Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Raamatun 42. kirja: Luukas

Raamatun 42. kirja: Luukas

Raamatun 42. kirja: Luukas

Kirjoittaja: Luukas

Kirjoituspaikka: Kesarea

Kirjoitus päättyi: n. 56–58 ya.

Tapahtumien aika: 3 eaa. – 33 ya.

1. Millaisen evankeliumin Luukas kirjoitti?

 LUUKKAAN evankeliumin kirjoitti terävä-älyinen ja hyväsydäminen mies, ja näiden toisiaan erinomaisesti täydentävien ominaisuuksien avulla on Jumalan hengen ohjauksessa valmistettu kertomus, joka on sekä täsmällinen että täynnä lämpöä ja tunnetta. Luukas sanoo alkujakeissa: ”Päätin minäkin, koska olen tarkoin tutkinut kaiken alusta alkaen, kirjoittaa ne johdonmukaisessa järjestyksessä sinulle.” Hänen yksityiskohtainen, huolellinen esityksensä tukee täysin tätä väitettä. – Luuk. 1:3.

2, 3. Mitkä tämän evankeliumin ulkopuoliset ja sisäiset todisteet viittaavat siihen, että lääkäri Luukas kirjoitti sen?

2 Vaikka Luukasta ei mainitakaan missään kertomuksen kohdassa, entisajan auktoriteetit ovat yhtä mieltä siitä, että hän oli kirjoittaja. Muratorin katkelmassa (n. v:lta 170) evankeliumia pidetään Luukkaan kirjoittamana, ja sellaiset 100-luvulla eläneet kirjoittajat kuin Irenaeus ja Klemens Aleksandrialainen hyväksyivät sen. Kirjan sisäinen todistusaineisto viittaa myös voimakkaasti Luukkaaseen. Paavali puhuu hänestä Kolossalaiskirjeen 4:14:ssä ”Luukkaana, rakkaana lääkärinä”, ja hänen teoksensa edustaa sellaista oppineisuutta, jota voitaisiin odottaakin hyvän koulutuksen saaneelta mieheltä, esimerkiksi lääkäriltä. Erinomaisen kielenkäyttönsä ja laajan sanavarastonsa, laajemman kuin kolmen muun evankeliuminkirjoittajan sanavarastot yhteensä, ansiosta hän voi käsitellä tärkeää aihettaan erittäin huolellisesti ja perusteellisesti. Jotkut pitävät hänen kertomustaan tuhlaajapojasta parhaana novellina, mitä koskaan on kirjoitettu.

3 Luukas käyttää yli 300:aa lääketieteellistä termiä tai sanaa, joille hän antaa lääketieteellisen merkityksen; muut Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat eivät käytä niitä samalla tavalla (jos käyttävät niitä lainkaan). a Puhuessaan esimerkiksi spitaalista Luukas ei aina käytä samaa sanaa kuin toiset. Heille spitaali on spitaalia, mutta lääkärille spitaalissa eli leprassa on eri asteita; Luukas puhuu esimerkiksi ”miehestä täynnä lepraa”. Hän sanoo Lasaruksen olleen ”täynnä märkähaavoja”. Kukaan muu evankeliuminkirjoittaja ei sano, että Pietarin anopilla oli ”kova kuume”. (5:12; 16:20; 4:38) Vaikka nuo kolme muuta kertovatkin Pietarin sivaltaneen ylimmäisen papin orjalta korvan, vain Luukas mainitsee Jeesuksen parantaneen hänet. (22:51) On lääkärin tapaista sanoa, että eräässä naisessa oli ollut ”heikkouden henki kahdeksantoista vuotta, ja hän oli koukistunut kaksin kerroin ja oli täysin kykenemätön nousemaan suoraksi”. Ja kukapa muu kuin ”Luukas, rakas lääkäri”, olisi kirjoittanut niin yksityiskohtaisesti muistiin sen ensiavun, jonka samarialainen antoi tuntemattomalle miehelle, kun hän ”sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä”? – 13:11; 10:34.

4. Milloin Luukkaan evankeliumi todennäköisesti kirjoitettiin, ja mikä tukee tätä näkemystä?

4 Milloin Luukas kirjoitti evankeliuminsa? Apostolien tekojen 1:1:stä käy ilmi, että Apostolien tekojen kirjoittaja (joka myös oli Luukas) oli aikaisemmin laatinut ”ensimmäisen kertomuksen”, evankeliumin. Apostolien tekojen kirja valmistui erittäin todennäköisesti noin vuonna 61, kun Luukas oli Roomassa Paavalin kanssa, joka odotti vetoomuksensa käsittelyä keisarin edessä. Sen vuoksi Luukas kirjoitti evankeliuminsa luultavasti Kesareassa noin vuosina 56–58 palattuaan Paavalin kanssa Filippistä tämän kolmannen lähetysmatkan päätyttyä ja Paavalin odottaessa kaksi vuotta Kesarean vankilassa, ennen kuin hänet vietiin Roomaan vetoomuksensa takia. Koska Luukas oli Palestiinassa, hänellä oli tänä aikana hyvä tilaisuus ’tarkoin tutkia alusta alkaen kaikki’, mikä koski Jeesuksen elämää ja palvelusta. Luukkaan kertomus näyttää siten edeltäneen Markuksen evankeliumia.

5. Mistä tietolähteistä Luukas on saattanut ’tarkoin tutkia’ Jeesuksen elämänvaiheita?

5 Luukas ei luonnollisestikaan ollut kaikkien evankeliumissaan kertomiensa tapausten silminnäkijä, koska hän ei kuulunut niiden kahdentoista joukkoon eikä luultavasti edes ollut uskova ennen kuin Jeesuksen kuoleman jälkeen. Hän oli kuitenkin hyvin läheisessä yhteydessä Paavaliin lähetyskentällä. (2. Tim. 4:11; Filem. 24) Kuten voitaisiin siksi odottaakin, hänen kirjoituksessaan havaitaan todisteita Paavalin vaikutuksesta, mikä voidaan nähdä vertaamalla heidän kahta kertomustaan Herran illallisesta, jotka esitetään Luukkaan 22:19, 20:ssä ja 1. Korinttolaiskirjeen 11:23–25:ssä. Luukas on voinut käyttää lähdeaineistona myös Matteuksen evankeliumia. ’Tutkiessaan tarkoin kaikkea’ hän on saattanut itse haastatella monia Jeesuksen elämään liittyvien tapahtumien silminnäkijöitä, esimerkiksi elossa olevia opetuslapsia ja mahdollisesti Jeesuksen äitiä Mariaa. Voimme olla varmoja siitä, ettei hän säästänyt vaivojaan kootessaan luotettavia yksityiskohtia.

6. Kuinka suuri osa Luukkaan evankeliumista on vain hänelle ominaista, ja keille hän kirjoitti? Miksi vastaat siten?

6 Neljää evankeliumia tutkittaessa käy selväksi, että kirjoittajat eivät vain toista toistensa kertomuksia eivätkä kirjoita yksinomaan järjestääkseen useita todistajia näille erittäin tärkeille Raamatun tapahtumille. Luukkaan kertomus on esitystavaltaan erittäin yksilöllinen. Kaiken kaikkiaan 59 prosenttia hänen evankeliumistaan on vain hänelle ominaista. Hän on kirjoittanut muistiin ainakin kuusi ihmettä ja yli kaksi kertaa sen verran kuvauksia, joita ei mainita muissa evankeliumeissa, ja yksi kolmasosa hänen evankeliumistaan on kerrontaa ja kaksi kolmasosaa puhetta; hänen evankeliuminsa on neljästä evankeliumista pisin. Matteus kirjoitti pääasiassa juutalaisille ja Markus ei-juutalaisille lukijoille, varsinkin roomalaisille. Luukkaan evankeliumi osoitettiin ”arvoisalle Teofilukselle” ja hänen kauttaan muille ihmisille, sekä juutalaisille että ei-juutalaisille. (Luuk. 1:3, 4) Tehdessään kertomuksestaan yleismaailmallisesti vetoavan Luukas seuraa Jeesuksen sukuluetteloa taaksepäin aina ’Aadamiin, Jumalan poikaan’, asti eikä vain Abrahamiin, niin kuin Matteus, joka kirjoitti nimenomaan juutalaisille. Hän kiinnittää erityishuomiota Simeonin profeetallisiin sanoihin, joiden mukaan Jeesus olisi välikappale ”verhon poistamiseksi kansoilta”, ja kertoo, että ”kaikki liha on näkevä Jumalan pelastuskeinon”. – 3:38; 2:29–32; 3:6.

7. Mikä merkittävä todiste voidaan esittää Luukkaan evankeliumin oikeaperäisyyden puolesta?

7 Luukkaan teksti osoittaa kokonaisuudessaan hänen olevan erinomainen kertoja, ja hänen selostuksensa ovat hyvin järjestettyjä ja täsmällisiä. Juuri nämä Luukkaan tekstin ominaisuudet, täsmällisyys ja totuudenmukaisuus, ovat merkittävä todiste niiden oikeaperäisyydestä. Muuan lakimieskirjailija huomautti kerran: ”Seikkailukertomuksissa, taruissa ja väärissä todistuksissa tapahtumat sijoitetaan huolellisesti johonkin etäiseen paikkaan ja epämääräiseen aikaan ja siten rikotaan niitä perussääntöjä, jotka me lakimiehet olemme oppineet hyvästä tavasta puhua oikeudessa – sitä että ’selityksessä täytyy esittää aika ja paikka’; Raamatun kertomuksissa asioiden aika ja paikka sen sijaan ilmoitetaan äärimmäisen täsmällisesti.” b Todisteeksi hän lainaa Luukkaan 3:1, 2:ta: ”Keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuotena, kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana ja Herodes Galilean piirihallitsijana, mutta hänen veljensä Filippus Iturean ja Trakonitiin maan piirihallitsijana, ja Lysanias Abilenen piirihallitsijana, ylipappi Hannaan ja Kaifaan päivinä, tuli Jumalan julistus Johannekselle, Sakarjan pojalle, erämaahan.” Tässä ei jää mitään epäselvyyttä ajasta tai paikasta, vaan Luukas mainitsee peräti seitsemän viranomaista, niin että voimme määrittää Johanneksen palveluksen ja Jeesuksen palveluksen alkamisajankohdat.

8. Miten Luukas ilmaisee Jeesuksen syntymäajankohdan ”tarkoin”?

8 Luukas antaa myös kaksi vihjettä, joiden perusteella voidaan päätellä Jeesuksen syntymäajankohta, sanoessaan Luukkaan 2:1, 2:ssa: ”Mutta noina päivinä keisari Augustukselta lähti säädös, että koko asuttu maa oli henkikirjoitettava (tämä ensimmäinen henkikirjoitus tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana).” Joosef ja Maria menivät juuri tähän aikaan Betlehemiin henkikirjoitettaviksi, ja Jeesus syntyi heidän siellä ollessaan. c Emme voi muuta kuin yhtyä erään kommentaattorin sanoihin: ”Luukkaan historiantajun vakuuttavimpia mittapuita on se, että hänen onnistuu aina saavuttaa täydellinen tarkkuus.” d Meidän on tunnustettava oikeaksi se Luukkaan väite, että hän on ”tarkoin tutkinut kaiken alusta alkaen”.

9. Mikä Luukkaan muistiinmerkitsemä Jeesuksen ennustus täyttyi merkittävällä tavalla vuonna 70?

9 Luukas osoittaa myös, miten Raamatun heprealaisten kirjoitusten ennustukset täyttyivät täsmällisesti Jeesuksessa Kristuksessa. Hän lainaa Jeesuksen henkeytettyä todistusta tästä. (24:27, 44) Lisäksi hän on kirjoittanut täsmällisesti muistiin Jeesuksen omia ennustuksia tulevista tapahtumista, ja monet niistä ovat jo täyttyneet merkittävällä tavalla kaikkia ennustettuja yksityiskohtiaan myöten. Esimerkiksi Jerusalem ympäröitiin teroitetuista paaluista rakennetuilla varustuksilla ja hävitettiin hirvittävässä joukkoteurastuksessa vuonna 70, aivan kuten Jeesus oli ennustanut. (Luuk. 19:43, 44; 21:20–24; Matt. 24:2) Raamatun ulkopuolinen historioitsija Flavius Josephus, joka oli silminnäkijänä Rooman armeijan mukana, todistaa, että maaseudulta hakattiin puut noin 15 kilometrin säteellä paalujen hankkimiseksi, että piiritysmuuri oli yli seitsemän kilometriä pitkä, että monet naiset ja lapset kuolivat nälkään ja että yli 1000000 juutalaista menetti henkensä ja 97000 otettiin vangeiksi. Vielä nykyäänkin voi Roomassa nähdä Tituksen riemukaaressa kuvattuna roomalaisen voittokulkueen, jossa kuljetetaan Jerusalemin temppelistä otettua sotasaalista. e Voimme olla varmoja siitä, että muutkin Luukkaan muistiinmerkitsemät henkeytetyt ennustukset täyttyvät aivan yhtä täsmällisesti.

LUUKKAAN EVANKELIUMIN SISÄLTÖ

10. Mitä Luukas ryhtyi tekemään?

10 Luukkaan johdanto (1:1–4). Luukas kertoo tarkoin tutkineensa kaiken alusta alkaen ja päättäneensä kirjoittaa ne johdonmukaisessa järjestyksessä, niin että ’arvoisa Teofilus tuntisi täysin niiden asioitten varmuuden’. – 1:3, 4.

11. Mitä iloisia tapahtumia kerrotaan Luukkaan evankeliumin ensimmäisessä luvussa?

11 Jeesuksen elämän varhaisvuodet (1:5–2:52). Enkeli näyttäytyy iäkkäälle pappi Sakarjalle ja kertoo sen ilouutisen, että tämä on saava pojan, jolle hänen on annettava nimi Johannes. Sakarja ei kuitenkaan kykene puhumaan ennen kuin poika syntyy. Lupauksen mukaisesti hänen vaimonsa Elisabet tulee raskaaksi, vaikka hänellekin on ”karttunut vuosia”. Noin puoli vuotta myöhemmin enkeli Gabriel näyttäytyy Marialle ja sanoo hänelle, että hän tulee raskaaksi ”Korkeimman voiman” vaikutuksesta ja synnyttää pojan, jolle on annettava nimi Jeesus. Maria vierailee Elisabetin luona ja ilmoittaa iloisen tervehdyksen jälkeen riemuissaan: ”Sieluni julistaa Jehovan suuruutta, eikä henkeni voi olla riemuitsematta Jumalasta, Pelastajastani.” Hän puhuu Jehovan pyhästä nimestä ja suuresta armosta niitä kohtaan, jotka pelkäävät häntä. Johanneksen syntymän yhteydessä Sakarjankin kieli vapautuu julistamaan Jumalan armoa ja sitä, että Johannes on oleva profeetta, joka valmistaa Jehovan tien. – 1:7, 35, 46, 47.

12. Mitä kerrotaan Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta?

12 Jeesus syntyy aikanaan Betlehemissä, ja enkeli ilmoittaa tämän ”hyvän uutisen suuresta ilosta” laumojaan yöllä vartioiville paimenille. Ympärileikkaus suoritetaan Lain mukaan, ja kun Jeesuksen vanhemmat sitten ’esittävät hänet Jehovalle’ temppelissä, iäkäs Simeon ja naisprofeetta Hanna puhuvat lapsesta. Heidän palattuaan Nasaretiin Jeesus ’kasvaa ja vahvistuu jatkuvasti ja täyttyy viisaudella, ja Jumalan suosio pysyy hänen päällään’. (2:10, 22, 40) Ollessaan 12-vuotias ja tultuaan Nasaretista käymään Jerusalemissa Jeesus hämmästyttää opettajia ymmärryksellään ja vastauksillaan.

13. Mitä Johannes saarnaa, ja mitä tapahtuu Jeesuksen kasteen aikana ja heti sen jälkeen?

13 Valmistautuminen palvelukseen (3:1–4:13). Keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuotena tulee Jumalan julistus Johannekselle, Sakarjan pojalle, ja hän kulkee saarnaten ”katumuksen vertauskuvaksi kastetta syntien anteeksi antamiseksi”, jotta kaikki liha voisi ’nähdä Jumalan pelastuskeinon’. (3:3, 6) Kun kaikkea kansaa kastetaan Jordanilla, Jeesuskin kastetaan, ja hänen rukoillessaan pyhä henki laskeutuu hänen päälleen, ja hänen Isänsä ilmaisee hyväksyntänsä taivaasta. Jeesus Kristus on nyt noin 30-vuotias. (Luukas esittää hänen sukuluettelonsa.) Jeesuksen kasteen jälkeen henki johdattelee häntä erämaassa 40 päivää. Panettelija kiusaa häntä siellä menestyksettä ja vetäytyy sitten pois ”toiseen sopivaan aikaan saakka”. – 4:13.

14. Missä Jeesus tekee selväksi valtuutuksensa, mikä se on, ja miten hänen kuulijansa suhtautuvat siihen?

14 Jeesuksen palveluksen pääosin Galileassa tapahtuneet alkuvaiheet (4:14–9:62). Kotikaupunkinsa Nasaretin synagogassa Jeesus tekee selväksi valtuutuksensa lukiessaan ja soveltaessaan itseensä Jesajan 61:1, 2:n ennustuksen: ”Jehovan henkeä on minun päälläni, koska hän on voidellut minut julistamaan hyvää uutista köyhille, hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangeille vapautusta ja sokeille näön palautusta, lähettämään muserretut vapautettuina pois, saarnaamaan Jehovan otollista vuotta.” (4:18, 19) Aluksi ihmiset iloitsevat hänen sanoistaan, mutta se muuttuu vihaksi hänen jatkaessaan puhettaan, ja he yrittävät tappaa hänet. Hän siirtyykin siksi Kapernaumiin, jossa hän parantaa monia ihmisiä. Ihmisjoukot seuraavat häntä ja yrittävät pidätellä häntä, mutta hän sanoo heille: ”Minun täytyy julistaa muillekin kaupungeille Jumalan valtakunnan hyvää uutista, koska sitä varten minut on lähetetty.” (4:43) Hän jatkaa saarnaamista Juudean synagogissa.

15. Kerro Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen sekä Matteuksen kutsumisesta.

15 Galileassa Jeesus antaa Simonin (jota sanotaan myös Pietariksi), Jaakobin ja Johanneksen saada yliluonnollisen kalansaaliin. Hän sanoo Simonille: ”Tästä lähtien tulet saamaan elävinä saaliiksi ihmisiä.” Niinpä he jättävät kaiken ja seuraavat häntä. Jeesus jatkaa rukoilemista ja opettamista, ja ’Jehovan voimaa on saatavilla hänen suorittaakseen parantamista’. (5:10, 17) Hän kutsuu Leevin (Matteuksen), halveksitun veronkantajan, ja tämä järjestää Jeesuksen kunniaksi suuret pidot, joissa on läsnä myös ”suuri joukko veronkantajia”. (5:29) Tämä johtaa ensimmäiseen niistä lukuisista Jeesuksen ja fariseusten yhteenotoista, jotka saavat heidät raivostumaan ja suunnittelemaan hänen vahingoittamistaan.

16. a) Minkä jälkeen Jeesus valitsee 12 apostolia? b) Mitä seikkoja Luukas tähdentää vuorisaarnan rinnakkaisversiossaan?

16 Rukoiltuaan Jumalaa koko yön Jeesus valitsee 12 apostolia opetuslastensa joukosta. Sen jälkeen hän tekee uusia parannustekoja. Sitten hän esittää Luukkaan 6:20–49:ssä kerrotun saarnan, joka on Matteuksen luvuissa 5–7 olevan vuorisaarnan lyhennetty vastine. Jeesus tuo esille vastakohdat: ”Onnellisia olette te köyhät, koska teidän on Jumalan valtakunta. Mutta voi teitä, te rikkaat, koska teillä on jo lohdutuksenne täysimääräisenä.” (6:20, 24) Hän kehottaa kuulijoitaan rakastamaan vihollisiaan, olemaan armollisia, harjoittamaan antamista ja tuomaan sydämensä hyvästä aarteesta esiin hyvää.

17. a) Mitä ihmeitä Jeesus seuraavaksi tekee? b) Mitä Jeesus vastaa Johannes Kastajan sanansaattajien kysymykseen siitä, onko Jeesus Messias?

17 Kun Jeesus palaa Kapernaumiin, eräs upseeri pyytää häntä parantamaan sairaan orjan. Hän tuntee itsensä arvottomaksi siihen, että Jeesus tulisi hänen kattonsa alle, ja pyytää Jeesusta ’sanomaan sanan’ sieltä, missä hän on. Orja parantuukin, ja Jeesus saa aiheen lausua: ”Minä sanon teille: en Israelissakaan ole tavannut näin suurta uskoa.” (7:7, 9) Ensimmäisen kerran Jeesus herättää kuolleen, erään Nainissa asuvan lesken ainoan pojan, sillä hänen ”tuli häntä sääli”. (7:13) Kun uutiset Jeesuksesta leviävät kautta Juudean, vankilassa oleva Johannes Kastaja lähettää kysymään häneltä: ”Oletko sinä se Tuleva?” Vastaukseksi Jeesus sanoo sanansaattajille: ”Lähtekää matkaan ja kertokaa Johannekselle, mitä olette nähneet ja kuulleet: sokeat saavat näkönsä, rammat kävelevät, lepratautiset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleita herätetään, köyhille kerrotaan hyvää uutista. Ja onnellinen on se, joka ei ole kompastunut minuun.” – 7:19, 22, 23.

18. Mitkä kuvaukset, teot ja neuvot seuraavat Valtakunnan saarnaamisen jatkuessa?

18 Niiden kahdentoista seuraamana Jeesus kulkee ”kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen Jumalan valtakunnan hyvää uutista”. Hän esittää kuvauksen kylväjästä ja päättää keskustelun sanomalla: ”Kiinnittäkää sen tähden huomiota siihen, miten kuuntelette; sillä jolla on, sille annetaan lisää, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hän kuvittelee itsellään olevan.” (8:1, 18) Jeesus tekee jatkuvasti suurenmoisia tekoja ja ihmeitä. Hän antaa myös niille kahdelletoista vallan demoneihin ja voiman sairauksien parantamiseen ja lähettää heidät ”saarnaamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan”. 5000 ihmistä ruokitaan ihmeen avulla. Jeesus kirkastetaan vuorella, ja seuraavana päivänä hän parantaa demonin riivaaman pojan, jota opetuslapset eivät pystyneet parantamaan. Hän varoittaa niitä, jotka haluavat seurata häntä: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla lepopaikat, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” Ollakseen sovelias Jumalan valtakuntaan ihmisen täytyy laskea kätensä auraan ja olla katsomatta taakseen. – 9:2, 58.

19. Miten Jeesus valaisee todellista lähimmäisenrakkautta?

19 Jeesuksen myöhempi palvelus Juudeassa (10:1–13:21). Jeesus lähettää 70 muuta ”elonkorjuuseen”, ja onnistunut palvelus täyttää heidät ilolla. Jeesuksen saarnatessa eräs mies tahtoo todistaa itsensä vanhurskaaksi ja kysyy Jeesukselta: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” Vastaukseksi Jeesus esittää kuvauksen lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta. Pappi ja leeviläinen sivuuttavat välinpitämättöminä miehen, joka makaa tien vieressä ryöstäjien pieksettyä hänet puolikuoliaaksi. Halveksittu samarialainen sen sijaan pysähtyy, hoitaa hellästi hänen haavojaan, nostaa hänet oman juhtansa selkään, vie hänet majataloon ja maksaa siitä, että miehestä pidetään huolta. ”Se joka toimi armollisesti häntä kohtaan”, teki itsestään lähimmäisen. – 10:2, 29, 37.

20. a) Minkä asian Jeesus tekee selväksi Martalle ja Marialle? b) Miten hän korostaa rukouksen tärkeyttä?

20 Martan talossa Jeesus nuhtelee häntä lempeästi siitä, että hän on liian huolissaan talousaskareistaan, ja kiittää Mariaa, koska tämä on valinnut paremman osan ja istuutunut kuuntelemaan hänen sanaansa. Opetuslapsilleen Jeesus opettaa mallirukouksen ja myös sen, miten tarpeellista on olla hellittämätön rukouksessa, sanoen: ”Pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan; etsikää herkeämättä, niin te löydätte.” Myöhemmin hän ajaa ulos demoneja ja julistaa onnellisiksi ”ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja pitävät sen”. Ollessaan aterialla hän joutuu fariseusten kanssa kiistaan Laista ja lausuu heille voi-huutoja, koska he ovat ottaneet pois ”tiedon avaimen”. – 11:9, 28, 52.

21. Miten Jeesus varoittaa ahneudesta, ja mitä hän kehottaa opetuslapsiaan tekemään?

21 Jeesuksen ollessa jälleen kansan keskellä muuan mies vaatii häntä: ”Käske veljeäni jakamaan perintö kanssani.” Jeesus menee ongelman ytimeen vastatessaan: ”Pitäkää silmänne auki ja varokaa kaikenlaista ahneutta, koska vaikka jollakulla on runsaastikin, niin hänen elämänsä ei johdu siitä, mitä hän omistaa.” Sitten hän esittää kuvauksen varakkaasta miehestä, joka purki aittansa rakentaakseen isommat, mutta joka kuoli sinä samana yönä ja joutui jättämään rikkautensa toisille. Jeesus esittää lyhyesti asian ytimen: ”Niin käy sille, joka kerää aarteita itselleen, mutta ei ole rikas Jumalalle.” Kehotettuaan opetuslapsiaan etsimään ensin Jumalan valtakuntaa Jeesus sanoo heille: ”Älä pelkää, pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” Kun hän parantaa sapattina naisen, joka on sairastanut 18 vuotta, hän joutuu jälleen kiistaan vastustajiensa kanssa, jotka joutuvat häpeään. – 12:13, 15, 21, 32.

22. Minkä osuvien kuvausten avulla Jeesus antaa opetusta Valtakunnasta?

22 Jeesuksen myöhempi, pääasiassa Pereassa tapahtunut palvelus (13:22–19:27). Jeesus käyttää värikkäitä kuvauksia kiinnittäessään kuulijoidensa huomion Jumalan valtakuntaan. Hän osoittaa, että ne, jotka etsivät huomattavaa asemaa ja kunniaa, alennetaan. Kutsukoon se, joka laittaa pidot, köyhiä, jotka eivät voi maksaa takaisin; hän tulee olemaan onnellinen, ja hänelle ”maksetaan takaisin vanhurskaiden ylösnousemuksessa”. Seuraavaksi esitetään kuvaus miehestä, joka laittaa suuret illalliset. Kutsutut kieltäytyvät yksi toisensa jälkeen eri syistä: yksi on ostanut pellon, toinen on hankkinut härkiä, ja muuan on juuri ottanut vaimon. Vihastuneena talon isäntä lähettää tuomaan taloon ”köyhät ja raajarikot ja sokeat ja rammat” ja julistaa, ettei yksikään noista ensiksi kutsutuista pääse edes ”maistamaan” hänen illallistaan. (14:14, 21, 24) Hän esittää kuvauksen kadonneesta lampaasta, joka löytyy, ja sanoo: ”Minä sanon teille, että näin on taivaassa enemmän iloa yhdestä syntisestä, joka katuu, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät tarvitse katumusta.” (15:7) Kuvauksessa naisesta, joka lakaisee talonsa löytääkseen yhden drakhman kolikon, esitetään sama ajatus. f

23. Mitä valaistaan kertomuksessa tuhlaajapojasta?

23 Jeesus kertoo sen jälkeen tuhlaajapojasta, joka pyysi isältään osuuttaan omaisuudesta ja sitten tuhlasi sen ”viettämällä irstailevaa elämää”. Jouduttuaan äärimmäiseen puutteeseen poika tuli järkiinsä ja palasi kotiin jättäytyäkseen isänsä armon varaan. Liikuttuneena säälistä hänen isänsä ”juoksi ja lankesi pojan kaulaan ja suuteli häntä hellästi”. Pojalle annettiin hienot vaatteet, järjestettiin suuret pidot, ja ”he alkoivat pitää hauskaa”. Vanhempi veli kuitenkin paheksui tätä. Ystävällisesti hänen isänsä oikaisi häntä: ”Lapsi, sinä olet aina ollut minun kanssani, ja kaikki se, mikä on minun, on sinun, mutta täytyihän meidän pitää hauskaa ja iloita, koska tämä sinun veljesi oli kuollut ja tuli eloon, ja hän oli kadonnut ja on löytynyt.” – 15:13, 20, 24, 31, 32.

24. Mitä totuuksia Jeesus tähdentää kuvauksissa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta sekä fariseuksesta ja veronkantajasta?

24 Kuultuaan kuvauksen epävanhurskaasta taloudenhoitajasta rahaa rakastavat fariseukset virnistelevät Jeesuksen opetukselle, mutta hän sanoo heille: ”Juuri te julistatte itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne, sillä se, mikä on ihmisten keskuudessa korkeaa, on Jumalan silmissä iljetys.” (16:15) Kuvauksella rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta hän osoittaa, miten suuri juopa on pantu Jumalan suosiossa ja epäsuosiossa olevien välille. Jeesus varoittaa opetuslapsiaan siitä, että tulee kompastumisen aiheita, mutta ”voi sitä, jonka kautta ne tulevat”! Hän puhuu vaikeuksista, joita esiintyisi, kun ”Ihmisen Poika ilmestyy”. ”Muistakaa Lootin vaimoa”, hän sanoo heille. (17:1, 30, 32) Kuvauksen välityksellä hän vakuuttaa, että Jumala toimii varmasti niiden puolesta, jotka ”huutavat hänen puoleensa päivät ja yöt”. (18:7) Sitten hän ojentaa toisen kuvauksen välityksellä omavanhurskaita: Rukoillessaan temppelissä muuan fariseus kiittää Jumalaa siitä, että hän ei ole niin kuin muut ihmiset. Veronkantaja, joka seisoo matkan päässä eikä halua edes nostaa silmiään taivasta kohti, rukoilee: ”Oi Jumala, ole suosiollinen minulle syntiselle.” Miten Jeesus arvioi asiaa? Hän sanoo veronkantajan olevan fariseusta vanhurskaampi, ”sillä jokainen, joka korottaa itsensä, nöyryytetään, mutta joka nöyrryttää itsensä, se korotetaan”. (18:13, 14) Veronkantaja Sakkeus pitää Jeesusta vieraanaan Jerikossa, ja tämä esittää kuvauksen kymmenestä miinasta asettaen siinä toistensa vastakohdiksi tulokset, jotka koituvat jonkun haltuun uskottujen etujen uskollisesta käytöstä ja toisaalta niiden kätkemisestä.

25. Miten Jeesus aloittaa palveluksensa loppuvaiheet, ja mitä profeetallisia varoituksia hän esittää?

25 Julkisen palveluksen loppuvaiheet Jerusalemissa ja sen ympäristössä (19:28–23:25). Kun Jeesus ratsastaa Jerusalemiin varsalla ja opetuslasten joukko tervehtii häntä ’Jehovan nimessä tulevana Kuninkaana’, fariseukset pyytävät häntä nuhtelemaan opetuslapsiaan. Jeesus vastaa: ”Jos nämä pysyisivät vaiti, niin kivet huutaisivat.” (19:38, 40) Hän esittää mieleenpainuvan ennustuksensa Jerusalemin tuhosta ja sanoo, että se ympäröidään teroitetuilla paaluilla, sitä ahdistetaan, ja se isketään lapsineen maahan, ja että kiveä ei jätetä kiven päälle. Jeesus opettaa kansaa temppelissä, julistaa hyvää uutista ja vastaa ylipappien, kirjanoppineiden ja saddukeuksien oveliin kysymyksiin taitavilla kuvauksilla ja perusteluilla. Jeesus esittää voimakkaan kuvauksen lopun suuresta tunnusmerkistä ja mainitsee jälleen leiriytyneiden sotajoukkojen ympäröivän Jerusalemin. Ihmiset tulevat voimattomiksi pelätessään sitä, minkä on määrä tulla, mutta kun nämä tapahtuvat, hänen seuraajiensa on syytä ’nousta pystyyn ja nostaa päänsä, koska heidän vapautuksensa on lähestymässä’. Heidän on pysyttävä hereillä, jotta heidän onnistuisi päästä pakoon sitä, minkä on määrä tapahtua. – 21:28.

26. a) Mistä liitoista Jeesus kertoo, ja mihin hän liittää ne? b) Miten Jeesusta vahvistetaan koetuksen aikana, ja mistä hän nuhtelee pidätyksensä hetkellä?

26 Sitten koittaa nisankuun 14. päivä vuonna 33. Jeesus viettää passahia, juutalaisten pääsiäistä, ja kertoo sitten uskollisille apostoleilleen ”uudesta liitosta” ja liittää sen vertauskuvalliseen ateriaan, jota hän käskee heidän viettää hänen muistokseen. Hän sanoo heille myös: ”Minä teen liiton teidän kanssanne, niin kuin Isäni on tehnyt liiton minun kanssani, valtakunnasta.” (22:20, 29) Tuona samana yönä, kun Jeesus rukoilee Öljyvuorella, ’hänelle näyttäytyy taivaasta enkeli ja vahvistaa häntä. Mutta jouduttuaan suureen tuskaan hän rukoilee rukoilemistaan yhä hartaammin, ja hänen hikensä tulee kuin veripisaroiksi, jotka putoavat maahan.’ Jännitys tihenee, kun kavaltaja Juudas johdattaa väkijoukon pidättämään Jeesuksen. Opetuslapset huutavat: ”Herra, iskemmekö miekalla?” Yksi heistä sivaltaa ylimmäisen papin orjan korvan pois, mutta Jeesus nuhtelee heitä ja parantaa haavoittuneen miehen. – 22:43, 44, 49.

27. a) Missä Pietari epäonnistuu? b) Mitä syytöksiä Jeesusta vastaan esitetään, ja millaisissa olosuhteissa häntä kuulustellaan ja hänet tuomitaan?

27 Jeesus viedään kiireesti ylimmäisen papin taloon kuulusteltavaksi, ja yön viileydessä Pietari liittyy tulen ympärillä olevaan ihmisjoukkoon. Kolmesti häntä väitetään Jeesuksen seuraajaksi, ja kolme kertaa hän kieltää sen. Sitten kukko kiekuu. Herra kääntyy ja katsoo Pietariin, ja Pietari, joka muistaa Jeesuksen ennustaneen juuri tämän, menee ulos ja itkee katkerasti. Sen jälkeen kun Jeesus on viety sanhedrininsaliin, hänet kuljetetaan sitten Pilatuksen eteen ja häntä syytetään siitä, että hän villitsee kansaa, kieltää maksamasta veroja ja ’sanoo itseään Kristukseksi’. Saatuaan kuulla, että Jeesus on galilealainen, Pilatus lähettää hänet Herodeksen luokse, joka sattuu olemaan Jerusalemissa siihen aikaan. Herodes ja hänen vartijansa tekevät Jeesuksesta pilaa ja lähettävät hänet takaisin tuomittavaksi raivoisan väkijoukon edessä. Pilatus ’luovuttaa Jeesuksen heidän tahtonsa valtaan’. – 23:2, 25.

28. a) Mitä Jeesus lupaa varkaalle, joka osoittaa uskoa häneen? b) Mitä Luukas kirjoittaa Jeesuksen kuolemasta, hautaamisesta ja ylösnousemuksesta?

28 Jeesuksen kuolema, ylösnousemus ja taivaaseen nouseminen (23:26–24:53). Jeesus pannaan paaluun kahden pahantekijän väliin. Toinen pilkkaa häntä, mutta toinen ilmaisee uskoa ja pyytää, että häntä muistettaisiin Jeesuksen valtakunnassa. Jeesus lupaa: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (23:43) Sitten tulee epätavallinen pimeys, pyhäkön esirippu repeää keskeltä, ja Jeesus huutaa: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Hän antaa henkensä, ja hänen ruumiinsa otetaan alas ja pannaan kallioon hakattuun hautaan. Viikon ensimmäisenä päivänä ne naiset, jotka ovat tulleet hänen kanssaan Galileasta, menevät haudalle, mutta eivät löydä Jeesuksen ruumista. Niin kuin hän itse ennusti, hän on noussut ylös kolmantena päivänä! – 23:46.

29. Mihin iloiseen kertomukseen Luukkaan evankeliumi päättyy?

29 Jeesus ilmestyy tuntemattomana kahdelle opetuslapselleen Emmaukseen johtavalla tiellä, puhuu kärsimyksistään ja selittää heille Raamatun kirjoituksia. Yhtäkkiä he tuntevat hänet, mutta hän katoaa heidän näkyvistään. Silloin he sanovat: ”Eikö sydämemme ollut palava, kun hän puhui meille tiellä, kun hän täysin avasi meille Raamatun kirjoitukset?” He kiiruhtavat takaisin Jerusalemiin kertoakseen tästä muille opetuslapsille. Heidän vielä puhuessaan näistä asioista Jeesus ilmaantuu heidän keskelleen. He eivät ota uskoakseen sitä pelkästä ilosta ja ihmetyksestä. Sitten hän ’avaa heidän mielensä täysin tajuamaan’ Raamatun kirjoituksista kaiken tapahtuneen merkityksen. Luukas päättää evankeliuminsa kuvailemalla Jeesuksen nousemista taivaaseen. – 24:32, 45.

MIKSI HYÖDYLLINEN

30, 31. a) Miten Luukas rakentaa luottamusta siihen, että Raamatun heprealaiset kirjoitukset ovat Jumalan henkeyttämiä? b) Mitä Jeesuksen sanoja Luukas lainaa tämän tueksi?

30 Hyvä uutinen ”Luukkaan mukaan” lujittaa luottamusta Jumalan sanaan ja vahvistaa uskoa kestämään muukalaismaailman iskut. Luukas esittää useita esimerkkejä Raamatun heprealaisten kirjoitusten täsmällisestä täyttymisestä. Jeesuksen osoitetaan esittävän valtuutuksensa Jesajan kirjasta otetuin sanoin, ja Luukas näyttää käyttävän tätä koko kirjan teemana. (Luuk. 4:17–19; Jes. 61:1, 2) Tämä oli yksi niistä tapauksista, joissa Jeesus lainasi Profeettoja. Hän lainasi myös Lakia, esimerkiksi torjuessaan Panettelijan kolme kiusausyritystä, ja Psalmeja, esimerkiksi kysyessään vastustajiltaan: ”Kuinka Kristusta sanotaan Daavidin pojaksi?” Luukkaan kertomus sisältää monia muitakin lainauksia Heprealaisista kirjoituksista. – Luuk. 4:4, 8, 12; 20:41–44; 5. Moos. 8:3; 6:13, 16; Ps. 110:1.

31 Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin varsalla Sakarjan 9:9:n ennustuksen mukaisesti, kansanjoukot tervehtivät häntä iloiten ja sovelsivat häneen Psalmin 118:26 sanat. (Luuk. 19:35–38) Eräässä kohden vain kahteen Luukkaan evankeliumin jakeeseen on tiivistetty kuusi Heprealaisissa kirjoituksissa ennustettua seikkaa, jotka liittyvät Jeesuksen häpeälliseen kuolemaan ja hänen ylösnousemukseensa. (Luuk. 18:32, 33; Ps. 22:8 [7]; Jes. 50:6; 53:5–7; Joona 2:1 [1:17]) Lopuksi Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen selvitti vakuuttavasti opetuslapsilleen koko Heprealaisten kirjoitusten tärkeyden. ”Hän sanoi nyt heille: ’Nämä ovat minun sanani, jotka minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja Profeetoissa ja Psalmeissa, pitää täyttyä.’ Sitten hän avasi heidän mielensä täysin tajuamaan Raamatun kirjoitusten merkityksen.” (Luuk. 24:44, 45) Noiden Jeesuksen Kristuksen ensimmäisten opetuslasten tavoin mekin voimme saada valistusta ja hankkia lujan uskon kiinnittämällä huomiota Heprealaisten kirjoitusten täyttymiseen, jota Luukas ja muut Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat niin täsmällisesti selittävät.

32. Miten Luukkaan kertomuksessa kiinnitetään huomiota Valtakuntaan ja siihen, miten meidän tulisi suhtautua Valtakuntaan?

32 Kaikkialla kertomuksessaan Luukas alinomaa kiinnittää lukijansa huomion Jumalan valtakuntaan. Kirjan alusta, jossa enkeli lupaa Marialle, että tämän synnyttämä lapsi ”hallitsee kuninkaana Jaakobin huonetta ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua”, aina loppulukuihin saakka, joissa Jeesus sanoo ottavansa apostolit liittoon Valtakunnasta, Luukas kiinnittää huomiota Valtakunnan toivoon. (1:33; 22:28, 29) Hän osoittaa Jeesuksen ottavan johdon Valtakunnan saarnaamisessa ja lähettävän 12 apostolia ja myöhemmin ne 70 tekemään juuri tätä työtä. (4:43; 9:1, 2; 10:1, 8, 9) Sitä määrätietoista antaumusta, jota tarvitaan Valtakuntaan pääsemiseksi, korostetaan Jeesuksen painokkaissa sanoissa: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista laajalti Jumalan valtakuntaa” ja: ”Ei kukaan, joka on laskenut kätensä auraan ja katsoo siihen mikä on jäänyt taakse, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.” – 9:60, 62.

33. Kerro esimerkkejä siitä, miten Luukas korostaa rukouksen merkitystä. Mitä voimme oppia tästä?

33 Luukas korostaa rukouksen merkitystä. Tämä on hänen evankeliuminsa huomattavia piirteitä. Siinä kerrotaan kansanjoukon rukoilleen Sakarjan ollessa temppelissä, Johannes Kastajan syntyneen vastaukseksi lapsen saamista koskeviin rukouksiin ja naisprofeetta Hannan rukoilleen yötä päivää. Siinä kuvaillaan, että Jeesus rukoili kasteensa aikaan, että hän vietti koko yön rukoillen ennen niiden kahdentoista valitsemista ja että hän rukoili muodonmuutoksen aikana. Jeesus kehottaa opetuslapsiaan ’aina rukoilemaan eikä hellittämään’ ja valaisee tätä sen hellittämättömän lesken esimerkillä, joka vetosi jatkuvasti erääseen tuomariin, kunnes sai tältä oikeutta. Vain Luukas kertoo opetuslasten pyytäneen, että Jeesus opettaisi heitä rukoilemaan, ja enkelin vahvistaneen Jeesusta tämän rukoillessa Öljyvuorella, ja yksin hän kirjoittaa muistiin Jeesuksen viimeisen rukouksen sanat: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” (1:10, 13; 2:37; 3:21; 6:12; 9:28, 29; 18:1–8; 11:1; 22:39–46; 23:46) Samoin kuin siihen aikaan, jolloin Luukas kirjoitti evankeliuminsa, rukous on nykyäänkin tärkeä kaikkien niiden vahvistamisessa, jotka tekevät Jumalan tahtoa.

34. Mitä Jeesuksen ominaisuuksia Luukas tähdentää erinomaisina esimerkkeinä kristityille?

34 Terävän havaintokykynsä ja sujuvan, kuvailevan tyylinsä avulla Luukas tekee Jeesuksen opetuksesta lämpimän eloisaa. Jeesuksen rakkaus, huomaavaisuus, armo ja sääli heikkoja, sorrettuja ja maahan poljettuja kohtaan on ilmiselvästi kirjanoppineiden ja fariseusten kylmän, muodollisen, ahdasmielisen ja ulkokultaisen uskonnon jyrkkä vastakohta. (4:18; 18:9) Jeesus antaa alituisesti rohkaisua ja apua köyhille, vangeille, sokeille ja muserretuille ja tarjoaa siten erinomaisia esimerkkejä niille, jotka pyrkivät ’seuraamaan tarkoin hänen askeleitaan’. – 1. Piet. 2:21.

35. Miksi voimme olla hyvin kiitollisia Jehovalle siitä, että hän on antanut Luukkaan evankeliumin?

35 Jeesus, Jumalan täydellinen, ihmeitä tekevä Poika, piti rakkaudellisesti huolta opetuslapsistaan ja kaikista vilpitönsydämisistä ihmisistä, ja meidänkin tulisi pyrkiä suorittamaan palveluksemme rakkautta osoittaen ”meidän Jumalamme hellän sääliväisyyden vuoksi”. (Luuk. 1:78) Siinä hyvä uutinen ”Luukkaan mukaan” on tosiaankin erittäin suureksi hyödyksi ja avuksi. Voimme olla hyvin kiitollisia Jehovalle siitä, että hän henkeytti Luukkaan, ”rakkaan lääkärin”, kirjoittamaan tämän täsmällisen, rakentavan ja rohkaisevan kertomuksen, jossa viitataan Jeesuksen Kristuksen, ”Jumalan pelastuskeinon”, hallitseman Valtakunnan kautta saatavaan pelastukseen. – Kol. 4:14; Luuk. 3:6.

[Alaviitteet]

a W. K. Hobart, The Medical Language of Luke (Luukkaan lääketieteellinen kieli), 1954, s. XI-XXVIII.

b I. H. Linton, A Lawyer Examines the Bible (Lakimies tutkii Raamattua), 1943, s. 38.

c Insight on the Scriptures, 2. osa, s. 766, 767.

d A. Rendle Short, Modern Discovery and the Bible (Nykyajan löydöt ja Raamattu), 1955, s. 211.

e The Jewish War (alkuteos De bello Judaico, Juutalaisten sota), V, 491–515, 523 (xii, 1–4); VI, 420 (ix, 3); ks. myös Insight on the Scriptures, 2. osa, s. 751, 752.

f Drakhma oli kreikkalainen hopeakolikko, joka painoi noin 3,4 grammaa.

[Tutkistelukysymykset]