista – –.” Septuaginta-käännöksessä on tässä kohdassa biʹblos-sanan monikon datiivimuoto biʹblois. Toisen Timoteuksen kirjeen 4:13:ssa Paavali kirjoitti: ”Tuo tullessasi – – kirjakääröt [kreikaksi bi·bliʹa].” Kreikan sanat bi·bliʹon ja biʹblos esiintyvät eri kieliopillisissa muodoissaan yli 40 kertaa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, ja tavallisesti ne käännetään sanoilla ”kirjakäärö(t)” tai ”kirja(t)”. Sanaa bi·bliʹa käytettiin myöhemmin latinassa yksiköllisenä sanana, ja latinasta sana ”Biblia” (Piplia) tuli myös suomen kieleen.

3. Miten raamatunkirjoittajat todistivat Raamatun olevan Jumalan henkeyttämä sana?

³ Se on Jumalan sana. Vaikka Raamatun henkeytettyyn kirjoittamiseen käytettiinkin useita miehiä ja monet muut heidän lisäkseen ovat kääntäneet sitä alkukielistä nykyajan kirjoitetuille kielille, se on sanan täydessä merkityksessä Jumalan sana, hänen oma henkeytetty ilmoituksensa ihmisille. Henkeytetyt kirjoittajat itse pitivät sitä sellaisena, mikä käy ilmi heidän käyttämistään sanonnoista: ”Jehovan suun ilmaus” (5. Moos. 8:3, UM), ”Jehovan sanat” (Joos. 24:27, UM), ”Jehovan käskysanat” (Esra 7:11, UM), ”Jehovan laki” (Ps. 19:8 [7], UM) ja ”Jehovan sana” (Jes. 38:4, UM; Matt. 4:4; 1. Tess. 4:15).

JUMALALLINEN KIRJASTO

4. Mistä Raamattu muodostuu, ja kuka sen on ratkaissut?

⁴ Nykyään tunnettu Raamattu on oikeastaan hyvin vanhojen Jumalan henkeyttämien kirjoitusten kokoelma. Ne laadittiin kirjalliseen muotoon ja koottiin yli 1600 vuoden kuluessa. Hieronymus antoi koko tälle kokoelmalle osuvan latinankielisen nimen Bibliotheca Divina eli jumalallinen kirjasto. Tästä kirjastosta on virallinen kirjastoluettelo, jossa ovat vain tuon kirjaston piiriin ja erikoisalaan kuuluvat kirjat. Kaikki kirjat, joiden mukaan ottamiseen ei ole päteviä perusteita, on jätetty pois. Jehova Jumala on suuri Kirjastonhoitaja, ja hän asettaa normin, jonka perusteella ratkaistaan, minkä kirjoitusten tulisi olla luettelossa. Raamatusta on siksi vahvistettu luettelo, jossa on 66 kirjaa – kaikki Jumalan opastavan pyhän hengen tuotteita.

5. Mikä on Raamatun kaanon, ja miten tämä nimitys on saanut alkunsa?

⁵ Aidoiksi ja henkeytetyiksi Raamatun kirjoituksiksi hyväksyttyjen kirjojen kokoelmaa eli luetteloa sanotaan usein Raamatun kaanoniksi. Ruoko (hepreaksi qa·nehʹ) oli aikoinaan mittakeppinä, jollei puunkappaleita ollut käsillä. Apostoli Paavali käytti kreikkalaista sanaa ka·nōnʹ sekä ”säännöstä” että ”alueesta”, joka oli määrätty hänen työkentäkseen. (Gal. 6:16, UM, viitelaitos [engl.], alaviite; 2. Kor. 10:13) Kanonisia kirjoja ovat siis ne, jotka ovat luotettavia ja henkeytettyjä ja jotka kelpaavat mittapuuksi  oikean uskon, opin ja käytöksen määrittämisessä. Jos käyttämämme kirjat eivät ole ”suoria” niin kuin luotilanka, ”rakennuksemme” ei ole kohdallaan, eikä se läpäise Ylitarkastajan tutkimusta.

6. Mainitse seikkoja, jotka ratkaisevat jonkin kirjan kanonisuuden.

⁶ Kanonisuuden ratkaiseminen. Mitä sellaisia Jumalan ilmaisemia seikkoja on olemassa, joiden perusteella Raamatun 66 kirjan kanonisuus on ratkaistu? Näiden asiakirjojen täytyy ensinnäkin käsitellä maata koskevia Jehovan toimia, kääntää ihmisiä hänen palvontaansa sekä herättää syvää kunnioitusta hänen nimeään ja hänen maata koskevaa työtään ja tarkoituksiaan kohtaan. Niissä täytyy näkyä todiste henkeytyksestä, toisin sanoen siitä, että ne ovat pyhän hengen tuotteita. (2. Piet. 1:21) Ne eivät saa kannustaa taikauskoon eivätkä luomuksenpalvontaan, vaan sen sijaan Jumalan rakastamiseen ja palvelemiseen. Missään kirjoituksissa ei saa olla mitään, mikä rikkoisi yhtenäisen kokonaisuuden, vaan jokaisen kirjan on sen sijaan sopusointuisuudellaan muiden kirjojen kanssa vahvistettava se, että niillä on ollut sama kirjoittaja, Jehova Jumala. Kirjoitusten voitaisiin myös odottaa olevan silminnähtävän täsmällisiä pienimmissäkin yksityiskohdissa. Näiden perusvaatimusten lisäksi kunkin kirjan sisällön luonteen mukaan on muitakin selviä osoituksia henkeytyksestä ja siten myös kanonisuudesta, ja tällaisia seikkoja on käsitelty edellä jokaiseen Raamatun kirjaan liittyvässä johdannossa. Raamatun kaanonin vahvistamisessa voidaan käyttää apuna myös joitakin erikoispiirteitä, joista toiset soveltuvat Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin ja toiset Raamatun kreikkalaisiin kirjoituksiin.

RAAMATUN HEPREALAISET KIRJOITUKSET

7. Mitä vaiheita oli heprealaisen kaanonin valmistumisessa, ja minkä kanssa kaikkien uudempien osien täytyi olla sopusoinnussa?

⁷ Ei tulisi ajatella, että henkeytetyn Raamatun muodostanut kokoelma hyväksyttiin vasta heprealaisen kaanonin valmistuttua 400-luvulla eaa. Israelilaiset tunnustivat aivan alusta saakka Jumalan hengen ohjauksessa valmistuneet Mooseksen kirjoitukset henkeytetyiksi, jumalallista alkuperää oleviksi. Kun Pentateukki oli valmis, se muodosti siihenastisen kaanonin. Niiden Jehovan tarkoituksia koskevien lisäpaljastusten, joita ihmiset saivat henkeytettyinä, piti johdonmukaisesti noudattaa Pentateukissa esitettyjä tosi palvontaa koskevia perusperiaatteita ja olla sopusoinnussa niiden kanssa. Tarkastellessamme Raamatun eri kirjoja olemme havainneet näin olevankin, etenkin silloin kun ne nimenomaan käsittelevät Raamatun suurenmoista teemaa, Jehovan nimen pyhittämistä ja hänen suvereenisuutensa kunniaansaattamista Kristuksen, luvatun Siemenen, hallitseman Valtakunnan välityksellä.

8. Mikä vahvistaa Raamatun profeetallisten kirjojen kanonisuuden?

⁸ Varsinkin Heprealaiset kirjoitukset ovat täynnä profetioita eli ennustuksia. Jehova itse antoi Mooseksen välityksellä perusteet, joiden avulla voidaan vahvistaa profetian aitous, se onko se tosiaan Jumalalta vai ei, ja näin voitiin ratkaista minkä tahansa profeetallisen kirjan kanonisuus. (5. Moos. 13:1–3; 18:20–22) Tutkittaessa kutakin Heprealaisten kirjoitusten profeetallista kirjaa koko Raamatun ja maallisen historian ohella käy kiistattoman varmaksi, että profeetat esittivät puhumansa ’sanan’ Jehovan nimessä, että se ’tapahtui ja kävi toteen’ joko kokonaan tai sitten pienoiskoossa tai osittain, kun se liittyi vielä tulevaisuudessa oleviin asioihin, ja että se käänsi ihmiset Jumalan puoleen. Näiden vaatimusten täyttyminen vahvisti profetian aidoksi ja henkeytetyksi.

9. Mikä tärkeä tekijä täytyy pitää mielessä tarkasteltaessa Raamatun kaanonia?

⁹ Jeesuksen ja Kreikkalaisten kirjoitusten henkeytettyjen kirjoittajien ottamien lainausten avulla voidaan suoraan vahvistaa monien Heprealaisten kirjoitusten kirjojen kanonisuus, vaikka tämä ei sovellukaan niihin kaikkiin, ei esimerkiksi Esterin eikä Saarnaajan kirjaan. Kanonisuutta tarkasteltaessa täytyy siksi pitää mielessä erittäin tärkeä tekijä, joka soveltuu koko Raamatun kaanoniin. Koska Jehova henkeytti ihmisiä kirjoittamaan häneltä tulleet ilmoitukset muistiin opettaakseen, rakentaakseen ja rohkaistakseen heitä hänen palvonnassaan ja palveluksessaan, on johdonmukaista, että Jehova ohjasi ja opasti noiden henkeytettyjen kirjoitusten kokoamista ja Raamatun kaanonin vahvistamista. Siten ei tarvitsisi epäillä, mitä hänen totuuden Sanaansa kuuluu ja mikä on tosi palvonnan pysyvä mittapuu. Vain tällä tavalla voitiin maan päällä eläviä luomuksia jatkuvasti ’synnyttää uudelleen Jumalan sanan välityksellä’, ja näin he pystyivät todistamaan, että ”Jehovan sana pysyy ikuisesti”. – 1. Piet. 1:23, 25.

10. Mihin mennessä Heprealaisten kirjoitusten kaanon vahvistettiin?

¹⁰ Heprealaisen kaanonin vahvistaminen. Juutalaisen perimätiedon mukaan Esra aloitti Heprealaisten kirjoitusten kaanonin kokoamisen ja luetteloimisen, ja Nehemian sanotaan saattaneen sen päätökseen. Esra oli varmasti erittäin pätevä tällaiseen työhön, koska hän itse oli sekä henkeytetyn Raamatun kirjoittajia että pappi, oppinut ja pyhien kirjoitusten virallinen jäljentäjä. (Esra 7:1–11) Ei ole mitään syytä epäillä sitä perinteistä käsitystä, että Heprealaisten kirjoitusten kaanon vahvistettiin 400-luvun loppuun mennessä eaa.

11. Miten perinteisessä juutalaisessa kaanonissa luetellaan Heprealaiset kirjoitukset?

¹¹ Nykyisessä luettelossamme Heprealaisten kirjoitusten kirjoja on 39; perinteinen juutalainen kaanon sisältää samat kirjat, mutta niiden määräksi lasketaan 24. Joissakin tietolähteissä Ruutin kirja liitetään Tuomarien kirjaan ja Valituslaulut  Jeremian kirjaan ja saadaan näin kirjojen määräksi 22, vaikka kyse on silti aivan samoista kanonisista kirjoituksista. a Näin henkeytettyjen kirjojen määrä on sama kuin heprealaisten aakkosten määrä. Seuraavassa on näiden 24 kirjan luettelo perinteisen juutalaisen kaanonin mukaan:

 Laki (Pentateukki)

  1. Ensimmäinen Mooseksen kirja

  2. Toinen Mooseksen kirja

  3. Kolmas Mooseksen kirja

  4. Neljäs Mooseksen kirja

  5. Viides Mooseksen kirja

 Profeetat

  6. Joosua

  7. Tuomarit

  8. Samuel (ensimmäinen ja toinen kirja yhtenä kirjana)

  9. Kuninkaat (ensimmäinen ja toinen kirja yhtenä kirjana)

 10. Jesaja

 11. Jeremia

 12. Hesekiel

 13. Kaksitoista profeettaa (Hoosea, Jooel, Aamos, Obadja, Joona, Miika, Naahum, Habakuk, Sefanja, Haggai, Sakarja ja Malakia yhtenä kirjana)

 Kirjoitukset (Hagiografit)

 14. Psalmit

 15. Sananlaskut

 16. Job

 17. Laulujen laulu

 18. Ruut

 19. Valituslaulut

 20. Saarnaaja

 21. Ester

 22. Daniel

 23. Esra (Nehemia kuului Esran kirjaan)

 24. Aikakirjat (ensimmäinen ja toinen kirja yhtenä kirjana)

12. Mikä edelleen vahvistaa heprealaisen kaanonin, ja mihin kirjoituksiin se päättyi?

¹² Tällaisen luettelon eli kaanonin Kristus Jeesus ja varhaiskristillinen seurakunta tunnustivat henkeytetyksi Raamatuksi. Kreikkalaisten kirjoitusten henkeytetyt kirjoittajat ottivat lainauksia vain näistä kirjoituksista, ja esittelemällä nämä lainauksensa esimerkiksi sanoilla ”niin kuin on kirjoitettu” he vahvistivat niiden olevan Jumalan sanaa. (Room. 15:9) Puhuessaan koko hänen palvelusaikaansa mennessä kirjoitetusta henkeytetystä Raamatusta Jeesus viittasi siihen, mitä on kirjoitettu ”Mooseksen laissa ja Profeetoissa ja Psalmeissa”. (Luuk. 24:44) Tässä ”Psalmeilla”, Hagiografien ensimmäisellä kirjalla, tarkoitetaan koko tuota osaa. Nehemian kirja oli viimeinen heprealaiseen kaanoniin otettu historiallinen kirja. Se tapahtui Jumalan hengen ohjauksesta, mikä käy ilmi siitä, että vain tuossa kirjassa esitetään lähtöpiste sen Danielin huomattavan ennustuksen aikalaskelmalle, jonka mukaan ”siitä alkaen kun lähti sana, että Jerusalem on ennallistettava ja uudelleen rakennettava”, Messiaan tuloon kuluisi 69 profeetallista viikkoa. (Dan. 9:25, UM; Neh. 2:1–8; 6:15) Nehemian kirja valaisee myös viimeisen profeetallisen kirjan, Malakian, historiallista taustaa. Malakian kirja kuuluu kiistatta henkeytetyn Raamatun kaanoniin, koska Jeesuskin, Jumalan poika, lainasi sitä useita kertoja. (Matt. 11:10, 14) Vaikka samanlaisia lainauksia on otettu useimmista heprealaisen kaanonin kirjoista, jotka kaikki on kirjoitettu ennen Nehemian ja Malakian kirjoja, Kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat eivät lainaa kertaakaan mitään niin sanottuja henkeytettyjä kirjoituksia, jotka on kirjoitettu Nehemian ja Malakian ajan jälkeen Kristuksen aikaan mennessä. Tämä vahvistaa oikeaksi sen juutalaisten perinteisen näkemyksen ja myös ensimmäisen vuosisadan kristillisen seurakunnan käsityksen, että Heprealaisten kirjoitusten kaanon päättyi Nehemian ja Malakian kirjoituksiin.

HEPREALAISTEN KIRJOITUSTEN APOKRYFIKIRJAT

13. a) Mitä apokryfikirjat ovat? b) Miten ne hyväksyttiin roomalaiskatoliseen kaanoniin?

¹³ Mitä apokryfikirjat ovat? Ne ovat kirjoituksia, jotka jotkut ovat sisällyttäneet joihinkin Raamattuihin, mutta jotka toiset ovat hylänneet, koska niissä ei ole todisteita Jumalan henkeytyksestä. Kreikkalaisella sanalla a·poʹkry·fos viitataan ”huolellisesti kätkettyyn”. (Mark. 4:22; Luuk. 8:17; Kol. 2:3) Sanaa käytettiin kirjoista, joiden tekijä tai arvovalta oli kyseenalainen tai joista puuttuivat todisteet Jumalan henkeytyksestä, vaikka niiden henkilökohtaisesta lukemisesta katsottiinkin koituvan jonkin verran hyötyä. Tällaiset kirjat pidettiin erillään, eikä niitä luettu julkisesti, mistä on peräisin ajatus ”kätketystä”. Vuonna 397 pidetyssä Karthagon kirkolliskokouksessa ehdotettiin, että Heprealaisiin kirjoituksiin lisättäisiin seitsemän apokryfikirjaa sekä joitakin lisäyksiä Esterin ja Danielin kanonisiin kirjoihin. Vasta vuonna 1546 roomalaiskatolinen kirkko kuitenkin vahvisti Trenton kirkolliskokouksessa hyväksyvänsä ehdottomasti nämä lisäykset Raamatun kirjojen luetteloonsa. Nämä lisäykset olivat Tobias, Juudit, lisäykset Esterin kirjaan, Viisauden kirja, Siirak, Baaruk, kolme lisäystä Danielin kirjaan, 1. Makkabilaiskirja ja 2. Makkabilaiskirja.

14. a) Mitä kiinnostavaa on 1. Makkabilaiskirjassa? b) Ketkä auktoriteetit eivät koskaan viitanneet apokryfikirjoihin ja miksi eivät?

¹⁴ Vaikka 1. Makkabilaiskirjaa ei mitenkään voida pitää henkeytettynä kirjana, se sisältää kiinnostavia historiallisia tietoja. Siinä kerrotaan juutalaisten vapaustaistelusta, jota he kävivät 100-luvulla eaa. makkabilaisten pappissuvun johdolla. Muut apokryfikirjat ovat täynnä taruja ja taikauskoa, ja niissä on runsaasti virheitä. Jeesus tai Kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat eivät koskaan viitanneet niihin eivätkä lainanneet niitä.

15, 16. Miten Josephus ja Hieronymus ilmaisivat, mitkä kirjat ovat kanonisia?

¹⁵ Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt juutalainen historioitsija Flavius Josephus viittaa teoksessaan ”Apionia vastaan” kaikkiin kirjoihin, joita heprealaiset pitivät pyhinä. Hän kirjoitti: ”Me emme omista myriadeja epäjohdonmukaisia kirjoja, jotka ovat ristiriidassa keskenään. Meidän kirjojamme, jotka aiheellisesti tunnustetaan, on vain kaksikymmentäkaksi [vastaa nykyisiä 39:ää kirjaa, kuten kappaleessa 11 osoitetaan], ja ne sisältävät muistiinmerkinnät kaikilta ajoilta. Näistä viisi on Mooseksen kirjoja, jotka käsittävät lakeja ja perinteisen historian ihmisen syntymästä lainantajan kuolemaan  asti. – – Mooseksen kuolemasta Artakserkseeseen asti, häneen josta tuli Kserkseen seuraaja Persian kuninkaana, Mooseksen jälkeen eläneet profeetat kirjoittivat omien aikojensa tapahtumien historian kolmeentoista kirjaan. Loput neljä kirjaa sisältävät hymnejä Jumalalle ja ihmiselämän käyttäytymissääntöjä.” Näin Josephus osoittaa, että Heprealaisten kirjoitusten kaanon oli vahvistettu kauan ennen ensimmäistä vuosisataa. – Against Apion (alkuteos Contra Apionem), I, 38–41 [8].

¹⁶ Raamatunoppinut Hieronymus, joka sai Raamatun latinankielisen Vulgata-käännöksen valmiiksi noin vuonna 405, suhtautui apokryfikirjoihin varsin päättäväisesti. Lueteltuaan henkeytetyt kirjat Josephuksen käyttämän laskutavan mukaan, jossa Heprealaisten kirjoitusten 39 henkeytetyn kirjan määrä on 22, hän kirjoittaa Vulgata-käännöksensä esipuheessa Samuelin ja Kuninkaiden kirjoihin: ”On siis kaksikymmentäkaksi kirjaa – – Tämä Raamatun esipuhe voi olla perusteltuna johdatuksena kaikkiin kirjoihin, jotka käännämme hepreasta latinaksi, jotta tietäisimme, että kaikki näihin kuulumattomat täytyy sijoittaa apokryfisiin kirjoituksiin.”

RAAMATUN KREIKKALAISET KIRJOITUKSET

17. Minkä roomalaiskatolinen kirkko katsoo tehtäväkseen, mutta kuka todellisuudessa ratkaisi, mitkä kirjat kuuluvat Raamatun kaanoniin?

¹⁷ Roomalaiskatolinen kirkko väittää, että sen tehtävä on ratkaista, mitkä kirjat tulisi sisällyttää Raamatun kaanoniin, ja se viittaa Karthagon kirkolliskokoukseen (v. 397), jossa kirjoista laadittiin täsmällinen luettelo. Mutta todellisuudessa kaanon, myös luettelo Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset muodostavista kirjoista, oli jo silloin lyöty lukkoon, ei minkään kirkolliskokouksen säädöksellä, vaan Jumalan pyhän hengen ohjauksesta – saman hengen, joka alun perin henkeytti noiden kirjojen kirjoittamisen. Myöhempien henkeyttämättömien luetteloijien todistuksella on arvoa ainoastaan tunnustuksena Jumalan hengen vahvistamalle Raamatun kaanonille.

18. Mitä tärkeitä johtopäätöksiä voidaan tehdä taulukosta, jossa esitetään Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten vanhoja luetteloja?

¹⁸ Vanhojen luettelojen todistus. Silmäys oheiseen taulukkoon paljastaa, että useat 300-luvulta, äsken mainittua kirkolliskokousta edeltävältä ajalta, peräisin olevat Kreikkalaisten kirjoitusten luettelot ovat täysin yhtäpitäviä nykyisen kaanonimme kanssa, ja joissakin vain Ilmestys jätetään pois. Ennen 100-luvun loppua oli hyväksytty yleisesti neljä evankeliumia, Apostolien teot ja 12 apostoli Paavalin kirjettä. Ainoastaan muutamia lyhyempiä kirjoituksia epäiltiin joillakin alueilla. Se johtui todennäköisesti siitä, että aluksi niiden levikki oli jostain syystä vähäistä, joten niiden kanonisuuden tunnustaminen kesti kauemmin.

19. a) Mikä huomattava dokumentti on löydetty Italiasta, ja miltä ajalta se on peräisin? b) Miten siinä rajataan tuolloin hyväksytty kaanon?

¹⁹ Kiinnostavimpia vanhoja luetteloja on katkelma, jonka L. A. Muratori löysi Ambrosiuksen kirjastosta Milanosta Italiasta ja jonka hän julkaisi vuonna 1740. Vaikka alku onkin kadoksissa, sen viittaus Luukkaaseen kolmantena evankeliumina ilmaisee, että siinä on ensin mainittu Matteuksen ja Markuksen evankeliumit. Latinankielinen Muratorin katkelma on peräisin 100-luvun jälkipuoliskolta. Se on mitä kiinnostavin dokumentti, kuten käy ilmi seuraavasta osittaisesta käännöksestä: ”Kolmas evankeliumikirja on Luukkaan mukaan. Luukas, tunnettu lääkäri, kirjoitti sen omassa nimessään – – Neljäs evankeliumikirja on Johanneksen, joka oli yksi opetuslapsista. – – Niinpä uskovien uskolle ei esitetä mitään ristiriitaisuuksia, vaikka kussakin evankeliumikirjassa valikoidaan asioita eri tavoin, koska [niissä] kaikissa on julistettu saman opastavan Hengen alaisuudessa kaikki hänen syntymästään, kärsimyksestään, ylösnousemuksestaan, keskusteluistaan opetuslastensa kanssa ja kahdesta saapumisestaan: ensimmäisestä nöyryytettynä halveksinnan takia, mikä on jo tapahtunut, ja toisesta kuninkaallisen vallan loistossa, mikä on vielä edessäpäin. Ei siis ole ihme, että Johannes niin johdonmukaisesti tuo kirjeissään esille näitä eri seikkoja ja sanoo itse: ’Olemme kirjoittaneet siitä, minkä olemme omin silmin nähneet, omin korvin kuulleet ja omin käsin koskettaneet.’ Sillä näin hän tunnustaa olevansa kaikkien Herraa koskevien ihmeellisten asioiden silminnäkijä ja kuulija sekä kertoneensa ne järjestyksessä. Lisäksi kaikkien apostolien teot on kirjoitettu yhteen kirjaan. Luukas kokosi ne [siten] arvoisaa Teofilusta varten – – Paavalin kirjeet taas, sen mitä ne ovat, mistä tai mitä varten ne lähetettiin, ne tekevät itse selväksi sille, joka ymmärtää. Ensinnäkin hän kirjoitti laajasti korinttolaisille estääkseen harhaoppien synnyttämän hajaannuksen, sitten galatalaisille ympärileikkausta [vastaan] ja roomalaisille Raamatun kirjoitusten järjestyksestä ilmaisten myös, että Kristuksella on niissä keskeinen asema – meidän on välttämättä tarkasteltava niitä kaikkia, ja voimme havaita siunatun apostoli Paavalin itsensä, edeltäjänsä Johanneksen esimerkin mukaisesti, kirjoittavan vain seitsemälle nimeltä mainitulle seurakunnalle seuraavassa järjestyksessä: korinttolaisille (ensimmäinen), efesolaisille (toinen), filippiläisille (kolmas), kolossalaisille (neljäs), galatalaisille (viides), tessalonikalaisille (kuudes), roomalaisille (seitsemäs). Mutta vaikka hän kirjoittaa korinttolaisille ja tessalonikalaisille kahdesti oikaisun takia, niin [? näistä seitsemästä kirjoituksesta] ilmenee, että sama seurakunta on hajaantunut kaikkialle maailmaan, ja Johanneskin puhuu Ilmestyskirjassa kaikille, vaikka hän kirjoittaakin seitsemälle seurakunnalle. Mutta yhden [hän kirjoitti] kiintymyksestä ja rakkaudesta Filemonille ja yhden Tiitukselle sekä kaksi Timoteukselle, [ja näitä]  pidetään seurakunnassa pyhinä ja kunnioitettuina. – – Lisäksi mukaan lasketaan Juudaan kirje ja kaksi Johanneksen mukaan nimettyä kirjettä – – Me hyväksymme vain Johanneksen ja Pietarin ilmestykset, joista [jälkimmäistä] jotkut meistä eivät halua luettavan kirkossa.” – The New Schaff-Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge (Schaff-Herzogin uusi uskonnon tietosanakirja), 1956, VIII osa, s. 56.

20. a) Miten yhden Johanneksen kirjeen ja yhden Pietarin kirjeen puuttuminen selitetään? b) Miten tarkasti tuo luettelo siis vastaa nykyistä luetteloamme?

²⁰ Voidaan panna merkille, että Muratorin katkelman loppupuolella mainitaan vain kaksi Johanneksen kirjettä. Edellä mainittu tietosanakirja huomauttaa kuitenkin tästä seikasta sivulla 55, että nämä kaksi Johanneksen kirjettä ”voivat olla vain toinen ja kolmas kirje, joiden kirjoittaja sanoo  itseään pelkästään ’vanhimmaksi’. Käsiteltyään jo neljännen evankeliumin yhteydessä ensimmäistä kirjettä, joskin sivumennen, ja esitettyään siinä uskovansa ehdottomasti sen olevan peräisin Johannekselta kirjoittaja ajatteli kahden lyhyemmän kirjeen mainitsemisen riittävän tähän.” Lainaamme edelleen tätä samaa lähdeteosta siitä, miksi ensimmäistä Pietarin kirjettä ei mainita lainkaan: ”Todennäköisin olettamus on se, että ne muutamat sanat tai kenties se rivi on hävinnyt, jossa 1. Pietarin kirje ja Johanneksen ilmestys mainitaan hyväksytyiksi.” Tässä tietosanakirjassa päätellään sivulla 56 sen vuoksi Muratorin katkelman perusteella seuraavaa: ”Uuteen testamenttiin katsotaan varmasti kuuluvan neljä evankeliumia, Apostolien teot, 13 Paavalin kirjettä, Johanneksen ilmestys, luultavasti hänen kolme kirjettään, Juudaan kirje ja luultavasti 1. Pietarin kirje, kun taas Pietarin toisen kirjoituksen vastustus ei ollut vielä lakannut.”

21. a) Mikä merkitys on Origeneen lausunnoilla henkeytetyistä kirjoituksista? b) Minkä myöhemmät kirjoittajat tunnustivat?

²¹ Origenes hyväksyi noin vuonna 230 henkeytettyyn Raamattuun Heprealaiskirjeen ja Jaakobin kirjeen, jotka kummatkin puuttuvat Muratorin katkelmasta. Hän mainitsee joidenkuiden epäilleen niiden kanonisuutta, mutta sekin osoittaa, että tuohon aikaan mennessä Kreikkalaisten kirjoitusten kanonisuus oli suurimmaksi osaksi hyväksytty ja että vain jotkut epäilivät joitakin vähemmän tunnettuja kirjeitä. Myöhemmin Athanasios, Hieronymus ja Augustinus tunnustivat aikaisemmissa luetteloissa tehdyt ratkaisut rajaamalla kaanoniin samat 27 kirjaa, jotka meillä nyt on. b

22, 23. a) Miten taulukon luettelot laadittiin? b) Miksi tällaisia luetteloja ei ilmeisesti ollut Muratorin katkelmaa edeltäneellä ajalla?

²² Useimmat taulukossa esitetyistä luetteloista ovat nimenomaan sellaisia, joissa kerrotaan, mitkä kirjat hyväksyttiin kanonisiksi. Irenaeuksen, Klemens Aleksandrialaisen, Tertullianuksen ja Origeneen luetteloja on täydennetty heidän ottamillaan lainauksilla, joista käy ilmi, miten he suhtautuivat kyseisiin kirjoituksiin. Niitä on myös täydennetty varhaisen historioitsijan Eusebiuksen muistiinpanoista. Kirjoitusten kanonisuutta ei kuitenkaan kumoa se, että nämä kirjoittajat eivät mainitse joitakin niistä. He eivät vain sattuneet viittaamaan niihin kirjoituksissaan joko omasta tahdostaan tai käsittelemänsä aiheen vuoksi. Mutta miksi emme löydä tarkkoja luetteloja Muratorin katkelmaa edeltäneeltä ajalta?

²³ Kiista siitä, mitkä kirjat kristittyjen tulisi hyväksyä, syntyi vasta silloin, kun Markionin kaltaisia kriitikkoja ilmaantui 100-luvun puolivälissä. Markion muodosti oman kaanoninsa, joka sopi hänen oppeihinsa, ja hän otti siihen vain joitakin apostoli Paavalin kirjeitä ja erään Luukkaan evankeliumin laitoksen, johon oli tehty poistoja. Tämä seikka ja se, että apokryfistä kirjallisuutta oli siihen mennessä levinnyt runsaasti kaikkialle maailmaan, sai luettelojen laatijat esittämään, mitä kirjoja he pitivät kanonisina.

24. a) Mikä on tunnusomaista apokryfisille ”Uuden testamentin” kirjoituksille? b) Mitä tutkijat sanovat niistä?

²⁴ Apokryfiset kirjoitukset. Sisäiset todisteet vahvistavat sen selvän eron, joka tehtiin henkeytettyjen kristillisten kirjoitusten ja väärennettyjen tai henkeyttämättömien teosten välillä. Apokryfiset kirjoitukset ovat laadultaan paljon huonompia ja usein mielikuvituksellisia ja lapsellisia. Ne ovat monesti epätarkkoja. c Pane merkille, mitä tutkijat ovat sanoneet tällaisista ei-kanonisista kirjoista:

” Ei ole kyse siitä, että joku olisi sulkenut ne Uuden testamentin ulkopuolelle: ne ovat tehneet sen itse.” – M. R. James, The Apocryphal New Testament (Apokryfinen Uusi testamentti), s. XI, XII.

” Jos vain vertaamme Uuden testamenttimme kirjoja kokonaisuutena muuhun samankaltaiseen kirjallisuuteen, voimme todeta, kuinka leveä juopa erottaa niitä toisistaan. Usein sanotaan, että ei-kanoniset evankeliumit ovat oikeastaan paras todiste kanonisten puolesta.” – G. Milligan, The New Testament Documents (Uuden testamentin todistuskappaleet), s. 228.

” Yhdestäkään kirjoituksesta, joka Uuden testamentin ulkopuolella on säilynyt meille kirkon alkuajoilta, ei voida sanoa, että se voitaisiin nykyään perustellusti liittää kaanoniin.” – K. Aland, The Problem of the New Testament Canon (Uuden testamentin kaanonin ongelma), s. 24.

25. Mitkä Kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajia koskevat seikat todistavat näiden kirjoitusten henkeytyksen puolesta?

²⁵ Henkeytetyt kirjoittajat. Myös seuraava näkökohta ansaitsee huomiota. Kaikki Kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat olivat tavalla tai toisella läheisessä yhteydessä kristillisen seurakunnan alkuperäiseen hallintoelimeen, johon kuuluivat Jeesuksen itse valitsemat apostolit. Matteus, Johannes ja Pietari olivat alkuperäisten kahdentoista apostolin joukossa, ja Paavali valittiin myöhemmin apostoliksi, mutta häntä ei luettu niiden kahdentoista joukkoon. d Vaikka Paavali ei ollutkaan läsnä, kun henkeä vuodatettiin erityisellä tavalla helluntaina, Matteus, Johannes ja Pietari olivat, samoin kuin Jaakob ja Juudas ja luultavasti Markus. (Apt. 1:13, 14) Pietari nimenomaan liittää Paavalin kirjeet ’muiden Raamatun kirjoitusten’ joukkoon. (2. Piet. 3:15, 16) Markus ja Luukas olivat Paavalin ja Pietarin läheisiä tovereita ja matkakumppaneita. (Apt. 12:25; 1. Piet. 5:13; Kol. 4:14; 2. Tim. 4:11) Kaikille näille kirjoittajille pyhä henki antoi ihmelahjoja joko erityisen vuodatuksen välityksellä, niin  kuin tapahtui helluntaina ja Paavalin kääntymyksen aikaan (Apt. 9:17, 18), tai apostolien käsien päällepanemisen kautta, kuten Luukkaan tapauksessa epäilemättä kävi. (Apt. 8:14–17) Koko Kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittaminen saatiin päätökseen sinä aikana, jona hengen erikoislahjat olivat vaikuttamassa.

26. a) Minkä me hyväksymme Jumalan sanaksi ja miksi? b) Miten meidän tulisi osoittaa arvostavamme Raamattua?

²⁶ Usko kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka on sanansa Henkeyttäjä ja Varjelija, saa meidät varmoiksi siitä, että juuri hän on opastanut sen eri osien kokoamista yhteen. Niinpä me hyväksymme luottavaisina Kreikkalaisten kirjoitusten 27 kirjaa sekä Heprealaisten kirjoitusten 39 kirjaa yhdeksi Raamatuksi, jolla on yksi Tekijä, Jehova Jumala. Hänen 66 kirjaa käsittävä Sanansa on oppaamme, ja sen yhtenäinen sopusointu ja tasapaino todistavat sen olevan täysin valmis. Kaikki ylistys kuuluu Jehova Jumalalle, tuon verrattoman kirjan Luojalle! Se voi tehdä meidät täysin päteviksi ja ohjata jalkamme elämän tielle. Käyttäkäämme sitä viisaalla tavalla joka tilanteessa.

[Alaviitteet]

[Tutkistelukysymykset]

[Taulukko s. 303]

Huomattavia Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten vanhoja luetteloja

H – Hyväksytään epäilyksittä raamatulliseksi ja kanoniseksi

E – Epäillään eräillä tahoilla

EH – Epäillään eräillä tahoilla, mutta luettelon laatija hyväksyi raamatulliseksi

ja kanoniseksi

? – Tutkijat epävarmoja tekstin lukutavasta tai siitä, miten mainittuun kirjaan

suhtaudutaan

– Tyhjä ruutu ilmaisee, että kyseinen lähde ei käyttänyt tai maininnut kirjaa

Nimi ja paikka

Muratorin Irenaeus, Klemens Tertullianus,

katkelma, Vähä-Aasia Aleksandrialainen P.-Afrikka

Italia

Arvioitu

aika ya. 170 180 190 207

Matteus H H H H

Markus H H H H

Luukas H H H H

Johannes H H H H

Apostolien teot H H H H

Roomalaisille H H H H

1. Korinttolaisille H H H H

2. Korinttolaisille H H H H

Galatalaisille H H H H

Efesolaisille H H H H

Filippiläisille H H H H

Kolossalaisille H H H H

1. Tessalonikalaisille H H H H

2. Tessalonikalaisille H H H H

1. Timoteukselle H H H H

2. Timoteukselle H H H H

Tiitukselle H H H H

Filemonille H H

Heprealaisille E EH EH

Jaakob ?

1. Pietarin kirje H? H H H

2. Pietarin kirje E? H

1. Johanneksen kirje H H EH H

2. Johanneksen kirje H H EH

3. Johanneksen kirje H?

Juudas H EH H

Ilmestys H H H H

Nimi ja paikka

Origenes, Eusebius, Kyrillos, Cheltenhamin

Aleksandria Palestiina Jerusalem luettelo,

P.-Afrikka

Arvioitu

aika ya. 230 320 348 365

Matteus H H H H

Markus H H H H

Luukas H H H H

Johannes H H H H

Apostolien teot H H H H

Roomalaisille H H H H

1. Korinttolaisille H H H H

2. Korinttolaisille H H H H

Galatalaisille H H H H

Efesolaisille H H H H

Filippiläisille H H H H

Kolossalaisille H H H H

1. Tessalonikalaisille H H H H

2. Tessalonikalaisille H H H H

1. Timoteukselle H H H H

2. Timoteukselle H H H H

Tiitukselle H H H H

Filemonille H H H H

Heprealaisille EH EH H

Jaakob EH EH H

1. Pietarin kirje H H H H

2. Pietarin kirje EH EH H E

1. Johanneksen kirje H H H H

2. Johanneksen kirje EH EH H E

3. Johanneksen kirje EH EH H E

Juudas EH EH H

Ilmestys H EH H

Nimi ja paikka

Athanasios, Epifanios, Gregorios Amfilokios,

Aleksandria Palestiina Nazianzilainen, Vähä-Aasia

Vähä-Aasia

Arvioitu

aika ya. 367 368 370 370

Matteus H H H H

Markus H H H H

Luukas H H H H

Johannes H H H H

Apostolien teot H H H H

Roomalaisille H H H H

1. Korinttolaisille H H H H

2. Korinttolaisille H H H H

Galatalaisille H H H H

Efesolaisille H H H H

Filippiläisille H H H H

Kolossalaisille H H H H

1. Tessalonikalaisille H H H H

2. Tessalonikalaisille H H H H

1. Timoteukselle H H H H

2. Timoteukselle H H H H

Tiitukselle H H H H

Filemonille H H H H

Heprealaisille H H H EH

Jaakob H H H H

1. Pietarin kirje H H H H

2. Pietarin kirje H H H E

1. Johanneksen kirje H H H H

2. Johanneksen kirje H H H E

3. Johanneksen kirje H H H E

Juudas H H H E

Ilmestys H EH E

Nimi ja paikka

Filastrios, Hieronymus, Augustinus, Karthagon 3.

Italia Italia P.-Afrikka kirkolliskokous,

P.-Afrikka

Arvioitu

aika ya. 383 394 397 397

Matteus H H H H

Markus H H H H

Luukas H H H H

Johannes H H H H

Apostolien teot H H H H

Roomalaisille H H H H

1. Korinttolaisille H H H H

2. Korinttolaisille H H H H

Galatalaisille H H H H

Efesolaisille H H H H

Filippiläisille H H H H

Kolossalaisille H H H H

1. Tessalonikalaisille H H H H

2. Tessalonikalaisille H H H H

1. Timoteukselle H H H H

2. Timoteukselle H H H H

Tiitukselle H H H H

Filemonille H H H H

Heprealaisille EH EH H H

Jaakob H EH H H

1. Pietarin kirje H H H H

2. Pietarin kirje H EH H H

1. Johanneksen kirje H H H H

2. Johanneksen kirje H EH H H

3. Johanneksen kirje H EH H H

Juudas H EH H H

Ilmestys EH EH H H