Raamatun 50. kirja: Filippiläisille

Kirjoittaja: Paavali

Kirjoituspaikka: Rooma

Kirjoitus päättyi: n. 60–61 ya.

1. a) Miten filippiläiset saivat kuulla hyvän uutisen? b) Mitä kiinnostavia historiallisia taustatietoja mainitaan Filippin kaupungista?

 KUN apostoli Paavalia kehotettiin näyssä viemään hyvä uutinen Makedoniaan, hän ja hänen toverinsa Luukas, Silas ja nuori Timoteus olivat heti valmiita tottelemaan. He matkustivat Troaasta Vähästä-Aasiasta laivalla Neapoliiseen ja lähtivät heti Filippiin, noin 15 kilometrin päähän sisämaahan erään vuorisolan kautta. Luukas sanoo kaupunkia ”Makedonian piirikunnan huomattavimmaksi kaupungiksi”. (Apt. 16:12) Se sai Filippi-nimen Makedonian kuninkaan Filippos II:n (Aleksanteri Suuren isän) mukaan, joka valloitti kaupungin vuonna 356 eaa. Myöhemmin sen valtasivat roomalaiset. Vuonna 42 eaa. siellä käytiin ratkaisevia taisteluja, jotka auttoivat Octavianusta vahvistamaan asemaansa; myöhemmin hänestä tuli keisari Augustus. Voiton muistoksi hän teki Filippistä Rooman siirtokunnan.

2. Miten Paavalin saarnaaminen Filippissä edistyi, ja mitä tapahtumia liittyi sikäläisen seurakunnan syntymiseen?

² Paavalin tapana oli johonkin uuteen kaupunkiin saavuttuaan saarnata ensin juutalaisille. Mutta saavuttuaan noin vuonna 50 ensimmäisen kerran Filippiin hän huomasi, että juutalaisia oli vähän eikä heillä nähtävästi ollut synagogaa, sillä tavallisesti he kokoontuivat rukoilemaan kaupungin ulkopuolelle joen rannalle. Paavalin saarnaaminen kantoi nopeasti hedelmää, ja ensimmäisiä kääntyneitä oli Lyydia, liikenainen ja juutalaiskäännynnäinen, joka omaksui auliisti totuuden Kristuksesta ja halusi välttämättä, että matkalaiset asuisivat hänen talossaan. ”Hän suorastaan pakotti meidät tulemaan”, kirjoittaa Luukas. Pian nousi kuitenkin vastustajia, ja Paavalia ja Silasta piestiin raipoilla ja sitten heidät pantiin vankilaan. Heidän ollessaan vankilassa sattui maanjäristys, ja kuunneltuaan Paavalia ja Silasta vanginvartija ja hänen perheensä tulivat uskoviksi. Seuraavana päivänä Paavali ja Silas vapautettiin vankilasta, ja he kävivät rohkaisemassa veljiä Lyydian kodissa ennen kaupungista lähtöään. Paavalille jäi värikkäitä muistoja niistä ahdistuksista, joiden keskellä uusi seurakunta syntyi Filippiin. – Apt. 16:9–40.

3. Missä yhteydessä Paavali oli myöhemmin Filippin seurakuntaan?

³ Muutamia vuosia myöhemmin Paavali saattoi kolmannella lähetysmatkallaan jälleen vierailla Filippin seurakunnassa. Sitten noin kymmenen vuoden kuluttua seurakunnan varsinaisesta perustamisesta Filippin veljien liikuttava rakkaudenilmaus sai Paavalin kirjoittamaan heille sen henkeytetyn kirjeen, joka on säilynyt Pyhässä Raamatussa tuon rakkaan seurakunnan nimellä.

4. Mikä ilmaisee Filippiläiskirjeen kirjoittajan, ja mikä todistaa kirjeen oikeaperäisyyden?

⁴ Raamatunselittäjät tunnustavat yleensä – ja hyvin perustein – Paavalin kirjoittaneen tämän kirjeen, niin kuin sen ensimmäisessä jakeessa sanotaan. Omassa filippiläisille kirjoittamassaan kirjeessä Polykarpos (v. 69?–155?) mainitsee Paavalin kirjoittaneen heille. Sellaiset varhaiset raamatunselittäjät kuin Ignatios, Irenaeus, Tertullianus ja Klemens Aleksandrialainen lainaavat sitä Paavalin kirjoittamana kirjeenä. Se mainitaan 100-luvulta peräisin olevassa Muratorin katkelmassa ja kaikissa muissa varhaisissa kaanoneissa, ja se esiintyy yhdessä kahdeksan muun Paavalin kirjeen kanssa Chester Beatty -papyruksessa nro 2 (P⁴⁶), jonka uskotaan olevan peräisin noin vuodelta 200.

5. Mikä osoittaa Rooman kirjoituspaikaksi?

⁵ Kirjoituspaikka ja -aika voidaan määrittää melko tarkasti. Kirjoittamisen aikaan Paavali oli vankina Rooman keisarin henkivartioston huostassa, ja hänen ympärillään oli paljon kristillistä toimintaa. Hän esitti kirjeensä lopussa keisarin huonekuntaan kuuluvien uskollisten terveiset. Nämä seikat yhdessä osoittavat Rooman siksi paikaksi, josta kirje lähetettiin. – Fil. 1:7, 13, 14; 4:22; Apt. 28:30, 31.

6. Mitä todisteita on Filippiläiskirjeen kirjoitusajasta?

⁶ Milloin kirje sitten kirjoitettiin? Näyttää siltä, että Paavali oli jo ollut Roomassa niin kauan, että uutinen hänen vangitsemisestaan kristittynä ja tieto hänen vangitsemisensa syistä oli levinnyt keisarin pretoriaanikaartiin ja monille muillekin. Epafrodituksellakin oli ollut aikaa tulla Filippistä (noin 1000 kilometrin päästä) Paavalille lähetetty lahja mukanaan, uutinen Epafrodituksen sairastumisesta Roomassa oli ehtinyt kulkeutua takaisin  Filippiin ja murheenilmaisut sen johdosta tulla Filippistä Roomaan. (Fil. 2:25–30; 4:18) Koska Paavali oli ensimmäisen kerran vankina Roomassa noin vuosina 59–61, hän hyvin todennäköisesti kirjoitti tämän kirjeen noin vuonna 60 tai 61, vuoden tai hieman toista vuotta Roomaan saapumisensa jälkeen.

7. a) Millainen side oli Paavalin ja filippiläisten välillä, ja mikä sai hänet kirjoittamaan? b) Millainen tämä Filippiläiskirje on?

⁷ Tuskat, jotka koettiin näiden Filippissä olevien lasten synnyttämisessä totuuden sanan välityksellä, filippiläisten kiintymys ja anteliaisuus heidän lahjoittaessaan Paavalille tarpeellisia tavaroita hänen monilla matkoillaan ja monissa vaikeuksissaan sekä se, että Jehova oli Makedoniassa niin silmäänpistävästi siunannut ensimmäisiä ponnistuksia lähetystyössä, muodostivat kaikki yhdessä keskinäisen rakkauden lujan siteen Paavalin ja Filippin veljien välille. Nyt heidän huomaavainen lahjansa, jonka lähettämisen jälkeen he myös huolestuneina tiedustelivat Epafrodituksen vointia ja hyvän uutisen edistymistä Roomassa, sai Paavalin kirjoittamaan heille lämpimän, hellän ja rakentavan rohkaisukirjeen.

FILIPPILÄISKIRJEEN SISÄLTÖ

8. a) Miten Paavali ilmaisee luottamuksensa ja kiintymyksensä Filippin veljiä kohtaan? b) Mitä Paavali sanoo vankilakahleistaan, ja minkä neuvon hän antaa?

⁸ Hyvän uutisen puolustaminen ja edistäminen (1:1–30). Paavali ja Timoteus lähettävät terveisiä, ja Paavali kiittää Jumalaa siitä avustuksesta, jonka filippiläiset ovat antaneet hyvälle uutiselle ”ensimmäisestä päivästä lähtien tähän hetkeen saakka”. Hän luottaa heidän suorittavan hyvän työnsä loppuun, sillä he ovat osallisia hänen kanssaan ansaitsemattomasta hyvyydestä ”hyvän uutisen puolustamisessa ja laillisessa vahvistamisessa”. Hän ikävöi heitä kaikkia hellällä kiintymyksellä ja sanoo: ”Sitä rukoilen jatkuvasti, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi – –, jotta varmistautuisitte tärkeämmistä asioista.” (1:5, 7, 9, 10) Paavali haluaa heidän tietävän, että hänen asiansa ”ovat koituneet – – hyvän uutisen edistymiseksi” siten, että hänen vankilakahleensa ovat tulleet julkisesti tunnetuiksi ja veljet ovat rohkaistuneet puhumaan Jumalan sanaa pelottomasti. Vaikka kuoleminen olisikin Paavalille nyt voitto, hän kuitenkin tietää, että heidän edistymisensä ja ilonsa takia hänen on tarpeellisempaa jäädä. Hän neuvoo heitä käyttäytymään hyvän uutisen arvoisella tavalla, jotta hän, tuleepa hän heidän luokseen tai ei, kuulisi heidän taistelevan edelleen ykseydessä ja ’missään suhteessa vastustajiaan pelästymättä’. – 1:12, 28.

9. Miten filippiläiset voivat säilyttää Kristuksen mielen asenteen?

⁹ Sen mielen asenteen säilyttäminen, joka oli Kristuksella (2:1–30). Paavali kannustaa filippiläisiä kehittämään mielen vaatimattomuutta ja ’olemaan pitämättä silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneina vain omia asioitaan, vaan henkilökohtaisesti kiinnostuneina myös toisten asioita’. Heillä tulisi olla sama mielen asenne, joka oli Kristuksella Jeesuksella, joka, vaikka hän oli olemassa Jumalan muodossa, tyhjensi itsensä tullakseen ihmiseksi ja nöyrrytti itsensä ja oli tottelevainen kuolemaan saakka, niin että Jumala on korottanut hänet ja antanut hänelle nimen, joka on jokaisen muun nimen yläpuolella. Paavali kehottaa heitä: ”Työskennelkää jatkuvasti omaksi pelastukseksenne peläten ja vavisten.” ”Tehkää jatkuvasti kaikki nurisematta ja väittelyittä” ja säilyttäkää ”luja ote elämän sanaan”. (2:4, 12, 14, 16) Hän toivoo voivansa lähettää Timoteuksen heidän luokseen ja luottaa siihen, että hän itsekin tulee pian. Toistaiseksi hän lähettää heille sairaudestaan toipuneen Epafrodituksen, jotta he iloitsisivat jälleen.

10. Miten Paavali on pyrkinyt kohti päämäärää, ja mitä hän kehottaa toisia tekemään?

¹⁰ ”Pyrin kohti päämäärää” (3:1–4:23). ’Meidän todella ympärileikattujen’, Paavali sanoo, ’täytyy varoa noita koiria, lihan silpojia.’ Jos jollakulla on syytä luottaa lihaan, niin Paavalilla vielä enemmän, ja hänen menneisyytensä ympärileikattuna juutalaisena ja fariseuksena todistaa sen. Hän on kuitenkin pitänyt sitä kaikkea tappiona ’Herransa Kristuksen Jeesuksen tuntemuksen verrattoman arvon vuoksi’. Uskon kautta tulevan vanhurskauden välityksellä hän toivoo ’pääsevänsä varhaisempaan ylösnousemukseen kuolleista’. (3:2, 3, 8, 11) Sen vuoksi, sanoo Paavali, ”unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä, pyrin kohti päämäärää saadakseni palkinnon: Jumalan kutsun ylös Kristuksen Jeesuksen välityksellä”. Olkoon kaikilla kypsillä sama mielen asenne. On olemassa niitä, joiden jumala on heidän vatsansa, joiden mieli on maanpäällisissä asioissa ja joiden loppu on tuho, mutta ”meidän kansalaisuutemme on taivaissa”, vakuuttaa Paavali. – 3:13, 14, 20.

11. a) Mitä asioita tulee ajatella ja harjoittaa? b) Mitä Paavali sanoo filippiläisten anteliaisuudesta?

¹¹ ’Iloitkaa Herrassa’, Paavali kehottaa, ’ja tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille. Ajatelkaa jatkuvasti kaikkea sitä, mikä on totta, mikä ansaitsee vakavaa huomiota, mikä on vanhurskasta, siveellisesti puhdasta, rakastettavaa, mistä puhutaan hyvää, mikä on hyveellistä ja ylistettävää. Harjoittakaa sitä, mitä opitte sekä otitte vastaan ja kuulitte ja näitte minun yhteydessäni, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.’ (4:4–9) Paavali iloitsee suuresti filippiläisten anteliaista ajatuksista häntä kohtaan, vaikka hänellä onkin voimaa kaikkeen ”hänen ansiostaan, joka voimistaa” häntä. Hän kiittää heitä lämpimästi heidän lahjastaan. Siitä lähtien kun hän  alkoi julistaa hyvää uutista Makedoniassa, he ovat kunnostautuneet antamisessa. Jumala on vuorostaan huolehtiva täysin kaikista heidän tarpeistaan ”rikkautensa määrän mukaan kirkkaudessa Kristuksen Jeesuksen välityksellä”. (4:13, 19) Hän lähettää terveisiä kaikilta pyhiltä, myös keisarin huonekuntaan kuuluvilta.

MIKSI HYÖDYLLINEN

12. Miten voimme nykyään Filippin veljien tavoin saada Jumalan hyväksynnän ja tulla iloksi veljillemme?

¹² Miten hyödyllinen Filippiläiskirje meille onkaan! Me haluamme varmasti saada Jehovan hyväksynnän ja samanlaista kiitosta kristityiltä valvojiltamme kuin Filippin seurakunta sai Paavalilta. Me voimme saada ne, jos noudatamme filippiläisten erinomaista esimerkkiä ja Paavalin rakkaudellisia neuvoja. Meidän tulisi filippiläisten tavoin osoittaa anteliaisuutta, olla kiinnostuneita veljiemme auttamisesta heidän ollessaan vaikeuksissa ja osallistua hyvän uutisen puolustamiseen ja lailliseen vahvistamiseen. (1:3–7) Meidän tulisi jatkuvasti pysyä ”lujina yhdessä hengessä, kamppaillen yhtenä sieluna rinta rinnan hyvän uutisen uskon puolesta”, ja loistaa ”valaisijoina” nurjan ja kieroutuneen sukupolven keskuudessa. Kun teemme näin ja ajattelemme jatkuvasti sitä, mikä ansaitsee vakavaa huomiota, me voimme tulla iloksi veljillemme samalla tavalla kuin filippiläisistä tuli ilon kruunu apostoli Paavalille. – 1:27; 2:15; 4:1, 8.

13. Millä tavoilla voimme yhdessä jäljitellä Paavalia?

¹³ ”Tulkaa yhdessä minun jäljittelijöikseni”, sanoo Paavali. Millä tavalla häntä tulee jäljitellä? Yksi tapa on olla tyytyväinen kaikissa olosuhteissa. Olipa Paavali runsaudessa tai puutteessa, hän oppi valittamatta sopeutumaan olosuhteisiin jatkaakseen Jumalan palvelusta innokkaasti ja iloiten. Kaikkien tulisi Paavalin tavoin myös osoittaa hellää kiintymystä uskollisia veljiä kohtaan. Miten sydämellistä iloa tuntien hän puhuikaan Timoteuksen ja Epafrodituksen palveluksesta! Ja kuinka läheisinä hän pitikään filippiläisveljiään, joista hän sanoo: ”Rakkaat ja kaivatut veljeni, iloni ja kruununi”! – 3:17; 4:1, 11, 12; 2:19–30.

14. Mitä erinomaisia neuvoja Filippiläiskirjeessä annetaan elämän päämäärästä ja Valtakunnasta, ja keille kirje on erityisesti osoitettu?

¹⁴ Millä muulla tavalla Paavalia voidaan jäljitellä? ’Pyrkimällä kohti päämäärää’! Kaikki, jotka ovat kiinnittäneet mielensä siihen, ”mikä ansaitsee vakavaa huomiota”, ovat erittäin kiinnostuneita Jehovan suurenmoisesta asiainjärjestelystä taivaassa ja maan päällä, joissa ’jokainen kieli tunnustaa avoimesti Jumalan, Isän, kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra’. Filippiläiskirjeen erinomaiset neuvot kannustavat kaikkia, jotka toivovat saavansa ikuisen elämän Jumalan valtakunnan yhteydessä, pyrkimään kohti tuota päämäärää. Filippiläiskirje on kuitenkin pääasiassa osoitettu niille, joiden ”kansalaisuus on taivaissa” ja jotka odottavat innokkaasti sitä, että heidän ruumiinsa ’muovataan Kristuksen loistoisan ruumiin mukaiseksi’. ”Unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä”, jäljitelkööt kaikki nämä apostoli Paavalia ’pyrkiessään kohti päämäärää saadakseen palkinnon: kutsun ylös’ loistoisaan perintöönsä taivasten Valtakunnassa! – 4:8; 2:10, 11; 3:13, 14, 20, 21.

[Tutkistelukysymykset]