Raamatun 25. kirja: Valituslaulut

Kirjoittaja: Jeremia

Kirjoituspaikka: lähellä Jerusalemia

Kirjoitus päättyi: 607 eaa.

1. Miksi Valituslaulujen kirjan nimi on osuva?

 TÄLLÄ henkeytetyn Raamatun kirjalla on tosiaankin osuva nimi. Kirja on valitus, jossa ilmaistaan syvää murhetta sen Jumalan valitun kansan historiaan liittyvän onnettoman tapahtuman vuoksi, että Babylonin kuningas Nebukadnessar tuhosi Jerusalemin vuonna 607 eaa. Heprean kielessä tämän kirjan nimenä on sen ensimmäinen sana ʼĒ·kahʹ!, joka merkitsee ’kuinka!’. Kreikkalaisen Septuagintan kääntäjät käyttivät kirjasta nimeä Thrēʹnoi, joka merkitsee ’surulaulut; valitukset’. Babylonian Talmud käyttää sanaa Qi·nōtʹ, joka merkitsee ’surulaulut; valitusrunot’. Latinaksi kirjoittanut Hieronymus antoi kirjalle nimen Lamentationes ’valitukset’.

2. Miten Valituslaulut on ollut ryhmiteltynä ja sijoitettuna Raamatussa?

² Suomalaisissa raamatunkäännöksissä Valituslaulut (eli Valitusvirret) on sijoitettu Jeremian kirjan jälkeen, mutta heprealaisessa kaanonissa se on tavallisesti Hagiografeissa eli Kirjoituksissa Laulujen laulun, Ruutin, Saarnaajan ja Esterin kirjojen kanssa; tästä pienestä viiden kirjan ryhmästä käytetään yhteisnimeä Megil·lōtʹ (Kääröt). Joissakin nykyisissä heprealaisissa Raamatuissa kirja on sijoitettu Ruutin (Esterin) ja Saarnaajan väliin, mutta vanhoissa Raamatuissa sen sanotaan olleen Jeremian kirjan jälkeen, kuten meidänkin Raamatussamme nykyään.

3, 4. Mitä todisteita on siitä, että Jeremia on Valituslaulujen kirjoittaja?

³ Vaikka kirjassa ei mainitakaan kirjoittajan nimeä, näyttää varmalta, että se oli Jeremia. Kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä kirjaan on liitetty tällainen esipuhe: ”Ja tapahtui niin, että sen jälkeen kun Israel oli viety vankeuteen ja Jerusalem oli autioitettu, Jeremia istui itkemään ja valittamaan tällä valituksella Jerusalemia ja sanoi.” Hieronymus piti näitä sanoja väärennettyinä ja jätti ne pois omasta käännöksestään. Juutalaiset ovat kuitenkin perinteisesti hyväksyneet Valituslaulut Jeremian kirjoittamaksi, ja tätä käsitystä tukevat muun muassa Syyrialainen käännös, latinalainen Vulgata, Joonatanin targum ja Babylonian Talmud.

⁴ Jotkut kriitikot ovat yrittäneet osoittaa, ettei Jeremia kirjoittanut Valituslauluja. Kirjassa A Commentary on the Holy Bible (Pyhän Raamatun selitysteos) mainitaan kuitenkin todisteina siitä, että Jeremia on kirjoittaja, ”lukujen 2 ja 4 eloisat Jerusalemin-kuvaukset, jotka ovat selvästi lähtöisin silminnäkijän kynästä, samoin runojen erittäin myötätuntoinen sävy ja profeetallinen henki sekä niiden tyyli, sanasto ja ajatusmaailma, jotka kaikki ovat hyvin luonteenomaisia Jeremialle”. a Valituslauluissa ja Jeremian kirjassa on monia rinnakkaisilmauksia, esimerkiksi äärimmäistä murhetta ilmaiseva sanonta ’silmät vuotavat vettä (kyyneliä)’ (Valit. 1:16; 2:11; 3:48, 49; Jer. 9:1; 13:17; 14:17) ja sanonnat, joilla ilmaistaan inhoa profeettoja ja pappeja kohtaan heidän turmeltuneisuutensa takia. (Valit. 2:14; 4:13, 14; Jer. 2:34; 5:30, 31; 14:13, 14) Esimerkiksi Jeremian 8:18–22 ja 14:17, 18 osoittavat Jeremian hallinneen täysin Valituslauluille ominaisen murheellisen tyylin.

5. Miten saamme selville kirjan kirjoitusajan?

⁵ Kirjoitusaikana pidetään yleensä heti vuonna 607 eaa. tapahtuneen Jerusalemin kukistumisen jälkeistä aikaa. Sekä piirityksen että kaupungin polttamisen kauhut olivat vielä tuoreina Jeremian mielessä, ja hänen tuskansa tulee elävästi esille. Eräs raamatunselittäjä huomauttaa, että missään kohdassa ei mitään murheenaihetta ole käsitelty täysin tyhjentävästi, vaan että kuhunkin niistä palataan yhä uudelleen useissa eri runoissa. Sitten hän sanoo: ”Tämä ajatusten myllerrys – – on voimakkaimpia todisteita siitä, että kirja on läheisessä yhteydessä niihin tapahtumiin ja tunteisiin, joista sen tarkoitus on kertoa.” b

6. Mitä kiinnostavaa on Valituslaulujen tyylissä ja rakenteessa?

⁶ Valituslaulujen rakenne kiinnostaa suuresti raamatunoppineita. Kirjassa on viisi lukua, toisin sanoen viisi lyyristä runoa. Neljä ensimmäistä ovat akrostikoneja, eli kukin jae alkaa niissä peräkkäisesti yhdellä heprealaisen aakkoston 22 kirjaimesta. Kolmannessa luvussa on tosin 66 jaetta, niin että aina kolme peräkkäistä jaetta alkaa samalla kirjaimella, ja vasta sitten siirrytään seuraavaan kirjaimeen. Viides runo ei ole akrostikon, vaikka siinä onkin 22 jaetta.

7. Mitä murhetta Jeremia ilmaisee, mutta mikä toivo on jäljellä?

 ⁷ Valituslauluissa ilmaistaan musertavaa surua sen vuoksi, että Nebukadnessar on piirittänyt, valloittanut ja tuhonnut Jerusalemin, ja kirjan eloisuus ja vaikutus tunteisiin ovat kirjallisuudessa vertaansa vailla. Kirjoittaja ilmaisee syvää murhetta näkemänsä autioituksen, kurjuuden ja sekasorron johdosta. Nälkä, miekka ja muut kauhut ovat aiheuttaneet hirvittäviä kärsimyksiä kaupungille – se kaikki on Jumalan suoranainen rangaistus kansan, profeettojen ja pappien synneistä. Jehovaan kohdistuva toivo ja usko häneen ovat kuitenkin jäljellä, ja hänelle esitetään ennallistamista koskevia rukouksia.

VALITUSLAULUJEN SISÄLTÖ

8. Mitä autioitusta kuvaillaan ensimmäisessä runossa, mutta mitä personoitu Jerusalem sanoo?

⁸ ”Kuinka yksin onkaan joutunut istumaan tuo kaupunki, jossa oli runsaasti väkeä!” Näin aloitetaan valitus ensimmäisessä runossa. Siionin tytär oli ruhtinatar, mutta sen rakastajat ovat hylänneet sen ja sen kansa on mennyt pakkosiirtolaisuuteen. Sen portit on jätetty autioiksi. Jehova on rangaissut sitä sen rikkomusten runsauden takia. Se on menettänyt loistonsa. Sen viholliset ovat nauraneet sen luhistumiselle. Se on joutunut hämmästyttävään alennustilaan, eikä sillä ole lohduttajaa, ja siihen jäljelle jääneet ihmiset näkevät nälkää. Se (personoitu Jerusalem) kysyy: ”Onko tuskaa, minun tuskani veroista?” Se ojentaa kätensä ja sanoo: ”Jehova on vanhurskas, sillä hänen suutaan vastaan olen kapinoinut.” (1:1, 12, 18, UM) Se pyytää, että Jehova tuottaisi onnettomuuden sen riemuitseville vihollisille, niin kuin hän on tehnyt sillekin.

9. a) Keneltä onnettomuus on tullut Jerusalemille? b) Miten Jeremia puhuu kaupunkiin kohdistetusta pilkasta ja sen kauhistavista olosuhteista?

⁹ ”Kuinka Jehova suuttumuksessaan peittääkään pilviin Siionin tyttären!” (2:1, UM) Toisessa runossa osoitetaan, että Jehova itse on syössyt Israelin kauneuden maan päälle. Hän on pannut juhlan ja sapatin unohtumaan, ja hän on hylännyt alttarinsa ja pyhäkkönsä. Miten säälittäviä näkymiä Jerusalemissa onkaan! Jeremia huudahtaa: ”Minun silmäni ovat itkusta hiuenneet, minun sisukseni kuohuvat, minun maksani on maahan vuodatettu tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.” (2:11) Mihin hän vertaa Jerusalemin tytärtä? Miten hän lohduttaa Siionin tytärtä? Sen omat profeetat osoittautuivat arvottomiksi ja epätyydyttäviksi. Nyt ohikulkijat nauravat sille pilkallisesti: ”Tämäkö on kaupunki, jota sanottiin kauneuden täydellisyydeksi, kaiken maan ihastukseksi?” (2:15) Sen viholliset ovat avanneet suunsa ja viheltäneet ja kiristelleet hampaitaan sanoen: ’Tämä on se päivä, jota olemme toivoneet nielaistaksemme sen.’ Sen lapset nääntyvät nälkään ja naiset syövät omia jälkeläisiään. Ruumiita viruu kaduilla. ”Eikä Jehovan vihastuksen päivänä osoittautunut olevan pakoon päässyttä tai pelastunutta.” – 2:16, 22, UM.

10. Mitkä Jumalan ominaisuudet Jeremia mainitsee toivon perusteina?

¹⁰ Kolmannessa runossa, jossa on 66 jaetta, korostetaan sitä, että Siion panee toivonsa Jumalan armoon. Profeetta osoittaa monin kielikuvin, että juuri Jehova on saanut aikaan vankeuden ja autioituksen. Tässä katkerassa tilanteessa kirjoittaja pyytää Jumalaa muistamaan hänen ahdistuksensa ja ilmaisee uskoa Jehovan uskolliseen rakkauteen ja armonosoituksiin. Kolme peräkkäistä jaetta alkaa sanalla ”hyvä”, ja niissä osoitetaan, miten sopivaa on odottaa pelastusta Jehovalta. (3:25–27) Jehova on aiheuttanut murheen, mutta hän tulee osoittamaan myös armoa. Kapinallisuuden tunnustamisesta huolimatta Jehova ei ole kuitenkaan vielä antanut anteeksi; hän on estänyt kansansa rukouksia kuulumasta ja tehnyt siitä ”hylkyainesta ja roskaa”. (3:45, UM) Katkeria kyyneliä vuodattaen profeetta muistelee, että hänen vihollisensa metsästivät häntä kuin lintua. Jehova kuitenkin lähestyi häntä kuopassa ja sanoi: ”Älä pelkää.” Hän pyytää Jehovaa vastaamaan vihollisten häväistykseen: ”Sinä ajat heitä takaa suuttumuksessa ja tuhoat heidät Jehovan taivaan alta.” – 3:57, 66, UM.

11. Millä tavoilla Jehovan suuttumuksen hehku on vuodatettu Siionia kohtaan ja miksi?

¹¹ ”Kuinka onkaan kulta tummunut, muuttunut hyvä kulta!” (4:1) Neljännessä runossa vaikeroidaan Jehovan temppelin kadonnutta loistoa. Sen kivet on viskelty kaduille. Siionin kallisarvoisista pojista on tullut vähäarvoisia, kuin saviruukkuja. Ei ole vettä eikä leipää, ja ylellisyydessä kasvatettujen ”on täytynyt syleillä tuhkakasoja”. (4:5, UM) Rangaistus on jopa suurempi kuin Sodoman synnin rangaistus. Nasiireista, jotka kerran olivat ’lunta puhtaammat ja maitoa valkoisemmat’, on tullut ”pimeyttäkin synkempiä”, ja he kaikki ovat kuihtuneet. (4:7, 8, UM) Olisi ollut parempi joutua miekan surmaamaksi kuin kuolla nälkään tuona aikana, jolloin naiset ovat keittäneet omia lapsiaan! Jehova on vuodattanut suuttumuksensa hehkun. On tapahtunut jotakin uskomatonta: vastustaja on tullut Jerusalemin portteihin! Ja miksi? ”Sen profeettain syntien tähden – –, sen pappien pahain tekojen tähden”, niiden jotka vuodattivat vanhurskasta verta. (4:13) Jehovan kasvot eivät ole heihin päin. Siionin tyttären erhe on kuitenkin tullut loppuunsa, eikä häntä enää viedä pakkosiirtolaisuuteen. Edomin tytär, nyt on sinun vuorosi juoda Jehovan katkera malja!

12. Mikä nöyrä vetoomus esitetään viidennessä runossa?

¹² Viides runo alkaa Jehovalle esitetyllä vetoomuksella, että hän muistaisi orvoksi jäänyttä kansaansa. Jerusalemin asukkaiden kuvataan puhuvan. Heidän esi-isänsä ovat tehneet syntiä, ja kansan täytyy nyt kantaa heidän erhettään. Pelkät  palvelijat hallitsevat heitä, ja nälän kivut piinaavat heitä. Heidän sydämensä riemu on laantunut, ja heidän tanssinsa on muuttunut murheeksi. Heidän sydämensä on sairas. Nöyrästi he tunnustavat Jehovalle: ”Mutta sinä, Jehova, ajan hämärään asti sinä istut valtaistuimellasi. Sinun valtaistuimesi pysyy sukupolvesta sukupolveen.” He huutavat: ”Tuo meidät takaisin luoksesi, Jehova, niin me tulemme auliisti takaisin. Anna meille uusia päiviä, kuten kauan sitten. Sinä olet kuitenkin hylkäämällä hylännyt meidät. Sinä olet närkästynyt meihin perin juurin.” – 5:19–22, UM.

MIKSI HYÖDYLLINEN

13. Mitä luottamusta Valituslauluissa ilmaistaan, ja mitä hyötyä on siitä, että kirja osoittaa Jumalan ankaruuden?

¹³ Valituslaulujen kirjasta käy ilmi Jeremian täydellinen luottamus Jumalaan. Kun murheen ja musertavan häviön syövereissä ei ole kerrassaan mitään toivoa saada lohdutusta mistään inhimillisestä lähteestä, profeetta odottaa kaikkeuden suuren Jumalan, Jehovan, käden kautta tulevaa pelastusta. Valituslaulujen tulisi kannustaa kaikkia tosi palvojia tottelevaisuuteen ja nuhteettomuuteen, samalla kun siinä esitetään pelottava varoitus niille, jotka jättävät huomioon ottamatta tuon suurimman nimen ja sen, mitä se edustaa. Historia ei kerro, että mitään muuta hävitettyä kaupunkia olisi valitettu yhtä liikuttavalla ja vaikuttavalla kielellä. Kirja on tosiaan hyödyllinen kuvaillessaan Jumalan ankaruutta niitä kohtaan, jotka ovat jatkuvasti kapinallisia, uppiniskaisia ja katumattomia.

14. Minkä Jumalan varoitusten ja ennustusten osoitetaan Valituslauluissa täyttyneen, ja miten kirja liittyy muihin henkeytettyihin kirjoituksiin?

¹⁴ Valituslaulut on hyödyllinen myös siinä, että se osoittaa useiden Jumalan varoitusten ja ennustusten täyttyneen. (Valit. 1:2 – Jer. 30:14; Valit. 2:15 – Jer. 18:16; Valit. 2:17 – 3. Moos. 26:17; Valit. 2:20 – 5. Moos. 28:53) Pane myös merkille, että Valituslaulut on eloisa todistus sen täyttymisestä, mitä sanotaan 5. Mooseksen kirjan 28:63–65:ssä. Lisäksi kirjassa on useita viittauksia pyhän Raamatun muihin osiin. (Valit. 2:15 – Ps. 48:3 [2]; Valit. 3:24 – Ps. 119:57) Danielin 9:5–14 vahvistaa Valituslaulujen 1:5:n ja 3:42:n osoittaessaan, että onnettomuus tuli kansan omien rikkomusten takia.

15. Mihin ”uusiin päiviin” Valituslauluissa viitataan?

¹⁵ Jerusalemin järkyttävä tila on tosiaan sydäntä särkevä! Valituslauluissa ilmaistaan kuitenkin kaiken tämän keskellä luottamusta siihen, että Jehova osoittaa uskollista rakkautta ja armoa ja että hän muistaa Siionia ja tuo sen takaisin. (Valit. 3:31, 32; 4:22) Siinä ilmaistaan toivo ”uusista päivistä”, jotka ovat niiden menneiden päivien kaltaisia, jolloin kuninkaat Daavid ja Salomo hallitsivat Jerusalemissa. Liitto, jonka Jehova teki Daavidin kanssa ikuisesta valtakunnasta, on yhä voimassa! ”Hänen armonosoituksensa eivät totisesti lopu. Ne ovat uudet joka aamu.” Ja ne tulevat jatkuvasti niiden osaksi, jotka rakastavat Jehovaa, kunnes jokainen elävä luomus hänen vanhurskaan Valtakunta-hallintonsa alaisuudessa huudahtaa kiitollisena: ”Jehova on minun osani.” – 5:21; 3:22–24; UM.

[Alaviitteet]

[Tutkistelukysymykset]