Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Raamatun 52. kirja: Ensimmäinen tessalonikalaisille

Raamatun 52. kirja: Ensimmäinen tessalonikalaisille

Raamatun 52. kirja: Ensimmäinen tessalonikalaisille

Kirjoittaja: Paavali

Kirjoituspaikka: Korintto

Kirjoitus päättyi: n. 50 ya.

1. a) Miksi 1. Tessalonikalaiskirje kirjoitettiin? b) Milloin se tapahtui, ja mikä erikoispiirre kirjeeseen siksi liittyy?

 OLLESSAAN toisella lähetysmatkallaan apostoli Paavali kävi noin vuonna 50 Tessalonikan kaupungissa Makedoniassa ja perusti sinne kristillisen seurakunnan. Vajaata vuotta myöhemmin, kun Paavali oli Korintossa Silvanuksen (Apostolien teoissa Silas) ja Timoteuksen kanssa, hän sai aiheen kirjoittaa ensimmäisen kirjeensä tessalonikalaisille lohduttaakseen heitä ja rakentaakseen heidän uskoaan. Se tapahtui todennäköisesti vuoden 50 loppupuolella. Tähän kirjeeseen liittyy se erikoispiirre, että siitä tuli osa Raamatun kaanonia luultavasti ensimmäisenä Paavalin kirjoituksista ja että se kirjoitettiin – mahdollisesti Matteuksen evankeliumia lukuun ottamatta – Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoista ensimmäisenä.

2. Mitä todisteita on 1. Tessalonikalaiskirjeen kirjoittajasta ja oikeaperäisyydestä?

2 Todisteita kirjeen oikeaperäisyydestä ja aitoudesta on ylenpalttisesti. Paavali ilmaisee itsensä kirjoittajaksi mainiten nimensä, ja kirjan sisältö on sopusoinnussa muun henkeytetyn Sanan kanssa. (1. Tess. 1:1; 2:18) Kirje mainitaan nimeltä monissa henkeytetyn Raamatun vanhimmista luetteloista, muun muassa Muratorin katkelmassa. a Monet varhaiskirkon kirjailijat joko lainaavat 1. Tessalonikalaiskirjettä tai viittaavat siihen, esimerkiksi Irenaeus (100-luvulta) mainitsee sen nimeltä. Noin vuodelta 200 peräisin oleva Chester Beatty -papyrus nro 2 (P46) sisältää 1. Tessalonikalaiskirjeen, ja eräs toinen 200-luvulta oleva papyrus (P30), joka on nykyään Gentissä Belgiassa, sisältää katkelmia sekä 1. että 2. Tessalonikalaiskirjeestä. b

3, 4. Mihin se menestys, jota Paavali aluksi sai palvellessaan Tessalonikassa, johti?

3 Katsaus Tessalonikan seurakunnan lyhyeen historiaan ennen tämän kirjeen kirjoittamista auttaa ymmärtämään, millaista syvää huolta Paavali tunsi tuossa kaupungissa asuvien veljien vuoksi. Aivan alusta saakka seurakunta joutui kokemaan ankaraa vainoa ja vastustusta. Luukas kertoo Apostolien tekojen 17. luvussa Paavalin ja Silaan saapumisesta Tessalonikaan, ”jossa oli juutalaisten synagoga”. Kolmena sapattina Paavali saarnasi heille puhuen perustellen heidän kanssaan käyttäen Raamatun kirjoituksia, ja hän ilmeisesti viipyi siellä kauemminkin, sillä hänellä oli aikaa asettua harjoittamaan ammattiaan ja ennen kaikkea perustaa ja organisoida sinne seurakunta. – Apt. 17:1; 1. Tess. 2:9; 1:6, 7.

4 Apostolien tekojen 17:4–7:ssä olevassa selostuksessa kerrotaan havainnollisesti, millainen vaikutus apostolin saarnaamisella Tessalonikassa oli. Juutalaiset tulivat mustasukkaisiksi Paavalin kristillisessä palveluksessa saavuttaman menestyksen takia, ja he haalivat kokoon metelöivän joukon ja nostattivat kaupungin mellakkaan. He hyökkäsivät Jaasonin taloon, raahasivat hänet ja muita veljiä kaupungin hallitusmiesten luo ja huusivat: ”Nämä miehet, jotka ovat saattaneet asutun maan pois tolaltaan, ovat nyt täälläkin, ja Jaason on ottanut heidät vieraanvaraisesti vastaan. Ja kaikki nämä miehet toimivat keisarin säädösten vastaisesti sanoen, että on eräs toinen kuningas, Jeesus.” Jaason ja toiset pakotettiin antamaan takuut, ennen kuin heidät vapautettiin. Sekä seurakunnan veljien takia että oman turvallisuutensa vuoksi Paavali ja Silas lähetettiin yöllä Bereaan. Mutta Tessalonikaan oli nyt perustettu seurakunta.

5. Miten Paavali osoitti huolensa Tessalonikan seurakunnasta ja rakkaudellisen kiinnostuksensa sitä kohtaan?

5 Juutalaiset tulivat raivoissaan vastustamaan Paavalia myös Bereaan, mikä uhkasi pysäyttää hänen saarnaamisensa siellä. Hän siirtyi sitten edelleen Ateenaan. Hän halusi kuitenkin kovasti tietää, mitä ahdistusten keskellä oleville Tessalonikan veljille kuului. Kahdesti hän yritti palata heidän luokseen, mutta kummallakin kerralla ’Saatana katkaisi hänen tiensä’. (1. Tess. 2:17, 18) Paavali oli huolissaan nuoresta seurakunnasta ja tuskallisen tietoinen sen kokemasta ahdistuksesta, ja hän lähetti Timoteuksen takaisin Tessalonikaan lohduttamaan veljiä ja lujittamaan heidän uskoaan. Kun Timoteus palatessaan toi sydäntä lämmittävän raporttinsa, Paavali oli todella iloinen saadessaan kuulla heidän pysyvän järkkymättömän nuhteettomina väkivaltaisen vainon keskellä. Heidän maineestaan oli siihen mennessä tullut uskovien esimerkki kaikkialla Makedoniassa ja Akhaiassa. (1:6–8; 3:1–7) Paavali oli kiitollinen Jehova Jumalalle heidän uskollisesta kestävyydestään, mutta hän käsitti myös sen, että kasvaessaan edelleen kohti kypsyyttä he tarvitsisivat lisää opastusta ja neuvontaa. Sen vuoksi Paavali kirjoitti ensimmäisen kirjeensä tessalonikalaisille ollessaan Korintossa Timoteuksen ja Silvanuksen kanssa.

ENSIMMÄISEN TESSALONIKALAISKIRJEEN SISÄLTÖ

6. Mistä Paavali kiittää tessalonikalaisia?

6 Tessalonikalaiset esimerkkinä toisille uskoville (1:1–10). Paavali aloittaa kirjeensä tessalonikalaisille kiittämällä heitä lämpimästi heidän uskollisesta työstään, rakkaudellisesta vaivannäöstään ja kestävyydestään toivossa. Heidän keskuudessaan ei ollut saarnattu hyvää uutista vain puhumalla, vaan ’myös voimassa ja lujin vakaumuksin’. Jäljitellen näkemäänsä esimerkkiä tessalonikalaiset olivat ottaneet sanan vastaan ”pyhän hengen ilolla”, ja heistä itsestään oli tullut esimerkki kaikille Makedonian, Akhaian ja kaukaisempienkin paikkojen uskoville. He olivat kääntyneet täysin epäjumalistaan ”palvelemaan elävän ja tosi Jumalan orjina ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa”. – 1:5, 6, 9, 10.

7. Millaista asennetta Paavali ja hänen toverinsa olivat ilmaisseet tessalonikalaisten keskuudessa, ja mihin he olivat heitä kehottaneet?

7 Paavalin rakkaudellinen huoli tessalonikalaisista (2:1–3:13). Saatuaan Filippissä osakseen röyhkeää kohtelua Paavali ja hänen toverinsa keräsivät rohkeutta saarnata tessalonikalaisille. He eivät olleet tehneet sitä miellyttääkseen ihmisiä tai imarrellakseen tai etsiäkseen kunniaa ihmisiltä. Paavali sanoo, että sen sijaan ”meistä tuli hellävaraisia teidän keskuudessanne niin kuin imettävä äiti, joka vaalii omia lapsiaan. Koska meillä siis on hellä kiintymys teihin, halusimme hyvin mielellämme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan hyvää uutista, vaan oman sielummekin, koska olitte tulleet meille rakkaiksi.” (2:7, 8) He kehottivat tessalonikalaisia jatkuvasti, niin kuin isä lapsiaan, vaeltamaan Jumalan arvon mukaisesti, hänen joka kutsui heitä Valtakuntaansa ja kirkkauteensa.

8. Miten tessalonikalaisista on tullut Paavalille riemu, ja mitä hän rukoilee heidän puolestaan?

8 Paavali kiittää heitä siitä, että he ottivat hyvän uutisen alttiisti vastaan sellaisena kuin se on, ”Jumalan sanana”. He eivät ole ainoita, joita omat maanmiehet vainoavat, sillä Juudean ensimmäiset uskovat joutuivat kärsimään samanlaista vainoa juutalaisten käsissä. Paavali oli huolissaan tessalonikalaisten hyvinvoinnista ja halusi kahdesti tulla itse heidän luokseen, mutta Saatana esti häntä. Tessalonikan veljet ovat Paavalille ja hänen työtovereilleen riemun kruunu ja heidän ’kunniansa ja ilonsa’. (2:13, 20) Kun Paavali ei voinut enää kauempaa kestää sitä, ettei hän ollut saanut kuulla heistä, hän lähetti Timoteuksen Tessalonikaan lujittamaan heidän uskoaan ja lohduttamaan heitä. Nyt Timoteus on juuri palannut ja tuonut hyvän uutisen heidän hengellisestä hyvinvoinnistaan ja rakkaudestaan, ja tämä on tuottanut apostolille lohdutusta ja iloa. Paavali kiittää Jumalaa ja rukoilee, että Herra antaisi heille kasvua, jotta he voisivat olla runsaat rakkaudessa toisiaan kohtaan ja jotta heidän sydämensä olisivat ”moitteettomia pyhyydessä” Jumalan, Isän, edessä Herran Jeesuksen ollessa läsnä. – 3:13.

9. Minkä kehotuksen Paavali esittää pyhityksestä ja toisten rakastamisesta?

9 Palveleminen pyhityksessä ja kunniassa (4:1–12). Paavali kiittää tessalonikalaisia siitä, että he vaeltavat Jumalaa miellyttävällä tavalla, ja kehottaa heitä jatkamaan siinä yhä täydemmin. Kunkin tulisi ”tietää, miten saada hallintaan oma astiansa pyhityksessä ja kunniassa, ei ahneessa sukupuolisessa himossa”. Kenenkään ei tulisi tässä loukata veljensä oikeuksia. Sillä ei Jumala kutsunut heitä ”sallien epäpuhtautta, vaan pyhityksen yhteydessä. Niinpä siis se, joka osoittaa piittaamattomuutta, ei ole piittaamaton ihmistä kohtaan, vaan Jumalaa kohtaan.” (4:4, 5, 7, 8) Paavali kiittää tessalonikalaisia, koska he osoittavat rakkautta toisiaan kohtaan, ja kehottaa heitä jatkamaan siinä täydemmässä määrin ja asettamaan tavoitteekseen, että he viettävät hiljaista elämää ja pitävät huolta omista asioistaan ja tekevät työtä käsillään. Heidänhän täytyy vaeltaa säädyllisesti ”ulkopuolella olevia kohtaan”. – 4:12.

10. Millainen näkemys veljillä tulisi olla niistä, jotka ovat nukahtaneet kuolemaan?

10 Ylösnousemustoivo (4:13–18). Veljet eivät saa surra kuolemassa nukkuvia niin kuin ne, joilla ei ole toivoa. Jos he uskovat, että Jeesus kuoli ja nousi jälleen, niin samoin Jumala herättää Jeesuksen välityksellä muita, jotka ovat nukahtaneet kuolemaan. Läsnäolossaan Herra laskeutuu taivaasta käskyhuudon kuuluessa, ”ja ne, jotka ovat kuolleita Kristuksen yhteydessä, nousevat ensin”. Jälkeenpäin ne, jotka säilyvät, ”temmataan – – pilvissä Herraa vastaan ilmaan”, jotta he tulisivat aina olemaan Herran kanssa. – 4:16, 17.

11. Miksi tessalonikalaisten tulisi pysyä valveilla, ja mitä heidän tulisi jatkuvasti tehdä?

11 Valveilla pysyminen Jehovan päivän lähestyessä (5:1–28). ”Jehovan päivä tulee juuri niin kuin varas yöllä.” Kun ihmiset sanovat: ”Rauha ja turvallisuus!”, silloin äkillinen tuho on samassa kohtaava heidät. Olkoot tessalonikalaiset sen vuoksi jatkuvasti valveilla ”valon lapsina ja päivän lapsina” pysyen järkevinä ja pitäen yllään ”uskon ja rakkauden rintahaarniskan ja kypäränä pelastuksen toivon”. (5:2, 3, 5, 8) Nyt heidän on aika lohduttaa ja rakentaa toinen toistaan jatkuvasti. Osoittakoot kaikki ”aivan poikkeuksellista huomaavaisuutta rakkaudessa” niille, jotka työskentelevät kovasti ja johtavat heidän keskuudessaan. Häiriön aiheuttajia taas täytyy neuvoa vakavasti, heikkoja rakentaa ja olla kaikkia kohtaan pitkämielisiä. Paavali kirjoittaakin: ”Pyrkikää aina siihen, mikä on hyvää toisillenne ja kaikille muille.” – 5:13, 15.

12. Mistä tärkeistä asioista Paavali antaa lopuksi neuvoja, ja miten hän päättää kirjeensä tessalonikalaisille?

12 Lopuksi Paavali antaa neuvoja monista tärkeistä asioista: ’Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta ja kiittäkää kaikesta. Pitäkää yllä hengen tulta. Kunnioittakaa profetoimisia. Varmistautukaa kaikesta ja pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää. Karttakaa jokaista pahuuden muotoa.’ (5:16–22) Sitten hän rukoilee, että itse rauhan Jumala pyhittäisi heidät täydellisesti ja että he pysyisivät hengeltään, sielultaan ja ruumiiltaan moitteettomina Herran Jeesuksen Kristuksen läsnäolossa. Hän päättää kirjeen lämpimään rohkaisuun ja kehottaa vakavasti lukemaan kirjeen kaikille veljille.

MIKSI HYÖDYLLINEN

13. Mistä Paavali ja hänen toverinsa olivat erinomaisia esimerkkejä, ja miten rakkauden aulis ilmaiseminen vaikuttaa seurakuntaan?

13 Paavali ilmaisi tässä kirjeessä rakkaudellista kiinnostusta veljiään kohtaan. Hän ja hänen palvojatoverinsa olivat jättäneet erinomaisen esimerkin hellästä kiintymyksestä ja antaneet Jumalan hyvän uutisen lisäksi oman sielunsakin Tessalonikan rakkaiden veljien puolesta. Pyrkikööt kaikki valvojat solmimaan tällaisia rakkauden siteitä seurakuntaansa! Sellaisen rakkauden ilmaiseminen kannustaa kaikkia osoittamaan rakkautta toisiaan kohtaan, niin kuin Paavali sanoi: ”Saattakoon Herra teidät lisäksi kasvamaan, niin, olemaan runsaat, rakkaudessa toisianne kohtaan ja kaikkia kohtaan, niin kuin mekin olemme teitä kohtaan.” Tällainen rakkaus, jota ilmaistaan auliisti koko Jumalan kansan keskuudessa, on erittäin rakentavaa. Se tekee sydämet ”lujiksi, moitteettomiksi pyhyydessä Jumalamme ja Isämme edessä Herramme Jeesuksen ollessa läsnä kaikkine pyhineen”. Se asettaa kristityt erilleen turmeltuneesta ja moraalittomasta maailmasta, niin että he voivat vaeltaa pyhyydessä ja pyhityksessä ja miellyttää siten Jumalaa. – 3:12, 13; 2:8; 4:1–8.

14. Millä tavalla 1. Tessalonikalaiskirje on erinomainen esimerkki tahdikkaasta ja rakkaudellisesta neuvomisesta?

14 Tässä kirjeessä annetaan erinomainen malli kristillisen seurakunnan tahdikkaasta ja rakkaudellisesta neuvomisesta. Vaikka Tessalonikan veljet olivatkin innokkaita ja uskollisia, heidän tuli oikaista joitakin piirteitä. Kussakin tapauksessa Paavali kuitenkin kiittää veljiä heidän hyvistä ominaisuuksistaan. Esimerkiksi varoittaessaan moraalisesta epäpuhtaudesta hän kiittää heitä ensin siitä, että he vaeltavat miellyttääkseen Jumalaa, ja kehottaa heitä sitten tekemään niin ”yhä täydemmin”, niin että kukin säilyttäisi astiansa pyhityksessä ja kunniassa. Kiitettyään heitä sitten heidän veljellisestä rakkaudestaan hän kehottaa heitä jatkamaan siinä ”täydemmässä määrin”, pitämään huolta omista asioistaan ja elämään säädyllisesti ulkopuolella olevien edessä. Tahdikkaasti Paavali ohjaa veljiään pyrkimään ”aina siihen, mikä on hyvää toisille ja kaikille muille”. – 4:1–7, 9–12; 5:15.

15. Mikä ilmaisee Paavalin saarnanneen innokkaasti Valtakunnan toivoa Tessalonikassa ollessaan, ja minkä erinomaisen neuvon hän tässä yhteydessä antoi?

15 Neljä kertaa Paavali mainitsee Jeesuksen Kristuksen ”läsnäolon”. Tessalonikan vasta kääntyneet kristityt olivat nähtävästi kovin kiinnostuneita tästä opetuksesta. Ollessaan heidän kaupungissaan Paavali oli epäilemättä saarnannut rohkeasti Kristuksen käsissä olevasta Jumalan valtakunnasta, mikä käy ilmi häntä ja hänen tovereitaan vastaan esitetystä syytöksestä: ”Kaikki nämä miehet toimivat keisarin säädösten vastaisesti sanoen, että on eräs toinen kuningas, Jeesus.” (Apt. 17:7; 1. Tess. 2:19; 3:13; 4:15; 5:23) Tessalonikan veljet olivat panneet toivonsa Valtakuntaan, ja uskoen Jumalaan he odottivat ”taivaista hänen Poikaansa, jonka hän herätti kuolleista, nimittäin Jeesusta”, vapauttamaan heidät tulevasta vihasta. Samoin kaikkien, jotka panevat nykyään toivonsa Jumalan valtakuntaan, on tarpeen noudattaa 1. Tessalonikalaiskirjeen erinomaista neuvoa osoittaa runsaasti rakkautta ja pitää sydämensä lujana ja moitteettomana, jotta he voisivat ’vaeltaa edelleen Jumalan arvon mukaisesti, hänen joka kutsuu heitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa’. – 1. Tess. 1:8, 10; 3:12, 13; 2:12.

[Alaviitteet]

a Ks. sivulla 303 olevaa taulukkoa ”Huomattavia Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten vanhoja luetteloja”.

b Kurt ja Barbara Aland, The Text of the New Testament (Uuden testamentin teksti; alkuteos Der Text des Neuen Testaments, 1982), käänt. engl. E. F. Rhodes, 1987, s. 97, 99.

[Tutkistelukysymykset]