Raamatun 3. kirja: Kolmas Mooseksen kirja

Kirjoittaja: Mooses

Kirjoituspaikka: Erämaa

Kirjoitus päättyi: 1512 eaa.

Tapahtumien aika: 1 kk (1512 eaa.)

1. a) Miksi nimi Leviticus on sopiva? b) Mitä muita nimiä 3. Mooseksen kirjalle on annettu?

 RAAMATUN kolmannen kirjan nimi latinalaisessa Vulgata-käännöksessä on Leviticus (’leeviläinen, leeviläisiä koskeva’), joka on peräisin kreikkalaisessa Septuaginta-käännöksessä olevasta nimestä Leu·i·ti·konʹ. Tämä nimi on sopiva, vaikka leeviläiset mainitaankin vain ohimennen (25:32, 33:ssa), sillä kirja koostuu pääasiallisesti säännöksistä, jotka koskivat Leevin heimosta valittua leeviläispapistoa, ja laeista, joita papit opettivat kansalle: ”Sillä papin huulten tulee säilyttää tietoa, ja lakia tulee etsiä hänen suustaan.” (Mal. 2:7, UM) Heprealaisessa tekstissä kirja on saanut nimensä sen aloitusilmauksesta Waj·jiq·raʼʹ, joka merkitsee kirjaimellisesti ’ja hän ryhtyi kutsumaan’. Kirjaa sanottiin juutalaisten keskuudessa myöhemmin myös Pappien laiksi ja Uhrien laiksi. – 3. Moos. 1:1, UM, viitelaitos (engl.), alaviite.

2. Mitkä todisteet vahvistavat Mooseksen kirjoittaneen 3. Mooseksen kirjan?

² Ei ole epäilystäkään siitä, että Mooses kirjoitti 3. Mooseksen kirjan. Loppusanoissa eli kolofonissa sanotaan: ”Nämä ovat ne käskyt, jotka Jehova – – antoi Moosekselle.” (27:34, UM) Samanlainen lausunto on 3. Mooseksen kirjan 26:46:ssa. Ne aikaisemmin mainitut todisteet, jotka osoittavat Mooseksen kirjoittaneen 1. ja 2. Mooseksen kirjan, tukevat myös sitä, että hän kirjoitti 3. Mooseksen kirjan, koska Pentateukki oli ilmeisesti alun perin yksi kirjakäärö. Lisäksi 3. Mooseksen kirja liittyy edellisiin kirjoihin sidesanalla ”ja”. Kaikkein voimakkain todistus on se, että Jeesus Kristus ja muut Jehovan henkeytetyt palvelijat lainaavat usein 3. Mooseksen kirjassa olevia lakeja ja periaatteita tai viittaavat niihin ja sanovat niitä Mooseksen kirjoittamiksi. – 3. Moos. 23:34, 40–43 – Neh. 8:14, 15; 3. Moos. 14:1–32 – Matt. 8:2–4; 3. Moos. 12:2 – Luuk. 2:22; 3. Moos. 12:3 – Joh. 7:22; 3. Moos. 18:5 – Room. 10:5.

3. Minkä ajanjakson 3. Mooseksen kirja käsittää?

³ Minkä ajanjakson 3. Mooseksen kirja käsittää? Toinen Mooseksen kirja päättyy tabernaakkelin pystyttämiseen ”toisen vuoden ensimmäisessä kuussa, kuukauden ensimmäisenä päivänä”. Neljäs Mooseksen kirja alkaa, kun Jehova puhuu Moosekselle ”toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, toisena vuotena siitä, kun he olivat lähteneet Egyptin maasta”. Näin ollen 3. Mooseksen kirjan muutamiin tapahtumiin ei voinut kulua enempää kuin kuukausi. Suurin osa kirjastahan sisältää lakeja ja säännöksiä. – 2. Moos. 40:17; 4. Moos. 1:1; 3. Moos. 8:1–10:7; 24:10–23.

4. Milloin 3. Mooseksen kirja kirjoitettiin?

⁴ Milloin Mooses kirjoitti 3. Mooseksen kirjan? On järkevää päätellä, että hän piti kirjaa tapahtumista sitä mukaa kuin ne sattuivat ja kirjoitti muistiin Jumalan ohjeet sitä mukaa kuin hän sai ne. Tämä käy ilmi siitä Jumalan Moosekselle antamasta käskystä, että tämän piti kirjoittaa amalekilaisille annettu tuomio muistiin heti sen jälkeen, kun Israel oli voittanut heidät taistelussa. Myös jotkin kirjan kohdat antavat ymmärtää kirjoittamisen tapahtuneen tuoreeltaan. Israelilaisia käskettiin esimerkiksi tuomaan ne eläimet, jotka he halusivat käyttää ravinnoksi, kohtaamisteltan ovelle teurastettaviksi. Tämä käsky annettiin ja kirjoitettiin muistiin nähtävästi pian papiston virkaanasetuksen jälkeen. Israelilaisten opastamiseksi heidän erämaamatkallaan annetaan monia ohjeita. Kaikki tämä viittaa siihen, että Mooses kirjoitti 3. Mooseksen kirjan vuoden 1512 eaa. aikana. – 2. Moos. 17:14; 3. Moos. 17:3, 4; 26:46.

5. Mikä tarkoitus oli laeilla, jotka koskivat uhreja ja epäpuhtautta palvontamenojen kannalta?

 ⁵ Miksi 3. Mooseksen kirja kirjoitettiin? Jehovan tarkoitus oli muodostaa pyhä kansakunta, pyhitetty, hänen palvelukseensa erotettu kansa. Aabelin ajasta lähtien uskolliset Jumalan miehet olivat uhranneet uhreja Jehovalle, mutta vasta Israelin kansakunnan yhteydessä Jehova antoi tarkkoja ohjeita syntiuhreista ja muista uhreista. Nämä 3. Mooseksen kirjassa yksityiskohtaisesti selitetyt uhrit tekivät israelilaiset tietoisiksi synnin äärimmäisestä synnillisyydestä ja painoivat heidän mieleensä sen, miten vastenmielisiksi se teki heidät Jehovalle. Nämä Lakiin kuuluneet säännökset toimivat kasvattajana, joka johti juutalaiset Kristukseen, osoittivat heille Pelastajan tarpeellisuuden ja samalla pitivät heidät kansana erillään muusta maailmasta. Viimeksi mainitun piirteen toteutumiseen vaikuttivat varsinkin palvontamenojen mukaista puhtautta koskevat Jumalan lait. – 3. Moos. 11:44; Gal. 3:19–25.

6. Miksi yksityiskohtainen opastus Jehovalta oli nyt erityisen tarpeellista?

⁶ Uutena kansakuntana, joka matkasi kohti uutta maata, Israel tarvitsi oikeaa ohjausta. Egyptistä lähdöstä ei ollut kulunut vielä vuottakaan, ja Egyptin elinolot sekä sen uskonnolliset tavat olivat tuoreina mielessä. Sisarusten avioliitot olivat yleisiä Egyptissä. Väärää palvontaa harjoitettiin monien jumalien – muun muassa eläinjumalien – kunniaksi. Tämä suuri seurakunta oli nyt matkalla Kanaaniin, jossa elämä ja uskonnolliset tavat olivat vieläkin rappeutuneempia. Mutta luohan vielä silmäys Israelin leiriin. Seurakunnan määrää lisäsivät monet täysi- tai puoliegyptiläiset, sekakansa joka eli aivan israelilaisten keskuudessa. Heidän vanhempansa olivat egyptiläisiä, ja heidät oli kasvatettu ja koulutettu egyptiläisten tapojen, uskonnon ja isänmaallisuuden mukaan. Monet heistä olivat epäilemättä noudattaneet inhottavia tapoja kotimaassaan vain vähän aikaisemmin. Heidän täytyy nyt tosiaan välttämättä saada yksityiskohtaista opastusta Jehovalta!

7. Millä tavalla 3. Mooseksen kirjan säännöksissä on jumalallisen alkuperän leima?

⁷ Kolmannessa Mooseksen kirjassa on kauttaaltaan Jumalan henkeytyksen leima. Pelkät ihmiset eivät olisi voineet laatia sen viisaita ja oikeudenmukaisia lakeja ja säännöksiä. Sen ruokavaliota, sairauksia, karanteenia ja ruumiiden käsittelyä koskevat säädökset heijastavat sellaisten tosiasioiden tuntemusta, jotka maailmalliset lääkärit ja tutkijat oppivat ymmärtämään vasta tuhansia vuosia myöhemmin. Jumalan laki syötäväksi kelpaamattomista epäpuhtaista eläimistä suojeli israelilaisia heidän matkallaan. Se varjeli heitä sioista leviävältä trikiinitaudilta, eräistä kaloista tarttuvalta lavantaudilta ja pikkulavantaudilta sekä kuolleina löydettyjen eläinten aiheuttamilta tartuntataudeilta. Näiden käytännöllisten lakien oli määrä ohjata heidän uskontoaan ja elämäänsä, jotta he olisivat pysyneet pyhänä kansakuntana, päässeet Luvattuun maahan ja asuttaneet sen. Historia osoittaa, että Jehovan antamat säännökset asettivat juutalaiset terveyteen liittyvissä asioissa selvästi muita kansoja parempaan asemaan.

8. Miten 3. Mooseksen kirjan profeetallinen sisältö on lisätodiste henkeytyksestä?

⁸ Kolmannen Mooseksen kirjan ennustusten ja esikuvien täyttymys todistaa edelleen sen henkeytyksen. Sekä Raamatussa kerrottu että maallinen historia osoittavat, että 3. Mooseksen kirjan varoitukset tottelemattomuuden seurauksista täyttyivät. Siinä ennustettiin muun muassa, että äidit söisivät omia lapsiaan nälänhädän vuoksi. Jeremia ilmaisee tämän täyttyneen Jerusalemin tuhoutuessa vuonna 607 eaa., ja Josephus kertoo niin tapahtuneen kaupungin myöhemmän tuhon aikaan vuonna 70 ya. Se profeetallinen lupaus, että Jehova muistaisi heidät, jos he katuisivat, täyttyi heidän palatessaan Babylonista vuonna 537 eaa. (3. Moos. 26:29, 41–45; Valit. 2:20; 4:10; Esra 1:1–6) Kolmannen Mooseksen kirjan henkeytyksen todistaa myös se, että muut raamatunkirjoittajat lainaavat sitä henkeytettynä Raamatun osana. Sen vahvistukseksi, että Mooses oli kirjoittaja, voit aikaisemmin mainittujen kohtien lisäksi katsoa seuraavia kohtia: Matteus 5:38; 12:4; 2. Korinttolaisille 6:16 ja 1. Pietarin kirje 1:16.

9. Miten 3. Mooseksen kirjassa julistetaan Jehovan nimen ja pyhyyden suuruutta?

⁹ Kolmannessa Mooseksen kirjassa julistetaan johdonmukaisesti Jehovan nimen ja suvereenisuuden suuruutta. Kaikkiaan 36 kertaa sen laeista annetaan kunnia Jehovalle. Itse nimi Jehova esiintyy keskimäärin kymmenen kertaa joka luvussa, ja kerran toisensa jälkeen tottelevaisuutta Jumalan lakeja kohtaan teroitetaan muistutuksella: ”Minä olen Jehova.” (UM) Pyhyyden teema kulkee läpi koko 3. Mooseksen kirjan, jossa tämä vaatimus mainitaan useammin kuin missään muussa Raamatun kirjassa. Israelilaisten piti olla pyhiä, koska Jehova on pyhä. Jotkut henkilöt sekä jotkin paikat, esineet ja ajanjaksot erotettiin pyhiksi. Esimerkiksi sovituspäivä ja riemuvuosi erotettiin erityisiksi Jehovan palvonnan juhla-ajoiksi.

10. Mitä tähdennetään uhrien yhteydessä, ja mitkä rangaistukset synnistä mainitaan?

¹⁰ Sopusoinnussa sen kanssa, että 3. Mooseksen kirjassa korostetaan pyhyyttä, siinä tähdennetään sitä osaa, mikä veren vuodattamisella, toisin sanoen elämän uhraamisella, oli syntien anteeksiantamisessa. Eläinuhrit rajoitettiin luomuksiin, jotka olivat sekä kotieläimiä että puhtaita. Eräistä synneistä vaadittiin uhrin lisäksi tunnustus, asioiden palauttaminen ennalleen ja rangaistuksen maksaminen. Joistakin synneistä rangaistuksena oli kuolema.

 KOLMANNEN MOOSEKSEN KIRJAN SISÄLTÖ

11. Miten 3. Mooseksen kirja voidaan jäsennellä?

¹¹ Kolmas Mooseksen kirja sisältää enimmäkseen lainsäädäntöön liittyviä kirjoituksia, joista huomattava osa on myös profeetallisia. Pääpiirteissään kirja noudattaa aihejäsennystä, ja se voidaan jakaa kahdeksaan jaksoon, jotka seuraavat toisiaan varsin johdonmukaisesti.

12. Millaisia veriuhreja on olemassa, ja miten ne täytyy uhrata?

¹² Säännöksiä uhreista (1:1–7:38). Uhrit jakautuvat kahteen pääluokkaan: veriuhreihin, jotka otetaan nautakarjasta, lampaista, vuohista ja linnuista, ja verettömiin uhreihin eli viljaan. Veriuhrit tulee uhrata joko 1) poltto-, 2) yhteysteuras-, 3) synti- tai 4) vikauhreina. Kaikilla neljällä on kolme yhteistä piirrettä: uhraajan on itse tuotava uhri kohtaamisteltan sisäänkäynnin luo, hänen on laskettava kätensä sen päälle, ja sitten eläin tulee teurastaa. Veren vihmomisen jälkeen raato on hävitettävä uhrin laadun mukaan. Tarkastelkaamme aluksi veriuhreja.

13–16. a) Kerro pääpiirteittäin ne vaatimukset, jotka esitetään 1) polttouhreille, 2) yhteysteurasuhreille, 3) syntiuhreille ja 4) vikauhreille. b) Mikä kielletään toistuvasti veriuhrien yhteydessä?

¹³ 1) Polttouhrina voi olla nuori sonni, pässi, vuohi tai kyyhkynen tai turturikyyhky uhraajan varojen mukaan. Se tulee paloitella ja nahkaa lukuun ottamatta polttaa kokonaan alttarilla. Jos kyseessä on turturikyyhky tai kyyhkynen, pää on napsautettava poikki, mutta sitä ei saa irrottaa, ja kupu ja höyhenet on poistettava. – 1:1–17; 6:8–13; 5:8.

¹⁴ 2) Yhteysteurasuhrina voi olla joko uros tai naaras nautakarjasta tai katraasta. Ainoastaan sen rasvaiset osat poltetaan alttarilla, tietty osuus menee papille ja loput syö uhraaja. Nimi yhteysteurasuhri on sopiva, sillä sen välityksellä uhraaja on ikään kuin aterialla eli läheisessä yhteydessä Jehovan ja papin kanssa. – 3:1–17; 7:11–36.

¹⁵ 3) Syntiuhri vaaditaan tahattomista eli erehdyksessä tehdyistä synneistä. Se, millainen eläin uhrataan, riippuu siitä, kenen syntiä sovitetaan – papin, koko kansan, johtomiehen vai tavallisen ihmisen. Toisin kuin yksilöiden esittämät vapaaehtoiset poltto- ja yhteysteurasuhrit, syntiuhri on pakollinen. – 4:1–35; 6:24–30.

¹⁶ 4) Vikauhreja vaaditaan uskottomuudesta, petoksesta tai ryöstöstä aiheutuvan henkilökohtaisen syyllisyyden hyvittämiseksi. Joissakin tapauksissa syyllisyys vaatii tunnustusta ja uhria henkilön varojen mukaan. Toisissa tapauksissa vaaditaan menetystä vastaava korvaus, jota on korotettu 20 prosenttia, ja pässin uhraaminen. Tässä uhreja käsittelevässä 3. Mooseksen kirjan jaksossa veren syöminen kielletään painokkaasti ja toistuvasti. – 5:1–6:7; 7:1–7, 26, 27; 3:17.

17. Miten verettömät uhrit tulee uhrata?

¹⁷ Verettöminä uhreina tulee olla viljaa, joka tulee uhrata joko kokonaisena ja paahdettuna, karkeaksi jauhettuna tai hienona jauhona, ja uhrit tulee valmistaa eri tavoilla, esimerkiksi paistaa uunissa, paistolevyllä tai keitinrasvassa. Ne tulee uhrata suolan ja öljyn ja toisinaan suitsutuspihkan kanssa, mutta niissä ei saa olla lainkaan hapatetta eikä hunajaa. Joistakin uhreista kuuluu osuus papille. – 2:1–16.

18. Mihin uskoa vahvistavaan näytelmään papiston virkaanasetus huipentuu?

¹⁸ Papiston virkaanasetus (8:1–10:20). Nyt koittaa Israelissa suuren tilaisuuden, papiston virkaanasetuksen, aika. Mooses hoitaa sen kaikkine yksityiskohtineen, niin kuin Jehova on käskenyt häntä. ”Ja Aaron ja hänen poikansa tekivät kaiken, mitä Herra oli Mooseksen kautta käskenyt.” (8:36) Seitsemän virkaanasetukseen käytetyn päivän jälkeen seuraa ihmeellinen ja uskoa vahvistava näytelmä. Koko kansankokous on läsnä. Papit ovat juuri uhranneet uhrin. Aaron ja Mooses ovat siunanneet kansan. Sitten, katso, ”Jehovan kirkkaus näkyi kaikelle kansalle ja tuli lähti Jehovan edestä ja kulutti polttouhrin ja rasvapalat alttarilla. Kun kaikki kansa sai nähdä sen, he puhkesivat huutamaan ja lankesivat sitten kasvoilleen.” (9:23, 24, UM) Jehova on tosiaankin heidän tottelevaisuutensa ja palvontansa arvoinen!

19. Mikä rikkomus tapahtuu, ja mitä sitten seuraa?

¹⁹ Lakia kuitenkin rikotaan. Esimerkiksi Aaronin pojat Naadab ja Abihu uhraavat laitonta tulta Jehovan edessä. ”Silloin lähti tuli Jehovan edestä ja kulutti heidät, niin että he kuolivat Jehovan edessä.” (10:2, UM) Uhratakseen otollisia uhreja ja saadakseen Jehovan hyväksynnän niin kansan kuin pappienkin on noudatettava Jehovan ohjeita. Heti tämän jälkeen Jumala antaa käskyn, että papit eivät saa juoda alkoholijuomia palvellessaan tabernaakkelissa, mikä viittaa siihen, että päihtymys on saattanut vaikuttaa Aaronin kahden pojan väärintekoon.

20, 21. Mitkä säännökset koskevat puhtautta ja oikeaa terveydenhoitoa?

²⁰ Puhtautta koskevat lait (11:1–15:33). Tässä jaksossa käsitellään palvontamenojen mukaista ja terveydenhoitoon liittyvää puhtautta. Eräät koti- ja villieläimet ovat epäpuhtaita. Kaikki ruumiit ja raadot ovat epäpuhtaita ja tekevät niitä koskettavat epäpuhtaiksi. Myös lapsensynnytys tekee epäpuhtaaksi ja vaatii erillään olemista ja erityisiä uhreja.

²¹ Myös eräät ihotaudit, esimerkiksi spitaali, tekevät ihmisen palvontamenojen kannalta epäpuhtaaksi, ja ihmisten lisäksi vaatteet ja talotkin on puhdistettava. Karanteeni on pakollinen. Myös kuukautiset ja siemenvuodot tekevät epäpuhtaaksi, samoin muut vuodot. Näissä tapauksissa vaaditaan erillään olemista ja puhdistumisen yhteydessä  lisäksi peseytymistä tai uhrien uhraamista tai molempia.

22. a) Miksi 16. luku on huomattava? b) Miten sovituspäivänä toimitaan?

²² Sovituspäivä (16:1–34). Tämä on huomattava luku, sillä se sisältää ohjeet Israelin tärkeintä päivää, sovituspäivää, varten, joka on seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä. Tuona päivänä tulee vaivata sielua (todennäköisimmin paastoamalla), eikä silloin sallita minkään ansiotyön tekemistä. Se alkaa nuoren sonnin uhraamisella Aaronin ja hänen huonekuntansa, Leevin heimon, syntien puolesta, mitä seuraa vuohen uhraaminen muun kansakunnan puolesta. Suitsukkeen polttamisen jälkeen tulee kummankin eläimen verta viedä vuorollaan tabernaakkelin kaikkeinpyhimpään vihmottavaksi arkun kannen eteen. Myöhemmin eläinten raadot on vietävä leirin ulkopuolelle ja poltettava. Tänä päivänä tulee esittää myös elävä vuohi Jehovan edessä, ja sen yllä tulee julistaa kaikki kansan synnit, minkä jälkeen se tulee viedä erämaahan. Sitten on uhrattava kaksi pässiä polttouhreiksi, toinen Aaronin ja hänen huonekuntansa ja toinen muun kansakunnan puolesta.

23. a) Mistä löytyy yksi Raamatun selväsanaisimmista verta koskevista lausunnoista? b) Mitä muita säännöksiä esitetään sen jälkeen?

²³ Verta ja muita asioita koskevia säädöksiä (17:1–20:27). Tässä jaksossa esitetään monia säädöksiä kansalle. Jälleen kerran veri kielletään yhdessä selväsanaisimmista lausunnoista, mikä verestä esitetään koko Raamatussa. (17:10–14) On sopivaa käyttää verta alttarilla, mutta ei syötäväksi. Inhottavat tavat, kuten sukurutsaus, homoseksuaalisuus ja eläimiin sekaantuminen, kielletään. Hädänalaisten, alhaisten ja muukalaisten suojelemisesta esitetään säännöksiä ja annetaan käsky: ”Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Jehova.” (19:18, UM) Kansan yhteiskunnallinen ja taloudellinen hyvinvointi turvataan, ja hengelliset vaarat, esimerkiksi Molokin palvonta ja spiritismi, julistetaan laittomiksi kuolemanrangaistuksen uhalla. Jälleen kerran Jumala tähdentää kansalleen erillään pysymisen tärkeyttä: ”Ja teidän on osoittauduttava minulle pyhiksi, sillä minä, Jehova, olen pyhä, ja minä erotan teidät kansoista tullaksenne minun omikseni.” – 20:26, UM.

24. Mitä 3. Mooseksen kirjassa sanotaan pappien pätevyysvaatimuksista ja juhla-ajoista?

²⁴ Papisto ja juhlat (21:1–25:55). Kolme seuraavaa lukua käsittelevät pääasiassa Israelin muodollista palvontaa: pappeja koskevia säädöksiä, heidän fyysisiä pätevyysvaatimuksiaan, sitä keiden kanssa he voivat mennä naimisiin ja ketkä voivat syödä pyhiä antimia, sekä uhreina käytettäville virheettömille eläimille asetettuja vaatimuksia. Kolmesta kansallisesta juhla-ajasta esitetään käskyt, ja niiden aikana on tilaisuus ’iloita Jehovan, teidän Jumalanne, edessä’. (23:40, UM) Yhtenä miehenä kansakunta kääntää siten huomionsa Jehovaan, ylistää ja palvoo häntä ja näin vahvistaa suhdettaan häneen. Ne ovat juhlia Jehovan kunniaksi, vuosittaisia pyhiä kokouksia. Passah ja happamattomien leipien juhla sijoitetaan varhaiskevääseen, helluntai eli viikkojuhla seuraa myöhäiskeväällä, ja sovituspäivä sekä kahdeksanpäiväinen lehtimajan- eli korjuujuhla ovat syksyllä.

25. a) Miten osoitetaan, että ”Nimi” on pidettävä kunniassa? b) Mihin säännöksiin sisältyy luku ”seitsemän”?

²⁵ Luvussa 24 annetaan ohjeita tabernaakkelipalveluksessa käytettävästä leivästä ja öljystä. Sen jälkeen sattuu tapaus, jonka yhteydessä Jehova säätää, että jokainen, joka herjaa ”Nimeä” (UM) – Jehovan nimeä – täytyy kivittää kuoliaaksi. Sitten hän esittää samalla mitalla rankaisemista koskevan lain, ”silmä silmästä, hammas hampaasta”. (24:11–16, 20) Luvussa 25 on säännöksiä vuoden pituisesta sapatista eli lepovuodesta, joka tulee pitää joka 7. vuosi, ja joka 50. vuosi pidettävästä riemuvuodesta. Tuona 50:ntenä vuonna on julistettava vapautus koko maassa, ja menneiden 49 vuoden aikana myyty tai luovutettu perintöomaisuus on palautettava. Köyhien ja orjien oikeuksia suojelevat lait annetaan. Tässä jaksossa herättää huomiota luvun ”seitsemän” käyttö – seitsemäs päivä, seitsemäs vuosi, seitsenpäiväiset juhlat, seitsemän viikon ajanjakso ja riemuvuosi, joka tulee 7 × 7 vuoden jälkeen.

26. Mihin 3. Mooseksen kirja huipentuu?

²⁶ Tottelevaisuuden ja tottelemattomuuden seuraukset (26:1–46). Kolmas Mooseksen kirja huipentuu tähän lukuun. Jehova luettelee tässä tottelevaisuudesta koituvat palkinnot ja tottelemattomuudesta aiheutuvat rangaistukset. Samalla hän kertoo, mikä toivo israelilaisilla on, jos he nöyrtyvät. Hän sanoo: ”Minä olen muistava heidän hyväkseen niiden esi-isien liiton, jotka toin pois Egyptin maasta kansakuntien silmien edessä osoittautuakseni heidän Jumalakseen. Minä olen Jehova.” – 26:45, UM.

27. Miten 3. Mooseksen kirja päättyy?

²⁷ Muita säädöksiä (27:1–34). Kolmas Mooseksen kirja päättyy ohjeisiin lupausuhrien käsittelystä, Jehovalle kuuluvasta esikoisesta ja kymmenyksistä, joista tulee Jehovalle kuuluvaa pyhää. Sitten seuraavat lyhyet loppusanat: ”Nämä ovat ne käskyt, jotka Jehova Siinain vuorella antoi Moosekselle israelilaisia varten.” – 27:34, UM.

MIKSI HYÖDYLLINEN

28. Mitä hyötyä 3. Mooseksen kirjasta on kristityille nykyään?

²⁸ Kolmannesta Mooseksen kirjasta, joka on osa henkeytettyä Raamattua, on paljon hyötyä kristityille nykyään. Se auttaa suurenmoisella tavalla ymmärtämään Jehovaa, hänen ominaisuuksiaan ja sitä tapaa, jolla hän kohtelee luomuksiaan, mitä hän havainnollisti hyvin selvästi lakiliiton alaisuudessa  olleen Israelin kautta. Kolmannessa Mooseksen kirjassa esitetään monia perusperiaatteita, jotka soveltuvat aina, ja se sisältää monia profeetallisia malleja sekä ennustuksia, joiden tarkasteleminen vahvistaa uskoa. Monia sen periaatteista esitetään uudelleen Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, ja joitakin niistä lainataan suoraan. Seuraavassa käsitellään seitsemää huomattavaa kohtaa.

29–31. Miten 3. Mooseksen kirjassa korostetaan kunnioitusta Jehovan a) suvereenisuutta, b) nimeä ja c) pyhyyttä kohtaan?

²⁹ 1) Jehovan suvereenisuus. Hän on Lainantaja, ja hänen luomuksinaan olemme tilivelvollisia hänelle. Hän käskee meidän aiheellisesti pelätä häntä. Kaikkeuden Suvereenina hän ei siedä mitään kilpailua: ei epäjumalanpalvelusta, spiritismiä eikä muita demonismin piirteitä. – 3. Moos. 18:4; 25:17; 26:1; Matt. 10:28; Apt. 4:24.

³⁰ 2) Jehovan nimi. Hänen nimensä tulee pitää pyhänä, emmekä me uskalla tuottaa sille häpeää sanoilla tai teoilla. – 3. Moos. 22:32; 24:10–16; Matt. 6:9.

³¹ 3) Jehovan pyhyys. Koska hän on pyhä, hänen kansansakin on oltava pyhä, toisin sanoen pyhitetty eli erotettu hänen palvelukseensa. Tähän sisältyy pysyminen erossa ympärillämme olevasta jumalattomasta maailmasta. – 3. Moos. 11:44; 20:26; Jaak. 1:27; 1. Piet. 1:15, 16.

32–34. Mitä periaatteita esitetään a) synnistä, b) verestä ja c) suhteellisesta syyllisyydestä?

³² 4) Synnin äärimmäinen synnillisyys. Jumala ratkaisee, mikä on syntiä, ja meidän on taisteltava syntiä vastaan. Synti vaatii aina sovitusuhrin. Lisäksi se vaatii meitä myös tunnustamaan, katumaan ja tekemään muutoksia mahdollisuuksiemme mukaan. Joitakin syntejä ei voi saada anteeksi. – 3. Moos. 4:2; 5:5; 20:2, 10; 1. Joh. 1:9; Hepr. 10:26–29.

³³ 5) Veren pyhyys. Koska veri on pyhää, sitä ei voida ottaa ruumiiseen missään muodossa. Verta on lupa käyttää ainoastaan synnin sovitukseksi. – 3. Moos. 17:10–14; Apt. 15:29; Hepr. 9:22.

³⁴ 6) Syyllisyyden ja rangaistuksen suhteellisuus. Kaikkia syntejä ja synnintekijöitä ei tarkasteltu samassa valossa. Mitä korkeampi asema, sitä suurempi vastuu ja rangaistus synnistä. Tahallisesta synnistä rangaistiin ankarammin kuin tahattomasta. Rangaistukset määrättiin usein maksukyvyn mukaan. Tämä suhteellisuuden periaate soveltui muihinkin asioihin kuin syntiin ja rangaistukseen, esimerkiksi epäpuhtauteen palvontamenojen kannalta. – 3. Moos. 4:3, 22–28; 5:7–11; 6:2–7; 12:8; 21:1–15; Luuk. 12:47, 48; Jaak. 3:1; 1. Joh. 5:16.

35. Miten 3. Mooseksen kirjassa tehdään yhteenveto velvollisuuksistamme lähimmäistämme kohtaan?

³⁵ 7) Oikeudenmukaisuus ja rakkaus. Kolmannen Mooseksen kirjan 19:18:ssa (UM) tehdään yhteenveto velvollisuuksistamme lähimmäistämme kohtaan: ”Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Tämä käsittää kaiken. Se sulkee pois puolueellisuuden osoittamisen, varastamisen, valehtelemisen tai panettelemisen ja vaatii huomaavaisuuden osoittamista vammaisia, köyhiä, sokeita ja kuuroja kohtaan. – 3. Moos. 19:9–18; Matt. 22:39; Room. 13:8–13.

36. Mikä osoittaa 3. Mooseksen kirjan olevan hyödyllinen kristilliselle seurakunnalle?

³⁶ Myös Jeesuksen ja hänen apostoliensa, varsinkin Paavalin ja Pietarin, toistuvat viittaukset 3. Mooseksen kirjaan osoittavat sen olevan huomattavan ”hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa” kristillisessä seurakunnassa. He kiinnittivät huomion moniin tulevien asioiden profeetallisiin malleihin ja varjoihin. Paavali sanoikin: ”Laissa on tulevan hyvän varjo.” Siinä esitetään ”taivaallisten esikuva ja varjo”. – 2. Tim. 3:16; Hepr. 10:1; 8:5.

37. Mitä esikuvien täyttymyksiä kuvaillaan Heprealaiskirjeessä?

³⁷ Tabernaakkelilla, papistolla, uhreilla ja varsinkin vuosittaisella sovituspäivällä oli esikuvallinen merkitys. Kirjeessään heprealaisille Paavali auttaa meitä tunnistamaan näiden asioiden hengelliset vastineet Jehovan palvonnan ”tosi teltan” yhteydessä. (Hepr. 8:2) Ylimmäinen pappi Aaron esikuvaa Kristusta Jeesusta ”sen hyvän ylimmäisenä pappina, joka on tullut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta”. (Hepr. 9:11; 3. Moos. 21:10) Eläinuhrien veri esikuvaa Jeesuksen verta, joka hankkii ”meille ikuisen vapautuksen”. (Hepr. 9:12) Tabernaakkelin sisin osasto, kaikkeinpyhin, johon ylimmäinen pappi meni vain vuosittaisena sovituspäivänä esittämään uhriveren, vastaa ”todellisuutta”, ”itse taivasta”, johon Jeesus nousi ”ilmaantuakseen nyt Jumalan kasvojen eteen meidän puolestamme”. – Hepr. 9:24; 3. Moos. 16:14, 15.

38. Miten esikuvalliset uhrit täyttyivät Jeesuksessa?

³⁸ Itse uhrit – poltto- tai syntiuhreina uhratut terveet, virheettömät eläimet – edustavat Jeesuksen Kristuksen ihmisruumiin täydellistä, virheetöntä uhria. (Hepr. 9:13, 14; 10:1–10; 3. Moos. 1:3) On kiinnostavaa, että Paavali käsittelee myös sitä sovituspäivän piirrettä, että syntiuhrieläinten raadot vietiin leirin ulkopuolelle poltettaviksi. (3. Moos. 16:27) ”Siksi Jeesuskin”, kirjoittaa Paavali, ”kärsi portin ulkopuolella. Menkäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle kantaen sitä soimausta, jota hän kantoi.” (Hepr. 13:12, 13) Tällaisten henkeytettyjen selitysten välityksellä 3. Mooseksen kirjassa esitetyt palvontamenot saavat lisämerkitystä, ja voimme todella alkaa käsittää, miten suurenmoisesti Jehova silloin muodosti kunnioittavaa pelkoa herättäviä varjoja, jotka viittasivat eteenpäin todellisuuksiin, jotka voidaan ainoastaan pyhän hengen avulla tehdä selviksi. (Hepr. 9:8) Tällainen oikea ymmärrys on välttämätöntä, jotta voisi hyötyä siitä järjestelystä elämän saamiseksi,  jonka Jehova tekee Kristuksen Jeesuksen, ’Jumalan huoneesta huolehtivan suuren papin’, välityksellä. – Hepr. 10:19–25.

39. Miten 3. Mooseksen kirja ”koko Raamatun” osana kertoo Valtakuntaa koskevista Jehovan tarkoituksista?

³⁹ Aaronin papillisessa huonekunnassa oli alipappeja, ja ylimmäisen papin Jeesuksen Kristuksenkin alaisuudessa on alipappeja. Heitä sanotaan ”kuninkaalliseksi papistoksi”. (1. Piet. 2:9) Kolmannessa Mooseksen kirjassa selvästikin tarkoitetaan ja selitetään Jehovan suuren Ylimmäisen Papin ja Kuninkaan synnitsovittavaa työtä ja niitä vaatimuksia, jotka on asetettu hänen huonekuntansa jäsenille. Heistä puhutaan ’onnellisina ja pyhinä’, ja heidän sanotaan olevan ’Jumalan ja Kristuksen pappeja ja tulevan hallitsemaan kuninkaina hänen kanssaan ne tuhat vuotta’. Millaisia siunauksia tuo papillinen työ saakaan aikaan kohottaessaan tottelevaisen ihmiskunnan täydellisyyteen, ja millaisen onnellisuuden tuo taivaallinen Valtakunta tuokaan ennallistamalla rauhan ja vanhurskauden maan päälle! Meidän kaikkien on varmasti kiitettävä pyhää Jumalaa, Jehovaa, siitä, että hän on järjestänyt Ylimmäisen Papin ja Kuninkaan ja kuninkaallisen papiston julistamaan laajalti Hänen oivallisuuksiaan Hänen nimensä pyhittämiseksi! ”Koko Raamatun” osana 3. Mooseksen kirja kertoo tosiaan suurenmoisesti Valtakuntaa koskevista Jehovan tarkoituksista. – Ilm. 20:6.

[Tutkistelukysymykset]