Raamatun 62. kirja: Ensimmäinen Johanneksen kirje

Kirjoittaja: apostoli Johannes

Kirjoituspaikka: Efesos tai sen lähistö

Kirjoitus päättyi: n. 98 ya.

1. a) Mitä ominaisuutta käsitellään kaikkialla Johanneksen kirjoituksissa, mutta mikä osoittaa, että hän ei ollut sentimentaalinen? b) Miksi hänen kolme kirjettään olivat ajankohtaisia?

 JOHANNES, Jeesuksen Kristuksen rakas apostoli, rakasti syvästi vanhurskautta. Se auttoi häntä ymmärtämään hyvin Jeesuksen ajatuksia. Meitä ei sen vuoksi hämmästytä se, että rakkaus on hänen kirjoitustensa pääteema. Hän ei kuitenkaan ollut sentimentaalinen, sillä hän oli toinen niistä, joita Jeesus sanoi ”ukkosenjyrinän pojiksi [Boanerges]”. (Mark. 3:17) Hän kirjoittikin kolme kirjettään puolustaakseen totuutta ja vanhurskautta, sillä apostoli Paavalin ennustama luopumus oli ilmaantunut. Johanneksen kolme kirjettä olivat todella ajankohtaisia, sillä niiden avulla varhaiskristittyjä vahvistettiin taistelemaan ”paholaisen” hyökkäyksiä vastaan. – 2. Tess. 2:3, 4; 1. Joh. 2:13, 14; 5:18, 19.

2. a) Mikä ilmaisee, että Johanneksen kirjeet kirjoitettiin paljon myöhemmin kuin Matteuksen ja Markuksen evankeliumit ja lähetyskirjeet? b) Milloin ja missä kirjeet on ilmeisesti kirjoitettu?

² Sisällöstä päätellen nämä kirjeet ovat paljon myöhemmältä ajalta kuin Matteuksen ja Markuksen evankeliumit – Pietarin ja Paavalin lähetyskirjeitäkin myöhemmältä ajalta. Ajat olivat muuttuneet. Kirjeissä ei viitata lainkaan juutalaisuuteen, joka oli suuri uhka seurakunnille niiden alkuaikoina, ja Raamatun heprealaisia kirjoituksia ei ilmeisesti kertaakaan lainata suoraan. Toisaalta Johannes puhuu ”viimeisestä hetkestä” ja ”monien antikristusten” ilmaantumisesta. (1. Joh. 2:18) Hän sanoo lukijoitaan ’lapsukaisikseen’ ja itseään ”vanhimmaksi”. (1. Joh. 2:1, 12, 13, 18, 28; 3:7, 18; 4:4; 5:21; 2. Joh. 1; 3. Joh. 1) Kaikki tämä viittaa siihen, että hänen kolme kirjettään on laadittu varsin myöhään. Ensimmäisen Johanneksen kirjeen 1:3, 4 näyttää myös ilmaisevan, että Johanneksen evankeliumi kirjoitettiin samoihin aikoihin. Yleisesti uskotaan, että Johanneksen kolme kirjettä valmistuivat noin vuonna 98, vähän ennen apostolin kuolemaa, ja että ne kirjoitettiin Efesoksen lähistöllä.

3. a) Mitä todisteita on 1. Johanneksen kirjeen kirjoittajasta ja oikeaperäisyydestä? b) Mikä teksti lisättiin myöhemmin, mutta mikä osoittaa sen väärennetyksi?

³ Apostoli Johannes todella kirjoitti 1. Johanneksen kirjeen, mikä käy ilmi siitä, että se muistuttaa läheisesti neljättä evankeliumia, jonka hän aivan varmasti kirjoitti. Kirjeensä johdannossa hän esimerkiksi kertoo olevansa silminnäkijä, joka on nähnyt ”elämän sanan – – sen ikuisen elämän, joka oli Isän luona ja tehtiin meille ilmeiseksi” – tässä käytetyt ilmaukset ovat huomattavan samanlaisia kuin Johanneksen evankeliumin alkujakeissa. Kirjeen oikeaperäisyyden todistavat Muratorin katkelma ja sellaiset varhaisen ajan kirjailijat kuin Irenaeus, Polykarpos ja Papias, jotka elivät 100-luvulla. a Eusebiuksen (n. v. 260–342) mukaan 1. Johanneksen kirjeen oikeaperäisyyttä ei koskaan asetettu kyseenalaiseksi. b On kuitenkin syytä panna merkille, että joissakin vanhoissa käännöksissä on lisätty 5. luvun 7. jakeen loppuun ja 8. jakeen alkuun seuraavat sanat: ”Taiwaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi owat. Ja kolme owat, jotka todistawat maan päällä.” (Vanha  kirkkoraamattu) Tätä tekstiä ei kuitenkaan ole missään varhaisissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa, ja ne on selvästikin lisätty kolminaisuusopin tukemiseksi. Useimmissa nykykäännöksissä, sekä katolisissa että protestanttisissa, ei ole näitä sanoja päätekstissä. – 1. Joh. 1:1, 2. c

4. Keiltä Johannes koettaa suojella kristittyjä tovereitaan, ja mitä vääriä opetuksia hän kumoaa?

⁴ Johannes kirjoittaa suojellakseen ’rakkaitaan’, ’lapsukaisiaan’, niiden ”monien antikristusten” vääriltä opetuksilta, jotka ovat lähteneet heidän keskuudestaan ja jotka yrittävät vietellä heidät pois totuudesta. (2:7, 18) Näihin luopuneisiin antikristuksiin on saattanut vaikuttaa kreikkalainen filosofia, muun muassa varhaisgnostilaisuus, jonka kannattajat väittivät saaneensa Jumalalta jonkinlaista mystistä erikoistietoa. d Johannes asettuu lujasti luopumusta vastaan ja käsittelee laajasti kolmea teemaa: syntiä, rakkautta ja antikristusta. Se, mitä hän sanoo synnistä ja miten hän puhuu syntien edestä annetun Jeesuksen uhrin puolesta, ilmaisee näiden antikristusten väittäneen omavanhurskaasti, että he olivat synnittömiä eivätkä tarvinneet Jeesuksen lunastusuhria. Heidän itsekeskeinen ”tietonsa” oli tehnyt heidät itsekkäiksi ja rakkaudettomiksi, jonka tilan Johannes paljastaa korostaessaan jatkuvasti aitoa kristillistä rakkautta. Lisäksi Johannes näyttää taistelevan heidän väärää oppiaan vastaan selittäessään, että Jeesus on Kristus, että hän oli olemassa ennen ihmiseksi tuloaan ja että hän tuli lihassa Jumalan Poikana tuodakseen pelastuksen uskoville ihmisille. (1:7–10; 2:1, 2; 4:16–21; 2:22; 1:1, 2; 4:2, 3, 14, 15) Johannes leimaa nämä väärät opettajat suorasukaisesti ”antikristuksiksi” ja esittää joukon keinoja, joiden perusteella Jumalan lapset ja Panettelijan lapset voidaan tunnistaa. – 2:18, 22; 4:3.

5. Mikä ilmaisee, että 1. Johanneksen kirje tarkoitettiin koko kristilliselle seurakunnalle?

⁵ Koska kirjettä ei osoiteta millekään nimenomaiselle seurakunnalle, se ilmeisesti tarkoitettiin koko kristilliselle yhteisölle. Siihen viittaa myös se, että kirjeessä ei ole alkutervehdystä eikä lopputerveisiä. Joidenkuiden mielestä tämä kirjoitus onkin pikemminkin tutkielma kuin kirje. Monikon toisen persoonan käyttö kauttaaltaan osoittaa, että kirjoittaja suuntasi sanansa ryhmälle eikä yksilölle.

ENSIMMÄISEN JOHANNEKSEN KIRJEEN SISÄLTÖ

6. Miten Johannes vertaa valossa vaeltavia pimeydessä oleviin?

⁶ Vaeltaminen valossa, ei pimeydessä (1:1–2:29). ”Me kirjoitamme näitä asioita, jotta ilomme olisi täysimääräinen”, sanoo Johannes. Koska ”Jumala on valo”, vain niillä, jotka ’vaeltavat valossa’, on ”osallisuus hänen kanssaan” ja toistensa kanssa. ”Hänen Poikansa Jeesuksen veri” puhdistaa heidät synnistä. Toisaalta ne, jotka ’vaeltavat edelleen pimeydessä’ ja jotka väittävät: ”Meillä ei ole syntiä”, eksyttävät itseään, eikä totuus ole heissä. Jos he tunnustavat syntinsä, Jumala on uskollinen ja antaa heille anteeksi. – 1:4–8.

7. a) Miten ihminen osoittaa tuntevansa Jumalan ja rakastavansa häntä? b) Miten antikristus tunnistetaan?

⁷ Jeesus Kristus osoitetaan ”sovitusuhriksi” syntien edestä, ”auttajaksi Isän luona”. Joka väittää tuntevansa Jumalan, mutta ei noudata hänen käskyjään, on valehtelija. Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, mutta joka vihaa veljeään, vaeltaa pimeydessä. Johannes varoittaa voimakkaasti rakastamasta maailmaa tai sitä, mikä maailmassa on, sillä, kuten hän sanoo: ”Jos joku rakastaa maailmaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä.” Monia antikristuksia on tullut, ja ”he lähtivät meistä”, selittää Johannes, sillä ”he eivät olleet meidän kaltaisiamme”. Se on antikristus, joka kieltää, että Jeesus on Kristus. Hän kieltää sekä Isän että Pojan. Pysykööt ”lapsukaiset” siinä, minkä he ovat oppineet alusta asti, jotta he ’pysyisivät Pojan yhteydessä ja Isän yhteydessä’ häneltä saamansa todellisen voitelun mukaisesti. – 2:1, 2, 15, 18, 19, 24.

8. a) Mikä erottaa Jumalan lapset Panettelijan lapsista? b) Miten ”lapsukaiset” ovat tulleet tuntemaan rakkauden, ja miten heidän täytyy jatkuvasti tarkistaa sydäntään?

⁸ Jumalan lapset eivät harjoita syntiä (3:1–24). Heitä sanotaan Isän rakkauden vuoksi ”Jumalan lapsiksi”, ja Jumalan ilmeiseksi tulossa heistä tulee hänen kaltaisiaan ja he tulevat ”näkemään hänet sellaisena kuin hän on”. Synti on laittomuutta, eivätkä Kristuksen yhteydessä pysyvät harjoita sitä. Joka jatkaa synnin tekemistä, on Panettelijasta, jonka työt Jumalan Poika murskaa. Jumalan lapset ja Panettelijan lapset voidaan siis selvästi tuntea: ne jotka ovat Jumalasta, rakastavat toisiaan, mutta ne, jotka ovat paholaisesta, ovat Kainin kaltaisia, joka vihasi veljeään ja tappoi hänet. Johannes sanoi ”lapsukaisten” tulleen tuntemaan rakkauden siitä, että ”hän antoi sielunsa” heidän puolestaan, ja hän kehottaa heitä olemaan ’sulkematta hellän sääliväisyyden ovea’ veljiltään. Älkööt he ”rakastako sanoin tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa”. Saadakseen selville, ’ovatko he totuudesta’, heidän täytyy tarkistaa, mitä heidän sydämessään on, ja tutkia, ’tekevätkö he sitä, mikä on mieluista Jumalan silmissä’. Heidän täytyy noudattaa hänen käskyään ’uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toisiaan’. Siten he tietävät pysyvänsä hänen yhteydessään ja hänen pysyvän heidän yhteydessään hengen välityksellä. – 3:1, 2, 16–19, 22, 23.

9. a) Miten henkeytettyjä ilmaisuja tulee koetella? b) Mikä korostaa velvollisuutta rakastaa toisia?

 ⁹ Toisten rakastaminen Jumalan yhteydessä (4:1–5:21). Henkeytettyjä ilmaisuja tulee koetella. Ne ilmaisut, jotka kieltävät Kristuksen tulleen lihassa, ’eivät ole Jumalasta’, vaan ovat antikristuksen ilmaisuja. Ne ovat maailmasta ja ovat sen yhteydessä, mutta totuuden henkeytetty ilmaisu on Jumalasta. Johannes sanoo: ”Jumala on rakkaus”, ja ”rakkaus on tässä, ei siinä että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovitusuhriksi meidän syntiemme edestä”. Kuinka väistämätön onkaan siksi velvollisuutemme rakastaa toisiamme! Jumala pysyy niiden yhteydessä, jotka rakastavat toisia, ja näin rakkaus on tehty täydelliseksi, jotta he ’puhuisivat vapaasti’ ja karkottaisivat pelon. Johannes sanoo: ”Me taas rakastamme, koska hän rakasti ensin meitä.” ”Sen, joka rakastaa Jumalaa, tulee rakastaa myös veljeään.” – 4:3, 8, 10, 17, 19, 21.

10. a) Miten Jumalan lapset voivat voittaa maailman, ja mikä luottamus heillä on? b) Miten heidän täytyy suhtautua syntiin ja epäjumalanpalvelukseen?

¹⁰ Rakkauden osoittaminen Jumalan lapsina merkitsee hänen käskyjensä noudattamista, ja tämä johtaa maailman voittamiseen uskon välityksellä. Jumala antaa todistuksen niistä, jotka uskovat Jumalan Poikaan, että Hän antoi heille ”ikuisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan”. He voivat siksi luottaa siihen, että hän kuulee heitä pyytävätpä he mitä tahansa hänen tahtonsa mukaan. Kaikki epävanhurskaus on syntiä, ja kuitenkin on synti, joka ei koidu kuolemaksi. Kukaan Jumalasta syntynyt ei harjoita syntiä. Vaikka ”koko maailma on paholaisen vallassa – – Jumalan Poika on tullut”, ja hän on antanut opetuslapsilleen ”älyllisen kyvyn”, jotta he tuntisivat tosi Jumalan, jonka yhteydessä he nyt ovat ”hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä”. Heidän on myös varjeltava itseään epäjumalilta! – 5:11, 19, 20.

MIKSI HYÖDYLLINEN

11. Miten kristityt voivat nykyään taistella antikristuksia ja maailmallisia haluja vastaan?

¹¹ Samoin kuin yleisen ajanlaskun ensimmäisen vuosisadan lopulla nykyäänkin on ”monia antikristuksia”, joista tosi kristittyjä täytyy varoittaa. Näiden tosi kristittyjen täytyy pitää kiinni ’siitä sanomasta jonka he kuulivat alusta asti, rakastaa toisiaan’ ja pysyä Jumalan ja oikean opetuksen yhteydessä harjoittaen vanhurskautta ja puhuen vapaasti. (2:18; 3:11; 2:27–29) Erittäin tärkeä on myös varoitus ”lihan halusta ja silmien halusta ja elämän varallisuuden komeilevasta näyttämisestä”, noista materialistisista, maailmallisista paheista, jotka ovat saaneet useimmat kristityiksi tunnustautuvat valtaansa. Tosi kristityt karttavat maailmaa ja sen halua ja tietävät, että ”se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti”. Miten hyödyllistä onkaan tänä maailmallisen halun, lahkolaisuuden ja vihan aikakautena tosiaan tutkia Jumalan tahtoa henkeytetyn Raamatun välityksellä ja sitten toimia sen mukaan! – 2:15–17.

12. Mitä vastakohtaisuuksia 1. Johanneksen kirjeessä esitetään meidän hyödyksemme, ja miten voimme voittaa maailman?

¹² Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä tehdään meidän hyödyksemme selväksi ne vastakkaiset piirteet, jotka erottavat Isältä säteilevän valon paholaisesta lähtevästä, totuutta tuhoavasta pimeydestä, elämää antavat Jumalan opetukset antikristuksen petollisista valheista sekä Isän ja Pojan yhteydessä olevien ihmisten muodostamassa seurakunnassa kauttaaltaan vallitsevan rakkauden niiden murhanhimoisesta, Kainin kaltaisesta vihasta, jotka ”lähtivät meistä, – – jotta ilmenisi, että kaikki eivät ole meidän kaltaisiamme”. (2:19; 1:5–7; 2:8–11, 22–25; 3:23, 24, 11, 12) Kun ymmärrämme nämä seikat, meidän tulisi palavasti haluta ”voittaa maailma”. Miten me sitten voimme voittaa sen? Säilyttämällä vahvan uskon ja ”rakkauden Jumalaan”, mikä merkitsee hänen käskyjensä noudattamista. – 5:3, 4.

13. a) Miten rakkaus Jumalaan osoitetaan käytännölliseksi voimaksi? b) Millaista kristityn rakkauden tulisi olla, ja mihin yhteyteen se johtaa?

¹³ ”Rakkaus Jumalaan” – miten suurenmoisesti tätä liikkeellepanevaa voimaa tähdennetäänkään kautta koko kirjeen! Toisessa luvussa rakkaus maailmaan ja rakkaus Isään esitetään toistensa jyrkkinä vastakohtina. Myöhemmin huomio kiinnitetään siihen, että ”Jumala on rakkaus”. (4:8, 16) Ja miten hyvin tuo rakkaus näkyykään käytännössä! Se ilmeni suurenmoisella tavalla siinä, että Isä lähetti ”Poikansa maailman Pelastajaksi”. (4:14) Tämän tulisi herättää sydämessämme arvostavaa, pelotonta rakkautta näiden apostolin sanojen mukaisesti: ”Me taas rakastamme, koska hän rakasti ensin meitä.” (4:19) Meidän rakkautemme tulisi olla samanlaista kuin Isän ja Pojan rakkaus: käytännöllistä, uhrautuvaa rakkautta. Samoin kuin Jeesus antoi sielunsa meidän puolestamme, meilläkin ”on velvollisuus antaa sielumme veljiemme puolesta”, todellakin avata hellän sääliväisyytemme ovi, jotta emme rakastaisi veljiämme pelkästään sanoin, vaan ”teossa ja totuudessa”. (3:16–18) Kuten Johanneksen kirje hyvin selvästi osoittaa, juuri tämä rakkaus Jumalan tosi tuntemuksen ohella saattaa ne, jotka vaeltavat jatkuvasti Jumalan kanssa, murtumattomaan yhteyteen Isän ja Pojan kanssa. (2:5, 6) Johannes sanoo tässä siunatussa rakkauden siteessä oleville Valtakunnan perillisille: ”Ja me olemme sen totuudellisen yhteydessä hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Hän on tosi Jumala ja ikuinen elämä.” – 5:20.

[Alaviitteet]

[Tutkistelukysymykset]