Raamatun 51. kirja: Kolossalaisille

Kirjoittaja: Paavali

Kirjoituspaikka: Rooma

Kirjoitus päättyi: n. 60–61 ya.

1. Missä Kolossan kaupunki sijaitsi?

 JÄTTÄEN Efesoksen taakseen kaksi miestä matkasi itään päin Vähän-Aasian halki pitkin Maiandrosjoen (Menderes) vartta. Tultuaan Lykos-nimiselle sivujoelle Fryygiaan he kääntyivät kaakkoon ja seurasivat jokea vuorten välisen laakson läpi. Heidän edessään oli kaunis näky: hedelmällisiä vihreitä laitumia, joilla oli suuria lammaslaumoja. (Villatuotteet olivat seudun pääasiallinen tulolähde. a) Kulkiessaan laaksoa ylöspäin matkalaiset sivuuttivat oikealla sijainneen varakkaan Laodikean kaupungin, joka oli alueen roomalaisen hallinnon keskus. Vasemmalla, joen toisella puolella, he saattoivat nähdä Hierapoliin, joka oli kuuluisa temppeleistään ja kuumista  lähteistään. Näissä kummassakin kaupungissa oli kristillinen seurakunta samoin kuin pienessä Kolossan kaupungissakin, runsaan 15 kilometrin päässä edempänä laaksossa.

2. a) Keitä olivat ne kaksi lähettiä, jotka Paavali lähetti Kolossaan? b) Mitä tiedetään Kolossan seurakunnasta?

² Matkalaisten päämääränä oli Kolossa. He olivat molemmat kristittyjä. Ainakin toinen heistä tunsi seudun hyvin, koska hän oli kotoisin Kolossasta. Hänen nimensä oli Onesimus, ja hän oli orja, joka oli palaamassa isäntänsä, sikäläisen seurakunnan jäsenen, luokse. Onesimuksen matkakumppanina oli vapaa Tykikus, ja he kummatkin olivat apostoli Paavalin lähettejä ja kuljettivat häneltä kirjettä, joka oli osoitettu ”Kolossassa oleville – – uskollisille veljille Kristuksen yhteydessä”. Sikäli kuin tiedämme, Paavali ei koskaan käynyt Kolossassa. Tuon pääasiassa ei-juutalaisista koostuneen seurakunnan oli perustanut luultavasti Epafras, joka oli työskennellyt heidän keskuudessaan ja joka oli nyt Paavalin kanssa Roomassa. – Kol. 1:2, 7; 4:12.

3. Mitä Kolossalaiskirjeessä paljastetaan kirjoittajasta sekä kirjoitusajasta ja -paikasta?

³ Apostoli Paavali oli tämän kirjeen kirjoittaja, niin kuin hän sen alku- ja loppusanoissa mainitsee. (1:1; 4:18) Hänen loppusanansa osoittavat myös, että hän kirjoitti sen vankilasta. Tämä tapahtui ilmeisesti hänen ollessaan ensimmäistä kertaa vankina Roomassa vuosina 59–61, jolloin hän kirjoitti joukon rohkaisukirjeitä, ja Kolossalaiskirje lähetettiin Filemonille osoitetun kirjeen mukana. (Kol. 4:7–9; Filem. 10, 23) Se kirjoitettiin ilmeisesti samoihin aikoihin kuin Efesolaiskirjekin, koska monet ajatukset ja ilmaisut ovat samanlaisia.

4. Mikä todistaa Kolossalaiskirjeen aitouden?

⁴ Kolossalaiskirjeen oikeaperäisyyttä ei ole syytä epäillä. Koska se on Paavalin muiden kirjeiden joukossa noin vuodelta 200 peräisin olevassa Chester Beatty -papyruksessa nro 2 (P⁴⁶), varhaiskristityt selvästikin pitivät sitä Paavalin kirjeenä. Sen aitouden todistavat samat vanhimmat auktoriteetit, jotka todistavat Paavalin muidenkin kirjeiden oikeaperäisyyden.

5. a) Mikä sai Paavalin kirjoittamaan kolossalaisille? b) Mitä kirjeessä korostetaan?

⁵ Mikä sai Paavalin kirjoittamaan kirjeen kolossalaisille? Ensiksikin Onesimus oli palaamassa Kolossaan. Epafras oli vähän aikaisemmin liittynyt Paavalin seuraan, ja hänen raporttinsa Kolossan olosuhteista oli epäilemättä lisäsyy kirjeen kirjoittamiseen. (Kol. 1:7, 8; 4:12) Sikäläistä kristillistä seurakuntaa uhkasi vaara. Silloiset uskonnot olivat hajoamassa, ja uusia uskontoja muodostui alituisesti, kun vanhojen osasia sulautettiin yhteen. Oli pakanafilosofioita, joihin liittyi asketismia, spiritismiä ja taikauskoista epäjumalanpalvelusta, ja nämä sekä juutalaisten joistakin ruoista pidättyminen ja juhlapäivien vietto ovat saattaneet vaikuttaa joihinkuihin seurakunnan jäseniin. Olipa ongelma millainen tahansa, se näyttää olleen riittävä syy siihen, että Epafras teki tuon pitkän matkan Roomaan nähdäkseen Paavalin. Epafraan rohkaiseva raportti seurakunnan rakkaudesta ja lujittuneisuudesta ilmaisee kuitenkin, ettei se kokonaisuutena ollut välittömässä vaarassa. Kuultuaan raportin Paavali ryhtyi voimallisesti puolustamaan täsmällistä tietoa ja puhdasta palvontaa kirjoittamalla Kolossan seurakunnalle tämän kirjeen. Siinä korostettiin Jumalan Kristukselle antamaa ylemmyyttä pakanafilosofiaan, enkelien palvontaan ja juutalaisten perinteisiin verrattuna.

KOLOSSALAISKIRJEEN SISÄLTÖ

6. a) Mitä Paavali rukoilee kolossalaisten puolesta? b) Mitä Paavali esittää Jeesuksen asemasta ja palveluksesta suhteessa seurakuntaan?

⁶ Uskokaa Kristukseen, seurakunnan päähän (1:1–2:12). Timoteuksen ja omien alkuterveistensä jälkeen Paavali kiittää kolossalaisia heidän uskostaan Kristukseen ja heidän rakkaudestaan. He ovat oppineet Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden Epafraan saarnattua hyvää uutista heidän keskuudessaan. Kuultuaan heitä koskevan raportin Paavali ei ole lakannut rukoilemasta, että he täyttyisivät ’hänen tahtonsa täsmällisellä tuntemuksella kaikessa viisaudessa ja hengellisessä käsityskyvyssä vaeltaakseen Jehovan arvon mukaisesti’ ja ’kestääkseen täysin ja ollakseen pitkämielisiä iloiten’. (1:9–11) Isä on vapauttanut heidät ”rakkautensa Pojan valtakuntaan”, hänen joka on näkymättömän Jumalan kuva ja jonka välityksellä ja jota varten kaikki on luotu. Hän on seurakunnan Pää ja esikoinen kuolleista. Jumala näki hyväksi sovittaa Jeesuksen veren kautta kanssaan kaiken, myös kerran vieraantuneina olleet kolossalaiset, ’edellyttäen tietysti, että he pysyvät uskossa’. – 1:13, 23.

7. Mitä Paavali saarnaa ja mitä tarkoitusta varten?

⁷ Paavali iloitsee siitä, että hän voi täyttää Kristuksen kärsimykset sen seurakunnan hyväksi, jonka palvelijaksi hän tuli. Se tapahtui, jotta hän saarnaisi täysin heidän edukseen Jumalan sanan ’siitä pyhästä salaisuudesta, jonka loistoisan rikkauden Jumala on nyt tahtonut tehdä tunnetuksi pyhilleen’. ’Kristusta me julistamme’, sanoo Paavali, ’neuvoen vakavasti ja opettaen kaikessa viisaudessa, jotta voisimme esittää jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksen yhteydessä.’ – 1:26–28.

8. Miksi Paavali taistelee veljiensä puolesta?

⁸ Paavali taistelee kolossalaisten, laodikealaisten ja muiden puolesta, jotta he tulisivat lohdutetuiksi ja olisivat sopusointuisesti yhteen liittyneinä rakkaudessa silmämääränä se, että he saisivat ’Jumalan pyhän salaisuuden, nimittäin Kristuksen, täsmällisen tuntemuksen, Kristuksen jossa ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet huolellisesti  kätkettyinä’. Hän ei halua nähdä heitä petettävän suostuttelevilla puheilla, vaan heidän tulisi vaeltaa edelleen Kristuksen yhteydessä, ”juurtuneina häneen ja rakentuen hänessä ja vakaantuneina uskossa”. Sitten Paavali esittää varoituksen. ”Olkaa varuillanne: saattaa kenties olla joku, joka vie teidät saaliikseen filosofialla ja tyhjällä petoksella ihmisten perinteen mukaan.” – 2:2, 3, 7, 8.

9. Millaisesta palvonnasta Paavali varoittaa, ja miksi kolossalaisten ei tulisi alistua Lakiin?

⁹ Tulkaa kuolleiksi lihan teoille mutta eläviksi Kristukselle (2:13–3:17). Vaikka he olivat kuolleita hairahduksissaan ja ympärileikkaamattomuudessaan, Jumala on tehnyt heidät eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa ja pyyhkinyt pois juutalaisia vastaan olleen käsin kirjoitetun asiakirjan – Lain. ”Älköön sen tähden kukaan tuomitko” heitä Lain tai sen noudattamisen eri piirteiden johdosta, jotka ovat vain todellisuuden, Kristuksen, varjo. Jos he myös ovat kuolleet yhdessä Kristuksen kanssa maailman alkeisasioihin katsoen, niin miksi he alistuvat säädöksiin: ”Älä pitele äläkä maista äläkä koske”, ihmisten käskyjen ja opetusten mukaisesti? Itse omaksuttu komeileva palvontamuoto, valenöyryys ja ruumiin ankara kohtelu – niillä ei ole mitään arvoa lihan haluja vastaan taisteltaessa. – 2:16, 21.

10. Miten voi etsiä sitä, mikä on ylhäällä, ja pukeutua uuteen persoonallisuuteen?

¹⁰ Sen sijaan Paavali neuvoo: ”Etsikää edelleen sitä, mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella. Pitäkää mielenne kohdistettuna siihen, mikä on ylhäällä, älkää siihen, mikä on maan päällä.” Sen voi tehdä riisumalla pois vanhan persoonallisuuden ja pukemalla ylleen uuden persoonallisuuden, jossa ei täsmällisen tiedon avulla tehdä mitään lihallista erotusta juutalaisen ja kreikkalaisen välillä, sillä ”Kristus on kaikki ja kaikissa”. Se merkitsee pukeutumista ”Jumalan valitsemina” sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, mielen vaatimattomuuteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. Apostoli sanoo: ”Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellinen yhdysside.” Olivatpa kyseessä sanat tai teot, kaikki tulisi tehdä ”Herran Jeesuksen nimessä kiittäen Jumalaa, Isää, hänen kauttaan”. – 3:1, 2, 11–14, 17.

11. a) Mitä neuvoja annetaan perhe- ja muista ihmissuhteista? b) Mitä terveisiä esitetään loppusanoissa?

¹¹ Ihmissuhteet (3:18–4:18). Perheessä vaimot olkoot alamaisia miehelleen ja miehet rakastakoot vaimoaan, lapset totelkoot vanhempiaan älköötkä isät ärsyttäkö lapsiaan. Orjien tulee olla tottelevaisia isännilleen Jehovan pelossa, ja isäntien tulee kohdella orjiaan vanhurskaasti. Olkoot kaikki hellittämättömiä rukouksessa ja vaeltakoot jatkuvasti viisaalla tavalla ulkopuolella olevia kohtaan. Tykikus ja Onesimus kertovat heille henkilökohtaisesti Paavalia ja niitä koskevat asiat, jotka ovat hänen työtovereitaan Jumalan valtakunnan hyväksi. He lähettävät terveisiä Kolossaan, ja Paavali tervehtii myös Laodikean veljiä ja pyytää heitä vaihtamaan keskenään hänen lähettämänsä kirjeet. Paavali kirjoittaa lopputervehdyksen omakätisesti: ”Pitäkää jatkuvasti vankilakahleeni mielessänne. Ansaitsematon hyvyys olkoon teidän kanssanne.” – 4:18.

MIKSI HYÖDYLLINEN

12. Mitä virkistäviä totuuksia esitettiin Paavalin Kolossalaiskirjeessä, ja mitä hyötyä siitä oli seurakunnalle?

¹² Voimme kuvitella, miten nopeasti Kolossan veljien keskuudessa kiersi uutinen siitä, että Roomasta oli saapunut kaksi veljeä. Innokkaasti odottaen he kokoontuivat mahdollisesti Filemonin taloon kuulemaan Paavalin kirjeen lukemista. (Filem. 2) Miten virkistäviä totuuksia siinä esitettiinkään Kristuksen oikeasta asemasta ja täsmällisen tiedon tarpeesta! Kuinka selvästi osoitettiinkaan ihmisfilosofioiden ja juutalaisten perinteiden oikea paikka ja ylistettiin Kristuksen rauhaa ja sanaa! Kirjeessä oli ravintoa kaikkien seurakuntaan kuuluvien – valvojien, aviomiesten, vaimojen, isien, lapsien, isäntien ja orjien – mielelle ja sydämelle. Siinä oli varmasti hyviä neuvoja Filemonille ja Onesimukselle, kun he astuivat jälleen isännän ja orjan suhteeseen. Mikä erinomainen ohje annettiinkaan valvojille lauman palauttamisesta oikeaan oppiin! Miten hyvin Paavalin sanat auttoivatkaan kolossalaisia arvostamaan etuaan työskennellä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle! Kolossalaisille annettu rakentava neuvo vapautua maailman orjuuttavista ajatuksista ja tavoista on yhä elävä sanoma nykyajan seurakunnalle. – Kol. 1:9–11, 17, 18; 2:8; 3:15, 16, 18–25; 4:1.

13. Mitä kehotuksia Paavali antaa miellyttävistä sanoista, rukouksesta ja kristillisestä seurasta?

¹³ Kolossalaiskirjeen 4:6:ssa esitetään erinomainen neuvo kristitylle palvelijalle: ”Olkoon puheenne aina miellyttävää, suolalla höystettyä, tietääksenne kuinka teidän pitää kullekin vastata.” Miellyttävät totuuden sanat vetävät puoleensa vilpitönsydämisiä ihmisiä ja hyödyttävät heitä pysyvästi. Arvostavasta sydämestä esitetty kristityn valpas rukous tuottaa myös runsaita siunauksia Jehovalta: ”Olkaa hellittämättömiä rukouksessa, pysyen siinä valveilla kiittäen.” Ja mitä iloa ja rakentavaa virkistystä saadaankaan kristillisestä seurasta! ”Opettakaa ja neuvokaa vakavasti toisianne”, sanoo Paavali, ”laulaen sydämessänne Jehovalle.” (4:2; 3:16) Tutkiessasi tarkoin Kolossalaiskirjettä voit löytää monia muitakin terveen, käytännöllisen opetuksen jalokiviä.

14. a) Mitä todellisuutta tähdennetään Kolossalaiskirjeessä? b) Miten korostetaan Valtakunnan toivoa?

¹⁴ Lain noudattamisen eri piirteistä kirjeessä sanotaan: ”Ne ovat tulevaisten varjo, mutta todellisuus  kuuluu Kristukselle.” (2:17) Juuri tätä Kristuksen todellisuutta tähdennetään Kolossalaiskirjeessä. Siinä viitataan toistuvasti siihen loistavaan toivoon, joka on taivaissa varattuna Kristuksen yhteydessä oleville. (1:5, 27; 3:4) He voivat olla erittäin kiitollisia siitä, että Isä on jo vapauttanut heidät pimeyden vallasta ja siirtänyt heidät ”rakkautensa Pojan valtakuntaan”. Siten heistä on tullut Hänen alamaisiaan, joka on ”näkymättömän Jumalan kuva, koko luomakunnan esikoinen, koska hänen välityksellään luotiin kaikki muu taivaissa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, olkootpa ne valtaistuimia tai herrauksia tai hallituksia tai valtoja”. Hän on mitä pätevin hallitsemaan vanhurskaasti Jumalan valtakunnassa. Sen vuoksi Paavali kehottaa voideltuja kristittyjä: ”Jos teidät kuitenkin herätettiin Kristuksen kanssa, niin etsikää edelleen sitä, mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella.” – 1:12–16; 3:1.

[Alaviite]

[Tutkistelukysymykset]