Raamatun 47. kirja: Toinen korinttolaisille

Kirjoittaja: Paavali

Kirjoituspaikka: Makedonia

Kirjoitus päättyi: n. 55 ya.

1, 2. a) Mikä sai Paavalin kirjoittamaan toisen kirjeensä korinttolaisille? b) Mistä Paavali kirjoitti, ja mistä hän oli huolestunut?

 OLI luultavasti vuoden 55 myöhäiskesä tai varhaissyksy. Jotkin Korinton kristillisen seurakunnan asiat huolestuttivat yhä apostoli Paavalia. Ei ollut kulunut monta kuukautta siitä, kun hän kirjoitti korinttolaisille ensimmäisen kirjeensä. Sen jälkeen Tiitus oli lähetetty Korinttoon auttamaan keräyksessä, johon siellä oli ryhdytty Juudeassa olevien pyhien hyväksi, ja mahdollisesti myös tarkkailemaan, miten korinttolaiset suhtautuivat ensimmäiseen kirjeeseen. (2. Kor. 8:1–6; 2:13) Miten he olivat ottaneet sen vastaan? Paavalista oli todella lohduttavaa saada tietää, että se oli saanut heidät murehtimaan ja katumaan. Tiitus oli palannut Paavalin luokse Makedoniaan tämä hyvä raportti mukanaan, ja nyt apostolin sydän oli tulvillaan rakkautta näitä hänen kalliita korinttolaisia uskontovereitaan kohtaan. – 7:5–7; 6:11.

² Niinpä Paavali kirjoitti korinttolaisille uudelleen.  Tämä sydäntä lämmittävä ja voimakas toinen kirje kirjoitettiin Makedoniasta, ja nähtävästi Tiitus toimitti sen perille. (9:2, 4; 8:16–18, 22–24) Yksi niistä Paavalia huolestuttaneista seikoista, jotka saivat hänet kirjoittamaan, oli ”ylen oivallisten apostolien”, joita hän kuvailee myös ”vääriksi apostoleiksi, vilpillisiksi työntekijöiksi”, esiintyminen korinttolaisten keskuudessa. (11:5, 13, 14) Tuon suhteellisen nuoren seurakunnan hengellinen hyvinvointi oli vaarassa, ja Paavalin apostolin arvovaltaa vastaan oli hyökätty. Hänen toinen kirjeensä Korinttoon oli siksi todella tarpeen.

3, 4. a) Milloin Paavali itse kävi Korintossa? b) Miten 2. Korinttolaiskirje hyödyttää meitä nykyään?

³ Huomaa Paavalin sanat: ”Tämä on kolmas kerta, jolloin olen valmis tulemaan luoksenne.” (2. Kor. 12:14; 13:1) Hän oli suunnitellut toista vierailua heidän luokseen, kun hän kirjoitti ensimmäisen kirjeensä, mutta vaikka hän oli tehnyt valmisteluja sitä varten, tätä ”toista tilaisuutta iloon” ei tullut. (1. Kor. 16:5; 2. Kor. 1:15) Paavali oli siis todellisuudessa ollut siellä vain kerran aikaisemmin puolitoista vuotta vuosina 50–52, kun kristillinen seurakunta perustettiin Korinttoon. (Apt. 18:1–18) Myöhemmin Paavali kuitenkin toteutti toiveensa käydä Korintossa vielä kerran. Ollessaan Kreikassa kolme kuukautta luultavasti vuonna 56 hän vietti ainakin osan tästä ajasta Korintossa, ja sieltä hän kirjoitti kirjeensä roomalaisille. – Room. 16:1, 23; 1. Kor. 1:14.

⁴ Toista korinttolaiskirjettä on aina pidetty 1. Korinttolaiskirjeen ja muiden Paavalin kirjeiden ohella Raamatun kaanonin oikeaperäisenä osana. Saamme jälleen katsahtaa Korinton seurakunnan sisäisiin asioihin ja hyötyä Paavalin henkeytetyistä sanoista, jotka esitettiin kehotukseksi sekä heille että meille.

TOISEN KORINTTOLAISKIRJEEN SISÄLTÖ

5. a) Mitä Paavali kirjoittaa lohdutuksesta? b) Mitä Kristuksen kautta on tullut lisävakuudeksi?

⁵ Apua ”kaiken lohdutuksen Jumalalta” (1:1–2:11). Paavali sisällyttää Timoteuksen alkutervehdykseen. Paavali sanoo: ”Siunattu olkoon – – hellän armon Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme”, jotta me puolestamme voisimme lohduttaa toisia. Vaikka Paavali ja hänen toverinsa ovat olleet äärimmäisen painostuksen alaisina ja hengenvaarassa, Jumala on pelastanut heidät. Korinttolaisetkin voivat auttaa rukoilemalla heidän puolestaan. Hän kirjoittaa heille luottavaisena vilpittömyydessä ja Jumalan ansaitsemattomassa hyvyydessä. Jumalan lupauksista on tullut ”kyllä” Jeesuksen välityksellä, ja Hän on voidellut Kristukselle kuuluvat ja antanut heille ”vakuuden siitä mitä on tuleva, se on hengen”, heidän sydämeensä. – 1:3, 4, 20, 22.

6. Mitä Paavali neuvoo tekemään sille erotetulle väärintekijälle, joka nyt katuu?

⁶ Näyttää siltä, että mies, josta Paavali puhui ensimmäisen kirjeensä 5. luvussa, oli poistettu seurakunnasta. Hän on katunut ja ilmaisee murhetta. Paavali käskee sen vuoksi korinttolaisten antaa aidosti anteeksi ja vahvistaa rakkauttaan tuota katuvaa miestä kohtaan.

7. Missä Paavali sanoo itsensä ja korinttolaisten olevan, ja mitä hän vakuuttaa?

⁷ Päteviä uuden liiton palvelijoiksi (2:12–6:10). Paavali kertoo itsensä ja Korinton kristittyjen olevan voittokulkueessa Kristuksen kanssa. (Korinttolaiset tunsivat hyvin sen makean suitsutuksen tuoksun, jota poltettiin voittoisien armeijoiden muodostamien kulkueiden käyttämän reitin varrella tuohon aikaan.) Kristitty on ”tuoksu” niille, jotka saavat elämän, mutta sen sijaan ”haju” niille, jotka tuhoutuvat. ”Me emme ole Jumalan sanan kaupustelijoita”, vakuuttaa Paavali. – 2:16, 17.

8. a) Mitä suosituskirjeitä Paavalilla ja hänen työtovereillaan palvelijoina oli? b) Miten uuden liiton palvelus on parempi?

⁸ Paavali ja hänen työtoverinsa eivät tarvitse todistuksia, kirjoitettuja suosituskirjeitä, korinttolaisille tai korinttolaisilta. Korinton uskovat ovat itse suosituskirjeitä, jotka ”me palvelijoina olemme kirjoittaneet” ja joita ei ole kirjoitettu kivitauluihin vaan ”lihatauluihin, sydämiin”, julistaa Paavali. Jumala on tehnyt uuden liiton palvelijat riittävän päteviksi. Kirjoitettu lakikokoelma oli kuoleman palvelusta, jonka kirkkaus oli katoavaa, ja se oli tilapäinen. Hengen palvelus sen sijaan johtaa elämään, on pysyvää ja kirkkaudeltaan runsasta. Kun ”Moosesta luetaan”, Israelin lasten sydämellä on verho, mutta kun tapahtuu kääntymys Jehovan puoleen, verho otetaan pois ja heidät muutetaan ”samaksi kuvaksi kirkkaudesta kirkkauteen”. – 3:3, 15, 18.

9. Miten Paavali kuvailee palveluksen aarretta?

⁹ Sitten Paavali jatkaa: ’Meillä on tämä palvelus sen armon mukaan, jota meille osoitettiin. Me olemme luopuneet luihuuksista emmekä ole väärentäneet Jumalan sanaa, vaan olemme suositelleet itseämme tekemällä totuuden ilmeiseksi. Jos hyvän uutisen sanoma on verhottu, niin se johtuu siitä, että tämän maailman jumala on sokaissut epäuskoisten mielet. Meidän sydämemme on kuitenkin valaistu Jumalan loistoisalla tuntemuksella Kristuksen kasvojen välityksellä. Miten suuri tämä aarteemme onkaan! Se on saviastioissa, jotta se voima, joka ylittää tavanomaisen, olisi Jumalan. Vainoissa ja paineen alaisina, jopa kuolemankin edessä, me uskomme emmekä lannistu, sillä hetkellinen ahdistus tuottaa meille kirkkauden, joka painavuudeltaan on yhä verrattomampaa ja on ikuista. Siksi me pidämme katseemme näkymättömissä.’ – 4:1–18.

10. a) Mitä Paavali sanoo Kristuksen yhteydessä olevista? b) Miten Paavali suosittelee itseään Jumalan palvelijana?

 ¹⁰ Paavali kirjoittaa, että ’me tiedämme maallisen huoneemme väistyvän taivaissa olevan ikuisen huoneen tieltä. Sillä välin me ponnistelemme eteenpäin uskossa ja olemme rohkealla mielellä. Vaikka olemmekin poissa Kristuksen luota, pyrimme olemaan hänelle otollisia.’ (5:1, 7–9) Kristuksen yhteydessä olevat ovat ”uusi luomus”, ja heillä on sovituksen palvelustoimi. He ovat ”lähettiläitä Kristuksen sijasta”. (5:17, 20) Joka suhteessa Paavali suosittelee itseään Jumalan palvelijana. Miten? ’Suuressa kestävyydessä joutuessaan kärsimään ahdistuksia, pieksemisiä, vaivannäköä ja valvottuja öitä, puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, huomaavaisuudessa, pyhässä hengessä, rakkaudessa jossa ei ole ulkokultaisuutta, totuuden mukaisessa puheessa, Jumalan voimassa, köyhänä mutta monia rikkaaksi tekevänä, mitään omistamatta ja kuitenkin omistaen kaiken.’ – 6:4–10.

11. Minkä neuvon ja varoituksen Paavali antaa?

¹¹ ”Täydellistämällä pyhyys Jumalan pelossa” (6:11–7:16). Paavali sanoo korinttolaisille: ’Sydämemme on avartunut ottamaan teidät vastaan.’ Heidänkin tulisi avartua hellässä kiintymyksessään. Mutta sitten tulee varoitus! ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa.” (6:11, 14) Mitä tekemistä valolla on pimeyden kanssa tai Kristuksella Belialin kanssa? Elävän Jumalan temppelinä heidän täytyy erottautua ja lakata koskemasta epäpuhtaaseen. Paavali sanoo: ”Puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta täydellistämällä pyhyys Jumalan pelossa.” – 7:1.

12. Miksi Paavali iloitsi Korintosta tulleista uutisista?

¹² Paavali sanoo edelleen: ”Olen lohdutuksen täyttämä, olen tulvillani iloa kaikessa ahdistuksessamme.” (7:4) Miksi? Ei vain Tiituksen läsnäolon, vaan myös sen Korintosta tulleen erinomaisen uutisen vuoksi, että he kaipaavat Paavalia, surevat ja ovat innokkaita hänen hyväkseen. Hän on selvillä siitä, että hänen ensimmäinen kirjeensä murehdutti heitä tilapäisesti, mutta hän iloitsee siitä, että korinttolaisten tekeminen murheellisiksi sai heidät katumaan pelastukseksi. Hän kiittää heitä heidän yhteistoiminnastaan Tiituksen kanssa.

13. a) Mitä anteliaisuuden esimerkkejä Paavali mainitsee? b) Mitä periaatteita Paavali käsittelee puhuessaan antamisesta?

¹³ Anteliaisuus palkitaan (8:1–9:15). Puhuessaan puutteessa oleville ”pyhille” annetuista avustuksista Paavali mainitsee esimerkkinä makedonialaiset, joiden anteliaisuus ankarasta köyhyydestä huolimatta ylitti todellisuudessa heidän kykynsä, ja nyt hän toivoo korinttolaisilta samanlaista anteliaisuutta osoitukseksi heidän rakkautensa aitoudesta Herraa Jeesusta Kristusta kohtaan, joka tuli köyhäksi, jotta he tulisivat rikkaiksi. Tämä antaminen sen mukaan, mitä heillä on, johtaa tasaukseen, niin että jolla on paljon, sillä ei ole liian paljon, ja jolla on vähän, sillä ei ole liian vähän. Tiitus ja joitakuita muita lähetetään heidän luokseen tämän huomaavaisen lahjan johdosta. Paavali on kerskunut korinttolaisten anteliaisuudesta ja alttiudesta, eikä hän halua heidän joutuvan häpeään sen vuoksi, että he eivät voikaan antaa tätä runsasta lahjaa. ”Joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.” Tapahtukoon se sydämestä, sillä ”Jumala rakastaa iloista antajaa”. Hän kykenee myös antamaan heille runsaasti ansaitsematonta hyvyyttään ja tekemään heidät rikkaiksi kaikenlaiseen anteliaisuuteen. ”Kiitos olkoon Jumalalle hänen sanoin kuvaamattomasta ilmaisesta lahjastaan.” – 9:1, 6, 7, 15.

14. Mitä Paavali esittää apostoliutensa tueksi?

¹⁴ Paavali todistelee apostoliuttaan (10:1–13:14). Paavali tunnustaa olevansa ulkonaiselta olemukseltaan vaatimaton. Kristityt eivät kuitenkaan sodi lihan mukaan; heidän sota-aseensa ovat hengellisiä, ”Jumalan avulla voimallisia” kukistamaan Jumalan tuntemuksen vastaisia järkeilyjä. (10:4) Jotkut, jotka katselevat asioita niiden näennäisen arvon mukaan, sanovat apostolin kirjeiden olevan painokkaita, mutta hänen puheensa täysin mitätöntä. Tietäkööt he, että Paavalin toiminta tulee olemaan aivan samanlaista kuin hänen sanansa hänen kirjeissään. Korinttolaisten tulisi käsittää, että Paavali ei kersku aikaansaannoksistaan jonkun toisen alueella. Hän on itse tuonut hyvän uutisen heille. Lisäksi jos on kerskuttava, kerskuttakoon Jehovassa.

15. a) Mitä valaisevia esimerkkejä Paavali käyttää puhuessaan vääriä apostoleita vastaan? b) Millainen on Paavalin oma ansioluettelo?

¹⁵ Paavali pitää vastuunaan esittää Korinton seurakunnan Kristukselle puhtaana neitsyenä. Samoin kuin Käärmeen viekkaus vietteli Eevan, heidän mielensä on vaarassa kenties turmeltua. Paavali puhuu sen vuoksi voimakkaasti Korinton seurakunnan ”ylen oivallisia apostoleita” vastaan. (11:5) He ovat vääriä apostoleita. Itse Saatana muuttaa jatkuvasti itseään valon enkeliksi, joten ei ole ihme, että hänen palvelijansakin tekevät samoin. Mutta millaisia Kristuksen palvelijoita he ovat Paavalin ansioluetteloon verrattuna? Hän on kestänyt paljon: vankeutta, pieksemistä, haaksirikon kolme kertaa ja monia vaaroja, jääden useasti vaille unta tai ruokaa. Hän ei ole kuitenkaan näissä vaikeuksissa koskaan unohtanut seurakuntien tarpeita ja on aina tulistunut, kun joku on saatettu kompastumaan.

16. a) Mistä Paavali saattaisi kerskua, mutta miksi hän puhuisi mieluummin heikkouksistaan? b) Miten Paavali on esittänyt todisteita apostoliudestaan?

¹⁶ Paavalilla jos kellä on siis syytä kerskua.  Voisivatko Korinton muut niin sanotut apostolit kertoa, että heidät temmattiin paratiisiin kuulemaan sanomattomia sanoja? Paavali puhuu kuitenkin heikkouksistaan. Jotta hän ei ylvästelisi, hänelle annettiin ”piikki lihaan”. Paavali pyysi hartaasti, että se poistettaisiin, mutta hänelle sanottiin: ”Minun ansaitsematon hyvyyteni riittää sinulle.” Paavali kerskuisi mieluummin heikkouksistaan, jotta ”Kristuksen voima” pysyisi hänen yllään niin kuin teltta. (12:7, 9) Paavali ei tosiaankaan ole osoittautunut ”ylen oivallisia apostoleita” huonommaksi, ja korinttolaiset ovat nähneet ne apostoliuden todisteet, jotka hän sai aikaan heidän keskuudessaan ”kaikella kestävyydellä ja tunnusmerkeillä ja ennakoivilla ihmeillä ja voimateoilla”. Hän ei etsi heidän omaisuuksiaan, eivätkä Tiitus ja muut hänen työtoverinsa, jotka hän lähetti, myöskään käyttäneet heitä hyväkseen. – 12:11, 12.

17. Minkä loppukehotuksen Paavali esittää korinttolaisille?

¹⁷ Kaikki on heidän rakennuksekseen. Paavali kuitenkin pelkää, että hän Korinttoon saavuttuaan tapaa joitakuita, jotka eivät ole katuneet lihan tekoja. Hän varoittaa synnintekijöitä etukäteen, että hän ryhtyy tarvittaviin toimiin eikä säästä ketään, ja hän neuvoo kaikkia seurakuntaan kuuluvia koettelemaan jatkuvasti, ovatko he uskossa Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Paavali ja Timoteus rukoilevat Jumalaa heidän puolestaan. Hän kehottaa heitä iloitsemaan ja palautumaan ykseyteen, jotta rakkauden ja rauhan Jumala olisi heidän kanssaan, ja päättää kirjeen lähettämällä pyhien terveiset ja omat hengellisen siunauksen toivotuksensa.

MIKSI HYÖDYLLINEN

18. Mikä oikea suhtautumistapa kristityillä tulisi olla palvelukseen?

¹⁸ Se Paavalin arvostus kristillistä palvelusta kohtaan, joka käy ilmi 2. Korinttolaiskirjeestä, on todella virkistävää ja kannustavaa. Suhtautukaamme palvelukseen hänen tavallaan. Kristitty palvelija, jonka Jumala on tehnyt riittävän päteväksi, ei ole Sanan kaupustelija, vaan palvelee vilpittömänä. Häntä ei suosittele jokin kirjallinen todistus, vaan se hedelmä, jota hän kantaa palveluksessa. Vaikka palvelus on todella loistoisaa, se ei kuitenkaan anna hänelle aihetta pöyhistyä. Jumalan palvelijoilla on epätäydellisinä ihmisinä tämä palveluksen aarre hauraissa saviastioissa, jotta voiman nähtäisiin selvästi olevan Jumalan. Jumalan palvelijana olemisen loistoisan edun vastaanottaminen vaatii siis nöyryyttä, ja on todella suurenmoista ansaitsematonta hyvyyttä Jumalalta saada palvella ’lähettiläänä Kristuksen sijasta’! Miten sopiva olikaan näin ollen Paavalin kehotus, ettemme ”ota vastaan Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä ja jätä huomioon ottamatta sen tarkoitusta”! – 2:14–17; 3:1–5; 4:7; 5:18–20; 6:1.

19. Millä eri tavoilla Paavali antoi huomattavan mallin nykyajan kristityille palvelijoille, varsinkin valvojille?

¹⁹ Paavali antoi tosiaankin erinomaisen esimerkin kristityille palvelijoille jäljiteltäväksi. Ensinnäkin hän arvosti ja tutki henkeytettyjä Raamatun heprealaisia kirjoituksia ja lainasi niitä, viittasi niihin ja sovelsi niitä kerran toisensa jälkeen. (2. Kor. 6:2, 16–18; 7:1; 8:15; 9:9; 13:1; Jes. 49:8; 3. Moos. 26:12; Jes. 52:11; Hes. 20:41; 2. Sam. 7:14; Hoos. 1:10) Lisäksi hän valvojana osoitti syvää kiinnostusta laumaa kohtaan ja sanoi: ”Minä puolestani erittäin mielelläni kulun ja tulen täydelleen kulutetuksi teidän sielujenne hyväksi.” Hän antoi itsensä kokonaan veljiensä hyväksi, niin kuin selvästi osoitetaan. (2. Kor. 12:15; 6:3–10) Hän näki väsymättä vaivaa opettaessaan, kehottaessaan ja oikaistessaan asioita Korinton seurakunnassa. Hän varoitti selvästi olemasta tekemisissä pimeyden kanssa ja sanoi korinttolaisille: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa.” Tuntiessaan rakkaudellista huolta heitä kohtaan hän ei halunnut nähdä heidän mielensä turmeltuvan, ”niin kuin käärme vietteli Eevan viekkaudellaan”, ja siksi hän kehotti heitä lämpimästi: ”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa, tarkistakaa jatkuvasti, mitä itse olette.” Hän kannusti heitä kristilliseen anteliaisuuteen ja osoitti, että ”Jumala rakastaa iloista antajaa”, ja itse hän ilmaisi mitä arvostavimmat kiitokset Jumalalle hänen sanoin kuvaamattomasta ilmaisesta lahjastaan. Paavalin Korintossa olevat veljet oli varmasti kirjoitettu rakkaudessa hänen sydämensä lihatauluun, ja väsymättömällä palveluksellaan heidän etujensa hyväksi hän ilmaisi kaikkea sitä, minkä pitäisi olla tunnusomaista innokkaalle, täysin valppaalle valvojalle. Mikä huomattava malli hän olikaan meille nykyään eläville! – 6:14; 11:3; 13:5; 9:7, 15; 3:2.

20. a) Miten Paavali kiinnittää mielemme oikeaan suuntaan? b) Mihin loistoisaan toivoon 2. Korinttolaiskirjeessä viitataan?

²⁰ Apostoli Paavali kiinnittää mielemme oikeaan suuntaan osoittaessaan, että ”hellän armon Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala” on todellinen voimanlähde koetuksen hetkellä. Juuri hän ”lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme”, jotta kestäisimme ja pelastuisimme hänen uuteen maailmaansa. Paavali viittaa myös siihen loistoisaan toivoon, joka merkitsee ”Jumalalta ikuista rakennusta taivaissa, huonetta joka ei ole käsin tehty”, ja sanoo: ”Jos siis joku on Kristuksen yhteydessä, hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uutta on tullut olemassaoloon.” Toisessa korinttolaiskirjeessä on tosiaankin suurenmoisia vakuutuksen sanoja niille, jotka Paavalin tavoin tulevat perimään taivaallisen Valtakunnan. – 1:3, 4; 5:1, 17.

[Tutkistelukysymykset]