Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Raamatun 59. kirja: Jaakob

Raamatun 59. kirja: Jaakob

Raamatun 59. kirja: Jaakob

Kirjoittaja: Jaakob

Kirjoituspaikka: Jerusalem

Kirjoitus päättyi: ennen vuotta 62 ya.

1. Minkä vuoksi herää kysymys, onko Jaakob kirjoittanut kirjan, jonka nimenä on Jaakobin kirje?

 HÄN on järjiltään.” Näin Jeesuksen sukulaiset ajattelivat hänestä. Hänen maallisen palveluksensa aikana ”hänen veljensä eivät näet uskoneet häneen”, eikä Jaakobia – eikä Joosefia, Simonia ja Juudastakaan – laskettu Jeesuksen ensimmäisten opetuslasten joukkoon. (Mark. 3:21; Joh. 7:5; Matt. 13:55) Millä perusteella voidaan sitten sanoa, että Jeesuksen velipuoli Jaakob kirjoitti sen Raamatun kirjan, jonka nimenä on Jaakobin kirje?

2. Mikä osoittaa Jeesuksen velipuolen olleen Jaakobin kirjeen kirjoittaja?

2 Ylösnousseen Jeesuksen osoitetaan ilmestyneen Jaakobille, mikä epäilemättä teki hänet ehdottoman vakuuttuneeksi siitä, että Jeesus oli Messias. (1. Kor. 15:7) Apostolien tekojen 1:12–14:ssä kerrotaan, että jo ennen helluntaita Maria ja Jeesuksen veljet kokoontuivat apostolien kanssa rukoilemaan erääseen Jerusalemissa olleeseen ylähuoneeseen. Mutta eikö Jaakob-niminen apostoli sitten kirjoittanut tätä kirjettä? Ei, sillä heti alkusanoissa kirjoittaja ilmaisee olevansa ”Herran Jeesuksen Kristuksen orja” eikä apostoli. Lisäksi Juudaan kirjeen johdantosanoissa, jotka ovat samanlaiset kuin Jaakobin kirjeen, mainitaan myös Juudaan olevan ”Jeesuksen Kristuksen orja mutta Jaakobin veli”. (Jaak. 1:1; Juud. 1) Tästä voimme luotettavasti päätellä, että Jaakob ja Juudas, Jeesuksen lihalliset velipuolet, kirjoittivat nimillään tunnetut Raamatun kirjat.

3. Millaiset edellytykset Jaakobilla oli kirjeen kirjoittamiseen?

3 Jaakob oli erittäin pätevä kirjoittamaan ohjekirjeen kristilliselle seurakunnalle. Hän oli suuresti kunnioitettu valvoja Jerusalemin seurakunnassa. Paavali sanoo ”Jaakobin, Herran veljen”, olleen Keefaan ja Johanneksen ohella yksi seurakunnan ”pylväistä”. (Gal. 1:19; 2:9) Jaakobin huomattavasta asemasta on osoituksena se, että vapauduttuaan vankilasta Pietari lähetti heti sanan ”Jaakobille ja veljille”. Ja eikö juuri Jaakob puhunut ”apostolien ja vanhinten” edustajana, kun Paavali ja Barnabas matkustivat Jerusalemiin pyytämään ratkaisua ympärileikkauskysymykseen? Sekä tuo päätös että Jaakobin kirje alkavat muuten aivan samalla tavalla: ”Tervehdys!”, ja sekin osoittaa, että niillä oli yhteinen kirjoittaja. – Apt. 12:17; 15:13, 22, 23; Jaak. 1:1.

4. Mikä viittaa siihen, että Jaakobin kirje kirjoitettiin vähän ennen vuotta 62?

4 Historioitsija Josephus kertoo, että ylimmäinen pappi Ananus (Ananias), yksi saddukeuksista, oli vastuussa Jaakobin kuoliaaksi kivittämisestä. Se tapahtui roomalaisen maaherran Festuksen kuoltua noin vuonna 62 ja ennen tämän seuraajan, Albinuksen, astumista virkaan. a Mutta milloin Jaakob kirjoitti kirjeensä? Jaakob osoitti kirjeensä Jerusalemista ”kahdelletoista hajallaan olevalle sukukunnalle”. (Jaak. 1:1) Kristillisyyden leviäminen vuonna 33 tapahtuneen pyhän hengen vuodattamisen jälkeen vaati aikaa, ja kirjeessä mainittujen hälyttävien olosuhteiden kehittyminenkin vaati aikaa. Lisäksi kirjeestä käy ilmi, että kristityt eivät olleet enää pieniä ryhmiä, vaan että heidät oli järjestetty seurakunniksi, joissa palvelleet kypsät ”vanhimmat” saattoivat rukoilla heikkojen puolesta ja tukea heitä. Itsetyytyväisyys ja muotomenot olivat myös ehtineet saada jonkin verran jalansijaa. (2:1–4; 4:1–3; 5:14; 1:26, 27) Jos Josephuksen kertomus Festuksen kuolemaan liittyneistä tapahtumista ja jos tiedot, joiden mukaan Festus kuoli noin vuonna 62, pitävät paikkansa, niin Jaakob kirjoitti kirjeensä erittäin todennäköisesti melko myöhään, kenties vähän ennen vuotta 62.

5. Mikä todistaa Jaakobin kirjeen oikeaperäiseksi?

5 Jaakobin kirjan oikeaperäisyyden puolesta puhuu se, että se on mukana Codex Vaticanuksessa, Codex Sinaiticuksessa ja Codex Alexandrinuksessa. Se on mainittu ainakin kymmenessä ennen vuoden 397 Karthagon kirkolliskokousta tehdyssä vanhassa luettelossa. b Varhaiskirkon kirjailijat lainasivat sitä paljon. Jaakobin kirjoitusten voi myös havaita olevan sisällöltään täysin sopusoinnussa muun henkeytetyn Raamatun kanssa.

6. a) Mitkä olosuhteet vaativat Jaakobia kirjoittamaan kirjeensä? b) Miten Jaakobin kirje täydentää Paavalin todistelua uskosta, sen sijaan että olisi ristiriidassa sen kanssa?

6 Miksi Jaakob kirjoitti kirjeensä? Kirjeen huolellinen tarkastelu paljastaa, että veljien keskuudessa vallinneet olosuhteet aiheuttivat heidän välilleen ongelmia. Kristillisiä normeja madallettiin ja jätettiin jopa huomioon ottamatta, niin että joistakuista oli tullut hengellisiä avionrikkojia maailman ystävyyden takia. Jotkut ovat olleet innokkaita keksimään oletettuja ristiriitaisuuksia ja ovat siksi väittäneet Jaakobin kirjeen, jossa suositaan teoista ilmenevää uskoa, tekevän tyhjäksi Paavalin kirjoitukset, joissa pelastuksen sanotaan tulevan uskon eikä tekojen välityksellä. Tekstiyhteys kuitenkin paljastaa Jaakobin puhuvan uskosta, joka todistetaan teoilla eikä pelkillä sanoilla, kun taas Paavali tarkoittaa selvästikin Lain tekoja. Todellisuudessa Jaakob täydentää Paavalin todistelua ja menee askeleen pitemmälle määritellessään, miten usko tehdään ilmeiseksi. Jaakobin neuvot ovat erittäin käytännöllisiä, koska niissä käsitellään kristityn jokapäiväisiä ongelmia.

7. Miten Jaakob jäljittelee Jeesuksen opetusmenetelmiä ja millaisin tuloksin?

7 Arkielämästä otetut kuvaukset, joissa esimerkkeinä käytetään muun muassa eläimiä, laivoja, maanviljelijöitä ja kasveja, luovat värikkään taustan uskoa, kärsivällisyyttä ja kestävyyttä koskevalle Jaakobin todistelulle. Tämä Jeesuksen tuloksekkaiden opetusmenetelmien jäljitteleminen antaa hänen neuvoilleen erityistä voimaa. Kirjeessä tekee vaikutuksen Jaakobin terävä havaintokyky, jonka avulla hän näkee ihmisten toimintaa ohjaavat vaikuttimet.

JAAKOBIN KIRJEEN SISÄLTÖ

8. Mitä on tuloksena kärsivällisestä kestävyydestä, mutta mitä väärästä halusta?

8 ”Sanan tekijöiden” kärsivällinen kestävyys (1:1–27). Jaakob aloittaa rohkaisevin sanoin: ”Pitäkää sitä kaikkea ilona, veljeni, kun kohtaatte monenlaisia koettelemuksia.” Heistä tulee täydellisiä kärsivällisen kestävyyden välityksellä. Jos joltakulta puuttuu viisautta, hänen tulisi pyytää sitä jatkuvasti Jumalalta uskossa, ei epäillen, ikään kuin hän olisi tuulen viskelemän merenaallon kaltainen. Alhaiset korotetaan, mutta rikkaat lakastuvat katoavan kukkasen tavoin. Onnellinen on se mies, joka kestää koettelemuksen, sillä ”hän saa – – elämän kruunun, jonka Jehova lupasi niille, jotka alati rakastavat häntä”. Jumala ei kiusaa ketään pahalla aiheuttaakseen hänen kukistumisensa. Ihmisen oma väärä halu hedelmöityy ja synnyttää synnin, joka vuorostaan tuottaa kuoleman. – 1:2, 12, 22.

9. Mitä liittyy ”sanan tekijöinä” olemiseen, ja millaisen palvontamuodon Jumala hyväksyy?

9 Mistä kaikki hyvät annit tulevat? ”Taivaan valojen Isältä”, joka ei koskaan muutu. ”Koska hän tahtoi, niin hän tuotti meidät totuuden sanalla ollaksemme eräs hänen luomustensa ensi hedelmä”, sanoo Jaakob. Kristittyjen tulisi siksi olla nopeita kuulemaan, hitaita puhumaan ja hitaita vihaan, ja heidän tulisi panna pois kaikki saastaisuus ja moraalinen pahuus ja ottaa vastaan pelastuksen sanan juurruttaminen. ”Tulkaa – – sanan tekijöiksi eikä vain kuulijoiksi.” Sillä se, joka katsoo peilin kaltaiseen vapauden lakiin ja pysyy siinä, ”tulee olemaan onnellinen tekemisessään”. Sellaisen ihmisen harjoittama muodollinen palvonta, joka ei pidä kieltään kurissa, on turhaa, mutta ”palvontamuoto, joka on Jumalamme ja Isämme näkökannalta puhdas ja saastumaton, on tämä: orvoista ja leskistä huolehtiminen heidän ahdistuksessaan ja itsensä suojeleminen maailman tahroilta”. – 1:17, 18, 22, 25, 27.

10. a) Mitä erotuksia tulee karttaa? b) Millainen on tekojen suhde uskoon?

10 Uskon täydellistäminen oikeilla teoilla (2:1–26). Veljet tekevät erotuksia; he pitävät rikkaita parempina kuin köyhiä. Eikö Jumala kuitenkin ”valinnut niitä, jotka ovat maailman kannalta köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja – – valtakunnan perillisiä”? Eivätkö rikkaat ole sortajia? Veljien tulisi noudattaa kuninkaallista lakia: ”Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, ja heidän tulisi karttaa puolueellisuutta. Osoittakoot he myös armoa, sillä se, joka rikkoo yhtä Lain kohtaa, rikkoo koko Lakia. Usko ilman tekoja on merkityksetön; se on samaa kuin käskisi puutteessa olevan veljen tai sisaren ’pysytellä lämpimänä ja hyvin ravittuna’ antamatta hänelle käytännöllistä apua. Voidaanko uskoa osoittaa ilman tekoja? Eikö Abrahamin usko täydellistynyt hänen teoistaan, kun hän uhrasi Iisakin alttarilla? Samoin portto Raahab ’julistettiin vanhurskaaksi teoista’. Usko ilman tekoja on siis kuollut. – 2:5, 8, 16, 19, 25.

11. a) Mitä kuvauksia käyttämällä Jaakob esittää varoituksia kielestä? b) Miten viisaus ja ymmärtäväisyys tulee tuoda näkyviin?

11 Kielen hillitseminen viisauden opettamiseksi (3:1–18). Veljien tulisi olla varovaisia opettajiksi tulemisen suhteen, sillä nämä saavat raskaamman tuomion. Jokainen kompastuu monta kertaa. Samoin kuin suitsilla ohjaillaan hevosen ruumista ja pienellä peräsimellä suurta laivaa, samoin kielellä, tuolla pienellä jäsenellä, on valtava voima. Se on kuin tuli, joka voi sytyttää suuren metsän! Villieläimien kesyttäminen on helpompaa kuin kielen kesyttäminen. Sen avulla ihmiset siunaavat Jehovaa ja kuitenkin kiroavat lähimmäistään. Se ei ole sopivaa. Tuleeko lähteestä sekä karvasta että makeaa vettä? Voiko viikunapuu tuottaa oliiveja, viiniköynnös viikunoita tai suolainen vesi makeaa vettä? Jaakob kysyy: ”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän keskuudessanne?” Tuokoon hän näkyviin tekonsa nöyryydellä ja karttakoon riidanhalua ja eläimellistä kerskailemista totuutta vastaan. Sillä ”ylhäältä tuleva viisaus on ennen kaikkea siveellisesti puhdas, sitten rauhaisa, järkevä, altis tottelemaan, täynnä armoa ja hyviä hedelmiä, se ei tee puolueellisia erotuksia eikä ole ulkokultainen”. – 3:13, 17.

12. a) Mikä väärä tila vallitsee seurakunnassa, ja mistä se johtuu? b) Mitä asennetta tulisi karttaa ja mitä ominaisuutta kehittää, jotta voisi saada Jehovan hyväksynnän?

12 Karttakaa aistillista nautintoa ja ystävyyttä maailman kanssa (4:1–17). ”Mistä ovat peräisin – – taistelut teidän keskuudessanne?” Jaakob vastaa omaan kysymykseensä: ”Teidän hillittömistä aistillisen nautinnon haluistanne”! Joidenkuiden vaikuttimet ovat vääriä. Ne, jotka haluavat olla maailman ystäviä, ovat ”avionrikkojia”, ja heistä tulee Jumalan vihollisia. Sen vuoksi hän kehottaa: ”Vastustakaa Panettelijaa, niin hän pakenee teistä. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” Jehova korottaa nöyrät. Veljien tulisi siksi lakata tuomitsemasta toisiaan. Ja koska kukaan ei voi olla varma, mitä hänen elämänsä on seuraavana päivänä, heidän pitäisi sanoa: ”Jos Jehova tahtoo, niin me elämme ja myös teemme tämän tai tuon.” Ylpeys on pahaa, ja on synti, jos tietää, mikä on oikein, eikä tee sitä. – 4:1, 4, 7, 8, 15.

13. a) Miksi onnettomuus kohtaa rikkaita? b) Miten Jaakob valaisee kärsivällisyyden ja kestävyyden tarvetta, ja mikä niistä on tuloksena?

13 Onnellisia ovat ne, jotka kestävät vanhurskaina! (5:1–20). ’Itkekää ja parkukaa, te rikkaat!’ julistaa Jaakob. ’Teidän rikkautenne ruoste on oleva todistajana teitä vastaan. Armeijoiden Jehova on kuullut niiden korjaajien avunhuudot, joita te olette riistäneet. Olette eläneet ylellisyydessä ja aistillisessa nautinnossa ja olette tuominneet vanhurskaan syylliseksi ja murhanneet hänet.’ Herran läsnäolon läheisyyden vuoksi veljien tulisi kuitenkin osoittaa kärsivällisyyttä, niin kuin sadonkorjuuta odotteleva maanviljelijä, ja miettiä niiden profeettojen mallia, ”jotka puhuivat Jehovan nimessä”. Onnellisia ovat ne, jotka ovat kestäneet! Veljien tulisi muistaa Jobin kestävyys ja se Jehovan antama tulos, ”että Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään ja armollinen”. – 5:1–6, 10, 11.

14. Mitä neuvoja annetaan lopuksi syntien tunnustamisesta ja rukouksesta?

14 Lakatkoot he vannomasta valoja. Merkitköön heillä sen sijaan ”kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’”. Heidän tulisi tunnustaa avoimesti syntinsä ja rukoilla toistensa puolesta. Niin kuin Elian rukoukset osoittavat, ”vanhurskaan rukouksessa – – on paljon voimaa”. Jos joku eksyy totuudesta, niin se, joka käännyttää hänet takaisin, ”pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää paljon syntejä”. – 5:12, 16, 20.

MIKSI HYÖDYLLINEN

15. Miten Jaakob soveltaa Raamatun heprealaisia kirjoituksia? Valaise.

15 Vaikka Jaakob mainitseekin Jeesuksen nimen vain kaksi kertaa (1:1; 2:1), hän soveltaa Mestarin opetuksia käytäntöön useita kertoja, minkä Jaakobin kirjeen ja vuorisaarnan huolellinen vertailu paljastaa. Samaan aikaan Jehovan nimi esiintyy 13 kertaa (Uuden maailman käännös), ja hänen lupauksiaan korostetaan uskonsa säilyttävien kristittyjen palkintoina. (4:10; 5:11) Jaakob ottaa toistuvasti Raamatun heprealaisista kirjoituksista kuvauksia ja osuvia lainauksia käytännöllisten neuvojensa tueksi. Hän ilmaisee lähteen sanomalla muun muassa: ”tämän raamatunkohdan mukaan”, ”se raamatunkohta täyttyi” ja ”Raamattu – – sanoo”, ja jatkaa soveltamalla nämä raamatunkohdat kristilliseen elämään. (2:8, 23; 4:5) Esittäessään suorasukaisia neuvoja ja rakentaessaan uskoa siihen, että Jumalan sana on sopusointuinen kokonaisuus, Jaakob viittaa sopivasti Abrahamin uskontekoihin, Raahabin teoillaan ilmaisemaan uskoon, Jobin uskolliseen kestävyyteen ja Elian rukoukseen panemaan luottamukseen. – Jaak. 2:21–25; 5:11, 17, 18; 1. Moos. 22:9–12; Joos. 2:1–21; Job 1:20–22; 42:10; 1. Kun. 17:1; 18:41–45.

16. Mitä neuvoja ja varoituksia Jaakob esittää, ja mistä lähteestä tällainen käytännöllinen viisaus on peräisin?

16 Jaakob esittää todella arvokkaita neuvoja: tulee olla sanan tekijä eikä vain kuulija, todistaa uskonsa jatkuvasti vanhurskauden teoilla, ammentaa iloa monenlaisten koettelemusten kestämisestä, pyytää jatkuvasti Jumalalta viisautta, lähestyä aina häntä rukouksessa ja noudattaa kuninkaallista lakia: ”Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Jaak. 1:22; 2:24; 1:2, 5; 4:8; 5:13–18; 2:8) Hän esittää myös voimakkaita varoituksia: tulee varoa opettamasta väärin, käyttämästä kieltä vahingollisesti, tekemästä luokkaerotuksia seurakunnassa, haluamasta hillittömästi aistillista nautintoa ja luottamasta turmeltuviin rikkauksiin. (3:1, 8; 2:4; 4:3; 5:1, 5) Jaakob tekee hyvin selväksi, että ystävyys maailman kanssa merkitsee hengellistä aviorikosta ja vihollisuutta Jumalan kanssa, ja hän määrittelee sen käytännöllisen palvontamuodon, joka on puhdas Jumalan silmissä: ”orvoista ja leskistä huolehtiminen heidän ahdistuksessaan ja itsensä suojeleminen maailman tahroilta”. (4:4; 1:27) Juuri tällaisia neuvoja, todella käytännöllisiä ja helposti ymmärrettäviä, voitiin odottaakin tältä varhaiskristillisen seurakunnan ’pylväältä’. (Gal. 2:9) Kirjeen hyväntahtoinen sanoma on tienviitta kristityille nykyisinä levottomina aikoinakin, sillä se on ”ylhäältä tulevaa viisautta”, joka tuottaa ”vanhurskauden hedelmää”. – 3:17, 18.

17. Mikä voimakas syy esitetään uskollisissa teoissa kestämiseen?

17 Jaakob halusi kovasti auttaa veljiään saavuttamaan päämääränsä: elämän Jumalan valtakunnassa. Siksi hän kehottaakin heitä: ”Osoittakaa tekin kärsivällisyyttä; tehkää sydämenne lujiksi, koska Herran läsnäolo on tullut lähelle.” He ovat onnellisia, jos he kestävät jatkuvasti koettelemuksen, koska Jumalan hyväksyntä merkitsee sen ”elämän kruunun” saamista, ”jonka Jehova lupasi niille, jotka alati rakastavat häntä”. (5:8; 1:12) Jumalan lupausta elämän kruunusta – joko kuolemattomasta elämästä taivaissa tai ikuisesta elämästä maan päällä – korostetaan siis voimakkaana syynä uskollisissa teoissa kestämiseen. Varmasti tämä suurenmoinen kirje kannustaa kaikkia tavoittelemaan päämäärää, ikuista elämää joko taivaassa tai Jehovan uudessa maailmassa, jota Valtakunta-Siemen, Herramme Jeesus Kristus, hallitsee. – 2:5.

[Alaviitteet]

a Jewish Antiquities (alkuteos Antiquitates Iudaicae, Juutalaisten muinaishistoria), XX, 197–200 (ix, 1); Webster’s New Biographical Dictionary (Websterin uusi elämäkerrallinen sanakirja), 1983, s. 350.

b Ks. sivulla 303 olevaa taulukkoa.

[Tutkistelukysymykset]