Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Raamatun 54. kirja: Ensimmäinen Timoteukselle

Raamatun 54. kirja: Ensimmäinen Timoteukselle

Raamatun 54. kirja: Ensimmäinen Timoteukselle

Kirjoittaja: Paavali

Kirjoituspaikka: Makedonia

Kirjoitus päättyi: n. 61–64 ya.

1, 2. a) Mikä vastakohta havaitaan siinä, miten Apostolien teoissa ja 2. Timoteuksen kirjeessä kuvaillaan Paavalin vankeutta? b) Milloin 1. Timoteuksen kirje luultavasti kirjoitettiin ja miksi?

 APOSTOLIEN TEOISSA Luukas selostaa Paavalin elämää siihen saakka, kun tämä odottaa Roomassa päätöstä keisarille esittämäänsä vetoomukseen. Paavalin kerrotaan asuvan omassa vuokratalossaan, saarnaavan Jumalan valtakuntaa kaikille, jotka tulivat hänen luokseen, ja puhuvan ”täysin vapaasti, kenenkään estämättä”. (Apt. 28:30, 31) Toisessa kirjeessään Timoteukselle Paavali kuitenkin kirjoittaa: ”Kärsin pahaa vankilakahleisiin asti niin kuin pahantekijä”, ja puhuu kuolemansa läheisyydestä. (2. Tim. 2:9; 4:6–8) Millainen muutos! Ensin häntä kohdeltiin kunnioitettuna vankina, sitten törkeän rikoksen tekijänä. Luukas selosti Paavalin tilannetta tämän kaksivuotisen Roomassa olon lopulla, vuonna 61. Mitä sen jälkeen sitten oli tapahtunut siihen mennessä, kun Paavali itse kirjoitti asemastaan Timoteukselle luultavasti vähän ennen kuolemaansa?

2 Koska Paavalin Timoteukselle ja Tiitukselle osoittamien kirjeiden kirjoittamista on ollut vaikea sovittaa Apostolien tekojen käsittämään ajanjaksoon, jotkut raamatunselittäjät ovat päätelleet, että Paavalin vetoomus keisariin ratkaistiin myönteisesti ja että hänet vapautettiin noin vuonna 61. Teoksessa The New Westminster Dictionary of the Bible (Westminsterin uusi Raamatun sanakirja) sanotaan: ”Apostolien tekojen loppujakeet sopivat paremmin tähän näkemykseen [että Paavali vapautettiin kahden vuoden vankeuden jälkeen] kuin siihen olettamukseen, että kuvailtu vankilassa olo päättyi apostolin tuomitsemiseen ja kuolemaan. Luukas korostaa sitä, että mikään ei estänyt hänen työtään, mistä selvästikin saa sen vaikutelman, että hänen toimintansa ei ollut päättymäisillään.” a Ensimmäinen Timoteuksen kirje kirjoitettiin siis sinä aikana, joka kului hänen vapautumisestaan ensimmäisestä vankeudestaan Roomassa siihen kun hän joutui sinne lopulliseen vankeuteen, eli noin vuosina 61–64.

3, 4. a) Mitä Paavali aivan ilmeisesti teki vapauduttuaan vankilasta? b) Mistä hän kirjoitti 1. Timoteuksen kirjeen?

3 Vapauduttuaan vankilasta Paavali aivan ilmeisesti aloitti lähetystyönsä uudelleen Timoteuksen ja Tiituksen kanssa. Sitä, pääsikö Paavali koskaan Espanjaan asti, niin kuin jotkut otaksuvat, ei voida sanoa varmasti. Klemens Roomalainen kirjoitti (n. v. 95), että Paavali tuli ”lännen rajoille”, mikä on voinut käsittää Espanjan. b

4 Mistä Paavali kirjoitti ensimmäisen kirjeensä Timoteukselle? Ensimmäisen Timoteuksen kirjeen 1:3:sta käy ilmi, että Paavali järjesti Timoteuksen huolehtimaan joistakin seurakunnan asioista Efesoksessa, samalla kun hän itse lähti Makedoniaan. Juuri sieltä hän näyttää kirjoittaneen kirjeen Timoteukselle Efesokseen.

5. Mitä todisteita on Timoteuksen saamien kirjeiden oikeaperäisyydestä?

5 Timoteuksen saamat kaksi kirjettä on varhaisimmista ajoista saakka tunnustettu Paavalin kirjoittamiksi ja henkeytettyyn Raamattuun kuuluviksi. Varhaiskristilliset kirjailijat, muun muassa Polykarpos, Ignatios ja Klemens Roomalainen, ovat kaikki asiasta yhtä mieltä, ja nämä kirjeet on otettu ensimmäisten vuosisatojen luetteloihin Paavalin kirjoituksina. Eräs asiantuntija kirjoittaa: ”Vain harvoista Uuden testamentin kirjoituksista on voimakkaampia todisteita – –. Oikeaperäisyyttä epäileviä väitteitä on sen vuoksi pidettävä alkukirkon vahvan todistuksen vastaisina nykyajan uusina ajatuksina.” c

6. a) Mistä eri syistä Paavali kirjoitti 1. Timoteuksen kirjeen? b) Millainen oli Timoteuksen tausta, ja mikä ilmaisee hänen olleen kypsä työntekijä?

6 Paavali kirjoitti tämän ensimmäisen kirjeensä Timoteukselle esittääkseen selvästi joitakin seurakuntaan liittyviä järjestön menettelytapoja. Hänen oli myös tarpeellista muistuttaa Timoteusta olemaan varuillaan vääriä opetuksia vastaan ja vahvistamaan veljiä tällaista ’valheellista tietoa’ vastaan. (1. Tim. 6:20) Efesoksen kauppakaupunki tarjosi myös houkutuksia materialismiin ja ’rahanrakkauteen’, joten oli ajankohtaista antaa neuvoja siitäkin. (6:10) Timoteus oli varmasti saanut erinomaisen kokemuksen ja valmennuksen tällaiseen tehtävään. Hänen isänsä oli kreikkalainen ja äitinsä jumalaapelkäävä juutalainen. Sitä, milloin Timoteus oli ensimmäisen kerran kosketuksessa kristillisyyteen, ei tiedetä tarkasti. Kun Paavali vieraili Lystrassa toisella lähetysmatkallaan, todennäköisesti vuoden 49 loppupuolella tai vuoden 50 alkupuolella, ”Lystran ja Ikonionin veljet kertoivat hyvää” Timoteuksesta (joka oli kenties parissakymmenissä) jo silloin. Paavali järjestikin niin, että Timoteus lähti Silaan ja hänen mukaansa matkalle. (Apt. 16:1–3) Timoteus mainitaan nimeltä yhdessätoista Paavalin neljästätoista kirjeestä sekä Apostolien teoissa. Paavali osoitti aina isällistä kiinnostusta häneen ja määräsi hänet monta kertaa vierailemaan ja palvelemaan eri seurakunnissa, mikä todistaa Timoteuksen tehneen hyvää työtä lähetyskentällä ja pätevöityneen huolehtimaan tärkeistä vastuutehtävistä. – 1. Tim. 1:2; 5:23; 1. Tess. 3:2; Fil. 2:19.

ENSIMMÄISEN TIMOTEUKSEN KIRJEEN SISÄLTÖ

7. Miksi Paavali kehottaa Timoteusta jäämään Efesokseen?

7 Kehotus ilmaista uskoa hyvin omintunnoin (1:1–20). Tervehdittyään Timoteusta ”oikeana lapsena uskossa” Paavali kehottaa häntä jäämään Efesokseen. Hänen on oikaistava niitä, jotka opettavat ”erilaista oppia”, joka johtaa pikemminkin hyödyttömiin kysymyksiin kuin uskon jakelemiseen. Paavali sanoo tämän toimeksiannon päämääränä olevan ”rakkaus, joka lähtee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja uskosta, jossa ei ole ulkokultaisuutta”. Hän lisää: ”Näistä poikkeamalla eräät ovat kääntyneet syrjään puhumaan joutavia.” – 1:2, 3, 5, 6.

8. Mitä se korostaa, että Paavalille osoitettiin armoa, ja mitä hyvää sodankäyntiä hän kannustaa Timoteusta jatkamaan?

8 Vaikka Paavali olikin aikaisemmin jumalanpilkkaaja ja vainooja, Herran ansaitsematon hyvyys ”oli tavattoman runsas uskon ja rakkauden ohella, joka on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä”, niin että hänelle osoitettiin kuitenkin armoa. Hän oli ollut syntisistä huomattavin, ja siten hänestä tuli näyte Kristuksen Jeesuksen pitkämielisyydestä, hänen joka ”tuli maailmaan pelastamaan syntisiä”. Ikuisuuden Kuningas on tosiaan arvollinen saamaan kunnian ja kirkkauden ikuisesti! Paavali kehottaa Timoteusta jatkamaan hyvää sodankäyntiä ”säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon”. Hän ei saa olla niiden kaltainen, jotka ovat ”uskonsa suhteen haaksirikkoutuneet”, kuten Hymeneus ja Aleksander, joita Paavali on kurittanut Jumalan pilkkaamisen takia. – 1:14, 15, 19.

9. a) Mitä rukouksia tulee esittää ja miksi? b) Mitä sanotaan seurakuntaan kuuluvista naisista?

9 Seurakunnan palvontaa ja järjestelyjä koskevia ohjeita (2:1–6:2). Rukouksia tulee esittää kaikenlaisten ihmisten, myös korkeassa asemassa olevien, puolesta, jotta kristityt saisivat elää rauhaisasti jumalisessa antaumuksessa. Jumalan, Pelastajan, tahto on, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen. Sillä on yksi Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen, Kristus Jeesus, joka antoi itsensä vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta.” (2:4–6) Paavali nimitettiin näiden asioiden apostoliksi ja opettajaksi. Niinpä hän kehottaa miehiä rukoilemaan uskollisuudessa ja naisia pukeutumaan häveliäästi ja järkevästi, niin kuin sopii niille, jotka kunnioittavat Jumalaa. Naisen on opittava vaiti ollen, eikä hän saa vallita miestä, ”sillä Aadam muodostettiin ensin, sitten Eeva”. – 2:13.

10. Mitkä ovat valvojille ja avustaville palvelijoille asetetut pätevyysvaatimukset, ja miksi Paavali kirjoittaa näitä asioita?

10 Valvojan virkaa tavoitteleva mies haluaa hyvää työtä. Paavali luettelee sitten valvojille ja avustaville palvelijoille asetetut pätevyysvaatimukset. Valvojan täytyy olla ”nuhteeton, yhden vaimon mies, kohtuullinen tavoissaan, tervemielinen, järjestystä noudattava, vieraanvarainen, pätevä opettamaan, ei juoppo rähisijä, ei tappelija, vaan järkevä, ei sotaisa, ei rahaa rakastava, mies, joka johtaa hyvin omaa huonekuntaansa ja jonka lapset ovat alamaisia kaikella vakavuudella – –; ei äsken kääntynyt, – – hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolisilta.” (3:2–7) Avustaville palvelijoille asetetut vaatimukset ovat samankaltaisia, ja heidän soveliaisuuttaan tulisi koetella, ennen kuin he saavat palvella. Paavali kirjoittaa näitä asioita, jotta Timoteus tietäisi, kuinka hänen pitää käyttäytyä Jumalan seurakunnassa, joka on ”totuuden pylväs ja tuki”. – 3:15.

11. a) Mitä ongelmia ilmaantuu myöhemmin? b) Mihin Timoteuksen tulisi kiinnittää huomiota ja miksi?

11 Myöhempinä aikoina jotkut luopuvat uskosta demonien opetuksien takia. Ulkokultaiset valheenpuhujat kieltävät menemästä naimisiin ja käskevät karttamaan ruokia, jotka Jumala loi kiittäen nautittavaksi. Timoteuksen täytyy hyvänä palvelijana suhtautua torjuvasti valheellisiin kertomuksiin ja ’vanhojen naisten tarinoihin’. Toisaalta hänen tulisi valmentaa itseään jumalinen antaumus tavoitteenaan. ”Sitä varten me työskentelemme kovasti ja ponnistelemme, koska olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikenlaisten ihmisten Pelastaja, varsinkin uskollisten”, sanoo Paavali. Sen vuoksi Timoteuksen on välitettävä ja opetettava jatkuvasti näitä käskyjä. Hänen ei tule antaa kenenkään halveksia hänen nuoruuttaan, vaan hänen on sitä vastoin tultava esimerkiksi käytöksessä ja jumalisessa palveluksessa. Hänen on oltava uppoutunut näihin asioihin ja kiinnitettävä alituista huomiota itseensä ja opetukseensa, sillä pysymällä näissä asioissa hän tulee ’pelastamaan sekä itsensä että ne, jotka häntä kuuntelevat’. – 4:7, 10, 16.

12. Mitä neuvoja annetaan seurakuntaan kuuluvien leskien ja muiden kohtelemisesta?

12 Paavali neuvoo, miten Timoteuksen tulee kohdella eri ihmisiä: vanhempia miehiä kuin isiä, nuorempia miehiä kuin veljiä, vanhempia naisia kuin äitejä ja nuorempia naisia kuin sisaria. Sopiva huolenpito tulee järjestää niille, jotka todella ovat leskiä. Lesken omaisten tulisi kuitenkin huolehtia hänestä, mikäli mahdollista. Sen laiminlyöminen merkitsisi uskon kieltämistä. Vähintään 60-vuotias leski voidaan panna luetteloon, jos hän ”on saanut todistuksen hyvistä teoistaan”. (5:10) Toisaalta tulisi kieltäytyä ottamasta mukaan nuorempia leskiä, joita heidän sukupuoliset intohimonsa hallitsevat. Heidän tulee juoruilemassa kiertelemisen sijasta mennä naimisiin ja synnyttää lapsia, jotta he eivät antaisi vastustajalle mitään syytä herjaamiseen.

13. Mitä huomaavaisuutta tulisi osoittaa vanhimmille, miten syntiä harjoittavia tulee kohdella, ja mikä vastuu on orjilla?

13 Vanhimmat, jotka johtavat hyvin, tulisi laskea kaksinkertaisen kunnian arvoisiksi, ”varsinkin ne, jotka työskentelevät kovasti puhumisessa ja opettamisessa”. (5:17) Syytöstä vanhinta vastaan ei tule ottaa huomioon muun kuin kahden tai kolmen todistajan todistuksen perusteella. Syntiä harjoittavia tulee ojentaa kaikkien katselijoiden edessä, mutta näissä asioissa ei tule olla ennakkopäätöstä tai ennakkomieltymystä. Orjien tulisi kunnioittaa omistajiaan ja suorittaa hyvää palvelusta, varsinkin veljille jotka ovat ”uskovia ja rakastettuja”. – 6:2.

14. Mitä Paavali sanoo ylpeydestä ja rakkaudesta rahaan puhuessaan ”jumalisesta antaumuksesta tyytyväisyyden ohella”?

14 Neuvoja ”jumalisesta antaumuksesta tyytyväisyyden ohella” (6:3–21). Se, joka ei ole samaa mieltä terveellisten sanojen kanssa, on pöyhistynyt ylpeydestä ja on mieleltään sairas kiistelyistä, jotka johtavat kiivaisiin kiistoihin pikkuasioista. Toisaalta ”jumalinen antaumus tyytyväisyyden ohella” on suuren voiton saamiskeino. Ihmisen tulisi tyytyä elatukseen ja vaatteisiin. Päätös olla rikas on tuhoon johtava ansa, ja rakkaus rahaan on ”kaikenlaisen pahan juuri”. Paavali kehottaa Timoteusta, Jumalan ihmistä, pakenemaan näitä, pyrkimään kristillisiin hyveisiin, taistelemaan uskon hyvän taistelun ja hankkimaan ”lujan otteen ikuiseen elämään”. (6:6, 10, 12) Hänen täytyy noudattaa käskyä ”tahrattomalla ja nuhteettomalla tavalla” Herran Jeesuksen Kristuksen ilmeiseksi tuloon saakka. Niiden, jotka ovat rikkaita, ’ei tulisi panna toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan’, jotta he saisivat lujan otteen todelliseen elämään. Paavali kannustaa lopuksi Timoteusta varjelemaan hänelle uskottua oppia ja kääntymään pois saastuttavista puheista ja ”valheellisesti ’tiedoksi’ nimitettävän vastaväitteistä”. – 6:14, 17, 20.

MIKSI HYÖDYLLINEN

15. Mikä varoitus esitetään järkeilyistä ja väittelyistä?

15 Tässä kirjeessä varoitetaan ankarasti niitä, jotka harrastavat turhia järkeilyjä ja filosofisia väittelyjä. ”Sanoja koskeviin väittelyihin” liittyy ylpeys, ja niitä on kartettava, sillä Paavali sanoo niiden ehkäisevän kristillisen kasvun ja varaavan ”pikemminkin kiistakysymyksiä tutkittaviksi kuin mitään Jumalan jakelemaa, mikä liittyy uskoon”. (6:3–6; 1:4) Lihan tekojen ohella nämä kiistat ovat ”sen terveellisen opetuksen vastaista – –, joka on – – onnellisen Jumalan loistoisan hyvän uutisen mukainen”. – 1:10, 11.

16. Millaisia neuvoja Paavali antoi materialismista?

16 Rahanahneessa Efesoksessa eläneet kristityt näyttivät tarvitsevan neuvoja materialismia ja sen häiritsevää vaikutusta vastaan taistelemisesta. Paavali antoi noita neuvoja. Maailmassa on usein lainattu hänen sanojaan: ’Rakkaus rahaan on kaiken pahan juuri’, mutta vain hyvin harvat noudattavat hänen sanojaan. Tosi kristittyjen on sitä vastoin noudatettava tätä neuvoa kaiken aikaa. Se merkitsee heille elämää. Heidän on paettava materialismin vahingollista ansaa, eikä heidän tule panna ”toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka varaa meille kaikkea runsaasti nautinnoksemme”. – 6:6–12, 17–19.

17. Mikä Timoteukselle annettu neuvo on ajankohtainen kaikille nykyajan innokkaille nuorille Jumalan palvelijoille?

17 Paavalin kirje osoittaa, että Timoteus itse oli erinomainen esimerkki siitä, millainen nuoren kristityn tulisi olla. Suhteellisen nuoresta iästään huolimatta hän oli kasvanut hengelliseen kypsyyteen. Hän oli tavoitellut valvojaksi pätevöitymistä ja saanut runsaasti siunauksia toimiessaan tehtävissään. Mutta kaikkien nykyajan nuorten innokkaiden Jumalan palvelijoiden tavoin hänen oli jatkuvasti mietittävä näitä asioita ja oltava uppoutunut niihin edistyäkseen jatkuvasti. Paavalin neuvo on ajankohtainen kaikille, jotka etsivät jatkuvaa iloa kristillisestä edistymisestä: ”Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi. Pysy näissä asioissa, sillä näin tekemällä tulet pelastamaan sekä itsesi että ne, jotka sinua kuuntelevat.” – 4:15, 16.

18. Mitkä seurakuntaa koskevat täsmälliset järjestelyt esitetään selvästi, ja miten Paavali käyttää Raamatun heprealaisia kirjoituksia auktoriteettina?

18 Tämä henkeytetty kirje juurruttaa mieleen arvostusta Jumalan täsmällisiä järjestelyjä kohtaan. Siinä osoitetaan, miten sekä miehet että naiset voivat tehdä oman osansa teokraattisen sopusoinnun säilyttämiseksi seurakunnassa. (2:8–15) Sitten siinä käsitellään valvojien ja avustavien palvelijoiden pätevyysvaatimuksia. Pyhä henki ilmaisee tällä tavalla ne vaatimukset, jotka erikoisasemissa palvelevien tulee täyttää. Kirjeessä kannustetaan myös kaikkia vihkiytyneitä palvelijoita täyttämään nämä normit, kun siinä sanotaan: ”Jos joku tavoittelee valvojan virkaa, niin hän haluaa hyvää työtä.” (3:1–13) Valvojan oikeaa asennetta seurakunnan eri ikäluokkia ja eri sukupuoliin kuuluvia kohtaan tarkastellaan asianmukaisesti, samoin syytösten käsittelyä todistajien edessä. Korostaessaan sitä, että ne vanhimmat, jotka työskentelevät kovasti puhumisessa ja opettamisessa, ovat kaksinkertaisen kunnian arvoisia, Paavali käyttää kaksi kertaa auktoriteettina Raamatun heprealaisia kirjoituksia: ”Sillä Raamattu sanoo: ’Sinä et saa sitoa viljaa puivan sonnin suuta’ ja: ’Työmies on palkkansa arvoinen.’” – 1. Tim. 5:1–3, 9, 10, 19–21, 17, 18; 5. Moos. 25:4; 3. Moos. 19:13.

19. Miten huomio kiinnitetään Valtakunnan toivoon, ja mikä kehotus esitetään sen perusteella?

19 Annettuaan kaikki nämä erinomaiset neuvot Paavali lisää, että käskyä tulisi noudattaa tahrattomalla ja nuhteettomalla tavalla ’Herran Jeesuksen Kristuksen, kuninkaina hallitsevien Kuninkaan ja herroina hallitsevien Herran, ilmeiseksi tuloon saakka’. Tämän Valtakunnan toivon perusteella kirjeessä kehotetaan lopuksi voimakkaasti kristittyjä, ”että he tekevät työtä hyvässä, ovat rikkaita hyvissä teoissa, ovat anteliaita, auliita jakelemaan, kooten turvallisesti itselleen aarteeksi hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, jotta he saisivat lujan otteen todelliseen elämään”. (1. Tim. 6:14, 15, 18, 19) Ensimmäisen Timoteuksen kirjeen erinomainen opetus on kauttaaltaan todella hyödyllistä!

[Alaviitteet]

a Toim. H. S. Gehman, 1970, s. 721; ks. myös A. Saarisalo, Raamatun sanakirja, viides, lisätty painos, 1980, palstat 809, 810, 1084, 1085.

b Apostoliset isät, Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran julkaisuja 100, suom. H. Koskenniemi, 1975, s. 22, ”Kleemensin kirje korinttolaisille”, 5. luku.

c New Bible Dictionary (Uusi Raamatun sanakirja), toim. J. D. Douglas, 2. painos, 1986, s. 1203; ks. myös A. Saarisalo, Raamatun sanakirja, viides, lisätty painos, 1980, palstat 1084, 1085.

[Tutkistelukysymykset]