Raamatun 65. kirja: Juudas

Kirjoittaja: Juudas

Kirjoituspaikka: Palestiina (?)

Kirjoitus päättyi: n. 65 ya.

1. Millaisten seurakunnassa vallinneiden olosuhteiden vuoksi Juudas havaitsi tarpeelliseksi kirjoittaa ponnekkaan kirjeensä veljiensä hyväksi?

 JUUDAAN kristityt veljet olivat vaarassa! Kristuksen Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeisenä aikana kristilliseen seurakuntaan oli ujuttautunut vieraita aineksia. Vihollinen oli soluttautunut siihen jäytääkseen uskoa, niin kuin apostoli Paavali oli noin 14 vuotta aikaisemmin varoittanut. (2. Tess. 2:3) Miten veljet saataisiin valpastumaan ja suojautumaan tätä vaaraa vastaan? Vastaus annettiin Juudaan kirjeessä, jossa asiat esitetään suorasukaisen ponnekkaasti ja selkeästi. Juudas itse esitti mielipiteensä hyvin selvästi jakeissa 3 ja 4: ’Havaitsin tarpeelliseksi kirjoittaa teille, koska joukkoon on pujahtanut eräitä ihmisiä, jumalattomia, jotka vääntävät Jumalamme ansaitsemattoman hyvyyden irstauden puolusteluksi.’ Terveen opin ja moraalin perustuksetkin olivat uhattuina. Juudas katsoi tilanteen vaativan häntä taistelemaan veljiensä etujen puolesta, jotta he vuorostaan voisivat ryhtyä ankaraan taisteluun uskon puolesta.

2. a) Kuka Juudas oli? b) Mitä suhdetta Jeesukseen Juudas arvosti eniten?

² Mutta kuka Juudas oli? Alkusanoista saadaan selville, että kirjeen kirjoitti ”Juudas, Jeesuksen Kristuksen orja mutta Jaakobin veli, kutsutuille”. Oliko Juudas apostoli, koska Jeesuksen 12 alkuperäisestä apostolista kahden nimi oli Juudas? (Luuk. 6:16) Juudas ei sano itseään apostoliksi, vaan käyttää apostoleista puhuessaan persoonamuotoa ”he”, eikä näin ollen selvästikään laske itseään heidän joukkoonsa. (Juud. 17, 18) Lisäksi hän sanoo olevansa ”Jaakobin veli” tarkoittaen Jaakobilla aivan ilmeisesti Jaakobin kirjeen kirjoittajaa, joka oli Jeesuksen velipuoli. (Jae 1) Tämä Jaakob, yksi Jerusalemin seurakunnan ”pylväistä”, tunnettiin hyvin, ja siksi Juudas yhdistää itsensä häneen. Juudaskin oli siis yksi Jeesuksen velipuolista, joiden joukossa hänet luetellaankin. (Gal. 1:19; 2:9; Matt. 13:55; Mark. 6:3) Juudas ei kuitenkaan käyttänyt hyväkseen lihallista sukulaisuussuhdettaan Jeesukseen, vaan korosti nöyrästi hengellistä suhdettaan ”Jeesuksen Kristuksen orjana”. – 1. Kor. 7:22; 2. Kor. 5:16; Matt. 20:27.

3. Mikä todistaa Juudaan kirjeen oikeaperäisyyden?

³ Tämän Raamatun kirjan oikeaperäisyyttä puolustaa se, että se mainitaan 100-luvulta peräisin olevassa Muratorin katkelmassa. Lisäksi Klemens Aleksandrialainen (100-luvulta) tunnusti sen kanoniseksi. Origenes sanoi sen olevan ”vain muutaman rivin mittainen, mutta täynnä taivaallisen armon terveellisiä sanoja”. a Tertullianuskin piti sitä oikeaperäisenä.  Epäilemättä se kuuluu henkeytettyyn Raamattuun.

4. Millainen kirje Juudaan kirje on, missä se todennäköisesti kirjoitettiin, ja mitä pidetään kirjoitusaikana?

⁴ Juudas kirjoittaa ”kutsutuille” mainitsematta mitään seurakuntaa tai henkilöä, joten hänen kirjeensä on yleiskirje, jonka oli määrä kiertää kaikkien kristittyjen keskuudessa. Kirjoituspaikkaa ei kerrota, mutta se oli varsin todennäköisesti Palestiina. Myös kirjoitusajan määrittäminen tarkasti on vaikeaa. Kristillisen seurakunnan alkuvaiheista oli kuitenkin täytynyt kulua melkoisesti aikaa, sillä Juudas kiinnittää huomion ”niihin sanoihin, jotka Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat aikaisemmin puhuneet”, ja lainaa nähtävästi 2. Pietarin kirjeen 3:3:a. (Juud. 17, 18) Lisäksi Juudaan kirje ja 2. Pietarin kirjeen toinen luku muistuttavat suuresti toisiaan. Tämä ilmaisee hänen kirjoittaneen samoihin aikoihin kuin Pietari; he molemmat olivat syvästi huolissaan seurakuntaa silloin uhanneen vaaran takia. Vuotta 65 pidetään siksi kirjoittamisen likimääräisenä ajankohtana. Tätä ajankohtaa puoltaa myös se, että Juudas ei mainitse Cestius Galluksen tulleen kukistamaan juutalaisten kapinaa vuonna 66, eikä hän mainitse vuonna 70 tapahtunutta Jerusalemin kukistumista. Kirjeessään Juudas viittaa synnintekijöitä vastaan täytäntöön pantuihin Jumalan tuomioihin, ja on johdonmukaista, että jos Jerusalem olisi jo kukistunut, hän olisi tukenut todisteluaan mainitsemalla tämän tuomion täytäntöönpanemisen, varsinkin koska Jeesus oli sen ennustanut. – Juud. 5–7; Luuk. 19:41–44.

JUUDAAN KIRJEEN SISÄLTÖ

5. a) Miksi Juudas havaitsee tarpeelliseksi kirjoittaa kutsutuille kehottaakseen heitä ’ryhtymään ankaraan taisteluun uskon puolesta’? b) Mitä varoittavia esimerkkejä Juudas mainitsee?

⁵ Varoituksia haureudesta ja herrauden hylkäämisestä (jakeet 1–16). Esitettyään rakkaudellisen tervehdyksen ”kutsutuille” Juudas sanoo aikoneensa kirjoittaa ”yhteisestä pelastuksestamme”, mutta havainneensa sitten tarpeelliseksi kirjoittaa heille kehottaakseen heitä ”ryhtymään ankaraan taisteluun – – uskon puolesta”. Minkä vuoksi? Koska joukkoon on pujahtanut jumalattomia, jotka vääntävät Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden irstauden puolusteluksi. Juudas sanoo, että he ”osoittautuvat pettymykseksi ainoalle Omistajallemme ja Herrallemme, Jeesukselle Kristukselle”. (Jakeet 1, 3, 4) Hän muistuttaa heitä siitä, että vaikka Jehova pelasti Egyptin maasta kansan, Hän jälkeenpäin ”tuhosi ne, jotka eivät uskoneet”. Lisäksi Jehova on säilyttänyt ”suuren päivän tuomiota varten” ne enkelit, jotka hylkäsivät oman oikean asuinpaikkansa. Sodoman ja Gomorran ja niiden naapurikaupunkien ikuinen rangaistus on samoin varoittava esimerkki niiden kohtalosta, jotka ’syyllistyvät ylettömään haureuteen ja lähtevät luonnotonta käyttöä varten olevan lihan perään’. – Jakeet 5–7.

6. Mitä jumalattomat ihmiset antautuvat tekemään, ja miten Juudas valaisee heidän käytöksensä vääryyttä ja sen lopputulosta?

⁶ Samalla tavoin jumalattomat nyt ”saastuttavat lihan ja hylkäävät herrauden ja pilkkaavat kunniakkaita”. Ylienkeli Miikaelkaan ei puhunut pilkkaavasti Panettelijalle väitellessään Mooseksen ruumiista, vaan sanoi vain: ”Nuhdelkoon sinua Jehova.” Nämä ihmiset kuitenkin puhuvat pilkkaavasti ja turmelevat itseään jatkuvasti niin kuin järjettömät eläimet. He ovat kulkeneet Kainin, Bileamin ja kapinallisen Koorahin tietä. He ovat kuin veden alle kätkeytyneitä kareja, kuin vedettömiä pilviä, kuin hedelmättömiä puita jotka ovat kahdesti kuolleita ja juurineen pois reväistyjä, kuin rajuja aaltoja jotka vaahtoavat pintaan häpeäänsä, ja kuin tähtiä joilla ei ole vakiintunutta rataa. Näille ”pimeyden synkkyys on iäksi varattu”. (Jakeet 8, 9, 13) Hanok profetoi, että Jehova tulee panemaan tuomion täytäntöön näitä jumalattomia vastaan. He ovat nurisijoita ja valittajia ja ihailevat itsekkäästi persoonallisuuksia.

7. a) Miten apostolit varoittivat pilkkaajista? b) Mitä ”rakkaiden” tulisi ikuisen elämän toivon huomioon ottaen tehdä itsensä ja toisten hyväksi?

⁷ Neuvoja Jumalan rakkaudessa pysymisestä (jakeet 17–25). Juudas muistuttaa veljiä siitä, miten Herran Jeesuksen Kristuksen apostoleilla oli tapana varoittaa, että ”viimeisenä aikana tulee olemaan pilkkaajia, jotka menettelevät omien jumalattomiin asioihin tuntemiensa halujen mukaan”. Nämä häiriön aiheuttajat ovat ”eläimellisiä ihmisiä, heillä ei ole hengellisyyttä”. ”Rakkaiden” tulisi sen vuoksi rakentaa itseään uskossa ja pitää itsensä Jumalan rakkaudessa, samalla kun he odottavat Kristuksen armoa ”ikuinen elämä silmämääränä”. Osoittakoot he puolestaan armoa ja antakoot apua niille, jotka epäröivät. Lopuksi Juudas tunnustaa kunnian kuuluvan Herran Jeesuksen Kristuksen kautta ”Jumalalle, meidän Pelastajallemme”, Hänelle joka voi varjella heidät kompastumasta. – Jakeet 18–21, 25.

MIKSI HYÖDYLLINEN

8. Miten Juudas käytti henkeytettyä Raamattua ja ”luonnon kirjaa” neuvoessaan vakavasti veljiään?

⁸ Juudas itse havaitsi henkeytetyn Raamatun olevan hyödyllinen ”rakkaiden” varoittamiseen, kehottamiseen, kannustamiseen, opettamiseen ja vakavaan neuvomiseen. Paljastaessaan jumalattomien häiritsijöiden törkeän synnin hän otti Raamatun heprealaisista kirjoituksista vaikuttavia esimerkkejä – luopioisraelilaiset, enkelit jotka tekivät syntiä, sekä Sodoman ja Gomorran asukkaat – ja osoitti, että kaikki samanlaisia paheita harjoittavat kärsivät samanlaisen rangaistuksen. Hän vertasi turmeltuneita ihmisiä järjettömiin eläimiin ja sanoi heidän kulkeneen Kainin tietä, rynnänneen Bileamin erheeseen ja tuhoutuneen Koorahin tavoin kapinallisen puheensa takia. Hän otti eloisia kuvauksia myös ”luonnon kirjasta”. Juudaan suorasukaisesta kirjeestäkin tuli ”koko Raamatun” osa, jota tulee  tutkia muiden Raamatun kirjoitusten ohella ja jossa kehotetaan oikeaan käytökseen ”viimeisenä aikana”. – Juud. 17, 18, 5–7, 11–13; 4. Moos. 14:35–37; 1. Moos. 6:4; 18:20, 21; 19:4, 5, 24, 25; 4:4, 5, 8; 4. Moos. 22:2–7, 21; 31:8; 16:1–7, 31–35.

9. Miksi Juudaan varoituksia tarvitaan nykyäänkin, ja missä piirteissä kristittyjen täytyy jatkuvasti rakentaa itseään?

⁹ Ulkopuolelta tullut vastustus ja koettelemukset eivät olleet pystyneet pysäyttämään kristillisyyden laajenemista, mutta nyt turmelus saattoi veljet vaaralle alttiiksi sisältä päin. Pinnan alle kätkeytyneet karit uhkasivat saattaa koko seurakunnan haaksirikkoon. Tajutessaan, että tämä vaara voisi olla vieläkin tuhoisampi, Juudas esitti voimakkaita perusteita sille, että tulee ’ryhtyä ankaraan taisteluun uskon puolesta’. Hänen kirjeensä on yhtä ajankohtainen nykyään kuin se oli silloinkin. Samoja varoituksia tarvitaan yhä. Uskoa täytyy yhä varjella ja sen puolesta taistella, moraalittomuus täytyy juuria pois, epäilijöitä täytyy armollisesti auttaa ja ’siepata tulesta’, jos mahdollista. Nykyään kristittyjen täytyy jatkuvasti rakentaa itseään pyhimmässä uskossa edistääkseen moraalista nuhteettomuutta, hengellistä toimintakykyisyyttä ja tosi palvontaa. Heidän on pidettävä kiinni oikeista periaatteista ja lähestyttävä Jumalaa rukouksessa. Heidän tulee myös arvostaa ”herrautta” oikealla tavalla ja kunnioittaa Jumalalta tullutta valtaa kristillisessä seurakunnassa. – Juud. 3, 23, 8.

10. a) Miten seurakunnan täytyy kohdella eläimellisiä ihmisiä, ja mihin se johtaa? b) Mikä palkinto odottaa Valtakunnan perillisiä, ja mihin nämä yhtyvät Juudaan kanssa?

¹⁰ ”Eläimelliset ihmiset, – – [joilla] ei ole hengellisyyttä”, eivät koskaan pääse Jumalan valtakuntaan ja vain saattavat vaaralle alttiiksi muut, jotka ovat ikuiseen elämään johtavalla tiellä. (Juud. 19; Gal. 5:19–21) Seurakuntaa täytyy varoittaa heistä, ja sen on päästävä heistä eroon! Siten rakkaille karttuu ”armoa ja rauhaa ja rakkautta”, ja he pitävät itsensä Jumalan rakkaudessa, ’samalla kun he odottavat Herransa Jeesuksen Kristuksen armoa ikuinen elämä silmämääränä’. Jumala, Pelastaja, asettaa Valtakunnan perilliset ”virheettöminä kirkkautensa eteen suuren ilon vallitessa”. Nämä varmasti yhtyvät Juudaan kanssa tunnustamaan ”kunnian, majesteettiuden, väkevyyden ja vallan” kuuluvan Hänelle Jeesuksen Kristuksen välityksellä. – Juud. 2, 21, 24, 25.

[Alaviite]

[Tutkistelukysymykset]