Raamatun 18. kirja: Job

Kirjoittaja: Mooses

Kirjoituspaikka: Erämaa

Kirjoitus päättyi: n. 1473 eaa.

Tapahtumien aika: yli 140 vuotta vuosien 1657–1473 eaa. välillä

1. Mitä Jobin nimi merkitsee, ja mihin kysymyksiin Jobin kirjassa vastataan?

 HENKEYTETYN Raamatun vanhimpia kirjoja! Kirja, jota pidetään erittäin suuressa arvossa ja jota lainataan usein, mutta jota ihmiskunta ymmärtää kovin vähän. Miksi tämä kirja kirjoitettiin, ja mitä arvoa sillä on meille nykyään eläville? Vastauksen ilmaisee Jobin nimen merkitys ’vihamielisyyden kohde’. Tässä kirjassa tosiaan käsitellään kahta tärkeää kysymystä: Miksi viattomat kärsivät? Miksi Jumala sallii pahuutta maan päällä? Voimme vastata näihin kysymyksiin tarkastelemalla kertomusta Jobin kärsimyksistä ja hänen suuresta kestävyydestään. Se kaikki on kirjoitettu muistiin, niin kuin Job pyysi. – Job 19:23, 24.

2. Mikä todistaa, että Job oli todellinen henkilö?

² Jobista on monien mielessä tullut kärsivällisyyden ja kestävyyden perikuva. Mutta onko sellaista henkilöä kuin Job ollut olemassa? Vaikka Panettelija on kaikin keinoin yrittänyt poistaa tämän erinomaisen nuhteettomuuden esimerkin historian lehdiltä, vastaus on selvä. Job oli todellinen henkilö! Jehova mainitsee hänet todistajiensa Nooan ja Danielin rinnalla, joiden olemassaolon Jeesus Kristus tunnusti. (Hes. 14:14, 20; vrt. Matt. 24:15, 37.) Muinainen heprealainen kansa piti Jobia todellisena henkilönä. Kristillisen ajan kirjoittaja Jaakob viittaa Jobin kestävyyden esimerkkiin. (Jaak. 5:11) Vain tosielämästä otetulla, ei kuvitellulla, esimerkillä olisi sellaista arvovaltaa, joka saisi Jumalan palvojat vakuuttuneiksi siitä, että nuhteettomuus voidaan säilyttää kaikissa olosuhteissa. Jobin kirjassa olevien puheiden voima ja tunne ovat lisätodisteita siitä, että kyseessä on todellinen tilanne.

3. Mitkä todisteet puhuvat Jobin kirjan henkeytyksen puolesta?

³ Jobin kirjan oikeaperäisyyden ja henkeytyksen todistaa myös se, että muinaiset heprealaiset ovat aina sisällyttäneet sen Raamatun kaanoniin, mikä on huomattava seikka, koska Job itse ei ollut israelilainen. Hesekielin ja Jaakobin Jobin kirjaan tekemien viittausten lisäksi apostoli Paavali lainaa sitä. (Job 5:13; 1. Kor. 3:19) Voimakas osoitus kirjan henkeytyksestä ilmenee sen hämmästyttävässä sopusoinnussa eri tieteenalojen todistamien asioiden kanssa. Miten voitiin tietää, että Jehova ”ripustaa maan tyhjyyden päälle”, kun entisaikojen ihmisillä oli mitä mielikuvituksellisimpia käsityksiä siitä, miten maa oli tuettu? (Job 26:7) Yhden muinoin vallalla olleen näkemyksen mukaan maa lepäsi norsujen selässä, jotka seisoivat suuren merikilpikonnan päällä. Miksi Jobin kirjassa ei ole tällaisia järjettömyyksiä? Aivan ilmeisesti siksi, että Luoja Jehova esitti totuuden henkeytyksen avulla. Monet muutkin kuvaukset maasta ja sen ihmeistä sekä villieläimistä ja linnuista niiden luonnollisessa elinympäristössä ovat niin täsmällisiä, että ainoastaan Jehova Jumala saattoi olla Jobin kirjan Kirjoittaja ja Henkeyttäjä. a

4. Missä ja milloin tapahtumat sattuivat, ja mihin mennessä Jobin kirjan kirjoittaminen saatiin päätökseen?

⁴ Job asui Usissa, joka joidenkuiden maantieteilijöiden mukaan sijaitsi Pohjois-Arabiassa lähellä edomilaisten asuttamaa maata ja itään päin Abrahamin jälkeläisille luvatusta maasta. Sabalaiset asuivat etelässä ja kaldealaiset idässä. (1:1, 3, 15, 17) Jobia koeteltaessa oli Abrahamin päivistä kulunut jo kauan aikaa. Tuon koettelun aikana ’maan päällä ei ollut Jobin vertaista, nuhteetonta ja rehellistä miestä’. (1:8) Kyseessä näyttää olevan ajanjakso, joka ulottuu huomattavan uskon miehen, Joosefin, kuolemasta (1657 eaa.) siihen aikaan asti, jolloin Mooses aloitti nuhteettoman vaelluksensa. Job oli ainutlaatuinen puhtaan palvonnan harjoittaja tuona aikana, jona Israel oli saastunut egyptiläisestä demonien palvonnasta. Lisäksi Jobin ensimmäisessä luvussa mainitut tavat ja se, että Jumala tunnusti Jobin tosi palvojaksi, viittaavat pikemminkin patriarkaalisiin aikoihin kuin myöhempään, vuonna 1513 eaa. alkaneeseen ajanjaksoon, jolloin Jumala oli tekemisissä ainoastaan Lain alaisuudessa olevan Israelin kanssa. (Aam. 3:2; Ef. 2:12) Kun siis otamme huomioon Jobin pitkän elämän, näyttää siltä, että kirja käsittää ajanjakson, joka on vuoden 1657 eaa. ja vuoden 1473 eaa. eli Mooseksen kuolinvuoden välissä; Mooses sai kirjan valmiiksi jolloinkin Jobin kuoleman jälkeen, siihen aikaan kun israelilaiset olivat erämaassa. – Job 1:8; 42:16, 17.

5. Mikä ilmaisee Mooseksen Jobin kirjan kirjoittajaksi?

⁵ Miksi sanomme Mooseksen olleen kirjoittaja?  Sitä puoltaa sekä juutalaisten että varhaiskristillisten oppineiden vanhin perimätieto. Jobin kirjassa käytetyn heprealaisen runouden voimallisesta, aidosta tyylistä käy ilmi, että kirja kirjoitettiin alun perin hepreaksi, Mooseksen kielellä. Se ei ole voinut olla käännös jostakin muusta kielestä, esimerkiksi arabiasta. Suorasanaisetkin osat muistuttavat selvemmin Pentateukkia kuin mitään muita Raamatun kirjoituksia. Kirjoittajan on täytynyt olla israelilainen, niin kuin Mooses oli, koska juutalaisille ”uskottiin Jumalan pyhät julistukset”. (Room. 3:1, 2) Tultuaan täysi-ikäiseksi Mooses oli 40 vuotta Midianissa, joka ei sijainnut kovin kaukana Usista ja jossa hän saattoi hankkia Jobin kirjassa kerrotut yksityiskohtaiset tiedot. Kun Mooses myöhemmin kulki läheltä Jobin kotimaata Israelin 40-vuotisen erämaavaelluksen aikana, hän saattoi saada tietoonsa ja kirjoittaa muistiin kirjan lopun yksityiskohdat.

6. Missä suhteessa Jobin kirja ei ole pelkkä kirjallinen mestariteos?

⁶ The New Encyclopædia Britannica -tietosanakirjan mukaan Jobin kirja usein ”luetaan maailmankirjallisuuden mestariteosten joukkoon”. b Kirja ei kuitenkaan ole pelkkä kirjallinen mestariteos. Raamatun kirjoista juuri Jobin kirjassa ylistetään huomattavalla tavalla Jehovan voimaa, oikeudenmukaisuutta, viisautta ja rakkautta. Siinä paljastetaan erittäin selvästi kaikkeuden edessä oleva pääkiistakysymys. Siinä valaistaan paljon sellaista, mitä sanotaan muissa Raamatun kirjoissa, varsinkin 1. ja 2. Mooseksen kirjassa, Saarnaajassa, Luukkaassa, Roomalaiskirjeessä ja Ilmestyksessä. (Vrt. Jobin 1:6–12:ta ja 2:1–7:ää seuraaviin kohtiin: 1. Moos. 3:15; 2. Moos. 9:16; Luuk. 22:31, 32; Room. 9:16–19 ja Ilm. 12:9; sekä Jobin 1:21:tä, 24:15:tä, 21:23–26:ta ja 28:28:aa seuraaviin kohtiin: Saarn. 5:14 [15]; 8:11; 9:2, 3; 12:13.) Siinä annetaan vastaukset moniin elämän kysymyksiin. Se on todella olennainen osa Jumalan henkeytettyä sanaa, johon se lisää paljon hyödyllistä ymmärrystä.

JOBIN KIRJAN SISÄLTÖ

7. Millainen Jobin tilanne on kirjan alussa?

⁷ Jobin kirjan esinäytös (1:1–5). Meille esitellään Job, mies joka on ’nuhteeton ja rehellinen, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa’. Job on onnellinen; hänellä on seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. Hän on aineellisesti rikas maanomistaja, jolla on lukuisia katraita ja karjalaumoja. Hänellä on monia palvelijoita, ja hän on ”kaikista Idän miehistä mahtavin”. (1:1, 3) Hän ei kuitenkaan ole materialisti, sillä hän ei pane luottamustaan aineelliseen omaisuuteensa. Hän on rikas myös hengellisesti, rikas hyvissä töissä ja halukas kaikkina aikoina auttamaan ahdistettua tai ahdingossa olevaa tai antamaan vaatteen sitä tarvitsevalle. (29:12–16; 31:19, 20) Kaikki kunnioittavat häntä. Job palvoo tosi Jumalaa, Jehovaa. Hän kieltäytyy kumartamasta aurinkoa, kuuta ja tähtiä pakanakansojen tavoin. Sen sijaan hän on uskollinen Jehovalle, säilyttää nuhteettomuutensa Jumalaansa kohtaan ja nauttii läheisestä suhteesta häneen. (29:7, 21–25; 31:26, 27; 29:4) Job palvelee perheensä pappina uhraten säännöllisesti polttouhreja siltä varalta, että hänen perheensä jäsenet ovat tehneet syntiä.

8. a) Miten Saatana kiistää Jobin nuhteettomuuden? b) Miten Jehova ottaa haasteen vastaan?

⁸ Saatana esittää haasteen Jumalalle (1:6–2:13). Näkymätöntä maailmaa peittävä verho vedetään ihmeellisellä tavalla sivuun, niin että voimme luoda silmäyksen taivaallisiin asioihin. Jehova nähdään Jumalan poikien kokouksen johtajana. Saatanakin ilmaantuu heidän joukkoonsa. Jehova kiinnittää huomion uskolliseen palvelijaansa Jobiin, mutta Saatana kiistää Jobin nuhteettomuuden ja väittää, että Job palvelee Jumalaa saamansa aineellisen hyödyn vuoksi. Jos Jumala antaa Saatanan ottaa sen pois, Job luopuu nuhteettomuudestaan. Jehova ottaa haasteen vastaan sillä ehdolla, että Saatana ei koske Jobiin itseensä.

9. a) Mitkä ankarat koetukset kohtaavat Jobia? b) Mikä todistaa hänen säilyttävän nuhteettomuuden?

⁹ Monet onnettomuudet alkavat kohdata pahaa aavistamatonta Jobia. Sabalaiset ja kaldealaiset riistävät häneltä ryöstöretkillään hänen suuret rikkautensa. Myrsky tappaa hänen poikansa ja tyttärensä. Tämä ankara koetus ei saa Jobia kiroamaan Jumalaa tai kääntymään pois hänestä. Sen sijaan hän sanoo: ”Olkoon Jehovan nimi jatkuvasti siunattu.” (1:21, UM) Saatana, joka on kärsinyt tappion ja joka on tässä kohden todistettu valehtelijaksi, ilmaantuu jälleen Jehovan eteen ja väittää: ”Nahka nahasta, ja kaiken, mitä ihmisellä on, hän antaa sielunsa puolesta.” (2:4, UM) Saatana väittää, että jos hänen sallittaisiin koskea Jobin ruumiiseen, hän voisi saada Jobin kiroamaan Jumalaa vasten tämän kasvoja. Saatuaan luvan tehdä mitä tahansa paitsi tappaa Jobia Saatana lyö Jobia kauhistavalla sairaudella. Hänen lihansa ’verhoutuu toukkiin ja tomupaakkuihin’, ja hänen ruumiinsa ja henkensä tulevat löyhkäksi hänen vaimolleen ja sukulaisilleen. (7:5, UM; 19:13–20) Ilmaisten, että Job ei ole rikkonut nuhteettomuuttaan, hänen vaimonsa kehottaa häntä: ”Vieläkö pysyt nuhteettomuudessasi? Kiroa Jumala ja kuole!” Job nuhtelee häntä eikä tee ”syntiä huulillaan”. – 2:9, 10, UM.

10. Mitä äänetöntä ’lohduttamista’ Saatana järjestää?

¹⁰ Sitten Saatana tuo kolme toveria ”lohduttamaan” Jobia. He ovat Elifas, Bildad ja Soofar. Kaukaa katsoessaan he eivät tunne Jobia, mutta sitten he korottavat äänensä ja itkevät ja viskaavat tomua päänsä päälle. Sen jälkeen he istuvat hänen edessään maassa puhumatta sanaakaan. Kun tätä äänetöntä ’lohduttamista’ on kestänyt seitsemän päivää ja yötä, Job lopulta rikkoo hiljaisuuden aloittamalla pitkällisen väittelyn näiden myötätuntoa teeskentelevien miesten kanssa. – 2:11.

11–13. Miten Job aloittaa väittelyn, minkä syytöksen Elifas esittää, ja mikä on Jobin kiihkeä vastaus?

 ¹¹ Väittelyn ensimmäinen kierros (3:1–14:22). Tästä eteenpäin näytelmä etenee ylevänä hepreankielisenä runoutena. Job kiroaa syntymäpäivänsä ja ihmettelee, miksi Jumala on sallinut hänen pysyä elossa.

¹² Vastaukseksi Elifas syyttää Jobia nuhteettomuuden puutteesta. Oikeamieliset eivät ole koskaan menehtyneet, hän julistaa. Hän muistaa erään yöllisen näyn, jossa ääni kertoi hänelle, että Jumala ei usko palvelijoihinsa, varsinkaan niihin, jotka ovat pelkkää savea, maan tomua. Hän vihjaa, että Jobin kärsimykset ovat kuritusta Kaikkivaltiaalta Jumalalta.

¹³ Job vastaa kiihkeästi Elifaalle. Hän huutaa samalla tavalla kuin mikä tahansa vainottu ja ahdingossa oleva luomus huutaisi. Kuolema olisi helpotus. Hän nuhtelee tovereitaan siitä, että nämä juonittelevat häntä vastaan, ja esittää vastalauseensa: ”Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.” (6:24) Job ottelee oman vanhurskautensa puolesta Jumalan, ”ihmiskunnan Tarkkailijan”, edessä. – 7:20, UM.

14, 15. Millainen on Bildadin todistelu, ja miksi Job pelkää häviävänsä asiansa Jumalan edessä?

¹⁴ Bildad esittää sitten oman todistelunsa antaen ymmärtää, että Jobin pojat ovat tehneet syntiä ja että Job itse ei ole oikeamielinen, sillä muutoin Jumala kuulisi häntä. Hän neuvoo Jobia ottamaan oppaakseen aikaisemmat sukupolvet ja sen, mitä niiden esi-isät ovat löytäneet.

¹⁵ Vastauksessaan Job puolustaa sitä kantaansa, että Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Jumala ei myöskään ole tilivelvollinen ihmiselle, sillä Hän ”tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää”. (9:10) Job ei voi voittaa, kun Jehova on hänen vastapuolenaan. Hän voi vain anoa Jumalan suosiota. Kannattaako kuitenkaan pyrkiä tekemään oikein? ”Hän tekee lopun sekä nuhteettomasta että jumalattomasta.” (9:22, UM) Maassa ei ole vanhurskasta tuomiota. Job pelkää häviävänsä asiansa Jumalankin edessä. Hän tarvitsee välittäjää. Hän kysyy, miksi häntä koetellaan, ja anoo Jumalaa muistamaan, että hänet on tehty ”savesta”. (10:9) Hän arvostaa Jumalan aikaisempaa huomaavaisuutta, mutta sanoo Jumalan mielipahan vain kasvavan, jos hän esittää puolusteluja, vaikka hän onkin oikeassa. Kunpa hän vain voisi heittää henkensä!

16, 17. a) Minkä omahyväisen neuvon Soofar antaa? b) Millaiseksi Job arvioi ”lohduttajansa”, ja mihin hän ilmaisee lujasti luottavansa?

¹⁶ Soofar liittyy väittelyyn. Hän sanoo oikeastaan: Olemmeko me lapsia, jotka kuuntelevat tyhjää puhetta? Sinä sanot olevasi todella puhdas, mutta jos Jumala vain puhuisi, hän paljastaisi syyllisyytesi. Hän kysyy Jobilta: ”Voitko saada selville Jumalan syvyydet?” (11:7, UM) Hän neuvoo Jobia luopumaan vahingollisista tavoista, sillä niin tekevät saavat siunauksia, kun taas ”jumalattomain silmät raukeavat”. – 11:20.

¹⁷ Job huudahtaa purevan ivallisesti: ”Totisesti, te yksin olette kansa, ja teidän mukananne kuolee viisaus!” (12:2) Hän saattaa olla pilkan kohde, mutta hän ei ole heitä huonompi. Jos hänen toverinsa katsoisivat Jumalan luomistöihin, nekin opettaisivat heille jotakin. Voima ja käytännön viisaus kuuluvat Jumalalle, joka vallitsee kaikkea, jopa ”kasvattaa kansakunnat suuriksi voidakseen tuhota ne”. (12:23, UM) Job saa iloa väitellessään asiansa puolesta Jumalan kanssa, mutta kolmesta ”lohduttajastaan” hän sanoo: ”Te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.” (13:4) Heidän olisi viisasta pysyä vaiti! Hän ilmaisee luottavansa asiansa oikeutukseen ja pyytää Jumalaa kuulemaan häntä. Sitten hän esittää ajatuksen, että ”ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta”. (14:1) Ihminen katoaa pian kuin kukka tai varjo. Puhdasta ei voi tuottaa epäpuhtaasta. Rukoillessaan, että Jumala piilottaisi hänet Šeoliin, kunnes Hänen suuttumuksensa väistyy, Job kysyy: ”Jos miehinen mies kuolee, voiko hän elää uudelleen?” Vastaukseksi hän lausuu lujan toivon: ”Minä odotan kunnes vapautukseni tulee.” – 14:13, 14, UM.

18, 19. a) Millä pilkalla Elifas aloittaa väittelyn toisen kierroksen? b) Miten Job suhtautuu toveriensa ”lohdutukseen”, ja minkä vuoksi hän katsoo Jehovan puoleen?

¹⁸ Väittelyn toinen kierros (15:1–21:34). Toisen väittelyn alussa Elifas pilkkaa Jobin tietoa sanoen, että tämä on ’täyttänyt vatsansa itätuulella’. (15:2, UM) Jälleen hän väheksyy Jobin väitettä nuhteettomuudesta ja on sitä mieltä, ettei kuolevainen ihminen eivätkä taivaassa olevat pyhät voi säilyttää uskoa Jehovan silmissä. Hän syyttää Jobia epäsuorasti siitä, että tämä yrittää osoittautua Jumalaa paremmaksi ja että Job harjoittaa luopumusta, lahjontaa ja petosta.

¹⁹ Job vastaa, että hänen toverinsa ovat ”kurjia lohduttajia”, joiden sanat ovat ”tuulen pieksämistä”. (16:2, 3) Jos he olisivat hänen asemassaan, hän ei herjaisi heitä. Hän haluaa kovasti, että hänen osoitettaisiin olevan oikeassa, ja hän katsoo Jehovan puoleen, joka tuntee hänen elämänsä ja joka tekee ratkaisun hänen asiassaan. Job ei löydä viisautta tovereistaan. He vievät kaiken toivon. Heidän ”lohdutuksensa” on samaa kuin sanoisi yötä päiväksi. Ainoa toivo on ’mennä alas Šeoliin’. – 17:15, 16, UM.

20, 21. Mitä katkeruutta Bildad ilmaisee, mistä Job esittää vastalauseensa, ja mihin Job osoittaa luottavansa?

²⁰ Väittely kiihtyy. Bildad on nyt katkera, sillä Job on hänen mielestään verrannut ystäviään järjettömiin eläimiin. Hän kysyy Jobilta: ”Sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi?” (18:4) Hän varoittaa, että Job lankeaa hirvittävään ansaan varoittavana  esimerkkinä toisille. Jobilla ei tule olemaan jälkeläisiä, jotka eläisivät hänen jälkeensä.

²¹ Job vastaa: ”Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?” (19:2) Hän on menettänyt perheen ja ystävät, hänen vaimonsa ja huonekuntansa ovat hylänneet hänet, ja hän itse on pelastunut hädin tuskin, kuin ’hampaittensa nahalla’. (19:20, UM) Hän luottaa siihen, että lunastaja ilmaantuu selvittämään kiistakysymyksen hänen hyväkseen, niin että hän saa lopulta ”nähdä Jumalan”. – 19:25, 26.

22, 23. a) Miksi Soofar on loukkaantunut, ja mitä hän sanoo Jobin oletetuista synneistä? b) Minkä musertavan todistelun Job esittää vastaukseksi?

²² Soofar on Bildadin tavoin loukkaantunut siitä, että hänen on täytynyt kuunnella Jobin ”loukkaavaa kehotusta”. (20:3, UM) Hän toistaa, että Job joutuu vastaamaan synneistään. Jumalattomat saavat aina rangaistuksen Jumalalta, eikä heillä ole lepoa, sanoo Soofar, vaikka he menestyisivätkin.

²³ Job esittää vastaukseksi musertavan todistelun: Jos Jumala aina rankaisee jumalattomia siten, niin miksi jumalattomat elävät, vanhenevat ja tulevat muita varakkaammiksi? He viettävät päivänsä hyvinvoinnissa. Kuinka usein turmio kohtaa heidät? Hän osoittaa, että rikkaat ja köyhät kuolevat samalla lailla. Itse asiassa jumalaton kuolee usein ”huolettomana ja levollisena”, kun taas vanhurskas saattaa kuolla ”sielu katkerana”. – 21:23, 25, UM.

24, 25. a) Mitä valheellista panettelua Elifas omavanhurskaasti esittää Jobia vastaan? b) Miten Job kumoaa sen vastauksessaan, ja minkä haasteen hän esittää?

²⁴ Väittelyn kolmas kierros (22:1–25:6). Elifas hyökkää uudelleen raivokkaasti ja pilkkaa sitä Jobin väitettä, että hän on nuhteeton Kaikkivaltiaan edessä. Hän panettelee valheellisesti Jobia väittäen, että hän on paha, että hän on riistänyt köyhiä, pidättänyt leivän nälkäiseltä ja kohdellut huonosti leskiä ja isättömiä poikia. Elifas sanoo, että Jobin yksityiselämä ei ole niin puhdas kuin hän väittää ja että se selittää Jobin kurjan tilan. Mutta jos ”palaat Kaikkivaltiaan luo”, pauhaa Elifas, ”hän kuulee sinua”. – 22:23, 27, UM.

²⁵ Vastauksessaan Job kumoaa Elifaan törkeän syytöksen sanomalla, että hän haluaakin asiansa käsiteltävän Jumalan edessä, joka on tietoinen hänen vanhurskaasta vaelluksestaan. On tosin niitä, jotka sortavat isättömiä, leskiä ja köyhiä ja jotka syyllistyvät murhiin, varkauksiin ja aviorikoksiin. He saattavat näyttää menestyvän jonkin aikaa, mutta he saavat palkkansa. Heidät hävitetään olemattomiin. ”Kuka siis nyt osoittaa minut valehtelijaksi?” Job sanoo haastavasti. – 24:25, UM.

26. Mitä sanottavaa Bildadilla ja Soofarilla vielä on?

²⁶ Bildad vastaa tähän lyhyesti korostaen sitä väitettään, että kukaan ihminen ei voi olla puhdas Jumalan edessä. Soofar ei osallistu tähän kolmanteen kierrokseen. Hänellä ei ole mitään sanottavaa.

27. Miten Job ylistää Kaikkivaltiaan suuruutta?

²⁷ Jobin lopputodistelu (26:1–31:40). Loppupuheenvuorossaan Job vaientaa toverinsa täysin. (32:12, 15, 16) Purevan ivallisesti hän sanoo: ”Kuinka oletkaan auttanut voimatonta – –! Kuinka oletkaan neuvonut sitä, jolla ei ole viisautta!” (26:2, 3, UM) Ei mikään, ei edes Šeol, voi kuitenkaan peittää mitään Jumalan katseelta. Job kuvailee Jumalan viisautta, joka näkyy avaruudessa, maassa, pilvissä, meressä ja tuulessa – joita kaikkia ihminen on tarkkaillut. Ne ovat vain Kaikkivaltiaan teiden laitoja. Ne ovat tuskin kuiskaus Kaikkivaltiaan suuruudesta.

28. Minkä suorasukaisen lausunnon Job esittää nuhteettomuudesta?

²⁸ Vakuuttuneena viattomuudestaan hän julistaa: ”Siihen asti kun henkeni heitän, en luovu nuhteettomuudestani!” (27:5, UM) Job ei tosiaankaan ole tehnyt mitään, minkä vuoksi hän ansaitsisi sen, mikä häntä on kohdannut. Vastoin heidän syytöksiään Jumala palkitsee nuhteettomuuden pitämällä huolta siitä, että vanhurskaat perivät omaisuuden, jonka jumalattomat ovat menestyessään koonneet.

29. Miten Job kuvailee viisautta?

²⁹ Ihminen tietää, mistä maan aarteet (hopea, kulta ja kupari) tulevat, mutta ”mistä tulee viisaus”? (28:20, UM) Hän on etsinyt sitä elävien keskuudesta, ja hän on katsonut merestä. Sitä ei voida ostaa kullalla eikä hopealla. Jumala ymmärtää viisauden. Hän näkee maan ja taivaiden ääriin saakka, jakaa tuulen ja vedet ja vallitsee sateen ja myrskypilvet. Job päättelee: ”Katso, Jehovan pelko – se on viisautta, ja pahan hylkääminen on ymmärrystä.” – 28:28, UM.

30. Minkä Job haluaa takaisin, mutta mikä on hänen nykyinen asemansa?

³⁰ Ahdistettu Job esittää seuraavaksi elämäkertansa. Hän haluaa päästä takaisin siihen entiseen läheiseen suhteeseensa Jumalan kanssa, jolloin kaupungin johtajatkin kunnioittivat häntä. Hän toimi ahdistettujen pelastajana ja sokeiden silminä. Hänen neuvonsa olivat hyviä, ja ihmiset odottivat hänen sanojaan. Mutta sen sijaan että hänellä nyt olisi kunniallinen asema, hänelle nauravat päiviltään nuoremmatkin, joiden isät eivät olleet sopivia olemaan edes hänen katraansa koirien parissa. He sylkevät hänen päälleen ja vastustavat häntä. Nyt, kun hän on suurimmassa ahdistuksessaan, he eivät anna hänelle lepoa.

31. Kenen tuomioon Job ilmaisee luottavansa, ja mitä tosiasioita hän kertoo elämästään?

³¹ Job kuvailee itseään vihkiytyneeksi mieheksi ja pyytää Jehovaa tuomitsemaan hänet. ”Punnitkoon minut Jumala oikealla vaa’alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.” (31:6) Job puolustaa entisiä tekojaan. Hän ei ole ollut avionrikkoja eikä ole juonitellut toisia vastaan. Hän ei ole laiminlyönyt puutteenalaisten auttamista. Hän ei ole luottanut aineelliseen varallisuuteen, vaikka hän olikin rikas. Hän ei ole palvonut aurinkoa,  kuuta eikä tähtiä, sillä ”sekin olisi tuomarien käsiteltävä erhe, sillä minä olisin kieltänyt ylhäällä olevan tosi Jumalan”. (31:28, UM) Job kehottaa vastapuoltaan esittämään syytökset näitä hänen elämänsä tosiasioita vastaan.

32. a) Kuka puhuu seuraavaksi? b) Miksi Elihun suuttumus syttyy Jobia ja hänen tovereitaan kohtaan, ja mikä pakottaa hänet puhumaan?

³² Elihu puhuu (32:1–37:24). Tällä välin Elihu, Naahorin pojan Buusin jälkeläinen ja siten Abrahamin kaukainen sukulainen, on kuunnellut väittelyä. Hän on odottanut, koska hänen mielestään iäkkäämpien pitäisi tietää enemmän. Ymmärrystä ei anna kuitenkaan ikä, vaan Jumalan henki. Elihun suuttumus syttyy Jobia kohtaan, koska tämä ”julisti oman sielunsa vanhurskaaksi pikemmin kuin Jumalan”, mutta se hehkuu vieläkin kiivaammin Jobin kolmea toveria kohtaan, koska he osoittavat surkeaa viisauden puutetta sanoessaan Jumalaa syylliseksi. Elihu on ”tullut sanoja täyteen”, ja Jumalan henki pakottaa hänet lausumaan ne osoittamatta kuitenkaan puolueellisuutta tai ’suomatta ihmiselle arvonimiä’. – Job 32:2, 3, 18–22, UM; 1. Moos. 22:20, 21.

33. Missä Job on erehtynyt, mutta miten Jumala on hänelle suosiollinen?

³³ Elihu puhuu vilpittömästi tunnustaen Jumalan Luojakseen. Hän osoittaa, että Job on ollut enemmän huolissaan itsensä kuin Jumalan kunniaansaattamisesta. Jumalan ei tarvinnut vastata kaikkiin Jobin sanoihin, ikään kuin Hänen olisi täytynyt puolustella omia tekojaan, mutta silti Job oli otellut Jumalaa vastaan. Kun Jobin sielu lähenee kuolemaa, Jumala on kuitenkin hänelle suosiollinen lähettämällä sanansaattajan sanomaan: ”Päästä hänet menemästä alas hautaan! Minä olen saanut lunnaat! Tulkoon hänen lihansa verevämmäksi kuin nuoruudessa, palatkoon hän nuoruudentarmonsa päiviin!” (Job 33:24, 25, UM) Vanhurskaat ennallistetaan!

34. a) Mitä muita nuhteita Elihu antaa? b) Mitä Jobin pitäisi tehdä, sen sijaan että hän ylistäisi omaa vanhurskauttaan?

³⁴ Elihu pyytää viisaita kuuntelemaan. Hän ojentaa Jobia, koska tämä on sanonut, ettei nuhteettomuuden säilyttäjänä olemisesta ole mitään hyötyä: ”Kaukana olkoon tosi Jumalasta, että hän toimisi jumalattomasti, ja Kaikkivaltiaasta, että hän toimisi epäoikeudenmukaisesti! Sillä hän palkitsee ihmisen hänen menettelynsä mukaan.” (34:10, 11, UM) Hän voi poistaa elämän hengityksen, niin että kaikki liha heittää henkensä. Jumala tuomitsee puolueettomasti. Job on tuonut liiaksi esille omaa vanhurskauttaan. Hän on ollut harkitsematon, ei tahallaan, vaan ”vailla tietoa”, ja Jumala on ollut pitkämielinen häntä kohtaan. (34:35, UM) On tarpeellista puhua enemmän Jumalan kunniaansaattamisesta. Jumala ei käännä silmiään pois vanhurskaista, vaan ojentaa heitä. ”Hän ei säilytä ketään jumalatonta elossa, mutta ahdistetuille hän antaa oikeuden.” (36:6, UM) Koska Jumala on korkein Opettaja, Jobin tulisi julistaa hänen toimintansa suuruutta.

35. a) Mihin Jobin pitäisi kiinnittää huomiota? b) Keille Jehova osoittaa suosiota?

³⁵ Nousevan myrskyn kunnioittavaa pelkoa herättävässä ilmapiirissä Elihu puhuu Jumalan suurista töistä ja siitä, että Hän hallitsee luonnonvoimia. Jobille hän sanoo: ”Pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.” (37:14) Tarkastele Jumalan kultaista hohdetta ja pelkoa herättävää arvokkuutta, joista ihmiset eivät voi päästä selville. ”Hän on ylevä voimassa, eikä hän väheksy oikeutta ja vanhurskauden runsautta.” Jehova tosiaan ottaa huomioon ne, jotka pelkäävät häntä, ei niitä, jotka ovat ”omassa sydämessään viisaita”. – 37:23, 24, UM.

36. Minkä havainto-opetuksen ja kysymyssarjojen välityksellä Jehova itse opettaa Jobia?

³⁶ Jehova vastaa Jobille (38:1–42:6). Job oli pyytänyt Jumalaa puhumaan hänelle. Nyt Jehova vastaa majesteettisesti myrskytuulesta. Hän esittää Jobille sarjan kysymyksiä, jotka itsessään ovat havainto-opetusta ihmisen pienuudesta ja Jumalan suuruudesta. ”Missä olit silloin, kun minä maan perustin? – – kuka laski sen kulmakiven, kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?” (38:4, 6, 7) Se tapahtui kauan ennen Jobin aikaa! Jobille esitetään toinen toisensa jälkeen kysymyksiä, joihin hän ei osaa vastata, kun Jehova viittaa maapallon mereen, pilviin sen vaatteena, aamunkoittoon, kuoleman portteihin ja valoon ja pimeyteen. ”Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi luku ylen suuri!” (38:21) Entä sitten lumen ja rakeiden varastohuoneet, myrsky ja sade ja kastepisarat, jää ja huurre, mahtavat taivaan tähdistöt, salamat ja pilvikerrokset ja maaeläimet ja linnut?

37. Mitkä muut kysymykset nöyryyttävät Jobin, ja mitä hänen on pakko myöntää ja tehdä?

³⁷ Job myöntää nöyrästi: ”Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni.” (39:37 [40:4]) Jehova käskee Jobia vastaamaan sanoistaan. Hän esittää uuden sarjan haastavia kysymyksiä. Ne ylistävät hänen arvokkuuttaan, ylemmyyttään ja voimaansa, jotka ilmenevät hänen luomakunnassaan. Behemot ja Leviatankin ovat paljon voimakkaampia kuin Job! Täysin nöyrtyneenä Job tunnustaa väärän näkemyksensä ja myöntää puhuneensa vailla tietoa. Kun hän nyt näkee Jumalan ymmärryksensä avulla eikä vain kuule hänestä kuulopuheen perusteella, hän perääntyy ja katuu ”tomussa ja tuhassa”. – 42:6.

38. a) Miten Jehova menettelee Elifaan ja hänen toveriensa suhteen? b) Miten hän suosii ja siunaa Jobia?

³⁸ Jehovan tuomio ja siunaus (42:7–17). Seuraavaksi Jehova moittii Elifasta ja hänen kahta toveriaan siitä, että he eivät ole puhuneet Hänestä totuudenmukaisesti. Heidän täytyy esittää uhreja ja saada Job rukoilemaan puolestaan. Sen jälkeen Jehova peruuttaa Jobin vankeustilan ja siunaa häntä kaksin verroin. Hänen veljensä, sisarensa ja  entiset ystävänsä palaavat hänen luokseen tuoden lahjoja, ja häntä siunataan niin, että hän saa kaksi kertaa niin paljon lampaita, kameleita, nautoja ja aasintammoja kuin hänellä oli aikaisemmin. Hän saa jälleen kymmenen lasta, ja hänen kolme tytärtään ovat koko maan kauneimmat naiset. Hänen elämäänsä pidennetään ihmeen avulla 140 vuodella, niin että hän näkee neljä sukupolvea jälkeläisiään. Hän kuolee ”vanhana ja päivistä kylläisenä”. – 42:17, UM.

MIKSI HYÖDYLLINEN

39. Millä eri tavoilla kirjassa ylistetään Jehovaa?

³⁹ Jobin kirja ylistää Jehovaa ja todistaa hänen käsittämättömästä viisaudestaan ja voimastaan. (12:12, 13; 37:23) Tässä yhdessä kirjassa Jumalaa sanotaan Kaikkivaltiaaksi 31 kertaa eli useammin kuin koko muussa Raamatussa. Kertomuksessa ylistetään hänen ikuisuuttaan ja korkeaa asemaansa (10:5; 36:4, 22, 26; 39:35 [40:2]; 42:2) sekä hänen oikeudenmukaisuuttaan, uskollista rakkauttaan ja armoaan (36:5–7; 10:12; 42:12). Siinä korostetaan enemmän Jehovan kunniaansaattamista kuin ihmisen pelastumista. (33:12; 34:10, 12; 35:2; 36:24; 40:3 [8]) Jehova, Israelin Jumala, osoitetaan myös Jobin Jumalaksi.

40. a) Miten Jobin kirjassa ylistetään ja selitetään Jumalan luomistöitä? b) Miten siinä annetaan ennakkovälähdys Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten opetuksista, ja miten se on sopusoinnussa niiden kanssa?

⁴⁰ Jobin kirjassa ylistetään ja selitetään Jumalan luomistöitä. (38:4–39:33 [30]; 40:10, 14, 20 [40:15, 19; 41:1]; 35:10) Se on sopusoinnussa sen 1. Mooseksen kirjan lausunnon kanssa, että ihminen on tehty tomusta ja että hän palaa siihen. (Job 10:8, 9; 1. Moos. 2:7; 3:19) Siinä käytetään sanoja ”lunastaja”, ”lunnaat” ja ”elää uudelleen” ja annetaan näin ennakkovälähdys Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten huomattavista opetuksista. (Job 19:25; 33:24; 14:13, 14; UM) Profeetat ja kristillisen ajan kirjoittajat ovat käyttäneet monia Jobin kirjan ilmaisuja tai esittäneet vastaavia ajatuksia. Vertaa esimerkiksi seuraavia kohtia: Job 7:17 – Psalmi 8:5 [4]; Job 9:24 – 1. Johanneksen kirje 5:19; Job 10:8 – Psalmi 119:73; Job 12:25 – 5. Mooseksen kirja 28:29; Job 24:23 – Sananlaskut 15:3; Job 26:8 – Sananlaskut 30:4; Job 28:12, 13, 15–19 – Sananlaskut 3:13–15; Job 39:33 [30] – Matteus 24:28. c

41. a) Mitä teokraattisia normeja korostetaan Jobin kirjassa? b) Missä asioissa Jumalan palvelija Job on erityisen hyvä esimerkki meille nykyään eläville?

⁴¹ Monissa kohdissa esitetään Jehovan vanhurskaita normeja elämää varten. Kirjassa tuomitaan voimakkaasti materialismi (Job 31:24, 25), epäjumalanpalvelus (31:26–28), aviorikos (31:9–12), vahingonilo (31:29), epäoikeudenmukaisuus ja puolueellisuus (31:13; 32:21), itsekkyys (31:16–21) ja epärehellisyys ja valehteleminen (31:5) ja osoitetaan, että niitä harjoittava ei voi saada Jumalan suosiota eikä ikuista elämää. Elihu on oiva esimerkki syvästä kunnioituksesta ja vaatimattomuudesta sekä pelottomuudesta, rohkeudesta ja Jumalan korottamisesta. (32:2, 6, 7, 9, 10, 18–20; 33:6, 33) Job itse antaa erinomaisen opetuksen johtoaseman käytöstä, huomaavaisuudesta perhettään kohtaan ja vieraanvaraisuudesta. (1:5; 2:9, 10; 31:32) Job muistetaan kuitenkin parhaiten nuhteettomuuden säilyttämisestä ja kärsivällisestä kestävyydestä, ja hän antoi niistä sellaisen esimerkin, joka on osoittautunut uskoa vahvistavaksi suojaksi Jumalan palvelijoille kautta aikojen ja varsinkin näinä uskoa koettelevina aikoina. ”Olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja olette nähneet Jehovan antaman tuloksen, että Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään ja armollinen.” – Jaak. 5:11.

42. Mitä perimmäistä, Valtakuntaa koskevaa kiistakysymystä Jobin kirjassa selvennetään, ja mitä tämän kiistakysymyksen kiinnostavia piirteitä selitetään?

⁴² Vaikka Job ei kuulunutkaan Abrahamin siemeneen, jolle Valtakunnan lupaukset annettiin, kertomus hänen nuhteettomuudestaan auttaa suuresti ymmärtämään paremmin Valtakuntaa koskevia Jehovan tarkoituksia. Kirja on jumalallisen kertomuksen olennainen osa, sillä siinä paljastetaan Jumalan ja Saatanan välinen perimmäinen kiistakysymys, johon sisältyy ihmisen nuhteettomuus Jehovaa, Suvereeniaan, kohtaan. Siinä osoitetaan, että enkelit, jotka luotiin ennen maata ja ihmistä, tarkkailevat myös hyvin kiinnostuneina maapalloa ja kiistan lopputulosta. (Job 1:6–12; 2:1–5; 38:6, 7) Siinä ilmaistaan, että kiista oli olemassa jo ennen Jobin aikaa ja että Saatana on todellinen henkipersoona. Jos Mooses kirjoitti Jobin kirjan, ilmaus has·Sa·tanʹ esiintyy siinä ensimmäisen kerran Raamatun heprealaisessa tekstissä ja vahvistaa näin ”alkuperäisen käärmeen” henkilöllisyyden. (Job 1:6, UM, viitelaitos [engl.], alaviite; Ilm. 12:9) Kirjassa todistetaan myös se, että Jumala ei ole ihmiskunnan kärsimysten, sairauksien ja kuoleman aiheuttaja, sekä selitetään, miksi vanhurskaita vainotaan, samalla kun jumalattomia ja jumalattomuutta suvaitaan. Siinä osoitetaan, että Jehova on kiinnostunut ratkaisemaan kiistakysymyksen lopullisesti.

43. Miten kaikkien Jumalan valtakunnan siunauksia tavoittelevien on nyt meneteltävä sopusoinnussa Jobin kirjassa esitettyjen jumalallisten ilmoitusten kanssa?

⁴³ Kaikkien, jotka haluavat elää Jumalan valtakunnan hallinnon alaisuudessa, on nyt annettava vastaus Saatanalle, ”syyttäjälle”, nuhteettomalla vaelluksellaan. (Ilm. 12:10, 11) ’Oudoksuntaa aiheuttavien koettelemustenkin’ keskellä nuhteettomuuden säilyttäjien täytyy jatkuvasti rukoilla, että Jumalan nimi pyhitettäisiin ja että hänen Valtakuntansa tulisi tekemään lopun Saatanasta ja koko hänen pilkallisesta siemenestään. Se tulee olemaan Jumalan ”sodan ja taistelun päivä”, jota seuraavat vapautus ja ne siunaukset, joista Job toivoi pääsevänsä nauttimaan. – 1. Piet. 4:12; Matt. 6:9, 10; Job 38:23; 14:13–15.

[Alaviitteet]

[Tutkistelukysymykset]