Raamatun 64. kirja: Kolmas Johanneksen kirje

Kirjoittaja: apostoli Johannes

Kirjoituspaikka: Efesos tai sen lähistö

Kirjoitus päättyi: n. 98 ya.

1. Kenelle 3. Johanneksen kirje on osoitettu, ja mitä tästä henkilöstä tiedetään?

 TÄMÄ kirje on kirjoitettu Gaiukselle, uskolliselle kristitylle, jota Johannes totisesti rakasti. Gaius oli yleinen nimi varhaisseurakunnan aikoina. Se esiintyy neljä kertaa muualla Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa ja tarkoittaa ainakin kolmea, mahdollisesti neljää eri miestä. (Apt. 19:29; 20:4; Room. 16:23; 1. Kor. 1:14) Minkään saatavissa olevien tietojen perusteella ei voida varmasti osoittaa, että se Gaius, jolle Johannes kirjoitti, olisi joku näistä muista mainituista Gaiuksista. Gaiuksesta tiedetään vain se, että hän oli jonkin kristillisen seurakunnan jäsen, että hän oli Johanneksen erityinen ystävä ja että kirje osoitettiin hänelle henkilökohtaisesti, minkä vuoksi puhuttelumuotona käytetään koko ajan yksikön toista persoonaa.

2. Mitkä seikat ilmaisevat 3. Johanneksen kirjeen kirjoittajan sekä kirjoitusajan ja -paikan?

² Koska alku- ja lopputervehdysten tyyli on samanlainen kuin 2. Johanneksen kirjeessä ja kirjoittaja sanoo olevansa ”vanhin”, ei ole epäilystäkään siitä, että apostoli Johannes kirjoitti tämänkin kirjeen. (2. Joh. 1) Myös sisällön ja kielen samankaltaisuus viittaa siihen, että se kirjoitettiin niin kuin kaksi muutakin Johanneksen kirjettä Efesoksessa tai sen lähistöllä noin vuonna 98. Varhaiset kirjailijat lainasivat sitä vain harvoin sen lyhyyden vuoksi, mutta se on 2. Johanneksen kirjeen ohella henkeytetyn Raamatun vanhoissa luetteloissa. a

3. Mitä Johannes ilmaisee 3. Johanneksen kirjeen välityksellä, ja minkä kiinnostavan silmäyksen voimme luoda varhaiskristittyjen muodostamaan veljesseuraan?

³ Kirjeessään Johannes ilmaisee arvostavansa sitä vieraanvaraisuutta, jota Gaius on osoittanut matkustavia veljiä kohtaan, ja viittaa joihinkin vaikeuksiin erään kunnianhimoisen Diotrefeksen kanssa. Kirjeessä mainittu Demetrius näyttää vieneen tämän kirjeen Gaiukselle, joten on mahdollista, että Johannes lähetti hänet ja että hän tarvitsi matkansa aikana Gaiuksen vieraanvaraisuutta, joka varmistettiin kirjeellä. Diotrefeksestä ja Demetriuksesta – samoin kuin Gaiuksesta – emme tiedä muuta kuin mitä kirjeessä sanotaan. Sen välityksellä voidaan kuitenkin luoda kiinnostava silmäys varhaiskristittyjen muodostamaan läheiseen kansainväliseen veljesseuraan. Sen piirissä oli muun muassa tapana ottaa vieraanvaraisesti vastaan ne, jotka matkustivat ”nimen puolesta”, vaikka nämä eivät ehkä olleetkaan isäntiensä henkilökohtaisia tuttavia. – Jae 7.

KOLMANNEN JOHANNEKSEN KIRJEEN SISÄLTÖ

4. Mistä Johannes kiittää Gaiusta, minkä niskoittelevan käytöksen hän tuomitsee, ja minkä terveen neuvon hän antaa?

⁴ Apostoli antaa neuvoja vieraanvaraisuudesta ja hyvistä töistä (jakeet 1–14). Johannes iloitsee kuullessaan Gaiuksen yhä ”vaeltavan totuudessa”. Hän kiittää Gaiusta siitä, että tämä tekee uskollista työtä pitämällä rakkaudellisesti huolta vierailevista veljistä. Johannes sanoo: ”Me olemme – – velvollisia ottamaan sellaisia vieraanvaraisesti vastaan, jotta meistä tulisi työtovereita totuudessa.” Johannes kirjoitti seurakunnalle aikaisemmin, mutta itseään korottava Diotrefes ei ota Johannekselta tai muilta vastuussa olevilta mitään kunnioittaen vastaan. Jos Johannes tulee, hän vaatii hänet tilille ’lavertelemisesta pahoin sanoin’. Rakasta Gaiusta neuvotaan, ettei hän ”jäljittele sitä mikä on pahaa,  vaan sitä mikä on hyvää”. Demetrius mainitaan kiitettävänä esimerkkinä. Sen sijaan että Johannes kirjoittaisi monista asioista, hän toivoo pian näkevänsä Gaiuksen kasvotusten. – Jakeet 4, 8, 10, 11.

MIKSI HYÖDYLLINEN

5. a) Miten Johannes osoittautui esimerkilliseksi valvojaksi, ja minkä hengen säilyttäminen oli tärkeää? b) Miksi Johannes puhui niin suoraan Diotrefeksestä? c) Mitä meidän tulisi nykyään pyrkiä innokkaasti tekemään ja minkä Johanneksen esittämän periaatteen mukaisesti?

⁵ Apostoli Johannes osoittautuu esimerkilliseksi valvojaksi, joka innokkaasti suojeli seurakuntaa saastuttavilta vaikutuksilta. Seurakunnassa vallinnut rakkauden ja vieraanvaraisuuden henki oli kiitettävä, ja sen jäsenten velvollisuutena oli tosiaankin säilyttää tämä onnellinen tila, jotta paikalliset veljet ja ”vieraat” (kristityille isännilleen aikaisemmin tuntemattomat henkilöt), jotka tulivat heidän keskuuteensa, voisivat palvella yhdessä ”työtovereina totuudessa”. (Jakeet 5, 8) Diotrefeksellä oli kuitenkin ylpeät silmät, joita Jehova vihaa, eikä hän kunnioittanut teokraattista valtaa, vaan jopa laverteli pahoin sanoin apostoli Johanneksesta. (Sananl. 6:16, 17) Hän yritti estää seurakuntaa osoittamasta kristillistä vieraanvaraisuutta. Ei ihme, että Johannes puhui niin suoraan tätä pahaa vastaan ja puolusti seurakunnassa vallinnutta aitoa kristillistä rakkautta. Meidänkin tulisi nykyään pyrkiä yhtä innokkaasti säilyttämään nöyryys, vaeltamaan totuudessa ja harjoittamaan jumalista rakkautta ja anteliaisuutta Johanneksen esittämän seuraavan periaatteen mukaisesti: ”Joka tekee hyvää, on Jumalasta. Joka tekee pahaa, ei ole nähnyt Jumalaa.” – 3. Joh. 11.

[Alaviite]

[Tutkistelukysymykset]