Raamatun 46. kirja: Ensimmäinen korinttolaisille

Kirjoittaja: Paavali

Kirjoituspaikka: Efesos

Kirjoitus päättyi: n. 55 ya.

1. Millainen kaupunki Korintto oli Paavalin päivinä?

 KORINTTO oli ”maineikas ja hekumallinen kaupunki, jossa idän ja lännen paheet kohtasivat”. a Peloponnesoksen ja Manner-Kreikan välisellä kapealla kannaksella sijainnut Korintto hallitsi mantereelle johtavaa maareittiä. Apostoli Paavalin päivinä siellä oli noin 400000 asukasta; vain Roomassa, Aleksandriassa ja Syyrian Antiokiassa oli enemmän asukkaita. Korinton itäpuolella oli Aigeianmeri ja länsipuolella Korintonlahti ja Joonianmeri. Korintto oli Akhaian provinssin pääkaupunki, ja sillä oli kaksi satamaa, Kenkrea ja Lekhaion, joten sen sijainti oli kaupan kannalta erittäin edullinen. Se oli myös Kreikan opillisen sivistyksen keskus. On sanottu, että ”sen rikkauden ylistämisestä tuli suorastaan sananparsi; samoin sen asukkaiden paheellisuudesta ja moraalittomuudesta”. b Sen pakanallisiin uskonnollisiin tapoihin kuului Afroditen (roomalaisten Venuksen vastineen) palvonta. Aistillisuus oli korinttolaisten palvonnan yksi hedelmä.

2. Miten Korinton seurakunta perustettiin, ja millaiset siteet sillä näin ollen oli Paavaliin?

² Tähän kukoistavaan, mutta moraalisesti rappeutuneeseen roomalaisen maailman suurkaupunkiin apostoli Paavali matkusti noin vuonna 50. Hän viipyi siellä puolitoista vuotta, ja sinä aikana sinne perustettiin kristillinen seurakunta. (Apt. 18:1–11) Millaista rakkautta Paavali tunsikaan näitä uskovia kohtaan, joille hän oli ensiksi tuonut hyvän uutisen Kristuksesta! Hän muistutti heitä kirjeessä tästä hengellisestä siteestä sanoen: ”Vaikka teillä voi olla kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, teillä ei varmasti ole monta isää, sillä Kristuksessa Jeesuksessa minusta on tullut teidän isänne hyvän uutisen välityksellä.” – 1. Kor. 4:15.

3. Mikä sai Paavalin kirjoittamaan ensimmäisen kirjeensä korinttolaisille?

³ Syvä huoli Korinton kristittyjen hengellisestä hyvinvoinnista sai Paavalin kirjoittamaan heille ensimmäisen kirjeensä hänen ollessaan kolmannella lähetysmatkallaan. Oli kulunut muutamia vuosia siitä, kun hän oli asunut Korintossa. Oli noin vuosi 55, ja Paavali oli Efesoksessa. Hän oli nähtävästi saanut suhteellisen nuorelta Korinton seurakunnalta kirjeen, ja siihen oli vastattava. Paavali oli lisäksi kuullut levottomuutta herättäviä uutisia. (7:1; 1:11; 5:1; 11:18) Ne olivat niin huolestuttavia, että apostoli ei edes viitannut heidän kirjeessään esitettyihin kysymyksiin ennen kuin kirjeensä 7. luvun alkujakeissa. Varsinkin näiden saamiensa uutisten takia Paavali katsoi välttämättömäksi kirjoittaa kristityille tovereilleen Korinttoon.

4. Mikä todistaa, että Paavali kirjoitti 1. Korinttolaiskirjeen Efesoksesta?

⁴ Mistä sitten tiedämme Paavalin kirjoittaneen 1. Korinttolaiskirjeen Efesoksesta? Ensinnäkin apostoli liittää kirjeen lopussa oleviin terveisiin Akylaan ja Priskan (Priskillan) terveiset. (16:19) Apostolien tekojen 18:18, 19:ssä osoitetaan heidän siirtyneen Korintosta Efesokseen. Koska Akylas ja Priskilla asuivat siellä ja Paavali liitti heidänkin terveisensä 1. Korinttolaiskirjeen lopputerveisten joukkoon, hänen on täytynyt olla Efesoksessa kirjoittaessaan kirjeen. Ensimmäisen korinttolaiskirjeen 16:8:ssa oleva Paavalin lausunto ei jätä asiaa enää lainkaan epävarmaksi: ”Mutta Efesoksessa viivyn helluntaihin asti.” Paavali kirjoitti siis 1. Korinttolaiskirjeen Efesoksessa nähtävästi vähän ennen pois lähtöään.

5. Mikä vahvistaa Korinttolaiskirjeiden oikeaperäisyyden?

⁵ Ensimmäisen ja myös Toisen korinttolaiskirjeen oikeaperäisyys on kiistaton. Varhaiskristityt, jotka sisällyttivät nämä kirjeet kokoelmiinsa, pitivät niitä Paavalin kirjoittamina ja tunnustivat ne kanonisiksi. Sanotaankin, että 1. Korinttolaiskirjeeseen viitataan ja sitä lainataan ainakin kuusi kertaa Roomasta Korinttoon noin vuonna 95 lähetetyssä 1. Kleemensin kirjeessä. Viitaten aivan ilmeisesti 1. Korinttolaiskirjeeseen sen kirjoittaja kehotti kirjeen vastaanottajia: ”Ottakaa esille autuaan apostoli Paavalin kirje.” c Myös Justinus Marttyyri, Athenagoras, Irenaeus ja Tertullianus  lainaavat suoraan 1. Korinttolaiskirjettä. On olemassa pitävät todisteet sen puolesta, että Paavalin kirjeiden kokoelma, joka sisälsi 1. ja 2. Korinttolaiskirjeen, ”muodostettiin ja julkaistiin ensimmäisen vuosisadan viimeisellä vuosikymmenellä”. d

6. Mitä ongelmia oli Korinton seurakunnassa, ja mistä Paavali oli erityisesti kiinnostunut?

⁶ Paavalin ensimmäinen kirje korinttolaisille suo meille tilaisuuden katsahtaa itse Korinton seurakuntaan. Näillä kristityillä oli ongelmia ja ratkaisua vaativia kysymyksiä. Seurakunnassa oli puolueita, sillä jotkut seurasivat ihmisiä. Oli tullut ilmi, että eräs seurakunnan jäsen harjoitti järkyttävällä tavalla sukupuolista moraalittomuutta. Jotkut asuivat uskonnollisesti jakautuneessa huonekunnassa. Pitäisikö heidän pysyä ei-uskovan puolisonsa luona vai erota? Entä epäjumalille uhratun lihan syöminen? Pitäisikö heidän syödä sitä? Korinttolaiset tarvitsivat neuvoja kokoustensa, myös Herran illallisen vieton, johtamisesta. Millainen asema naisilla tulisi olla seurakunnassa? Korinttolaisten keskuudessa oli myös niitä, jotka kielsivät ylösnousemuksen. Ongelmia oli paljon. Apostoli oli kuitenkin erityisesti kiinnostunut korinttolaisten hengellisen tilan elvyttämisestä.

7. Millainen mielentila meillä tulisi olla tarkastellessamme 1. Korinttolaiskirjettä ja miksi?

⁷ Seurakunnan sisäisillä olosuhteilla ja sen ympäristöllä, muinaisen Korinton vauraudella ja hillittömyydellä, on nykyaikaisia vastineita, minkä vuoksi Paavalin Jumalan henkeytyksestä kirjoittamat ensiluokkaiset neuvot vaativat huomiotamme. Paavalin sanat ovat niin merkityksellisiä meidän ajallemme, että hänen rakkaille Korinton veljille ja sisarille kirjoittamansa ensimmäisen kirjeen huolellinen pohtiminen on todella hyödyllistä. Palautahan nyt mieleesi ajan ja paikan henki. Syvenny miettimään asioita, niin kuin Korinton kristittyjenkin on täytynyt tehdä, kun tarkastelemme Paavalin muinaisessa Korintossa olleille uskontovereilleen henkeytettynä kirjoittamia syvällisiä ja sykähdyttäviä sanoja.

ENSIMMÄISEN KORINTTOLAISKIRJEEN SISÄLTÖ

8. a) Miten Paavali paljastaa seurakunnassa vallinneen lahkolaisuuden tyhmyyden? b) Minkä Paavali osoittaa olevan välttämätöntä, jotta voisi ymmärtää Jumalan asioita?

⁸ Paavali paljastaa lahkolaisuuden, kehottaa ykseyteen (1:1–4:21). Paavalilla on hyviä toivotuksia korinttolaisille. Mutta entä heidän keskuudessaan olevat puolueet ja erimielisyydet? ”Kristus on jaettuna!” (1:13) Apostoli on kiitollinen siitä, että hän on kastanut vain muutamia heistä, niin että he eivät voi sanoa olevansa kastettuja hänen nimessään. Paavali saarnaa paaluun pantua Kristusta. Se on kompastumisen aihe juutalaisille ja tyhmyys kansoille. Jumala kuitenkin valitsi sen, mikä maailmassa on tyhmää ja heikkoa saattaakseen viisaat ja voimakkaat häpeään. Paavali ei siksi käytä loisteliasta puhetapaa, vaan antaa veljien nähdä hänen sanoistaan Jumalan hengen ja voiman, jotta heidän uskonsa ei olisi ihmisten viisaudessa vaan Jumalan voimassa. Me puhumme Jumalan hengen paljastamia asioita, sanoo Paavali, ”sillä henki tutkii kaiken, Jumalan syvätkin asiat”. Aineellinen ihminen ei voi ymmärtää niitä, vaan ainoastaan hengellinen ihminen voi. – 2:10.

9. Millä todistelulla Paavali osoittaa, että kenenkään ei tulisi kerskua ihmisistä?

⁹ He seuraavat ihmisiä – jotkut Apollosta, jotkut Paavalia. Mutta keitä nämä ovat? Vain palvelijoita, joiden välityksellä korinttolaisista tuli uskovia. Istuttajat ja kastelijat eivät ole mitään, sillä ”Jumala sai aikaan jatkuvan kasvun”, ja he ovat hänen ’työtovereitaan’. Tuli koettelee, kenen työt ovat kestäviä. Paavali sanoo heille: ”Te olette Jumalan temppeli”; Hänen henkensä asuu heissä. ”Tämän maailman viisaus on tyhmyyttä Jumalan edessä.” Älköön niin ollen kukaan kerskuko ihmisistä, sillä kaikki kuuluu todellisuudessa Jumalalle. – 3:6, 9, 16, 19.

10. Miksi korinttolaisten kerskuminen on sopimatonta, ja mihin toimiin Paavali ryhtyy tilanteen korjaamiseksi?

¹⁰ Paavali ja Apollos ovat Jumalan pyhien salaisuuksien nöyriä taloudenhoitajia, ja taloudenhoitajat tulisi todeta uskollisiksi. Keitä Korinton veljet ovat kerskumaan, ja mitä heillä on, mitä he eivät ole saaneet? Onko heistä tullut rikkaita, ovatko he alkaneet hallita kuninkaina ja onko heistä tullut todella ymmärtäväisiä ja voimakkaita, samalla kun apostolit, joista on tullut teatterinäytelmä sekä enkeleille että ihmisille, ovat vielä tyhmiä ja heikkoja, kaiken hylkyainesta? Paavali lähettää Timoteuksen auttamaan heitä, jotta he muistaisivat hänen Kristuksen yhteydessä käyttämänsä menetelmät ja tulisivat hänen jäljittelijöikseen. Jos Jehova tahtoo, Paavali itsekin tulee pian ja pääsee tuntemaan paitsi noiden pöyhistyneiden puheen, myös heidän voimansa.

11. Millaista moraalittomuutta heidän keskuudessaan harjoitetaan, mitä sen suhteen täytyy tehdä ja miksi?

¹¹ Seurakunnan puhtaana pitäminen (5:1–6:20). On kuultu, että eräs Korinton seurakunnan jäsen harjoittaa järkyttävällä tavalla moraalittomuutta! Hän on ottanut isänsä vaimon. Hänet täytyy luovuttaa Saatanalle, koska vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan. Heidän täytyy lakata seurustelemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun kanssa, joka on paha.

12. a) Mitä Paavali sanoo siitä, että he haastavat toisiaan oikeuteen? b) Miksi Paavali sanoo: ”Paetkaa haureutta”?

 ¹² Korinttolaiset ovat jopa haastaneet toisiaan oikeuteen! Eikö heidän olisi parempi antaa riistää itseltään? Koska he tulevat tuomitsemaan maailman ja enkeleitä, eivätkö he voi löytää keskuudestaan ketään, joka kykenee ratkaisemaan veljien välisiä asioita? Sen lisäksi heidän tulisi olla puhtaita, sillä haureelliset, epäjumalanpalvelijat ja muut senkaltaiset eivät peri Jumalan valtakuntaa. Jotkut heistä olivat sellaisia, mutta heidät on pesty puhtaiksi ja pyhitetty. ”Paetkaa haureutta”, sanoo Paavali. ”Sillä teidät ostettiin tietyllä hinnalla. Kirkastakaa toki Jumala ruumiissanne.” – 6:18, 20.

13. a) Miksi Paavali neuvoo joitakuita menemään naimisiin? Mitä naimisissa olevien tulisi tehdä? b) Miten naimaton ”tekee paremmin”?

¹³ Neuvoja naimattomuudesta ja avioliitosta (7:1–40). Paavali vastaa avioliittoa koskevaan kysymykseen. Haureuden yleisyyden vuoksi miehen tai naisen saattaa olla viisasta mennä naimisiin, eikä naimisissa olevien tulisi evätä toisiltaan sitä, mikä heille aviollisesti kuuluu. Naimattomien ja leskien on hyvä pysyä naimattomina niin kuin Paavali; jos heillä kuitenkaan ei ole itsehillintää, niin menkööt naimisiin. Kun he sitten ovat naimisissa, heidän tulisi pysyä yhdessä. Vaikka jonkun puoliso onkin ei-uskova, uskovan ei tulisi lähteä, sillä tällä tavalla uskova saattaa pelastaa ei-uskovan puolison. Kun on kyse ympärileikkauksesta ja orjuudesta, tyytyköön kukin siihen asemaan, jossa hänet kutsuttiin. Naimisissa oleva on jakautunut, koska hän haluaa saada puolisonsa hyväksynnän, kun taas naimaton on huolissaan vain Herran asioista. Naimisiin menevät eivät tee syntiä, mutta ne, jotka eivät mene naimisiin, ’tekevät paremmin’. – 7:38.

14. Mitä Paavali sanoo ”jumalista” ja ”herroista”, mutta milloin on viisasta pidättyä epäjumalille uhratusta ruoasta?

¹⁴ Kaiken tekeminen hyvän uutisen tähden (8:1–9:27). Mitä on sanottava epäjumalille uhratusta ruoasta? Epäjumala ei ole mitään! Maailmassa on monia ”jumalia” ja ”herroja”, mutta kristityllä on vain ”yksi Jumala, Isä”, ja ”yksi Herra, Jeesus Kristus”. (8:5, 6) Joku voi kuitenkin loukkaantua, jos hän huomaa sinun syövän epäjumalalle uhrattua lihaa. Paavali neuvoo tällaisissa olosuhteissa pidättymään siitä, jotta et kompastuttaisi veljeäsi.

15. Miten Paavali käyttäytyy palveluksessa?

¹⁵ Paavali kieltäytyy monista asioista palveluksen tähden. Hänellä on apostolina oikeus ’elää hyvästä uutisesta’, mutta hän ei tee niin. Hänen täytyy kuitenkin saarnata. Hän sanookin: ”Voi minua, jos en julistaisi hyvää uutista!” Hän on siksi tehnyt itsensä kaikkien orjaksi ja hänestä on tullut ”kaikkea kaikenlaisille ihmisille”, jotta hän ’pelastaisi kaikin keinoin muutamia’, ja hän tekee kaiken ”hyvän uutisen tähden”. Voittaakseen kilpailun ja turmeltumattoman kruunun hän kurittaa ruumistaan, jotta hän toisille saarnattuaan ei itse ”tulisi mitenkään kelpaamattomaksi”. – 9:14, 16, 19, 22, 23, 27.

16. a) Mitä kristittyjen pitäisi ottaa opikseen ”esi-isistä”? b) Miten kristityt voivat tehdä kaiken Jumalan kunniaksi epäjumalanpalveluksen suhteen?

¹⁶ Varoitus pahasta (10:1–33). Entä sitten ”esi-isät”? He olivat pilven alla, ja heidät kastettiin Moosekseen. Useimmat heistä eivät saaneet Jumalan hyväksymystä, vaan kukistuivat erämaahan. Miksi? He halusivat pahaa. Kristityn tulisi ottaa tämä varoituksena ja pidättyä epäjumalanpalveluksesta ja haureudesta, Jehovan panemisesta koetukselle ja nurisemisesta. Sen, joka luulee seisovansa, tulisi varoa, ettei hän kaadu. Kiusaus tulee, mutta Jumala ei anna kiusata palvelijoitaan yli heidän kestokykynsä; hän järjestää poispääsytien, niin että he voivat kestää sen. ”Sen tähden”, kirjoittaa Paavali, ”paetkaa epäjumalanpalvelusta.” (10:1, 14) Me emme voi ottaa osaa Jehovan pöytään ja demonien pöytään. Jos kuitenkin olet syömässä jossakin kodissa, älä kysele lihan alkuperää. Mutta jos joku ilmoittaa sinulle, että se on epäjumalille uhrattua, älä syö tuon henkilön omantunnon tähden. ”Tehkää kaikki Jumalan kunniaksi”, kirjoittaa Paavali. – 10:31.

17. a) Minkä periaatteen Paavali esittää johtoasemasta? b) Miten hän liittää kysymyksen seurakunnassa olevista jakaumista Herran illallisen käsittelyyn?

¹⁷ Johtoasema; Herran illallinen (11:1–34). ”Tulkaa minun jäljittelijöikseni, niin kuin minä olen Kristuksen jäljittelijä”, Paavali kehottaa, ja sitten hän esittää johtoasemaa koskevan jumalallisen periaatteen: mies on naisen pää, Kristus on miehen pää ja Jumala on Kristuksen pää. Naisella tulisi sen vuoksi olla ”vallan merkki” päässään, kun hän rukoilee tai profetoi seurakunnassa. Paavali ei voi kiittää korinttolaisia, sillä kun he kokoontuvat, heidän keskuudessaan on jakaumia. Miten he voivat tällaisessa tilassa ottaa oikealla tavalla osaa Herran illalliseen? Hän tarkastelee, mitä tapahtui Jeesuksen asettaessa kuolemansa muistonvieton. Jokaisen täytyy tutkia itseään tarkasti ennen osallistumistaan, jottei hän aiheuttaisi itselleen tuomiota siksi, että hän ei erota ”ruumista”. – 11:1, 10, 29.

18. a) Miksi ruumiissa ei tulisi olla jakaumaa, vaikka on moninaisia lahjoja ja palvelustehtäviä? b) Miksi rakkaus on huomattavin?

¹⁸ Hengelliset lahjat; rakkaus ja siihen pyrkiminen (12:1–14:40). On moninaisia lahjoja, mutta sama henki, moninaisia palveluksia ja toimintoja, mutta sama Herra ja sama Jumala. Samoin Kristuksen yhdistetyssä ruumiissa on monta jäsentä,  ja kukin jäsen tarvitsee toista niin kuin ihmisruumiissakin. Jumala on asettanut jokaisen jäsenen ruumiiseen, niin kuin häntä miellyttää, ja kullakin on oma työnsä, jotta ”ruumiissa [ei] olisi mitään jakaumaa”. (12:25) Hengellisten lahjojen käyttäjät eivät ilman rakkautta ole mitään. Rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen, se ei ole mustasukkainen, ei pöyhisty. Se iloitsee vain totuudesta. ”Rakkaus ei koskaan häviä.” (13:8) Hengelliset lahjat, esimerkiksi profetoiminen ja kielet, tulevat poistumaan, mutta usko, toivo ja rakkaus pysyvät. Suurin näistä on rakkaus.

19. Mitä neuvoja Paavali antaa seurakunnan rakentamisesta ja asioiden hoitamisesta järjestyksellisesti?

¹⁹ ”Pyrkikää rakkauteen”, Paavali kehottaa. Hengellisiä lahjoja tulee käyttää rakkaudessa seurakunnan rakennukseksi. Tästä syystä tulee profetoimista pitää parempana kuin kielilläpuhumista. Hän tahtoisi mieluummin puhua viisi ymmärrettävää sanaa opettaakseen toisia kuin kymmenentuhatta sanaa jollakin tuntemattomalla kielellä. Kielet ovat merkiksi ei-uskoville, mutta profetoiminen on uskoville. Heidän ei tulisi olla ”lapsukaisia” näiden asioiden ymmärtämisessä. Naisten tulisi olla alamaisia seurakunnassa. ”Kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestelyn mukaan.” – 14:1, 20, 40.

20. a) Mitä todisteita Paavali esittää Kristuksen ylösnousemuksesta? b) Millainen on ylösnousemusjärjestys, ja mitkä viholliset kukistetaan?

²⁰ Ylösnousemustoivon varmuus (15:1–16:24). Ylösnoussut Kristus näyttäytyi Keefaalle, niille kahdelletoista, yhdellä kertaa yli 500 veljelle, Jaakobille, kaikille apostoleille ja kaikkein viimeiseksi Paavalille. ’Ellei Kristusta ole herätetty’, kirjoittaa Paavali, ’niin saarnaamisemme ja uskomme on turhaa.’ (15:14) Kukin herätetään omalla vuorollaan, Kristus ensi hedelmänä, sen jälkeen hänelle kuuluvat hänen läsnäolonsa aikana. Lopulta hän luovuttaa Valtakunnan Isälleen, kun kaikki viholliset on pantu hänen jalkojensa alle. Kuolemakin, viimeinen vihollinen, tehdään tyhjäksi. Mitä hyötyä Paavalin on olla kuolemanvaarassa jatkuvasti, jollei ylösnousemusta ole?

21. a) Miten herätetään ne, jotka tulevat perimään Jumalan valtakunnan? b) Minkä pyhän salaisuuden Paavali paljastaa, ja mitä hän sanoo kuoleman voittamisesta?

²¹ Mutta miten kuolleet herätetään? Jotta jonkin kasvin varsi kehittyisi, kylvetyn jyvän täytyy kuolla. Samoin on kuolleiden ylösnousemuksen suhteen. ”Kylvetään aineellinen ruumis, herätetään hengellinen ruumis. – – liha ja veri [ei] voi periä Jumalan valtakuntaa.” (15:44, 50) Paavali kertoo pyhän salaisuuden: kaikki eivät nukahda kuolemaan, vaan viimeisen trumpetin aikaan heidät muutetaan silmänräpäyksessä. Kun tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, kuolema on nielty iäksi. ”Kuolema, missä on voittosi? Kuolema, missä on pistimesi?” Sydämensä pohjasta Paavali huudahtaa: ”Mutta kiitos Jumalalle, sillä hän antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen välityksellä!” – 15:55, 57.

22. Mitä neuvoja ja kehotuksia Paavali antaa lopuksi?

²² Lopuksi Paavali antaa neuvoja hyvästä järjestyksestä, kun he keräävät avustusta lähetettäväksi Jerusalemiin puutteenalaisille veljille. Hän kertoo tulevansa käymään heidän luonaan Makedonian kautta ja ilmoittaa, että myös Timoteus ja Apollos saattavat tulla käymään. ”Pysykää valveilla”, Paavali kehottaa. ”Pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, tulkaa väkeviksi. Tapahtukoot kaikki toimenne rakkaudessa.” (16:13, 14) Paavali lähettää terveisiä Aasian seurakunnilta, ja sitten hän kirjoittaa lopputervehdyksen omakätisesti ilmaisten siinä rakkautensa.

MIKSI HYÖDYLLINEN

23. a) Miten Paavali valaisee niitä tuhoisia seurauksia, joita koituu väärästä halusta ja itsevarmuudesta? b) Mihin auktoriteettiin Paavali viittaa antaessaan neuvoja Herran illallisesta ja sopivista ruoista?

²³ Tämä apostoli Paavalin kirje auttaa meitä erittäin hyödyllisellä tavalla ymmärtämään paremmin Raamatun heprealaisia kirjoituksia, joista siinä lainataan usein. Kymmenennessä luvussa Paavali osoittaa, että Mooseksen alaisuudessa olleet israelilaiset joivat hengellisestä kalliosta, joka tarkoitti Kristusta. (1. Kor. 10:4; 4. Moos. 20:11) Seuraavaksi hän viittaa siihen, miten tuhoisia seurauksia koitui pahan haluamisesta, mistä Mooseksen alaisuudessa olleet israelilaiset ovat esimerkki, ja lisää: ”Mutta nämä kohtasivat heitä toistuvasti esimerkkeinä, ja ne kirjoitettiin varoitukseksi meille, joille asiainjärjestelmien loput ovat saapuneet.” Älkäämme koskaan tulko itsevarmoiksi ja luulko, ettemme voi kaatua! (1. Kor. 10:11, 12; 4. Moos. 14:2; 21:5; 25:9) Hän ottaa jälleen kuvauksen Laista. Hän viittaa Israelin yhteysuhreihin osoittaakseen, miten Herran illalliseen osaa ottavien tulisi ottaa osaa Jehovan pöydän arvoisella tavalla. Tukeakseen sitten väitettään, että on sopivaa syödä kaikkea lihakaupassa myytävää, hän lainaa Psalmia 24:1 sanoen: ”Jehovalle kuuluu maa ja se, mikä sen täyttää.” – 1. Kor. 10:18, 21, 26; 2. Moos. 32:6; 3. Moos. 7:11–15.

24. Mihin muihin Heprealaisten kirjoitusten kohtiin Paavali viittaa todistelunsa tueksi?

²⁴ Osoittaessaan sen paremmuuden, ”minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat”, ja tämän maailman ”viisaiden järkeilyjen” turhuuden, Paavali tukeutuu jälleen Heprealaisiin kirjoituksiin. (1. Kor. 2:9; 3:20; Jes. 64:4; Ps. 94:11) Hän lainaa 5. luvussa väärintekijän erottamista koskevien ohjeidensa auktoriteettina Jehovan lakia: ”Poista paha keskuudestasi.” (5. Moos. 17:7) Käsitellessään oikeuttaan elää palveluksesta Paavali viittaa jälleen Mooseksen lakiin, jossa  sanottiin, että työtä tekeviä eläimiä ei saanut suuta sitomalla estää syömästä ja että temppelipalveluksessa olleiden leeviläisten tuli saada osuutensa alttarilta. – 1. Kor. 9:8–14; 5. Moos. 25:4; 18:1.

25. Mitä huomattavia hyödyllisiä opetuksia on 1. Korinttolaiskirjeessä?

²⁵ Miten hyödyllistä henkeytettyä opetusta olemmekaan saaneet Paavalin ensimmäisestä kirjeestä Korinton kristityille! Mietiskele jakaumista ja ihmisten seuraamisesta annettuja neuvoja. (Luvut 1–4) Palauta mieleesi erään seurakunnan jäsenen harjoittama moraalittomuus ja se, miten Paavali korosti hyveen ja puhtauden tarpeellisuutta seurakunnassa. (Luvut 5 ja 6) Pohdi hänen henkeytettyjä neuvojaan naimattomuudesta, avioliitosta ja asumuserosta. (Luku 7) Ajattele sitä, miten apostoli käsitteli epäjumalille uhrattuja ruokia koskevia seikkoja, sekä sitä, miten voimakkaasti tuotiin esille, että on välttämätöntä varoa kompastuttamasta toisia ja lankeamasta epäjumalanpalvelukseen. (Luvut 8–10) Kehotus oikeaan alamaisuuteen, hengellisten lahjojen tarkasteleminen, sen käsitteleminen erittäin käytännöllisellä tavalla, miten suurenmoinen ominaisuus kestävä ja luotettava rakkaus on – näihinkin luotiin silmäys. Ja miten hyvin apostoli tähdensikään kristillisten kokousten järjestyksellisyyden tarpeellisuutta! (Luvut 11–14) Kuinka suurenmoisesti hän henkeytettynä puolustikaan ylösnousemusta! (Luku 15) Kaikki tämä ja paljon muuta on lipunut silmiemme editse – ja se kaikki on todella arvokasta nykyajan kristityille!

26. a) Minkä kauan sitten ennustetun työn ylösnoussut Kristus tekee hallitessaan Kuninkaana? b) Minkä voimakkaan kannustuksen Paavali esittää ylösnousemustoivon perusteella?

²⁶ Tässä kirjeessä meitä autetaan ymmärtämään paljon paremmin Raamatun loistoisaa teemaa, Jumalan valtakuntaa. Siinä varoitetaan vakavasti, että epävanhurskaat ihmiset eivät pääse Valtakuntaan, ja luetellaan monia paheita, jotka tekisivät ihmisen kelpaamattomaksi. (1. Kor. 6:9, 10) Erittäin tärkeää on kuitenkin se, että siinä selitetään ylösnousemuksen ja Jumalan valtakunnan välistä suhdetta. Siinä osoitetaan, että Kristuksen, ylösnousemuksen ”ensi hedelmän”, täytyy ”hallita kuninkaana, kunnes Jumala on pannut kaikki viholliset hänen jalkojensa alle”. Kun hän sitten on hävittänyt kaikki viholliset, myös kuoleman, ”hän luovuttaa valtakunnan Jumalalleen ja Isälleen – –, jotta Jumala olisi kaikki jokaiselle”. Lopuksi Kristus yhdessä ylösnousseiden hengellisten veljiensä kanssa murskaa täysin Käärmeen pään Eedenissä annetun Valtakunta-lupauksen täyttymykseksi. Niiden ylösnousemustoivo, joiden on määrä päästä osalliseksi turmeltumattomuudesta Kristuksen Jeesuksen kanssa taivaallisessa Valtakunnassa, on tosiaan suurenmoinen. Juuri tämän ylösnousemustoivon perusteella Paavali kehottaa: ”Näin ollen, rakkaat veljeni, tulkaa vakaiksi, järkähtämättömiksi, sellaisiksi, joilla on aina runsaasti tehtävää Herran työssä, tietäessänne että vaivannäkönne ei ole turhaa Herran yhteydessä.” – 1. Kor. 15:20–28, 58; 1. Moos. 3:15; Room. 16:20.

[Alaviitteet]

[Tutkistelukysymykset]