Raamatun 19. kirja: Psalmit

Kirjoittajat: Daavid ja muut

Kirjoitus päättyi: n. 460 eaa.

1. Mikä Psalmien kirja on, ja mitä se sisältää?

 PSALMIEN kirja oli muinaisina aikoina Jehovan tosi palvojien henkeytetty laulukirja, 150 pyhän laulun eli psalmin kokoelma, joka oli sävelletty ja sovitettu Jerusalemin temppelissä suoritettavaa Jehova Jumalan julkista palvontaa varten. Nämä psalmit ovat ylistyslauluja Jehovalle, ja lisäksi ne sisältävät rukouksia, joissa pyydetään armoa ja apua. Niissä on luottamuksen ilmauksia. Ne ovat tulvillaan kiitosta ja riemua sekä suurta, suorastaan ylitsevuotavaa iloa ilmaisevia huudahduksia. Joissakin kerrataan historiaa ja tarkastellaan Jehovan uskollista rakkautta ja hänen suuria tekojaan. Ne ovat täynnä ennustuksia, joista monet ovat täyttyneet merkittävällä tavalla. Ne sisältävät paljon hyödyllistä ja rakentavaa opetusta, joka on puettu yleviksi sanoiksi ja kuvakieleksi, niin että se vaikuttaa lukijan syvimpiin tunteisiin. Psalmit ovat yltäkylläinen hengellinen ateria, joka on valmistettu kauniisti ja katettu houkuttelevasti eteemme.

2. a) Mitä nimiä on käytetty Psalmien kirjasta, ja mitä ne merkitsevät? b) Mikä on psalmi?

² Mitä kirjan nimi merkitsee, ja kuka kirjoitti Psalmit? Heprealaisessa Raamatussa kirjan nimenä on Seʹfer tehil·limʹ, joka merkitsee ’ylistysten kirja’, tai vain Tehil·limʹ ’ylistyksiä’. Se on monikkomuoto sanasta Tehil·lahʹ, joka merkitsee ’ylistys’ tai ’ylistyslaulu’ ja joka esiintyy Psalmin 145 päällekirjoituksessa. Nimi ”Ylistyksiä” on erittäin sopiva, koska kirjassa keskitetään huomio Jehovan ylistämiseen. Nimi ”Psalmit” on peräisin kreikkalaisen Septuagintan käyttämästä sanasta Psal·moiʹ, joka tarkoittaa musiikin säestyksellä laulettuja lauluja. Tämä sana tavataan myös monissa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kohdissa, esimerkiksi Luukkaan 20:42:ssa ja Apostolien tekojen 1:20:ssä. Psalmi on pyhä laulu tai runo, jota käytetään Jumalan ylistämisessä ja palvonnassa.

3. Mitä päällekirjoituksissa kerrotaan kirjoittajista?

³ Monilla psalmeilla on otsikko eli päällekirjoitus, ja niissä mainitaan usein kirjoittaja. Daavidin, ”Israelin sävelmien suosikin”, nimi on 73 otsikossa. (2. Sam. 23:1, UM) Daavid kirjoitti epäilemättä myös Psalmit 2, 72 ja 95. (Ks. Apt. 4:25, Ps. 72:20 ja Hepr. 4:7.) Lisäksi Psalmit 10 ja 71 näyttävät olevan jatkoa Psalmeille 9 ja 70, ja niitä voidaan sen vuoksi pitää Daavidin kirjoittamina. Kahdessatoista psalmissa mainitaan sepittäjäksi Aasaf, jolla tarkoitetaan ilmeisesti Aasafin huonetta, koska joissakin niistä puhutaan Aasafin päivien jälkeen sattuneista tapahtumista. (Ps. 79; 80; 1. Aikak. 16:4, 5, 7; Esra 2:41) Yhtätoista psalmia sanotaan suoraan koorahilaisten kirjoittamiksi. (1. Aikak. 6:31–38) Psalmi 43 näyttää olevan jatkoa Psalmille 42, ja sen vuoksi sitäkin voidaan pitää koorahilaisten kirjoittamana. Sen lisäksi, että Psalmissa 88 mainitaan ”koorahilaiset”, sen päällekirjoituksessa esitetään tekijäksi myös Heeman, ja Psalmissa 89 mainitaan kirjoittajaksi Eetan. Psalmia 90 pidetään Mooseksen sepittämänä, ja Psalmi 91 on luultavasti myös Mooseksen. Psalmi 127 on Salomon tekemä. Yli kahdessa kolmasosassa psalmeista on siis kirjoittajan nimi mainittu.

4. Minä ajanjaksona kirja kirjoitettiin?

⁴ Psalmien kirja on Raamatun laajin yksittäinen kirja. Kuten Psalmit 90, 126 ja 137 osoittavat, sitä kirjoitettiin kauan, ainakin siitä ajasta, jolloin Mooses kirjoitti (1513–1473 eaa.), Babylonin vankeudesta vapautumisen jälkeiseen aikaan ja luultavasti Esran päiviin (537 – n. 460 eaa.) saakka. Kirjoittamisen havaitaan siten kestäneen noin tuhat vuotta. Sisällön kattama aika on kuitenkin paljon pitempi. Se alkaa luomisesta ja esittää tiivistetyn historian siitä, miten Jehova on menetellyt palvelijoidensa suhteen aina viimeisen psalmin sepittämisaikaan asti.

5. a) Miten Psalmien kirjasta kuvastuu järjestyksellisyys? b) Mitä lisätietoja on päällekirjoituksissa? c) Miksi sanaa ”Seʹlah” ei tarvitse lausua psalmeja luettaessa?

⁵ Psalmien kirjasta kuvastuu järjestyksellisyys. Daavid itse puhuu ”Jumalani, Kuninkaani, juhlakulkueista pyhään paikkaan. Laulajat kulkivat edellä, kielisoittimien soittajat heidän jäljessään, välissä olivat tamburiineja lyövät neitoset. Kokoontuneissa joukoissa siunatkaa Jumalaa, Jehovaa.” (Ps. 68:25–27 [24–26], UM) Tämä selventää sitä, miksi päällekirjoituksissa toistuu usein sana ”johtajalle” (UM), ja sitä, miksi niissä käytetään monia runo- ja musiikkitermejä. Joissakin päällekirjoituksissa selitetään psalmin käyttöä tai tarkoitusta tai annetaan musiikkiin liittyviä ohjeita. (Ks. Psalmien 6, 30, 38, 60, 88, 102 ja 120 päällekirjoituksia.) Ainakin 13:ssa Daavidin psalmissa, esimerkiksi Psalmeissa 18 ja 51, kerrotaan lyhyesti niiden sepittämiseen virikkeen antaneet tapahtumat. Päällekirjoitus puuttuu kokonaan 34 psalmista. Pienen sanan ”Seʹlah” (UM), joka esiintyy 71 kertaa päätekstissä, ajatellaan yleensä olevan musiikkiin  tai lausuntaan liittyvä tekninen termi, vaikkakaan sen täsmällistä merkitystä ei tunneta. Jotkut arvelevat sen tarkoittavan hiljaista mietiskelyä varten pidettävää taukoa laulamisessa tai sekä laulamisessa että soitinmusiikissa. Sitä ei siksi tarvitse lausua luettaessa.

6. a) Millaisiksi eri kirjoiksi Psalmien kirja on jaettu? b) Kuka ilmeisesti järjesti Psalmien kirjan lopulliseen muotoon?

⁶ Psalmien kirja on muinaisista ajoista lähtien jaettu viideksi eri kirjaksi seuraavasti: 1) Psalmit 1–41, 2) Psalmit 42–72, 3) Psalmit 73–89, 4) Psalmit 90–106, 5) Psalmit 107–150. Näiden laulujen ensimmäinen kokoelma näyttää olevan Daavidin tekemä. Jehova käytti ilmeisesti Esraa, pappia ja ”Mooseksen lain taitavaa jäljentäjää”, järjestämään Psalmien kirjan lopulliseen muotoon. – Esra 7:6, UM.

7. Mitä muita piirteitä Psalmeista on syytä panna merkille?

⁷ Kokoelman asteittainen kasvu selittää ehkä myös sen, miksi jotkin psalmit toistuvat eri jaksoissa, esimerkiksi Psalmit 14 ja 53; 40:14–18 [13–17] ja 70; 57:8–12 [7–11] ja 108:2–6 [1–5]. Kukin viidestä jaksosta päättyy Jehovalle lausuttavaan siunaukseen eli doksologiaan – neljässä ensimmäisessä näistä siunauksista on myös kansan vastaukset ja viimeinen siunaus käsittää koko Psalmin 150. – Ps. 41:14 [13], UM, viitelaitos (engl.), alaviite.

8. Selitä ja valaise akrostikon-sepitystyyliä.

⁸ Yhdeksässä psalmissa on käytetty hyvin erikoista sepitystyyliä, jonka nimenä on akrostikon sen aakkosellisen rakenteen vuoksi. (Psalmit 9, 10, 25, 34, 37, 111, 112, 119 ja 145) Tässä rakenteessa ensimmäisen säkeistön ensimmäinen jae tai jakeet alkavat heprealaisen aakkoston ensimmäisellä kirjaimella, ʼaʹlefilla (א), seuraava jae (jakeet) toisella kirjaimella, bētillä (ב), ja niin edelleen läpi kaikkien tai lähes kaikkien heprealaisen aakkoston kirjainten. Tämä on saattanut toimia muistin apuna – ajattelehan vain sitä, että temppelilaulajien on täytynyt muistaa niinkin pitkiä lauluja kuin Psalmi 119! On kiinnostavaa tietää, että Psalmissa 96:11 on Jehovan nimen akrostikon. Heprean kielessä tämän jakeen alkupuolisko muodostuu neljästä sanasta, ja oikealta vasemmalle luettuina näiden sanojen alkukirjaimina ovat tetragrammin JHWH (יהוה) neljä heprealaista konsonanttia.

9. a) Minkä taustan vuoksi monet psalmit vetoavat suoraan mieleen ja sydämeen? b) Mikä muu lisää niiden voimaa ja kauneutta?

⁹ Nämä pyhät, lyyriset runot on kirjoitettu loppusoinnuttomalla heprean kielen runomitalla, ja niiden tyyli on ylivertaisen kaunista ja ajatuksen kulku rytmisen sujuvaa. Niissä puhutaan suoraan mieleen ja sydämeen. Niissä maalataan eloisia kuvia. Sekä psalmien sisällön että niissä ilmaistujen voimakkaiden tunteiden hämmästyttävä laajuus ja syvyys johtuvat osittain Daavidin poikkeuksellisista elämänkokemuksista, jotka luovat taustan monille psalmeille. Vain harvat ihmiset ovat eläneet niin vaiheikasta elämää – paimenpoikana, yksinäisenä soturina Goljatia vastaan, hovimuusikkona, lainsuojattomana uskollisten ystävien ja petturien keskuudessa, kuninkaana ja valloittajana, rakkaudellisena isänä jolle hänen omassa huonekunnassaan ilmenneet jakaumat tuottivat huolta, miehenä joka kahdesti joutui kokemaan vakavan synnin katkerat seuraukset mutta joka palvoi aina innokkaasti Jehovaa ja rakasti hänen Lakiaan. Kun pidämme tämän taustan mielessämme, ei ole ihme, että Psalmien kirjassa ovat nähtävillä kaikki mahdolliset inhimilliset tunteet! Sen voimaa ja kauneutta lisäävät entisestään ne runolliset rinnastukset ja vastakohdat, jotka ovat hyvin tunnusomaisia heprealaiselle runoudelle. – Ps. 1:6; 22:21 [20]; 42:2 [1]; 121:3, 4.

10. Mikä todistaa Psalmien oikeaperäisyyden?

¹⁰ Näiden ikivanhojen Jehovan ylistyslaulujen oikeaperäisyyden todistaa perusteellisesti se, että ne ovat täysin sopusoinnussa muun Raamatun kanssa. Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat lainaavat Psalmien kirjaa lukuisia kertoja. (Ps. 5:10 [9] [Room. 3:13]; Ps. 10:7 [Room. 3:14]; Ps. 24:1 [1. Kor. 10:26]; Ps. 50:14 [Matt. 5:33]; Ps. 78:24 [Joh. 6:31]; Ps. 102:26–28 [25–27] [Hepr. 1:10–12]; Ps. 112:9 [2. Kor. 9:9]) Daavid itse sanoi viimeisessä laulussaan: ”Minun kauttani puhui Jehovan henki, ja hänen sanansa oli kielelläni.” Tämä henki oli vaikuttanut hänessä siitä päivästä lähtien, jona Samuel voiteli hänet. (2. Sam. 23:2, UM; 1. Sam. 16:13) Lisäksi apostolit ottivat lainauksia Psalmeista. Pietari viittasi ”raamatunkohtaan – –, jonka pyhä henki puhui etukäteen Daavidin suulla”, ja lainatessaan useaan kertaan Psalmeja Heprealaiskirjeen kirjoittaja joko viittasi niihin Jumalan lausuntoina tai esitti johdannoksi sanat ”niin kuin pyhä henki sanoo”. – Apt. 1:16; 4:25; Hepr. 1:5–14; 3:7; 5:5, 6.

11. Miten Jeesuksen omat lausunnot kruunaavat kirjan oikeaperäisyyttä tukevat todisteet?

¹¹ Voimakkaimman todisteen kirjan oikeaperäisyydestä esittää Jeesus, joka ylösnousseena Herrana sanoi opetuslapsilleen: ”Nämä ovat minun sanani, jotka minä puhuin teille – –, että kaiken, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja Profeetoissa ja Psalmeissa, pitää täyttyä.” Jeesus ryhmitteli tässä kaikki Raamatun heprealaiset kirjoitukset tavalla, jonka juutalaiset olivat omaksuneet ja jonka he hyvin tunsivat. Hänen mainitsemiinsa Psalmeihin sisältyi kokonaisuudessaan Raamatun kolmas ryhmä, jonka nimenä oli Hagiografit (eli pyhät kirjoitukset) ja jonka ensimmäinen kirja Psalmit oli. Tämän vahvistaa se, mitä hän sanoi muutamia tunteja aikaisemmin kahdelle Emmaukseen menossa olevalle tulkitessaan ”heille kaikista Raamatun kirjoituksista sen, mikä koski häntä”. – Luuk. 24:27, 44.

PSALMIEN KIRJAN SISÄLTÖ

12. Miten Psalmeissa otetaan heti esille onnellisuusteema sekä Valtakunta-teema?

¹² Ensimmäinen kirja (Psalmit 1–41). Kaikissa  tämän kirjan psalmeissa, paitsi Psalmeissa 1, 2, 10 ja 33, mainitaan suoraan Daavid kirjoittajaksi. Psalmissa 1 esitetään perusajatus heti alussa, kun siinä julistetaan onnelliseksi mies, joka iloitsee Jehovan laista ja tarkastelee sitä päivin ja öin noudattaakseen sitä, toisin kuin jumalattomat syntiset tekevät. Tämä on ensimmäinen Psalmeissa esiintyvä onnellisuuden julistus. Psalmi 2 alkaa haastavalla kysymyksellä, minkä jälkeen kerrotaan maan kaikkien kuninkaiden ja korkeiden virkamiesten yhdessä ottamasta asenteesta ”Jehovaa ja hänen voideltuaan vastaan”. Jehova pitää heitä pilkkanaan ja puhuu heille sitten hehkuvassa suuttumuksessaan sanoen: ”Minä, niin, minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni.” Hän murskaa ja iskee palasiksi kaiken vastustuksen. Te muut kuninkaat ja hallitsijat, ”palvelkaa Jehovaa peläten” ja tunnustakaa hänen Poikansa, jottette tuhoutuisi! (Jakeet 2, 6, 11, UM) Näin Psalmeissa otetaan heti esille Raamatun Valtakunta-teema.

13. Mikä muu on psalmien ensimmäisessä kokoelmassa huomattavalla sijalla?

¹³ Tässä ensimmäisessä kokoelmassa ovat huomattavalla sijalla rukoukset, niin anomukset kuin kiitoksetkin. Psalmissa 8 asetetaan Jehovan suuruus ja ihmisen pienuus vastakkain, ja Psalmissa 14 paljastetaan niiden ihmisten typeryys, jotka kieltäytyvät alistumasta Jumalan valtaan. Psalmissa 19 osoitetaan, miten Jehova Jumalan ihmeellinen luomakunta julistaa hänen kunniaansa, ja jakeissa 8–15 [7–14] ylistetään Jumalan täydellisen lain pitämisestä koituvaa palkitsevaa hyötyä, jota tarkastellaan myöhemmin laajemmassa mitassa Psalmissa 119. Psalmi 23 tunnustetaan yleisesti yhdeksi kaiken kirjallisuuden mestariteoksista, mutta vielä suurenmoisempaa siinä on se, miten kauniin yksinkertaisesti siinä ilmaistaan uskollista luottamusta Jehovaan. Kunpa me voisimmekin ’asua Jehovan, Suuren Paimenen, huoneessa päiviemme paljouden’! (23:1, 6, UM) Psalmissa 37 annetaan hyviä neuvoja Jumalaa pelkääville ihmisille, jotka elävät pahantekijöiden keskuudessa, ja Psalmissa 40 ilmaistaan, millaista iloa tuottaa Jumalan tahdon tekeminen Daavidin tavoin.

14. Mitä Psalmien toisessa kirjassa sanotaan lunastuksesta, ja mitä Daavidin rukouksia esitetään?

¹⁴ Toinen kirja (Psalmit 42–72). Tämän jakson alussa on kahdeksan koorahilaisten psalmia. Sekä Psalmia 42 että 43 pidetään Koorahin poikien kirjoittamina, koska todellisuudessa ne muodostavat yhdessä yhden runon, jossa toistuva jae liittää kolme säkeistöä yhteen. (42:6, 12 [5, 11]; 43:5) Psalmissa 49 korostetaan sitä, miten mahdotonta ihmisen on itse hankkia lunastajaa itselleen, ja osoitetaan, että Jumala on kyllin voimakas lunastamaan ihmisen ”Šeolin kädestä”. (Jae 16 [15], UM) Psalmi 51 on Daavidin rukous, jonka hän lausui tehtyään hirvittävän syntinsä Batseban, heettiläisen Uurian vaimon, kanssa, ja siitä käy ilmi hänen aito katumuksensa. (2. Sam. 11:1–12:24) Tämä osa päättyy ”Salomosta” (UM) kertovaan psalmiin, jossa rukoillaan hänen rauhaisan hallituskautensa puolesta ja pyydetään, että Jehovan siunaus olisi hänen kanssaan. – Ps. 72.

15. Mitä kolmannessa kirjassa sanotaan Israelin historiasta, Jehovan tuomioista ja hänen valtakuntaliitostaan?

¹⁵ Kolmas kirja (Psalmit 73–89). Ainakin kaksi tämän kirjan psalmeista, Psalmit 74 ja 79, sepitettiin vuonna 607 eaa. tapahtuneen Jerusalemin hävityksen jälkeen. Niissä valitetaan tuota suurta onnettomuutta ja pyydetään hartaasti Jehovaa auttamaan kansaansa ’nimensä kunnian tähden’. (79:9) Psalmissa 78 selostetaan Israelin historiaa Mooseksen ajasta siihen asti, jolloin Daavid ”alkoi paimentaa heitä nuhteettomin sydämin” (jae 72, UM), ja Psalmissa 80 viitataan Jehovaan todellisena ”Israelin paimenena”. (Jae 2 [1]) Psalmit 82 ja 83 ovat voimakkaita vetoomuksia sen puolesta, että Jehova panisi täytäntöön tuomionsa vihollisiaan ja kansansa vihollisia vastaan. Nämä anomukset eivät ole suinkaan kostonhimoisia, vaan ne esitetään, ”jotta ihmiset etsisivät sinun nimeäsi, Jehova – – [ja] jotta ihmiset tietäisivät, että sinä, jonka nimi on Jehova, sinä yksin olet Korkein kaikessa maassa”. (83:17, 19 [16, 18], UM) Tämän jakson viimeisessä psalmissa, Psalmissa 89, tähdennetään ”Jehovan uskollisen rakkauden ilmauksia”, joista huomattavin osoitus on hänen Daavidin kanssa tekemänsä liitto. Se on tehty Daavidin valtaistuimen ikuista perillistä varten, joka hallitsee ajan hämärään asti Jehovan edessä. – Jakeet 2, 35–38 [1, 34–37], UM.

16. Miten neljännessä kirjassa ylistetään Jehovan kuninkuutta ja sitä, että hän pitää liittonsa?

¹⁶ Neljäs kirja (Psalmit 90–106). Tämä kirja sisältää 17 psalmia niin kuin kolmaskin kirja. Se alkaa Mooseksen rukouksella, jossa esitetään selväpiirteisesti Jumalan ikuinen olemassaolo ja kuolevaisen ihmisen lyhyt elinikä. Psalmissa 92 ylistetään Jehovan ylivertaisia ominaisuuksia. Seuraavana on Psalmien 93–100 suurenmoinen ryhmä, joka alkaa sävähdyttävällä huudolla: ”Jehova itse on tullut kuninkaaksi!” ”Kaikkea maata” kehotetaan sen vuoksi ’laulamaan Jehovalle, siunaamaan hänen nimeään, sillä Jehova on suuri ja sangen ylistettävä’. ”Jehova on suuri Siionissa.” (93:1; 96:1, 2, 4; 99:2; UM) Psalmeissa 105 ja 106 kiitetään Jehovaa hänen ihmeellisistä teoistaan, joita hän on tehnyt kansansa puolesta, ja siitä, että hän on uskollisesti pitänyt Abrahamin kanssa tekemänsä liiton antamalla tämän siemenelle maan, vaikka tuo siemen onkin lukuisia kertoja nurissut ja luopunut hänestä.

17. Mitä poikkeuksellisen kiinnostavaa on Psalmissa 104, ja mikä teema toistuu siitä eteenpäin?

¹⁷ Psalmi 104 on poikkeuksellisen kiinnostava. Siinä ylistetään Jehovaa siitä arvokkuudesta ja loistosta, johon hän on pukeutunut, ja kuvaillaan hänen viisauttaan, joka ilmenee hänen monissa töissään ja tuotteissaan maan päällä. Sitten ilmaistaan koko Psalmien kirjan teema erittäin vaikuttavasti,  kun ensimmäisen kerran esiintyy huudahdus: ”Ylistäkää Jahia!” (Jae 35, UM) Tämä tosi palvojille esitetty kehotus antaa Jehovalle ylistys hänen nimensä vuoksi on heprean kielessä yksi ainoa sana ha·lelu-Jahʹ eli ”Halleluja”, ja tämä jälkimmäinen muotohan tunnetaan nykyään kaikkialla maapallolla. Tästä jakeesta eteenpäin tuo ilmaus esiintyy 24 kertaa, ja jotkin psalmit sekä alkavat sillä että loppuvat siihen.

18. a) Mikä kertosäe on Psalmin 107 huomattava piirre? b) Mitä ovat niin sanotut Hallel-psalmit?

¹⁸ Viides kirja (Psalmit 107–150). Psalmissa 107 kuvaillaan Jehovan vapautustekoja, ja kuvauksen lomaan on liitetty sointuva kertosäe: ”Kiittäkööt ihmiset Jehovaa hänen uskollisesta rakkaudestaan ja ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.” (Jakeet 8, 15, 21, 31, UM) Psalmit 113–118 ovat niin sanottuja Hallel-psalmeja. Mišnan mukaan juutalaiset lauloivat niitä passahin aikaan ja helluntai-, lehtimajan- ja vihkiäisjuhlissa.

19. Miten Psalmit 117 ja 119 ovat toistensa vastakohtia, ja mitkä ovat joitakin Psalmin 119 piirteitä?

¹⁹ Psalmi 117 on vaikuttava yksinkertaisuudessaan; se on lyhin kaikista psalmeista ja Raamatun luvuista. Psalmi 119 taas on pisin kaikista psalmeista ja Raamatun luvuista; siinä on kaikkiaan 176 jaetta 22 aakkosellisessa säkeistössä, joissa kussakin on 8 jaetta. Kaikissa jakeissa kahta lukuun ottamatta (90 ja 122) viitataan jollakin tavalla Jehova Jumalan sanaan tai lakiin, ja kussakin säkeistössä toistetaan useita tai kaikki Psalmissa 19:8–15 [7–14] olevista ilmauksista (laki, muistutus, määräykset, käsky, oikeudelliset päätökset). Jumalan sanaan viitataan yli 170 kertaa jollakin seuraavista kahdeksasta ilmauksesta eri muodoissaan: käsky, oikeudellinen päätös, laki, määräykset, säännökset, muistutus ja sana.

20, 21. a) Mitä ovat Nousujen laulut? b) Miten niissä ilmaistaan se, että Daavid ymmärsi yhdistyneen palvonnan tarpeellisuuden?

²⁰ Seuraavaksi tulemme jälleen yhteen psalmien ryhmään, 15:een Nousujen lauluun eli Psalmeihin 120–134. Kääntäjät ovat antaneet tälle ilmaukselle erilaisia vastineita, koska sen merkitystä ei täysin tunneta. Jotkut sanovat sen viittaavan näiden psalmien ylevään sisältöön, vaikkakaan ei näytä olevan mitään selvää syytä korottaa niitä muiden henkeytettyjen psalmien yläpuolelle. Monet raamatunselittäjät esittävät nimen olevan peräisin siitä, että palvojat käyttivät näitä lauluja matkustaessaan eli ’noustessaan’ ylös Jerusalemiin vuosittaisille juhlille; matkaa pääkaupunkiin pidettiin nousuna, koska kaupunki sijaitsi korkealla Juudan vuoristossa. (Vrt. Esra 7:9, UM [engl.].) Varsinkin Daavid ymmärsi erittäin selvästi, miten tarpeellista Jumalan kansaan kuuluvien oli palvoa yhdistyneinä. Hän iloitsi kuullessaan kutsun: ”Menkäämme Jehovan huoneeseen”; sinne heimot nousivatkin ”kiittämään Jehovan nimeä”. Sen vuoksi hän etsi hartaasti rauhaa, turvallisuutta ja menestystä Jerusalemille rukoillen: ”Jehovan, Jumalamme, huoneen tähden tahdon jatkuvasti etsiä sinun parastasi.” – Ps. 122:1, 4, 9, UM.

²¹ Psalmissa 132 kerrotaan Daavidin valasta, jonka mukaan hän ei soisi itselleen lepoa, ennen kuin hän on löytänyt sopivan lepopaikan Jehovalle, jota liiton arkku edusti. Sen jälkeen kun arkku on asetettu Siioniin, Jehovan kuvaillaan kauniin runollisessa säkeessä sanovan valinneensa Siionin olemaan ”minun lepopaikkani ikuisesti, täällä minä asun, sillä sitä olen halunnut”. Hän hyväksyi tämän palvonnan keskuspaikan, ”sillä sinne on Jehova käskenyt siunauksen”. ”Jehova siunatkoon sinua Siionista.” – 132:1–6, 13, 14; 133:3; 134:3; UM; ks. myös Ps. 48.

22. a) Miten Jehovan ylistettävyyttä korostetaan? b) Miten kirjan loistoisa teema kohoaa huippuunsa viimeisissä psalmeissa?

²² Psalmissa 135 Jehova esitetään ylistettävänä Jumalana, joka tekee kaiken mitä haluaa, toisin kuin turhat ja tyhjänpäiväiset epäjumalat, joiden tekijöistä tulee aivan niiden kaltaisia. Psalmi 136 on tehty vuorolaulua varten; sen kukin jae päättyy sanoihin: ”Sillä hänen uskollinen rakkautensa kestää ajan hämärään asti.” (UM) Raamatussa osoitetaan, että tällaisia vuorolauluja käytettiin monissa tilaisuuksissa. (1. Aikak. 16:41; 2. Aikak. 5:13; 7:6; 20:21; Esra 3:11) Psalmissa 137 kerrotaan siitä kaipauksesta, jota juutalaiset tunsivat sydämessään Siionia kohtaan ollessaan pakkosiirtolaisina Babylonissa, ja se todistaa myös, että he eivät unohtaneet Siionin lauluja eli psalmeja, vaikka he olivatkin kaukana kotimaastaan. Psalmissa 145 ylistetään Jehovan hyvyyttä ja kuninkuutta ja osoitetaan, että hän ”varjelee kaikkia, jotka rakastavat häntä, mutta kaikki jumalattomat hän tuhoaa”. (Jae 20, UM) Sitten Psalmeissa 146–150 kaiutetaan jälleen innostavaksi päätökseksi kirjan loistoisaa teemaa, kun kukin niistä alkaa sanoilla: ”Ylistäkää Jahia!” (UM), ja päättyy niihin. Tämä ylistyssävelmä kohoaa suurenmoiseen huippuunsa Psalmissa 150, jonka kuudessa jakeessa kehotetaan 13 kertaa koko luomakuntaa ylistämään Jehovaa.

MIKSI HYÖDYLLINEN

23. a) Minkä elävän sanoman Psalmit sisältää? b) Miten Jehovan nimeä ja suvereenisuutta ylistetään?

²³ Täydellisen kauneutensa ja tyylinsä ansiosta Raamatun psalmit on luettava minkä tahansa kielen parhaimman kirjallisuuden joukkoon. Ne eivät ole kuitenkaan pelkkää kirjallisuutta. Ne ovat elävä sanoma koko kaikkeuden korkeimmalta Suvereenilta, itseltään Jehova Jumalalta. Niissä annetaan syvää ymmärrystä Raamatun perusopetuksista ja puhutaan ensi sijassa Jehovasta, tuon kirjan Tekijästä. Hänet osoitetaan selvästi kaikkeuden ja kaiken siinä olevan Luojaksi. (8:4–10 [3–9]; 90:1, 2; 100:3; 104:1–5, 24; 139:14) Jehovan nimen suuruutta julistetaan tosiaankin Psalmien kirjassa, jossa se esiintyy noin 700 kertaa. Sen lisäksi lyhennetty muoto ”Jah” tavataan 43 kertaa, niin että kaiken kaikkiaan Jumalan nimi mainitaan keskimäärin  noin viisi kertaa jokaisessa Psalmissa. Jehovasta käytetään myös noin 350 kertaa sanaa ʼElo·himʹ eli Jumala. Jehova osoitetaan korkeimmaksi hallitsijaksi, kun häneen viitataan ”Suvereenina Herrana” joissakin psalmeissa. – 68:21 [20]; 69:7 [6]; 71:5; 73:28; 140:8 [7]; 141:8; UM.

24. Mitä Psalmeissa sanotaan kuolevaisesta ihmisestä, ja mitä terveitä neuvoja annetaan?

²⁴ Ikuisen Jumalan vastakohtana kuolevaisen ihmisen osoitetaan syntyvän synnissä ja tarvitsevan lunastajaa, ja hänen osoitetaan kuolevan ja palaavan ”tomuun”, menevän Šeoliin, ihmiskunnan yhteiseen hautaan. (6:5, 6 [4, 5]; 49:8–21 [7–20]; 51:7, 9 [5, 7]; 89:49 [48]; 90:1–5; 115:17; 146:4) Psalmien kirjassa korostetaan sitä, miten tarpeellista on noudattaa Jumalan lakia ja luottaa Jehovaan. (1:1, 2; 62:9 [8]; 65:6 [5]; 77:13 [12]; 115:11; 118:8; 119:97, 105, 165) Siinä varoitetaan julkeudesta ja ”salaisista synneistä” (19:13–15 [12–14]; 131:1) ja kannustetaan etsimään rehellistä ja tervettä seuraa. (15:1–5; 26:5; 101:5) Siinä osoitetaan, että oikea käytös tuo Jehovan hyväksynnän. (34:14–16 [13–15]; 97:10) Siinä asetetaan loistoisa toivo, kun siinä sanotaan, että ”pelastaminen kuuluu Jehovalle” ja että hän vapauttaa häntä pelkäävien ”sielun kuolemasta”. (3:9 [8], UM; 33:19) Näin tulemmekin kirjan profeetalliseen puoleen.

25. a) Mitä Psalmien kirja on käytännöllisesti katsoen täynnä? b) Miten Pietari käytti Psalmeja Suuremman Daavidin henkilöllisyyden osoittamiseen?

²⁵ Psalmien kirja on käytännöllisesti katsoen täynnä ennustuksia, jotka viittasivat eteenpäin Jeesukseen Kristukseen, ”Daavidin poikaan”, ja siihen osaan, joka hänellä olisi Jehovan Voideltuna ja Kuninkaana. a (Matt. 1:1) Kristillisen seurakunnan syntyessä helluntaipäivänä vuonna 33 ya. pyhä henki alkoi valistaa apostoleita näiden ennustusten täyttymisestä. Juuri tuona päivänä Pietari lainasi toistuvasti Psalmeja kehitellessään kuuluisan puheensa teemaa. Puheessa käsiteltiin yhtä ihmistä, ”Jeesus Nasaretilaista”. Pietarin todistelun loppuosa perustuu lähes kokonaan Psalmeista otettuihin lainauksiin, jotka osoittavat, että Kristus Jeesus on Suurempi Daavid ja että Jehova ei jättäisi Jeesuksen sielua Haadekseen, vaan herättäisi hänet kuolleista. ”Daavid ei todellakaan noussut taivaisiin”, vaan kuten hän oli ennustanut Psalmissa 110:1, hänen Herransa nousi. Kuka on Daavidin Herra? Pietari tulee puheensa suurenmoiseen huippukohtaan ja vastaa painokkaasti: ”Tämä Jeesus, jonka te panitte paaluun”! – Apt. 2:14–36; Ps. 16:8–11; 132:11.

26. Miten Pietarin puhe osoittautui hyödylliseksi?

²⁶ Oliko Psalmeihin perustuva Pietarin puhe hyödyllinen? Niiden noin 3000:n kaste, jotka lisättiin kristilliseen seurakuntaan samana päivänä, puhuu puolestaan. – Apt. 2:41.

27. Miten ”pyhä henki” tulkitsi Psalmia 2?

²⁷ Pian sen jälkeen opetuslapset kääntyivät eräässä erikoiskokouksessa Jehovan puoleen ja lainasivat Psalmia 2:1, 2. He sanoivat, että se oli täyttynyt hallitsijoiden yhteistoimin vastustaessa Jumalan ’pyhää palvelijaa Jeesusta, jonka hän voiteli’. Kertomuksessa jatketaan, että he ”kaikki täyttyivät pyhällä hengellä”. – Apt. 4:23–31.

28. a) Mitä asioita Paavali käsittelee Heprealaiskirjeen luvuissa 1–3 käyttämällä Psalmeja? b) Miten Paavali tarkastelee Melkisedekin mukaista pappeutta Psalmin 110:4 pohjalta?

²⁸ Tarkastelkaamme nyt Heprealaiskirjettä. Kahdesta ensimmäisestä luvusta löydämme useita Psalmeista otettuja lainauksia, jotka koskevat Jumalan taivaalliselle valtaistuimelle asetetun Pojan, Jeesuksen, ylemmyyttä enkeleihin nähden. Paavali osoittaa Psalmin 22:23 [22] ja muiden viittausten avulla, että Jeesuksella on sellaisten ”veljien” seurakunta, jotka ovat osa Abrahamin siementä ja ”taivaallisesta kutsumisesta osallisia”. (Hepr. 2:10–13, 16; 3:1) Sitten Heprealaiskirjeen 6:20:stä lähtien aina 7. luvun loppuun asti apostoli käsittelee yksityiskohtaisesti sitä lisävirkaa, joka Jeesuksella on ”ylimmäisenä pappina Melkisedekin tavan mukaan”. Tässä tarkoitetaan Psalmissa 110:4 esiintyvää valaan sidottua Jumalan lupausta, johon Paavali kerran toisensa jälkeen viittaa osoittaessaan Jeesuksen pappeuden ylemmyyden Aaronin pappeuteen nähden. Paavali selittää, että Jehovan valan perusteella Jeesus Kristus ei ole pappi maan päällä vaan taivaassa, ja ”hän pysyy pappina ainaisesti” – hänen papillisen palveluksensa hyöty on ikuinen. – Hepr. 7:3, 15–17, 23–28.

29. Mitä sellaista huomattavaa antaumuksen esimerkkiä meidän tulisi noudattaa, joka esitetään Psalmeissa ja jota selitetään Heprealaiskirjeen 10:5–10:ssä?

²⁹ Edelleen Heprealaiskirjeen 10:5–10:ssä kerrotaan siitä, että Jeesus arvosti erinomaisella tavalla sitä uhritietä, joka oli Jumalan tahto hänen suhteensa, ja että hän oli päättänyt toteuttaa tuon tahdon. Nämä jakeet perustuvat Psalmissa 40:7–9 [6–8] oleviin Daavidin sanoihin. Meidän kaikkien on erittäin hyödyllistä tarkastella tätä esimerkillistä antaumuksen henkeä ja jäljitellä sitä saadaksemme Jumalan hyväksynnän. – Ks. myös Ps. 116:14–19.

30. Miten Psalmeissa ennustettiin Jeesuksen tie yksityiskohtaisesti, ja miten hän varmasti sai lohdutusta niistä?

³⁰ Jeesuksen valitsema tie, joka huipentui hänen kidutuspaalussa kestämäänsä hirvittävään koetukseen, ennustettiin Psalmeissa huomattavan yksityiskohtaisesti. Ennustettuihin asioihin kuuluivat etikan tarjoaminen hänelle juotavaksi, arvan heittäminen hänen päällysvaipastaan, hänen käsiensä ja jalkojensa julma lävistäminen, pilkka ja vielä ankarampi henkinen ahdinko, joka ilmeni tuskaisasta huudosta: ”Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minut?” (Matt. 27:34, 35, 43, 46; Ps. 22:2, 8, 9, 15–19 [1, 7, 8, 14–18]; 69:21, 22 [20, 21]) Kuten Johanneksen 19:23–30:stä käy ilmi, Jeesus sai varmasti noinakin hetkinä paljon lohtua ja opastusta Psalmeista tietäessään, että kaikkien noiden raamatunkohtien täytyi täyttyä viimeistä piirtoa  myöten. Jeesus tiesi, että Psalmeissa puhuttiin myös hänen ylösnousemuksestaan ja korottamisestaan. Hänellä oli epäilemättä nämä asiat mielessään hänen johtaessaan psalmien eli ’ylistyslaulujen laulamista’ apostoliensa kanssa viimeisenä iltana ennen kuolemaansa. – Matt. 26:30.

31. Mitä Psalmien kirjassa ennustetaan Valtakunta-Siemenestä ja Jeesuksen seurakunnasta?

³¹ Psalmeissa tunnistetaan siis selvästi ”Daavidin poika” ja Valtakunta-Siemen Kristukseksi Jeesukseksi, joka on nyt korotettu sekä Kuninkaaksi että Papiksi taivaalliseen Siioniin. Tila ei tässä salli käsitellä yksityiskohtaisesti kaikkia niitä Psalmien kohtia, joita lainataan Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa ja joiden osoitetaan täyttyneen tässä Jehovan Voidellussa, mutta seuraavassa luetellaan vielä muutamia esimerkkejä: Psalmi 78:2 – Matteus 13:31–35; Psalmi 69:5 [4] – Johannes 15:25; Psalmi 118:22, 23 – Markus 12:10, 11 ja Apostolien teot 4:11; Psalmi 34:21 [20] – Johannes 19:33, 36; Psalmi 45:7, 8 [6, 7] – Heprealaisille 1:8, 9. Jeesuksen tosi seuraajien seurakuntakin ennustettiin Psalmeissa, ei yksilöinä, vaan ryhmänä, joka otettaisiin Jumalan suosioon kaikista kansakunnista, jotta se osallistuisi Jehovan nimen ylistämiseen. – Ps. 117:1 – Room. 15:11; Ps. 68:19 [18] – Ef. 4:8–11; Ps. 95:7–11 – Hepr. 3:7, 8; 4:7.

32. a) Mitä Psalmien tutkiminen paljastaa Jehovan kunniaansaattamisesta ja Valtakuntaa koskevista tarkoituksista? b) Miten meidän tulisi ilmaista uskollisuutemme ja kiitollisuutemme, koska arvostamme hänen kuninkuuttaan?

³² Tämä Psalmien tutkiminen lisää suuresti arvostustamme Jehova Jumalan kuninkuutta kohtaan, jota hän käyttää luvatun Siemenen ja Valtakunnan Perillisen välityksellä omaksi kunniakseen ja kunniaansaattamisekseen. Olkaamme aina niiden uskollisten joukossa, jotka riemuitsevat ’Jehovan arvokkuuden kunniakkaassa loistossa’ ja joista Psalmissa 145 – jota sanotaan ’Daavidin ylistykseksi’ – puhutaan seuraavasti: ”He puhuvat kuninkuutesi kunniasta ja kertovat mahtavuudestasi tehdäkseen ihmislapsille tunnetuksi hänen mahtavat tekonsa ja hänen kuninkuutensa loiston kunnian. Sinun kuninkuutesi on kuninkuus kaikkien aikojen hämärään asti, ja valtasi kestää läpi kaikkien perättäisten sukupolvien.” (Ps. 145:5, 11–13, UM) Tämän profeetallisen psalmin mukaisesti Kristuksen hallitseman Jumalan perustetun valtakunnan loistoa tehdään nytkin tunnetuksi ihmislapsille kaikissa kansakunnissa. Miten kiitollisia meidän tulisikaan olla tästä Valtakunnasta ja sen Kuninkaasta! Psalmien loppusanat ovat tosiaankin sopivat: ”Jokainen hengittävä ylistäköön Jahia. Ylistäkää Jahia!” – 150:6, UM.

[Alaviite]

[Tutkistelukysymykset]