Tutkielmia henkeytetystä Raamatusta ja sen taustasta

6. tutkielma: Pyhän Raamatun kreikkalainen teksti

Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten tekstin jäljentäminen; sen välittyminen kreikaksi ja muilla kielillä nykyaikaan asti; nykyisen tekstin luotettavuus.

1. Miten kristillinen opetusohjelma pääsi alkuun?

 VARHAISKRISTITYT olivat ’Jehovan kirjoitetun sanan’ opettajia ja julistajia kautta maailman. He suhtautuivat vakavasti sanoihin, jotka Jeesus lausui juuri ennen taivaaseen nousemistaan: ”Te saatte voimaa, kun pyhä henki tulee päällenne, ja te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” (Jes. 40:8, UM; Apt. 1:8) Jeesuksen ennustuksen mukaisesti ensimmäiset 120 opetuslasta saivat pyhän hengen ja sen tarmoa antavan voiman, mikä tapahtui helluntaipäivänä vuonna 33. Tuona samana päivänä Pietari johti uuden opetusohjelman alulle saattamista antamalla perusteellisen todistuksen, mikä johti siihen, että monet omaksuivat sanoman innokkaasti ja vasta perustettuun kristilliseen seurakuntaan tuli lisää noin 3000 henkeä. – Apt. 2:14–42.

2. Mitä hyvää uutista silloin julistettiin, ja mistä tämä todistustyö oli osoitus?

² Toimien aktiivisemmin kuin mikään muu historian tuntema ryhmä nämä Jeesuksen Kristuksen opetuslapset käynnistivät opetusohjelman, joka lopulta laajeni silloin tunnetun maailman jokaiseen kolkkaan. (Kol. 1:23) Nämä Jehovan antaumukselliset todistajat lähtivät todella innokkaasti liikkeelle ja kulkivat talosta taloon, kaupungista kaupunkiin ja maasta maahan julistaen ”hyvää uutista hyvistä asioista”. (Room. 10:15) Tämä hyvä uutinen koski Kristuksen lunnaita, ylösnousemustoivoa ja luvattua Jumalan valtakuntaa. (1. Kor. 15:1–3, 20–22, 50; Jaak. 2:5) Koskaan aikaisemmin ihmiskunnalle ei ollut annettu tällaista todistusta näkymättömistä asioista. Siitä tuli ”selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä”, uskon osoitus niille monille, jotka nyt ottivat Jehovan vastaan Suvereenina Herranaan Jeesuksen uhrin perusteella. – Hepr. 11:1; Apt. 4:24; 1. Tim. 1:14–17.

3. Mikä oli tunnusomaista ensimmäisen vuosisadan kristityille sananpalvelijoille?

³ Nämä kristityt sananpalvelijat, miehet ja naiset, olivat valistuneita Jumalan palvelijoita. He osasivat lukea ja kirjoittaa. Heitä oli opetettu tuntemaan Pyhää Raamattua. He olivat selvillä maailman tapahtumista. He olivat tottuneet matkustamaan. He olivat heinäsirkkojen kaltaisia siten, että he eivät sallineet minkään estää heitä menemästä eteenpäin hyvän uutisen levittämisessä. (Apt. 2:7–11, 41; Jooel 2:7–11, 25) Tuolloin ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla he työskentelivät sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka monessa suhteessa muistuttivat suuresti nykyajan ihmisiä.

4. Mitä varhaiskristillisen seurakunnan aikana kirjoitettiin Jehovan henkeytyksen ja ohjauksen alaisuudessa?

⁴ ”Elämän sanan” edistyvinä saarnaajina varhaiskristityt käyttivät hyväkseen kaikkia Raamatun kirjakääröjä, jotka he onnistuivat hankkimaan. (Fil. 2:15, 16; 2. Tim. 4:13) Jehova henkeytti neljä heistä, nimittäin Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen, kirjoittamaan muistiin ”Jeesusta Kristusta koskevan hyvän uutisen”. (Mark. 1:1; Matt. 1:1) Jotkut heistä, esimerkiksi Pietari, Paavali, Johannes, Jaakob ja Juudas, kirjoittivat kirjeitä henkeytettyinä. (2. Piet. 3:15, 16) Toiset jäljensivät näitä henkeytettyjä ilmoituksia, joita vaihdettiin kasvavien seurakuntien hyödyksi. (Kol. 4:16) ’Jerusalemissa olleet apostolit ja vanhimmat’ tekivät lisäksi Jumalan hengen ohjauksessa oppikysymyksiä koskevia ratkaisuja, ja ne kirjoitettiin muistiin myöhempää käyttöä varten. Tämä keskushallintoelin lähetti myös ohjekirjeitä laajalle alueelle levinneille seurakunnille. (Apt. 5:29–32; 15:2, 6, 22–29; 16:4) Niiden perille toimittamiseksi heidän oli järjestettävä oma postinkuljetuksensa.

5. a) Mikä on koodeksi? b) Missä määrin varhaiskristityt käyttivät koodeksia, ja mitä hyviä puolia sillä oli?

⁵ Jouduttaakseen Raamatun kirjoitusten leviämistä ja toimittaakseen niitä sellaisessa muodossa, että niistä oli helppo etsiä tietoja, varhaiskristityt alkoivat pian käyttää koodeksin muodossa olevia käsikirjoituksia kirjakääröjen sijasta. Koodeksi (latinaksi codex) on muodoltaan samanlainen kuin nykyinen kirja, jonka lehtiä voidaan helposti kääntää etsittäessä jotakin kohtaa, kun taas kirjakääröä käytettäessä vaadittiin usein melkoisesti käärimistä. Koodeksimuoto mahdollisti lisäksi kanonisten kirjoitusten sitomisen yhteen, kun taas kirjakääröinä olevat kirjoitukset säilytettiin tavallisesti erillisinä. Varhaiskristityt olivat tienraivaajia koodeksin käytössä. He ovat jopa saattaneet keksiä sen. Vaikka ei-kristityt kirjoittajat omaksuivat koodeksin hyvin hitaasti, suurin osa 100- ja 200-luvun kristillisistä papyruskirjoituksista on koodekseina. a

6. a) Milloin oli klassisen kreikan kielen kausi, mitä se käsitti, ja milloin koinee- eli yleiskreikka kehittyi? b) Miten ja missä määrin koinee-kreikkaa alettiin käyttää yleiskielenä?

⁶ Koinee (yleiskreikka) ilmaisuvälineenä.  Kreikan kielen niin sanottu klassinen kausi kesti 800-luvulta eaa. 300-luvulle eaa. Se oli Attikan ja Joonian murteiden aikakautta. Tuona aikana, varsinkin 400- ja 300-luvulla eaa., elivät kukoistuskauttaan monet kreikkalaiset näytelmäkirjailijat, runoilijat, etevät puhujat, historioitsijat, filosofit ja luonnontieteilijät, joista kuuluisimpia olivat muun muassa Homeros, Herodotos, Sokrates ja Platon. Noin 300-luvulta eaa. noin 500-luvulle ya. kestänyt ajanjakso oli koinee- eli yleiskreikan aikaa. Sen kehitykseen vaikuttivat suuresti Aleksanteri Suuren sotatoimet. Hänen armeijansa sotilaat olivat kotoisin Kreikan kaikista osista. He puhuivat kreikan eri murteita, ja kun ne sekoittuivat, kehittyi yhteinen murre, koinee, jota alettiin käyttää yleisesti. Kun Aleksanteri valloitti Egyptin ja Aasiaa aina Intiaan saakka, koinee levisi monien kansojen keskuuteen, niin että siitä tuli kansainvälinen kieli, jollaisena se pysyi monien vuosisatojen ajan. Kreikankielisen Septuaginta-käännöksen sanasto oli Aleksandriassa Egyptissä 200- ja 100-luvulla eaa. yleisesti käytössä ollutta koinee-kreikkaa.

7. a) Miten Raamatussa todistetaan se, että koinee-kreikkaa käytettiin Jeesuksen ja hänen apostoliensa aikana? b) Miksi koinee sopi hyvin Jumalan sanan välittämiseen?

⁷ Jeesuksen ja hänen apostoliensa päivinä koinee oli roomalaisten valta-alueen kansainvälinen kieli. Raamatussakin on todisteita siitä. Kun Jeesus naulittiin paaluun, hänen päänsä yläpuolelle täytyi kiinnittää kirjoitus juutalaisten käyttämällä heprean kielellä sekä latinaksi, maan virallisella kielellä, ja kreikaksi, jota puhuttiin Jerusalemin kaduilla lähes yhtä yleisesti kuin Roomassa, Aleksandriassa tai itse Ateenassa. (Joh. 19:19, 20; Apt. 6:1) Apostolien tekojen 9:29:ssä osoitetaan, että Paavali saarnasi hyvää uutista Jerusalemissa juutalaisille, jotka puhuivat kreikkaa. Koinee oli tuolloin dynaaminen, eloisa ja pitkälle kehittynyt kieli, joka oli valmiina käytettäväksi ja joka sopi hyvin Jehovan ylevään tarkoitukseen välittää Jumalan sana useammille ihmisille.

KREIKKALAINEN TEKSTI JA SEN VÄLITTYMINEN

8. Miksi tarkastelemme Raamatun kreikankielisten käsikirjoitusten varastoa?

⁸ Edellisestä tutkielmasta saimme tietää, että Jehova säilytti totuuden ”vesiään” kirjallisessa muodossa, henkeytettyjen Raamatun heprealaisten kirjoitusten ”varastossa”. Mutta miten on niiden Raamatun kirjoitusten laita, jotka apostolit ja muut Jeesuksen Kristuksen opetuslapset kirjoittivat muistiin? Onko niitä säilytetty yhtä huolellisesti? Kreikaksi sekä muilla kielillä säilyneiden käsikirjoitusten suunnattoman varaston tutkiminen osoittaa niin tapahtuneen. Kuten on jo selitetty, tähän Raamatun kaanonin osaan kuuluu 27 kirjaa. Tarkastelehan näiden 27 kirjan tekstin välittymistä, niin havaitset, miten alkuperäinen kreikkalainen teksti on säilynyt nykyaikaan asti.

9. a) Millä kielellä kristillisen ajan kirjoitukset laadittiin? b) Miten Matteuksen evankeliumi on poikkeus?

⁹ Kreikkalaisten käsikirjoitusten alkulähde. Kristillisen ajan kirjoitusten 27 kanonista kirjaa kirjoitettiin silloisella yleiskreikan kielellä. Matteuksen kirja kirjoitettiin kuitenkin todennäköisesti ensin Raamatun ajan hepreaksi juutalaisten tarpeita ajatellen. 300-luvulla elänyt raamatunkääntäjä Hieronymus mainitsee tämän ja sanoo, että se käännettiin myöhemmin kreikaksi. b Matteus teki tämän käännöstyön luultavasti itse – koska hän oli ollut Rooman valtion virkamies, veronkantaja, hän epäilemättä osasi hepreaa, latinaa ja kreikkaa. – Mark. 2:14–17.

10. Miten Raamatun kirjoitukset ovat säilyneet meille?

¹⁰ Muut kristityt raamatunkirjoittajat, Markus, Luukas, Johannes, Paavali, Pietari, Jaakob ja Juudas, kirjoittivat tekstinsä koinee-kreikaksi, sillä yleisellä ja elävällä kielellä, jota kristityt ja useimmat muut ensimmäisen vuosisadan ihmiset ymmärsivät. Viimeisen alkuperäisistä kirjoista kirjoitti Johannes noin vuonna 98. Yhtään näistä 27 alkuperäisestä koinee-kreikaksi laaditusta käsikirjoituksesta ei tiettävästi ole säilynyt nykyaikaan asti. Tästä alkuperäisestä päälähteestä on kuitenkin virrannut alkuperäisten jäljennöksiä, jäljennösten jäljennöksiä ja jäljennösten ryhmiä, jotka muodostavat Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten laajan käsikirjoitusvaraston.

11. a) Kuinka paljon käsikirjoitusjäljennöksiä on käytettävissä nykyään? b) Millä tavalla ne määränsä ja ikänsä puolesta poikkeavat klassisista teoksista?

¹¹ Yli 13000 käsikirjoituksen varasto. Kaikista 27 kanonisesta kirjasta on nykyään käytettävissä suunnaton määrä käsikirjoitusjäljennöksiä. Jotkin niistä sisältävät laajoja osia Raamatusta, toiset ovat pelkkiä katkelmia. Erään laskelman mukaan on olemassa yli 5000 käsikirjoitusta alkuperäisellä kreikan kielellä. Lisäksi on yli 8000 käsikirjoitusta useilla muilla kielillä – käsikirjoituksia on kaiken kaikkiaan yli 13000. Ne ovat peräisin 100-luvun ja 1500-luvun väliseltä ajalta, ja niillä kaikilla on merkitystä aidon, alkuperäisen tekstin selville saamisessa. Vanhin näistä monista käsikirjoituksista on John Rylandsin kirjastossa Manchesterissa Englannissa oleva Johanneksen evankeliumin papyruskatkelma, jonka tunnusnumero on P⁵² ja joka on peräisin 100-luvun alkupuoliskolta, luultavasti noin vuodelta 125. c Tämä jäljennös kirjoitettiin siis vain noin 25 vuotta alkuperäisen jälkeen. Kun otamme huomioon, että useimpien klassisten kirjailijoiden tekstin selville saamiseksi on käytössä vain kourallinen käsikirjoituksia ja että ne on vain harvoin valmistettu muutamien satojen vuosien kuluttua alkuperäisten kirjoittamisesta, voimme ymmärtää, miten runsaasti on todisteita, joiden avulla voidaan vahvistaa arvovaltainen Kreikkalaisten kirjoitusten teksti.

12. Mille materiaalille ensimmäiset käsikirjoitukset kirjoitettiin?

 ¹² Papyruskäsikirjoitukset. Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten ensimmäiset käsikirjoitukset, samoin kuin Septuagintan varhaiset jäljennöksetkin, kirjoitettiin papyrukselle, jota käytettiin Raamatun käsikirjoitusten valmistamiseen noin 300-luvulle saakka. Myös raamatunkirjoittajat käyttivät nähtävästi papyrusta lähettäessään kirjeitä kristillisille seurakunnille.

13. Mikä tärkeä papyruslöytö julkistettiin vuonna 1931?

¹³ Faijumin provinssista Egyptistä on löydetty runsaasti papyruskirjoituksia. 1800-luvun loppupuolella päivänvaloon tuli lukuisia Raamattu-papyruksia. Tärkeimpiä nykyajan käsikirjoituslöytöjä oli vuonna 1931 julkistettu löytö. Siihen kuului osia 11 kreikankielisestä koodeksista, jotka sisälsivät jaksoja henkeytettyjen Heprealaisten kirjoitusten kahdeksasta eri kirjasta ja Kreikkalaisten kirjoitusten 15 kirjasta. Nämä papyrukset on kirjoitettu yleisen ajanlaskun 100–300-luvuilla. Suuri osa tämän löydön Kreikkalaisten kirjoitusten osista on nykyään Chester Beatty -kokoelmassa, ja niiden luettelointimerkkejä ovat P⁴⁵, P⁴⁶ ja P⁴⁷, joissa ”P” tarkoittaa ”papyrusta”.

14, 15. a) Mainitse joitakin sivun 313 taulukossa lueteltuja Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten huomattavia papyruskäsikirjoituksia. b) Osoita, miten näitä käsikirjoituksia on käytetty Uuden maailman käännöksessä. c) Minkä varhaiset papyruskoodeksit vahvistavat?

¹⁴ Toinen huomattava papyruskokoelma julkaistiin Genevessä Sveitsissä vuosina 1956–61. Ne tunnetaan Bodmer-papyruksina, ja niihin kuuluu kahden evankeliumin vanhoja tekstejä (P⁶⁶ ja P⁷⁵), jotka ovat peräisin 200-luvun alkupuolelta. Tätä tutkielmaa edeltävässä taulukossa luetellaan huomattavimpia Raamatun heprealaisten ja kreikkalaisten kirjoitusten vanhoja papyruksia. Viimeisessä sarakkeessa on mainittu Uuden maailman käännöksen viitelaitoksen (engl.) kohtia, joissa nämä papyruskäsikirjoitukset tukevat käännöksen sanamuotoa, mikä käy ilmi noiden jakeiden alaviitteistä.

¹⁵ Nämä papyruslöydöt todistavat, että Raamatun kaanon valmistui jo hyvin varhain. Chester Beatty -papyrusten joukossa on kaksi koodeksia – toisessa on sidottu yhteen osia neljästä evankeliumista ja Apostolien teoista (P⁴⁵) ja toisessa on koottu samojen kansien sisään yhdeksän Paavalin 14 kirjeestä (P⁴⁶) – jotka osoittavat, että henkeytetyt Kreikkalaiset kirjoitukset koottiin pian apostolien kuoleman jälkeen. Koska näiden koodeksien kiertäminen eri alueilla ja niiden ehtiminen Egyptiin saakka vei varmastikin aikaa, nämä Raamatun kirjoitukset oli varsin todennäköisesti koottu vakiomuotoonsa viimeistään 100-lukuun mennessä. 100-luvun loppuun mennessä oli kiistatonta, että Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kaanon oli täydellinen, ja näin myös koko Raamatun kaanon tuli valmiiksi.

16. a) Mitä Kreikkalaisten kirjoitusten unsiaalikäsikirjoituksia on säilynyt nykyaikaan asti? b) Missä määrin unsiaalikäsikirjoituksia on käytetty valmistettaessa englanninkielistä Uuden maailman käännöstä ja miksi?

¹⁶ Veliinille ja nahalle tehdyt käsikirjoitukset. Kuten saimme tietää edellisestä tutkielmasta, noin 300-luvulta lähtien alettiin käsikirjoituksiin käyttää papyruksen sijasta kestävämpää veliiniä, hienolaatuista pergamenttia, jota valmistettiin yleensä vasikan-, lampaan- tai vuohennahasta. Jotkin nykyään olemassa olevista erittäin tärkeistä Raamatun käsikirjoituksista on kirjoitettu veliinille. Veliinille ja nahalle tehtyjä Heprealaisten kirjoitusten käsikirjoituksia olemme jo tarkastelleet. Sivun 314 taulukossa luetellaan sekä Kreikkalaisten että Heprealaisten kirjoitusten huomattavimpia veliinille ja nahalle tehtyjä käsikirjoituksia. Luettelossa mainitut Kreikkalaisten kirjoitusten käsikirjoitukset on kirjoitettu kokonaan suuraakkosin, ja niitä sanotaan unsiaalikäsikirjoituksiksi. Hakuteoksessa New Bible Dictionary (Uusi Raamatun sanakirja) mainitaan Kreikkalaisten kirjoitusten unsiaalikäsikirjoituksia olevan 274, ja ne ovat peräisin 300–900-luvuilta. Lisäksi on yli 5000 kursiivi- eli minuskelikäsikirjoitusta, joissa kirjaimet kirjoitettiin yhteen. d Nekin on kirjoitettu veliinille, ja niitä valmistettiin 800-luvulta kirjapainotaidon keksimiseen asti. Unsiaalikäsikirjoitusten varhaisen valmistamisajankohdan ja yleisen tarkkuuden vuoksi Uuden maailman käännöksen raamatunkäännöskomitea käytti niitä paljon laatiessaan huolellista englanninkielistä käännöstä kreikkalaisesta tekstistä. Tämä käy ilmi taulukosta ”Huomattavimpia veliinille ja nahalle tehtyjä käsikirjoituksia”.

TEKSTIKRITIIKIN JA TARKISTUSTEN AIKA

17. a) Mitkä kaksi tapausta antoivat pontta Raamatun kreikkalaisen tekstin tutkimukselle? b) Mistä työstä Erasmus tunnetaan? c) Miten laaditaan painettu tekstijulkaisu?

¹⁷ Erasmuksen teksti. Keskiajan pitkinä vuosisatoina, jolloin vallitseva kieli oli latina ja Länsi-Eurooppa oli roomalaiskatolisen kirkon rautaisessa otteessa, tiede ja tutkimustyö olivat aallonpohjassa. Mutta kun irtokirjakkeiden käyttö painannassa keksittiin Euroopassa 1400-luvulla ja kun uskonpuhdistus alkoi 1500-luvun alkupuolella, olot vapautuivat, ja kiinnostus kreikan kieltä kohtaan heräsi jälleen. Tänä tutkimustyön elpymisen alkuaikana kuuluisa hollantilainen oppinut Erasmus Rotterdamilainen valmisti ”Uuden testamentin” kreikankielisen tekstijulkaisunsa ensimmäisen painoksen. (Tällainen painettu tekstijulkaisu laaditaan vertailemalla huolellisesti joitakin käsikirjoituksia ja käyttämällä niitä sanoja, joita yleisimmin pidetään alkuperäisinä, ja varsinaisen tekstin alapuolella on usein huomautuksia joissakin käsikirjoituksissa esiintyvistä poikkeavista lukutavoista.)  Tämä ensimmäinen painos painettiin Baselissa Sveitsissä vuonna 1516, vuotta ennen uskonpuhdistuksen alkamista Saksassa. Ensimmäisessä painoksessa oli monia virheitä, mutta tekstiä paranneltiin seuraavissa painoksissa, jotka ilmestyivät vuosina 1519, 1522, 1527 ja 1535. Erasmuksella oli käytössään vain muutamia myöhäisen ajan kursiivikäsikirjoituksia tekstijulkaisunsa kokoamista ja valmistamista varten.

18. Mitä Erasmuksen teksti teki mahdolliseksi, ja ketkä käyttivät sitä hyväkseen?

¹⁸ Erasmuksen tarkistetusta kreikkalaisesta tekstistä tuli pohjateksti valmistettaessa parempia käännöksiä monille Länsi-Euroopan kielille. Sen avulla käännöksistä voitiin tehdä laadukkaampia kuin ne, jotka oli aikaisemmin käännetty latinalaisesta Vulgatasta. Erasmuksen tekstiä käytti ensimmäisenä saksalainen Martti Luther, joka sai Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten saksankielisen käännöksensä valmiiksi vuonna 1522. Englantilainen William Tyndale, jota vainottiin ankarasti, noudatti Erasmuksen tekstiä englanninkielisessä käännöksessään, jonka hän sai valmiiksi vuonna 1525 ollessaan maanpaossa Euroopan mantereella. Italialainen Antonio Brucioli käänsi Erasmuksen tekstin italiaksi vuonna 1530. Mikael Agricola on suomennostyössään luultavasti käyttänyt Erasmuksen tekstilaitosta vuodelta 1535. Erasmuksen kreikkalaisen tekstin ilmestyttyä alkoi tekstikritiikin aikakausi. Tekstikritiikkiä käytetään alkuperäisen Raamatun tekstin rekonstruoimisessa ja ennallistamisessa.

19. Millainen on Raamatun luku- ja jaejaon historia, ja minkä se on tehnyt mahdolliseksi?

¹⁹ Jako lukuihin ja jakeisiin. Robert Estienne eli Stephanus oli huomattava pariisilainen 1500-luvun kirjanpainaja ja toimittaja. Toimittajana hän ymmärsi luku- ja jaejärjestelmän käytännöllisyyden viittausten käytössä, ja niinpä hän otti tällaisen järjestelmän käyttöön kreikkalais-latinalaisessa Uudessa testamentissaan vuonna 1551. Masoreetit jakoivat ensimmäisinä Heprealaiset kirjoitukset jakeisiin, mutta koko Raamatun nykyinen jaejako esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1553 ilmestyneessä Stephanuksen ranskankielisessä Raamatussa. Sitä noudatettiin sen jälkeen ilmestyneissä englanninkielisissä Raamatuissa, ja sen ansiosta voitiin laatia Raamatun konkordansseja eli sanahakemistoja. Tällaisia olivat esimerkiksi vuonna 1737 ilmestynyt Alexander Crudenin sanahakemisto ja englantilaisen Raamatun ns. Hyväksytyn käännöksen kaksi perusteellista konkordanssia: Robert Youngin konkordanssi, jonka ensimmäinen laitos julkaistiin Edinburghissa vuonna 1873, ja James Strongin konkordanssi, joka julkaistiin New Yorkissa vuonna 1894.

20. Mikä oli Textus receptus, ja minkä pohjateksti siitä tuli?

²⁰ Textus receptus. Stephanus julkaisi myös useita kreikkalaisen ”Uuden testamentin” laitoksia. Ne perustuivat pääasiassa Erasmuksen tekstiin, johon oli tehty korjauksia vuoden 1522 Complutensis-nimellä tunnetun monikielisen eli polyglottiraamatun ja aikaisemmilta vuosisadoilta peräisin olleiden 15 myöhäisen kursiivikäsikirjoituksen perusteella. Stephanuksen kreikkalaisen tekstin kolmannesta, vuonna 1550 ilmestyneestä laitoksesta tulikin Textus receptus (latinan kielen vastine ’hyväksytylle tekstille’), johon muut 1500-luvun englantilaiset käännökset ja vuoden 1611 Kuningas Jaakon käännös perustuivat.

21. Mitä tarkistettuja tekstejä on valmistettu 1700-luvun jälkeen, ja miten niitä on käytetty?

²¹ Tarkistetut kreikkalaiset tekstit. Myöhemmin kreikan kielen tutkijat laativat yhä paremmin tarkistettuja tekstejä. J. J. Griesbachin teksti oli huomattava, koska hän pystyi hyödyntämään satoja kreikkalaisia käsikirjoituksia, jotka oli saatu käyttöön 1700-luvun loppupuolella. Koko Griesbachin kreikkalaisen tekstin paras laitos julkaistiin vuosina 1796–1806. Hänen tekstijulkaisunsa oli Sharpen vuonna 1840 ilmestyneen englantilaisen käännöksen pohjana, ja tuo kreikkalainen teksti on painettu The Emphatic Diaglott -raamattulaitokseen, joka julkaistiin täydellisenä ensimmäisen kerran vuonna 1864. Muita erinomaisia tekstejä valmistivat Konstantin von Tischendorf (1872) ja Herman von Soden (1910), joista jälkimmäisen teksti oli vuonna 1913 ilmestyneen Moffattin englanninkielisen käännöksen pohjatekstinä.

22. a) Mikä kreikkalainen teksti on saanut laajalti tunnustusta? b) Minkä englantilaisten käännösten pohjatekstinä se on ollut?

²² Westcottin ja Hortin teksti. Vuonna 1881 saivat Cambridgen yliopiston tutkijat B. F. Westcott ja F. J. A. Hort valmiiksi kreikankielisen tekstijulkaisun, joka on saanut laajalti tunnustusta. Brittiläinen raamatunkäännöskomitea, jonka jäseniä Westcott ja Hort olivat, käytti hyväkseen Westcottin ja Hortin kreikkalaisen tekstin korjausvedoksia vuonna 1881 toimittamassaan ”Uuden testamentin” tarkistetussa laitoksessa. Juuri tätä tekstijulkaisua käytettiin ensisijaisesti käännettäessä Uuden maailman käännöksen Kreikkalaisten kirjoitusten osaa englanniksi. Tuohon tekstiin pohjautuvat myös seuraavat englanninkieliset käännökset: The Emphasised Bible, American Standard Version, An American Translation (Smith-Goodspeed) ja Revised Standard Version. e Viimeksi mainittua käännettäessä on käytetty myös Nestlen tekstiä.

23. Mitä muita tekstejä käytettiin valmistettaessa Uuden maailman käännöstä?

²³ Uuden maailman käännöksen raamatunkäännöskomitea käytti myös Nestlen kreikkalaista tekstiä (18. painos, 1948) vertailun vuoksi. Komitea hyödynsi lisäksi katolisten jesuiittaoppineiden José M. Boverin (1943) ja Augustinus Merkin (1948) tekstejä. Yhtyneiden raamattuseurojen tekstiä vuodelta 1975 ja Nestle-Alandin tekstiä vuodelta  1979 käytettiin vuoden 1984 viitelaitoksen (engl.) alaviitteiden ajantasaistamiseen. f

24. Mitä vanhoja käännöksiä Uuden maailman käännöstä tehtäessä on myös hyödynnetty? Kerro esimerkkejä.

²⁴ Vanhat käännökset kreikan kielestä. Kreikkalaisten käsikirjoitusten lisäksi nykyään voidaan tutkia myös monia Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista muille kielille tehtyjen käännösten käsikirjoituksia. Vanhojen latinankielisten käännösten käsikirjoituksia (tai katkelmia) on yli 50, ja Hieronymuksen latinalaisen Vulgatan käsikirjoituksia on tuhansia. Uuden maailman käännöksen raamatunkäännöskomitea on hyödyntänyt niitä samoin kuin koptilaisia, armenialaisia ja syyrialaisia käännöksiä. g

25. Miksi hepreankieliset käännökset, joihin Uuden maailman käännöksen viitelaitoksessa (engl.) viitataan, ovat erityisen kiinnostavia?

²⁵ Ainakin 1300-luvulta lähtien Kreikkalaisia kirjoituksia on käännetty heprean kielelle. Nuo käännökset ovat kiinnostavia siksi, että monissa niistä Jumalan nimi on palautettu Raamatun kreikkalaisiin kirjoituksiin. Uuden maailman käännöksen viitelaitoksessa (engl.) viitataan usein näihin hepreankielisiin käännöksiin kirjaimella ”J” ja yläindeksinumerolla. Katso yksityiskohtia Uuden maailman käännöksen englanninkielisen viitelaitoksen esipuheesta sivuilta 9 ja 10 sekä liitteestä 1D, ”Jumalan nimi Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa”.

TEKSTIMUUNNELMAT JA NIIDEN MERKITYS

26. Miten syntyi tekstimuunnelmia ja käsikirjoitusryhmiä?

²⁶ Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten yli 13000 käsikirjoituksessa on monia tekstivariantteja eli -muunnelmia. Pelkästään 5000 kreikankielistä käsikirjoitusta sisältävät monia tällaisia eroavuuksia. Voimme hyvin ymmärtää, että kussakin varhaisista käsikirjoituksista tehdyssä jäljennöksessä oli omat tunnusomaiset kirjurinvirheensä. Kun jokin näistä ensimmäisistä käsikirjoituksista lähetettiin toisella alueella asuvien käytettäväksi, virheet toistuivat tuolla alueella tehdyissä jäljennöksissä ja niistä tuli muiden siellä käytettyjen käsikirjoitusten tunnuspiirteitä. Tällä tavalla muodostui samanlaisten käsikirjoitusten ryhmiä. Eivätkö nämä tuhannet kirjoitusvirheet siksi anna aihetta levottomuuteen? Eivätkö ne ilmaise, että teksti ei ole välittynyt tarkasti? Eivät suinkaan!

27. Mitä vakuutetaan kreikkalaisen tekstin luotettavuudesta?

²⁷ F. J. A. Hort, joka oli toinen Westcottin ja Hortin tekstin laatijoista, kirjoittaa: ”Valtaosaan Uuden testamentin sanoista ei mikään tekstimuunnelmakritiikki ulotu, koska niitä ei ole muunneltu, ja ne tarvitsee vain kopioida. – – Jollei suhteellisen mitättömiä pikkuseikkoja – – oteta huomioon, niin sanoja, joita mielestämme vielä saatetaan epäillä, voi tuskin olla enempää kuin tuhannesosa koko Uudesta testamentista.” h

28, 29. a) Millainen arvio meidän on tehtävä tarkistetusta kreikkalaisesta tekstistä? b) Mikä arvovaltainen lausunto tästä on esitetty?

²⁸ Tekstin välittymisen arviointi. Mitä voidaan siis sanoa tekstin luotettavuudesta ja oikeaperäisyydestä näiden useiden satojen vuosien jälkeen? Vertailtavana on tuhansia käsikirjoituksia, ja lisäksi viime vuosikymmeninä on löytynyt vanhoja Raamatun käsikirjoituksia, joiden kreikkalainen teksti on jopa vuoden 125 tienoilta, vain parin vuosikymmenen päässä apostoli Johanneksen kuolemasta noin vuonna 100. Tämä käsikirjoitusaineisto vahvistaa lujasti sen, että meillä on nykyään luotettava kreikkalainen teksti tarkistetussa muodossa. Pane merkille British Museumin entisen johtajan ja kirjastonhoitajan sir Frederic Kenyonin arvio asiasta:

²⁹ ”Alkuperäisen kirjoitusajankohdan ja vanhimman säilyneen todistusaineiston välinen aika supistuukin siksi merkityksettömän lyhyeksi, ja viimeinenkin peruste sille epäilylle, että Raamattu ei olisi säilynyt olennaisesti sellaisena kuin se on kirjoitettu, on nyt raivattu pois. Sekä Uuden testamentin kirjojen oikeaperäisyyttä että yleistä luotettavuutta voidaan pitää lopullisesti vahvistettuna. Yleinen luotettavuus ja yksityiskohtien varmuus ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.” i

30. Miksi voimme luottaa siihen, että Uuden maailman käännöksessä esitetään lukijoille luotettava ”Jehovan sana”?

³⁰ Kappaleessa 27 ollut tri Hortin lainaus soveltuu viimeiseen huomautukseen ”yksityiskohtien varmuudesta”. Tekstiä tarkistavien tehtävä on oikaista yksityiskohdat, ja sen he ovatkin suureksi osaksi tehneet. Tästä syystä Westcottin ja Hortin tarkistettu kreikkalainen teksti on yleisesti tunnustettu korkealuokkaiseksi. Uuden maailman käännöksen Kreikkalaisten kirjoitusten osuudessa, joka perustuu tähän erinomaiseen kreikkalaiseen tekstiin, pystytään siksi esittämään lukijoille luotettava ”Jehovan sana”, koska se on niin suurenmoisella tavalla säilynyt käsikirjoitusten kreikkalaisessa varastossa. – 1. Piet. 1:24, 25.

31. a) Mitä nykyajan löydöt ovat osoittaneet Kreikkalaisten kirjoitusten tekstistä? b) Miten sivun 309 taulukossa osoitetaan Uuden maailman käännöksen Kreikkalaisten kirjoitusten osuuden päälähde, ja mitä muita lähteitä on käytetty?

³¹ Sir Frederic Kenyonin lausunto hänen vuonna 1962 ilmestyneen kirjansa Our Bible and the Ancient Manuscripts (Raamattumme ja vanhat käsikirjoitukset) sivulla 249 on myös kiinnostava: ”Meidän on oltava tyytyväisiä tietäessämme, että Uuden testamentin tekstin yleistä oikeaperäisyyttä ovat merkittävästi tukeneet ne nykyajan löydöt, jotka  ovat suuresti lyhentäneet tekijän alkuperäisten käsikirjoitusten ja vanhimpien säilyneiden käsikirjoitustemme välistä aikaa, ja että lukutapojen eroavuudet, niin kiintoisia kuin ne ovatkin, eivät vaikuta kristillisen uskon perusoppeihin.” Kuten sivun 309 taulukosta ”Uuden maailman käännöksen tekstilähteet – Kreikkalaiset kirjoitukset” ilmenee, kaikkia asiaankuuluvia lähteitä on käytetty hyväksi täsmällisesti käännetyn englanninkielisen tekstin valmistamiseksi. Viitelaitoksen arvokkaat alaviitteet tukevat kaikkia näitä luotettavia käännösvastineita. Uuden maailman käännöksen raamatunkäännöskomitea käytti vuosisatojen kuluessa tehdyn raamatullisen tutkimustyön parhaita tuloksia valmistaessaan erinomaisen englantilaisen käännöksensä. Me voimme nykyään luottaa täysin siihen, että ne Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset, jotka meillä nyt on käytössämme, sisältävät tosiaan ”niiden terveellisten sanojen mallin”, jonka Jeesuksen Kristuksen henkeytetyt opetuslapset kirjoittivat muistiin. Pitäkäämme jatkuvasti kiinni näistä kallisarvoisista sanoista uskossa ja rakkaudessa! – 2. Tim. 1:13.

32. Miksi tässä kirjassa on syvennytty niin perusteellisesti Pyhän Raamatun käsikirjoitusten ja tekstin tarkasteluun ja millaisin tyydyttävin tuloksin?

³² Sekä tässä että edellisessä tutkielmassa syvennyttiin Pyhän Raamatun käsikirjoitusten ja tekstin tarkasteluun. Miksi niitä on käsitelty niin perusteellisesti? Koska on pyritty osoittamaan kiistattomasti, että sekä Heprealaisten että Kreikkalaisten kirjoitusten tekstit ovat olennaisesti samoja kuin se aito, alkuperäinen teksti, jonka Jehova henkeytti entisaikojen uskolliset miehet kirjoittamaan muistiin. Nuo alkuperäiset kirjoitukset olivat henkeytettyjä. Jäljentäjät eivät taitavuudestaan huolimatta olleet henkeytettyjä. (Ps. 45:2 [1]; 2. Piet. 1:20, 21; 3:16) Siksi on ollut välttämätöntä siivilöidä käsikirjoitusjäljennösten suunnatonta varastoa, jotta voitaisiin selvästi ja erehtymättömästi löytää totuuden puhtaat vedet sellaisina kuin ne alun perin ovat virranneet suuresta Päälähteestä, Jehovasta. Kaikki kiitos kuuluu Jehovalle hänen Sanansa suurenmoisesta lahjasta, henkeytetystä Raamatusta, ja siitä virvoittavasta Valtakunnan sanomasta, joka virtaa sen sivuilta!

[Alaviitteet]

[Tutkistelukysymykset]