Raamatun 66. kirja: Ilmestys

Kirjoittaja: apostoli Johannes

Kirjoituspaikka: Patmos

Kirjoitus päättyi: n. 96 ya.

1. a) Minkä kanssa Jumalan palvelijat ovat yhtä mieltä Ilmestyksen vertauskuvista? b) Miksi on paikallaan, että Ilmestys on Raamatussa viimeisenä?

 ONKO Ilmestyksen vertauskuvien tarkoitus synnyttää pelkoa? Kaukana siitä! Profetian täyttymys saattaa herättää kauhua jumalattomissa, mutta Jumalan uskolliset palvelijat ovat yhtä mieltä henkeytetyn johdannon ja enkelin lopussa esittämän lausunnon kanssa: ”Onnellinen on se, joka lukee ääneen, ja ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat.” ”Onnellinen on se, joka noudattaa tämän kirjakäärön profetian sanoja.” (Ilm. 1:3; 22:7) Vaikka Johannes kirjoitti Ilmestyksen ennen neljää muuta henkeytettyä kirjaansa, on aivan paikallaan, että se on viimeisenä niiden 66 henkeytetyn kirjan kokoelmassa, jotka muodostavat Raamattumme, sillä juuri Ilmestys vie lukijansa kauas tulevaisuuteen esittämällä yleisnäkymän Jumalan tarkoituksista ihmiskunnan suhteen ja saattaa loistoisaan huipentumaansa Raamatun suurenmoisen teeman, Jehovan nimen pyhittämisen ja hänen suvereenisuutensa kunniaansaattamisen Kristuksen, luvatun Siemenen, hallinnassa olevan Valtakunnan välityksellä.

2. Millä tavalla Johannes sai Ilmestyksen, ja miksi kirjan nimi on erittäin sopiva?

² Alkujakeen mukaan kyseessä on ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle – –. Ja hän lähetti enkelinsä ja esitti sen tunnusmerkein hänen välityksellään orjalleen Johannekselle.” Johannes siis pelkästään kirjoitti aineiston muistiin; se ei ollut lähtöisin hänestä. Johannes ei sen vuoksi ole ilmestyksen antaja, eikä kirja ole Johanneksen ilmestys. (1:1) Tämä tulevaisuutta koskevien Jumalan suurenmoisten tarkoitusten paljastaminen Hänen orjalleen tekee kirjan nimestä erittäin sopivan, sillä kirjan kreikankielisen nimen A·po·kaʹly·psis (Apokalypsi) merkitys on ’paljastus’ tai ’verhon poistaminen’.

3. Kenen Ilmestyksessä itsessään kerrotaan Johannes-nimisen kirjoittajan olevan, ja miten entisajan historioitsijat tukevat sitä?

³ Kuka oli Johannes, joka Ilmestyksen ensimmäisessä  luvussa osoitetaan kirjan kirjoittajaksi? Meille kerrotaan, että hän oli Jeesuksen Kristuksen orja sekä veli ja osallinen ahdistukseen ja että hän oli maanpaossa Patmoksen saarella. Hänen ensimmäiset lukijansa selvästikin tunsivat hänet hyvin, eikä hänen tarvinnut esittäytyä sen kummemmin. Hänen täytyy olla apostoli Johannes. Useimmat entisajan historioitsijat tukevat tätä päätelmää. 100-luvun alkupuolella kirjoittaneen Papiaan sanotaan pitäneen kirjaa apostolin kirjoittamana. 100-luvulla elänyt Justinus Marttyyri sanoo teoksessaan ”Keskusteluja Tryfonin, juutalaisen, kanssa” (LXXXI): ”Meidän kanssamme oli eräs Johannes-niminen mies, yksi Kristuksen apostoleista, joka profetoi hänelle annetun ilmestyksen välityksellä.” a Irenaeus toteaa selvin sanoin apostoli Johanneksen kirjoittajaksi, samoin Klemens Aleksandrialainen ja Tertullianus, jotka elivät 100-luvun loppupuolella ja 200-luvun alkupuolella. Origenes, huomattava 200-luvun raamatunoppinut, sanoi: ”Mitä on sanottava hänestä, joka nojasi Jeesuksen rintaa vasten – –, Johanneksesta, joka jätti jälkeensä vain yhden evankeliumin – –? Hän kirjoitti myös Ilmestyksen.” b

4. a) Mikä selittää Ilmestyksen ja Johanneksen muiden kirjoitusten välistä tyylin erilaisuutta? b) Mikä todistaa Ilmestyksen olevan henkeytetyn Raamatun oikeaperäinen osa?

⁴ Vaikka Johanneksen muissa kirjoituksissa korostetaankin paljon rakkautta, se ei merkitse sitä, että hän ei olisi voinut kirjoittaa erittäin voimakasta ja dynaamista Ilmestystä. Juuri hän ja hänen veljensä Jaakob olivat niin närkästyneitä erään kaupungin samarialaisille, että he halusivat kutsua tulen alas taivaasta. Siksi heille annettiinkin lisänimi ”Boanerges” eli ”ukkosenjyrinän pojat”. (Mark. 3:17; Luuk. 9:54) Tämän tyylin erilaisuuden ei pitäisi herättää epäilyksiä, kun muistamme, että Ilmestyksen sisällys on erilainen. Se, mitä Johannes näki näissä näyissä, erosi kaikesta, mitä hän oli milloinkaan aikaisemmin nähnyt. Kirjan huomattava sopusointu muiden Raamatun profetioiden kanssa todistaa kiistatta sen olevan Jumalan henkeytetyn sanan oikeaperäinen osa.

5. Milloin Johannes kirjoitti Ilmestyksen ja millaisissa olosuhteissa?

⁵ Vanhimpien todistusten mukaan Johannes kirjoitti Ilmestyksen noin vuonna 96, suunnilleen 26 vuotta Jerusalemin tuhon jälkeen. Se tapahtui siten keisari Domitianuksen hallituskauden loppupuolella. Tämän vakuudeksi Irenaeus sanoo teoksessaan ”Harhaoppeja vastaan” (V, xxx) Ilmestyksestä: ”Sillä ei ole pitkää aikaa siitä kuin hän sen näki, vaan miltei meidän sukupolvemme aikana, Domitianuksen hallituksen loppupuolella.” c Sekä Eusebius että Hieronymus ovat yhtä mieltä tämän todistuksen kanssa. Domitianus oli sen Tituksen veli, joka johti Rooman armeijat hävittämään Jerusalemia. Hänestä tuli Tituksen kuoltua keisari, 15 vuotta ennen Ilmestyskirjan kirjoittamista. Hän vaati, että häntä piti palvoa jumalana, ja otti arvonimen Dominus et Deus noster (joka merkitsee ’Herramme ja Jumalamme’). Keisarinpalvonta ei häirinnyt niitä, jotka palvoivat vääriä jumalia, mutta varhaiskristityt eivät voineet osallistua siihen, vaan he kieltäytyivät tässä kohden sovittelemasta uskossaan. d Siksi kristityt joutuivat Domitianuksen hallituskauden (v. 81–96) loppupuolella ankaran vainon kohteeksi. Juuri Domitianuksen arvellaan lähettäneen Johanneksen maanpakoon Patmokseen. Kun Domitianus salamurhattiin vuonna 96, hänen seuraajakseen tuli suvaitsevampi keisari Nerva, joka ilmeisesti vapautti Johanneksen. Ollessaan vankina Patmoksessa Johannes sai muistiinkirjoittamansa näyt.

6. Millaisena meidän tulisi pitää Ilmestyskirjaa, ja miten se voidaan jakaa?

⁶ Meidän täytyy ymmärtää, että se, mitä Johannes näki ja mitä hänen käskettiin kirjoittaa seurakunnille, ei ollut pelkkä erillisten, sattumanvaraisesti muistiin kirjoitettujen näkyjen sarja. Ilmestyskirjan alusta sen loppuun saakka esitetään sen sijaan yhtenäinen kuva tulevista asioista ja siirrytään näystä toiseen, kunnes Valtakuntaa koskevat Jumalan tarkoitukset paljastetaan täysin näkyjen päättyessä. Meidän tulisi sen vuoksi pitää Ilmestyskirjaa kokonaisuutena ja toisiinsa liittyvistä, sopusointuisista osista muodostuvana kirjana, jossa siirrytään Johanneksen ajasta kauas tulevaisuuteen. Johdannon (Ilm. 1:1–9) jälkeen kirjan voidaan katsoa jakautuvan 16 näkyyn: 1) 1:10–3:22; 2) 4:1–5:14; 3) 6:1–17; 4) 7:1–17; 5) 8:1–9:21; 6) 10:1–11:19; 7) 12:1–17; 8) 13:1–18; 9) 14:1–20; 10) 15:1–16:21; 11) 17:1–18; 12) 18:1–19:10; 13) 19:11–21; 14) 20:1–10; 15) 20:11–21:8; 16) 21:9–22:5. Näitä näkyjä seuraavat toimintaan kannustavat loppusanat, joissa Jehova, Jeesus, enkeli ja Johannes puhuvat ja esittävät loppuhuomautuksensa viestintäkanavan pääjäseninä. – 22:6–21.

ILMESTYKSEN SISÄLTÖ

7. Mitä Johannes sanoo Ilmestyksen alkuperästä, ja mihin hän sanoo olevansa osallinen niihin seitsemään seurakuntaan kuuluvien kanssa?

⁷ Johdanto (1:1–9). Johannes kertoo jumalallisesta Alkulähteestä ja sen kanavan osana toimineesta enkelistä, jonka välityksellä ilmestys annetaan, ja puhuu sitten Aasian piirikunnan seitsemään seurakuntaan kuuluville. Jeesus Kristus  on tehnyt heidät ”valtakunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen”, Jehova Jumalalle, Kaikkivaltiaalle. Johannes muistuttaa heitä siitä, että hän on heidän kanssaan osallinen ”ahdistukseen ja valtakuntaan ja kestävyyteen Jeesuksen seurassa” ja että hän on maanpaossa Patmoksessa. – 1:6, 9.

8. a) Mitä Johanneksen käsketään tehdä? b) Kenet hän näkee lampunjalkojen keskellä, ja mitä tämä selittää?

⁸ Sanomat seitsemälle seurakunnalle (1:10–3:22). Ensimmäisen näyn alkaessa Johannes havaitsee olevansa henkeytyksestä Herran päivässä. Voimakas, trumpetinpuhalluksen kaltainen ääni käskee hänen kirjoittaa kirjakääröön, mitä hän näkee, ja lähettää sen seitsemälle seurakunnalle, Efesokseen, Smyrnaan, Pergamoniin, Tyatiraan, Sardeeseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan. Kääntyessään ääntä kohti Johannes näkee seitsemän lampunjalan keskellä ”jonkun ihmisen pojan kaltaisen”, jolla on seitsemän tähteä oikeassa kädessään. Hän sanoo olevansa ”Ensimmäinen ja Viimeinen”, Hän josta tuli kuollut, mutta joka on nyt elävä aina ja ikuisesti ja jolla on kuoleman ja Haadeksen avaimet. Hän on siis ylösnoussut Jeesus Kristus. Hän selittää: ”Ne seitsemän tähteä tarkoittavat niiden seitsemän seurakunnan enkeleitä, ja ne seitsemän lampunjalkaa tarkoittavat seitsemää seurakuntaa.” – 1:13, 17, 20.

9. Mitä kiitosta ja neuvoja annetaan Efesoksen, Smyrnan, Pergamonin ja Tyatiran seurakunnille?

⁹ Johanneksen käsketään kirjoittaa Efesoksen seurakunnan enkelille. Vaivannäöstään, kestävyydestään ja siitä huolimatta, että tuo seurakunta ei ole sietänyt pahoja, se on jättänyt ensi rakkautensa, ja sen tulisi katua ja tehdä entisiä tekoja. Smyrnan seurakunnalle sanotaan, että ahdistuksesta ja köyhyydestä huolimatta se on todellisuudessa rikas eikä sen tulisi pelätä: ”Osoittaudu uskolliseksi aina kuolemaan saakka, niin annan sinulle elämän kruunun.” Pergamonin seurakunta, joka asuu ”siellä missä Saatanan valtaistuin on”, pitää jatkuvasti kiinni Kristuksen nimestä, mutta sen keskuudessa on luopioita, joiden täytyy katua tai muuten Kristus käy sotaa heitä vastaan suunsa pitkällä miekalla. Tyatiran seurakunnalla on ”rakkautta ja uskoa ja palvelusta ja kestävyyttä”, mutta se suvaitsee ”tuota naista Iisebeliä”. Uskolliset, jotka pysyvät lujina, tulevat kuitenkin saamaan ”vallan kansoihin”. – 2:10, 13, 19, 20, 26.

10. Millaisia sanomia lähetetään Sardeen, Filadelfian ja Laodikean seurakunnille?

¹⁰ Sardeen seurakunnalla on sellainen maine, että se on elossa, mutta se on kuollut, koska sen tekoja ei ole täysin suoritettu Jumalan edessä. Niiden nimiä, jotka voittavat, ei kuitenkaan pyyhitä pois elämän kirjasta. Filadelfian seurakunta on pitänyt Kristuksen sanan, joten hän lupaa varjella seurakunnan ”koetuksen hetkestä, joka on tuleva koko asuttuun maahan”. Sen, joka voittaa, Kristus tekee pylvääksi Jumalansa temppeliin. Kristus sanoo: ”Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, – – ja oman uuden nimeni.” Sanoen olevansa ”Jumalan luomakunnan alku” Kristus kertoo Laodikean seurakunnalle, että se ei ole kuuma eikä kylmä ja että hän oksentaa sen suustaan. Vaikka tuohon seurakuntaan kuuluvat kerskuvat rikkaudestaan, he ovat todellisuudessa köyhiä, sokeita ja alastomia. He tarvitsevat valkoiset päällysvaipat sekä silmävoidetta, jotta he näkisivät. Kristus tulee aterioimaan jokaisen kanssa, joka avaa hänelle oven. Sen, joka voittaa, Kristus antaa istua hänen kanssaan hänen valtaistuimellaan, niin kuin hänkin on istunut Isänsä kanssa Hänen valtaistuimelleen. – 3:10, 12, 14.

11. Mihin suurenmoiseen näkyyn Johanneksen huomio seuraavaksi kiinnitetään?

¹¹ Näky Jehovan pyhyydestä ja kirkkaudesta (4:1–5:14). Toisessa näyssä meidät viedään Jehovan loistavan taivaallisen valtaistuimen eteen. Näkymä on häikäisevän kaunis, sen loisto tuo mieleen kallisarvoiset jalokivet. Valtaistuimen ympärillä istuu 24 vanhinta kruunu päässään. Neljä elävää olentoa tunnustaa pyhyyden kuuluvan Jehovalle, ja häntä palvotaan arvollisena ”saamaan kirkkauden ja kunnian ja voiman”, koska hän on kaiken Luoja. – 4:11.

12. Kuka ainoastaan on arvollinen avaamaan kirjakäärön, jossa on seitsemän sinettiä?

¹² ”Valtaistuimella istuva” pitää kirjakääröä, jossa on seitsemän sinettiä. Mutta kuka on arvollinen avaamaan kirjakäärön? Ainoastaan ”Leijona, joka on Juudan sukukunnasta, Daavidin juuri”, on arvollinen! Hän on myös ”Karitsa, joka teurastettiin”, ja hän ottaa kirjakäärön Jehovalta. – 5:1, 5, 12.

13. Mikä yhdistelmänäky liittyy kuuden ensimmäisen sinetin avaamiseen?

¹³ Karitsa avaa kirjakääröstä kuusi sinettiä (6:1–7:17). Sitten alkaa kolmas näky. Karitsa ryhtyy avaamaan sinettejä. Ensin valkoisella hevosella ratsastava lähtee ”voittaen ja täydentämään voittonsa”. Sitten tulenvärisen hevosen ratsastaja ottaa rauhan pois maasta, ja mustalla hevosella ratsastava säännöstelee viljaa. Kuolema ratsastaa hallavalla hevosella, ja Haades seuraa sitä lähituntumassa. Viides sinetti avataan, ja ”niiden sielujen, jotka oli tapettu Jumalan sanan vuoksi”, nähdään vaativan verensä kostamista. (6:2, 9) Kuudetta sinettiä avattaessa tapahtuu suuri maanjäristys, aurinko ja kuu pimenevät, ja maan mahtavat pyytävät vuoria kaatumaan heidän päälleen ja kätkemään heidät Jehovalta ja Karitsan vihalta.

14. Mitä nähdään seuraavaksi Jumalan orjista ja lukemattomasta suuresta joukosta?

¹⁴ Tämän jälkeen alkaa neljäs näky. Neljän enkelin nähdään pidättelevän maan neljää tuulta, kunnes Jumalan orjat on sinetöity otsastaan. Heitä  on 144000. Sen jälkeen Johannes näkee lukemattoman suuren joukon kaikista kansoista seisovan Jumalan ja Karitsan edessä, joilta he tunnustavat saaneensa pelastuksen, ja he suorittavat palvelusta päivät ja yöt Jumalan temppelissä. Karitsa itse ’paimentaa ja opastaa heidät elämän vetten lähteille’. – 7:17.

15. Mitä tapahtuu seitsemännen sinetin avaamisen jälkeen?

¹⁵ Seitsemäs sinetti avataan (8:1–12:17). Taivaassa vallitsee äänettömyys. Sitten seitsemälle enkelille annetaan seitsemän trumpettia. Ensimmäiset kuusi trumpetinpuhallusta muodostavat viidennen näyn.

16. a) Mitä liittyy viiden ensimmäisen trumpetin puhaltamiseen peräkkäin, ja mikä on ensimmäinen kolmesta ”voi!”-huudosta? b) Mitä kuudes trumpetti kuuluttaa?

¹⁶ Kun kolmeen ensimmäiseen trumpettiin puhalletaan peräkkäin, sataa onnettomuuksia maahan, mereen sekä virtoihin ja vetten lähteisiin. Neljännen trumpetin raikuessa kolmas osa auringosta, kuusta ja tähdistä pimenee. Viidennen trumpetin äänen kuuluessa taivaasta pudonnut tähti päästää heinäsirkkavitsauksen niiden kimppuun, ”joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan”. Tämä on ”yksi ’voi!’”, ja vielä kaksi on tulossa. Kuudes trumpetti kuuluttaa niiden neljän enkelin irti päästämisen, jotka lähtevät tappamaan. ”Kaksikymmentätuhatta kertaa kymmenentuhatta” ratsumiestä aiheuttaa lisäonnettomuutta ja tuhoa, mutta ihmiset eivät vieläkään kadu pahoja tekojaan. – 9:4, 12, 16.

17. Mitkä tapahtumat huipentuvat siihen ilmoitukseen, että toinen ”voi!” on mennyt?

¹⁷ Kun kuudes näky alkaa, eräs voimakas enkeli laskeutuu taivaasta ja julistaa, että ”seitsemännen enkelin äänen kuulumisen päivinä – – Jumalan pyhä salaisuus – – hyvän uutisen mukaan” saatetaan päätökseen. Johannekselle annetaan pieni kirjakäärö syötäväksi. Se on hänen suussaan ”makea kuin hunaja”, mutta se saa hänen vatsansa karvastelemaan. (10:7, 9) Kaksi todistajaa profetoi 1260 päivää säkkipukuun puettuina; sitten ”peto, joka nousee syvyydestä” tappaa heidät, ja heidän ruumiinsa jätetään kolmeksi ja puoleksi päiväksi ”suuren kaupungin valtakadulle”. Maan päällä asuvat iloitsevat heistä, mutta ilo muuttuu kauhuksi, kun Jumala herättää heidät henkiin. Sillä hetkellä tapahtuu suuri maanjäristys. ”Toinen ’voi!’ on mennyt.” – 11:7, 8, 14.

18. Mikä tärkeä ilmoitus esitetään seitsemännen trumpetin raikuessa, ja minkä määräaika silloin on?

¹⁸ Sitten seitsemäs enkeli puhaltaa trumpettiinsa. Taivaalliset äänet ilmoittavat: ”Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta.” Ne ”kaksikymmentäneljä vanhinta” palvovat Jumalaa ja kiittävät häntä, mutta kansat vihastuvat. On Jumalan määräaika tuomita kuolleet ja palkita hänen pyhänsä ja ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan”. Hänen temppelipyhäkkönsä avautuu, ja hänen liittonsa arkki näkyy siellä. – 11:15, 16, 18.

19. Mikä tunnusmerkki ja sota nähdään taivaassa, millainen on lopputulos, ja miten tämä liittyy kolmanteen ”voi!”-huutoon?

¹⁹ Valtakunnan perustamisilmoituksen jälkeen seitsemännessä näyssä esitetään heti ”suuri tunnusmerkki” taivaassa. Se on vaimo, joka synnyttää ”pojan, poikalapsen, jonka on määrä paimentaa kaikkia kansoja rautasauvalla”. ”Suuri tulenvärinen lohikäärme” on valmiina nielaisemaan lapsen, mutta lapsi temmataan Jumalan valtaistuimen luo. Miikael sotii lohikäärmettä vastaan ja heittää tämän ”alkuperäisen käärmeen, jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi”, alas maahan. ”Voi maata”! Lohikäärme vainoaa vaimoa ja lähtee käymään sotaa hänen siemenensä jäljellä olevia vastaan. – 12:1, 3, 5, 9, 12; 8:13.

20. Mitkä kaksi petoa ilmaantuvat näyssä seuraavaksi, ja miten ne vaikuttavat maan päällä oleviin ihmisiin?

²⁰ Merestä nouseva peto (13:1–18). Kahdeksannessa näyssä esitetään sitten seitsenpäisen ja kymmensarvisen pedon nousevan merestä. Se saa voimansa lohikäärmeeltä. Yksi sen päistä oli kuin kuoliaaksi teurastettu, mutta se parani, ja koko maa ihaili petoa. Se lausuu Jumalaa vastustavaa pilkkaa ja käy sotaa pyhiä vastaan. Mutta katso, Johannes näkee toisen pedon, joka nousee maasta. Sillä on kaksi sarvea niin kuin karitsalla, mutta se rupeaa puhumaan kuin lohikäärme. Se eksyttää maan asukkaita ja käskee heidän tehdä kuvan ensimmäisestä pedosta. Kaikkien on pakko palvoa tätä kuvaa tai heidät tapetaan. Ilman pedon merkkiä tai lukua kukaan ei voi ostaa eikä myydä. Sen luku on 666.

21. Mitä Johannes näkee olevan Siionin vuorella, mitä enkeleillä on ja mitä he julistavat, ja miten maan viiniköynnös hävitetään?

²¹ ”Ikuinen hyvä uutinen” ja siihen liittyviä sanomia (14:1–20). Iloinen vastakohta edelliselle on yhdeksäs näky, jossa Johannes näkee Karitsan olevan Siionin vuorella, ja hänen kanssaan ovat ne 144000, joilla on otsassaan Karitsan ja Isän nimi. ”He laulavat ikään kuin uutta laulua valtaistuimen edessä”, ja heidät ”ostettiin ihmisistä ensi hedelmäksi Jumalalle ja Karitsalle”. Keskitaivaalle ilmaantuu enkeli, jolla on ”julistettavana ikuinen hyvä uutinen iloisena sanomana” kaikille kansoille, ja hän julistaa: ”Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia.” Ja toinen enkeli ilmoittaa: ”Suuri Babylon on kukistunut!” Kolmas enkeli julistaa, että ne, jotka palvovat petoa ja sen kuvaa, tulevat juomaan Jumalan vihastusta. ”Ihmisen pojan kaltainen” heilauttaa sirppinsä maan päälle, eräs enkelikin heilauttaa sirppinsä maahan ja korjaa maan viiniköynnöksen ja heittää sen ”Jumalan vihan suureen viinikuurnaan”. Kun viinikuurnaa poljetaan kaupungin ulkopuolella, veri nousee hevosten suitsiin saakka, ”tuhannen kuudensadan stadionin [= 296 kilometrin] päähän”. – 14:3, 4, 6–8, 14, 19, 20.

22. a) Keiden nähdään seuraavaksi kirkastavan Jehovaa ja miksi? b) Mihin seitsemän Jumalan vihan maljaa vuodatetaan, ja mitkä maailmaa järisyttävät tapahtumat seuraavat?

 ²² Enkelit joilla on seitsemän viimeistä vitsausta (15:1–16:21). Kymmenennen näyn alussa näkyy jälleen vilahdus taivaallisesta tuomioistuimesta. Ne, jotka ovat saaneet voiton pedosta, kirkastavat Jehovaa, ”ikuisuuden Kuningasta”, hänen suurten ja ihmeellisten tekojensa vuoksi. Taivaassa olevasta pyhäköstä tulee seitsemän enkeliä, joille annetaan seitsemän Jumalan vihaa täynnä olevaa kultaista maljaa. Kuusi ensimmäistä vuodatetaan maahan, mereen ja virtoihin ja vetten lähteisiin sekä aurinkoon, pedon valtaistuimelle ja Eufratvirtaan, jolloin sen vesi kuivuu tien valmistamiseksi ”auringon noususta tuleville kuninkaille”. Demonien ilmaisut kokoavat ’koko asutun maan kuninkaat Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan’ Har-Magedoniin. Seitsemäs malja vuodatetaan ilmaan, ja kauhistavien luonnonilmiöiden keskellä suuri kaupunki jakautuu kolmeen osaan, kansojen kaupungit kukistuvat, ja Babylon saa ’Jumalan vihan suuttumuksen viinimaljan’. – 15:3; 16:12, 14, 19.

23. a) Miten Jumalan tuomio pannaan täytäntöön Suurelle Babylonille? b) Mitkä ilmoitukset ja valitukset liittyvät sen kukistumiseen, ja mikä iloinen ylistys kajahtaa kaikkialla taivaassa?

²³ Jumalan tuomio Babylonille; Karitsan häät (17:1–19:10). Sitten alkaa 11. näky. Katso, se on Jumalan tuomio ”Suurelle Babylonille, – – porttojen – – äidille”, ”jonka kanssa maan kuninkaat syyllistyivät haureuteen”. Portto on juovuksissa pyhien verestä ja ratsastaa helakanpunaisella pedolla, jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Tämä peto ”oli, mutta ei ole, ja kuitenkin se on nousemaisillaan syvyydestä”. Sen kymmenen sarvea taistelevat Karitsaa vastaan, mutta koska hän on ”herrojen Herra ja kuningasten Kuningas”, hän voittaa heidät. Ne kymmenen sarvea kääntyvät porttoa vastaan ja tuhoavat hänet, ja 12. näyn alussa eräs enkeli, jonka kirkkaus valaisee maan, julistaa: ”Se on kukistunut! Suuri Babylon on kukistunut!” Jumalan kansaan kuuluvien käsketään lähteä siitä ulos, jotteivät he joutuisi osallisiksi hänen vitsauksistaan. Kuninkaat ja muut maan mahtavat itkevät hänen takiaan ja sanovat: ”Voi, voi, sinä suuri kaupunki, Babylon, sinä vahva kaupunki, kun sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!” Sen suuri rikkaus on hävitetty. Niin kuin suuri myllynkivi heitetään mereen, niin Babylonkin heitetään rajusti pois, eikä sitä löydetä enää koskaan. Lopultakin Jumalan pyhien veri on kostettu! Taivaassa kajahtaa neljä kertaa huuto: ”Ylistäkää Jahia!” Ylistäkää Jahia, koska hän on pannut täytäntöön suuren porton tuomion! Ylistäkää Jahia, koska Jehova on alkanut hallita kuninkaana! Iloitkaa ja riemuitkaa, koska ”Karitsan häät ovat tulleet ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut”! – 17:2, 5, 8, 14; 18:2, 10; 19:1, 3, 4, 6, 7.

24. a) Miten ratkaisevan sodan Karitsa käy? b) Mitä tapahtuu niiden tuhannen vuoden aikana, ja mitä seuraa niiden lopussa?

²⁴ Karitsa käy sotaa vanhurskaudessa (19:11–20:10). Kolmannessatoista näyssä ”kuningasten Kuningas ja herrojen Herra” johtaa taivaallisia armeijoita vanhurskaaseen sodankäyntiin. Kuninkaista ja voimakkaista miehistä tulee haaskoja taivaan linnuille, ja peto ja väärä profeetta heitetään elävinä tuliseen järveen, joka palaa rikistä. (19:16) Kun 14. näky alkaa, nähdään ”taivaasta tulevan alas enkeli, jolla oli syvyyden avain ja suuri kahleketju kädessään”. ”Lohikäärme, se alkuperäinen käärme, joka on Panettelija ja Saatana”, otetaan kiinni ja sidotaan tuhanneksi vuodeksi. Niistä, joilla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, tulee ’Jumalan ja Kristuksen pappeja, ja he hallitsevat kuninkaina hänen kanssaan ne tuhat vuotta’. Sen jälkeen Saatana päästetään irti ja hän lähtee eksyttämään maan kansoja, mutta hänet ja häntä seuranneet ihmiset heitetään tulijärveen. – 20:1, 2, 6.

25. Mikä sykähdyttävä näky seuraa, ja ketkä perivät kaiken kuvaillun?

²⁵ Tuomiopäivä ja Uuden Jerusalemin kirkkaus (20:11–22:5). Sitten seuraa sykähdyttävä 15. näky. Kuolleet, suuret ja pienet, tuomitaan Jumalan suuren valkoisen valtaistuimen edessä. Kuolema ja Haades heitetään tulijärveen, joka ”tarkoittaa toista kuolemaa”, ja niiden kanssa siihen heitetään kaikki ne, joita ei todettu elämän kirjaan kirjoitetuiksi. Uusi Jerusalem tulee alas taivaasta, ja Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään. Ei ole enää kuolemaa, surua, parkua eikä kipua! Jumala tosiaankin ’tekee kaiken uudeksi’, ja hän vahvistaa lupauksensa sanomalla: ”Kirjoita, koska nämä sanat ovat luotettavat ja todet.” Voittajat perivät tämän, mutta pelkurit, epäuskoiset ja ne, jotka ovat moraalittomia tai harjoittavat spiritismiä tai epäjumalanpalvelusta, eivät peri sitä. – 20:14; 21:1, 5.

26. a) Miten Uutta Jerusalemia kuvaillaan? b) Mitä elämää ylläpitäviä piirteitä kaupungissa nähdään olevan, ja mistä sen valo on peräisin?

²⁶ Johannekselle näytetään sitten viimeisessä, 16. näyssä ”Karitsan vaimo”, Uusi Jerusalem, jossa on 12 porttia ja jonka 12 peruskivessä on 12 apostolin nimet. Se on neliskulmainen, ja sen majesteettista loistoa kuvataan siinä olevalla jaspiksella, kullalla ja helmillä. Jehova ja Karitsa ovat tämän kaupungin temppeli, ja he ovat myös sen valo. Ainoastaan ne, jotka on kirjoitettu Karitsan elämänkirjakääröön pääsevät sinne. (21:9) Puhdas elämän veden virta juoksee valtaistuimesta kaupungin valtakatua pitkin, ja sen kummallakin puolella on elämän puita, jotka tuottavat uuden hedelmäsadon joka kuukausi ja joiden lehdet ovat parannukseksi. Jumalan ja Karitsan valtaistuin on kaupungissa, ja Jumalan orjat näkevät  Hänen kasvonsa. ”Jehova Jumala säteilee heille valoa, ja he hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.” – 22:5.

27. a) Mitä Johannekselle vakuutetaan profetiasta? b) Mihin painokkaaseen kutsuun ja varoitukseen Ilmestys päättyy?

²⁷ Loppusanat (22:6–21). Seuraavaksi annetaan vakuutus: ”Nämä sanat ovat luotettavat ja todet.” Onnellisia ovat tosiaan kaikki ne, jotka noudattavat profetian sanoja! Kuultuaan ja nähtyään tämän Johannes lankeaa maahan palvoakseen enkeliä, mutta tämä muistuttaa, että hänen tulee palvoa vain Jumalaa. Profetian sanoja ei tule sinetöidä, ”sillä määräaika on lähellä”. Onnellisia ovat ne, jotka pääsevät kaupunkiin, sillä sen ulkopuolella ovat saastaiset ja ”kaikki, jotka pitävät valheesta ja harjoittavat sitä”. Jeesus sanoo itse lähettäneensä tämän todistuksen seurakunnille enkelinsä kautta ja olevansa ”Daavidin juuri ja jälkeläinen, se kirkas aamutähti”. ”Ja henki ja morsian sanovat jatkuvasti: ’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon; joka tahtoo, ottakoon elämän vettä ilmaiseksi.” Älköön kukaan lisätkö mitään tämän profetian sanoihin tai ottako niistä mitään pois, ettei hänen osaansa ”elämän puista ja pyhästä kaupungista” otettaisi pois. – 22:6, 10, 15–17, 19.

MIKSI HYÖDYLLINEN

28. Minkä esimerkkien avulla voimme ymmärtää Raamatun ensimmäisessä osassa alkaneen kertomuksen päättyvän Ilmestyksessä?

²⁸ Mikä loistoisa päätös Ilmestyskirja onkaan Raamatun 66 kirjan henkeytetylle kokoelmalle! Mitään ei ole jäänyt pois. Kaikki on otettu huomioon. Näemme nyt selvästi niin suurenmoisen lopun kuin alunkin. Raamatun ensimmäisessä osassa alkanut kertomus päättyy viimeisessä osassa. Ensimmäisen Mooseksen kirjan 1:1:ssä kuvailtiin Jumalan luoneen aineelliset taivaat ja maan, ja Ilmestyksen 21:1–4:ssä kuvaillaan uusia taivaita ja uutta maata ja niitä lukemattomia siunauksia, jotka ihmiskunnalle suodaan, ja tämä sama on ennustettu myös Jesajan 65:17, 18:ssa, 66:22:ssa ja 2. Pietarin kirjeen 3:13:ssa. Ensimmäiselle ihmiselle sanottiin, että hän kuolemalla kuolisi, jos hän olisi tottelematon, ja yhtä varmasti Jumala vakuuttaa, että tottelevaisilla ei ”kuolemaa ole enää oleva”. (1. Moos. 2:17; Ilm. 21:4) Kun Käärme alussa ilmaantui ihmiskunnan pettäjäksi, Jumala ennusti sen pään murskaamisen, ja Ilmestyksessä paljastetaan, että tuo alkuperäinen käärme, joka on Panettelija ja Saatana, heitetään lopulta tuhoon. (1. Moos. 3:1–5, 15; Ilm. 20:10) Tottelematon ihminen ajettiin pois Eedenissä olleen elämän puun luota, kun taas vertauskuvalliset elämän puut ovat tottelevaisten ihmisten muodostamien ”kansojen parannukseksi”. (1. Moos. 3:22–24; Ilm. 22:2) Samoin kuin Eedenistä lähti joki, joka kasteli puutarhaa, samoin elämää antavan ja ylläpitävän vertauskuvallisen virran kuvataan juoksevan Jumalan valtaistuimesta. Tämä vastaa aikaisempaa Hesekielin näkyä ja palauttaa myös mieleen Jeesuksen sanat ”vesilähteestä, joka pulppuaa välittämään ikuista elämää”. (1. Moos. 2:10; Ilm. 22:1, 2; Hes. 47:1–12; Joh. 4:13, 14) Ensimmäinen mies ja nainen ajettiin pois Jumalan läsnäolosta, mutta uskolliset voittajat saavat sen sijaan nähdä hänen kasvonsa. (1. Moos. 3:24; Ilm. 22:4) Näiden Ilmestyksen sykähdyttävien näkyjen tarkasteleminen on tosiaankin hyödyllistä!

29. a) Miten Ilmestys kokoaa yhteen Babylonia koskevat ennustukset? b) Mitä rinnakkaisuuksia voidaan panna merkille Danielin ja Ilmestyksen näyissä, jotka koskevat Valtakuntaa sekä petoja?

²⁹ Pane myös merkille, miten Ilmestys kokoaa yhteen jumalatonta Babylonia koskevat ennustukset. Jesaja oli ennustanut kirjaimellisen Babylonin kukistumisen kauan ennen sen tapahtumista ja julistanut: ”Se on kukistunut! Babylon on kukistunut!” (Jes. 21:9, UM) Jeremiakin ennusti Babylonia vastaan. (Jer. 51:6–12) Ilmestyksessä puhutaan kuitenkin vertauskuvallisesti ”Suuresta Babylonista, maan porttojen ja iljetysten äidistä”. Sekin täytyy kukistaa, ja Johannes näkee tämän näyssä ja julistaa: ”Se on kukistunut! Suuri Babylon on kukistunut!” (Ilm. 17:5; 18:2) Muistatko Danielin näyn Jumalan perustamasta valtakunnasta, joka tulee murskaamaan muut valtakunnat ja pysymään ”aikojen hämärään asti”? Pane merkille, miten tämä liittyy Ilmestyksessä esitettyyn taivaasta kuuluvaan julistukseen: ”Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta, ja hän on hallitseva kuninkaana aina ja ikuisesti.” (Dan. 2:44, UM; Ilm. 11:15) Ja samoin kuin Daniel kuvaili näyssään ’ihmisen pojan kaltaisen tulevan taivaan pilvien mukana saamaan pysyvän hallitusvallan ja kunnian ja valtakunnan’, samoin Ilmestyksessä ilmaistaan Jeesus Kristus ”maan kuninkaiden Hallitsijaksi”, joka ”tulee pilvien mukana”, ja sanotaan, että ”kaikki silmät tulevat näkemään hänet”. (Dan. 7:13, 14, UM; Ilm. 1:5, 7) Rinnakkaisuuksia on havaittavissa myös Danielin näkyjen petojen ja Ilmestyksen petojen välillä. (Dan. 7:1–8; Ilm. 13:1–3; 17:12) Ilmestyksessä on tosiaankin paljon sellaista tutkittavaa, mikä voi vahvistaa uskoa.

30. a) Mikä täydellinen näkymä Ilmestyksessä annetaan Jehovan nimen pyhittämisestä Valtakunnan välityksellä? b) Mitä korostetaan pyhyydestä, ja keihin se vaikuttaa?

³⁰ Miten suurenmoinen, monivivahteinen näkymä Ilmestyksessä esitetäänkään Jumalan valtakunnasta! Siinä keskitetään loistavasti huomio siihen, mitä vanhan ajan profeetat sekä Jeesus ja hänen opetuslapsensa sanoivat Valtakunnasta. Siitä saamme täydellisen kuvan Jehovan nimen pyhittämisestä Valtakunnan välityksellä: ”Pyhä, pyhä, pyhä on Jehova Jumala, Kaikkivaltias.” Hän  on arvollinen ”saamaan kirkkauden ja kunnian ja voiman”. Juuri hän todellakin ’ottaa suuren voimansa ja rupeaa hallitsemaan kuninkaana’ Kristuksen välityksellä. Miten innokkaasti tämän kuninkaana toimivan Pojan, ”kuningasten Kuninkaan ja herrojen Herran”, osoitetaankaan lyövän kansoja ja polkevan ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, vihan suuttumuksen viinikuurnan”! Jehovan kunniaansaattamista koskevan Raamatun suurenmoisen teeman kehittyessä kohti huipentumaansa korostetaan sitä, että kaikkien ja kaiken, mikä liittyy hänen Valtakuntaa koskeviin tarkoituksiinsa, täytyy olla pyhää. Karitsan, Jeesuksen Kristuksen, jolla ”on Daavidin avain”, sanotaan olevan pyhä, ja myös taivaan enkelit ovat pyhiä. Niiden, joilla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, sanotaan olevan ’onnellisia ja pyhiä’, ja myös sitä tähdennetään, että ”mitään epäpyhää ja ketään iljetyksen – – harjoittajaa” ei mitenkään pääse ”pyhään kaupunkiin, Jerusalemiin”. Näin niitä, jotka on ostettu Karitsan verellä ”valtakunnaksi ja papeiksi meidän Jumalallemme” kannustetaan voimakkaasti säilyttämään pyhyys Jehovan edessä. Myös ”suuren joukon” täytyy ’pestä pitkät viittansa ja valkaista ne Karitsan veressä’, jotta he voivat suorittaa pyhää palvelusta. – Ilm. 4:8, 11; 11:17; 19:15, 16; 3:7; 14:10; 20:6; 21:2, 10, 27; 22:19; 5:9, 10; 7:9, 14, 15.

31. Mihin Valtakunnan piirteisiin huomiomme kiinnitetään vain Ilmestyskirjassa?

³¹ Näky tästä suurenmoisesta ja pyhästä Jumalan valtakunnasta selkenee mielessämme kristallinkirkkaaksi, kun panemme merkille joitakin piirteitä, joihin huomiomme kiinnitetään vain Ilmestyskirjassa. Siinä esitetään täydellinen näky Karitsan kanssa Siionin vuorella olevista Valtakunnan perillisistä laulamassa uutta laulua, jonka vain he osaavat. Vain Ilmestyksessä kerrotaan niiden maasta ostettujen luku, jotka pääsevät Valtakuntaan – 144000 – ja se, että tämä määrä sinetöidään hengellisen Israelin 12 vertauskuvallisesta heimosta. Vain Ilmestys osoittaa, että nämä ’papit ja kuninkaat’, joilla on osa Kristuksen kanssa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, myös hallitsevat hänen kanssaan ”ne tuhat vuotta”. Vain Ilmestyksessä esitetään täydellinen näkymä ”pyhästä kaupungista, Uudesta Jerusalemista”, ja kerrotaan sen säteilevästä kirkkaudesta, Jehovasta ja Karitsasta sen temppelinä, sen 12 portista ja peruskivestä sekä kuninkaista, jotka hallitsevat siinä iäti ikuisessa valossa, jota Jehova säteilee heille. – 14:1, 3; 7:4–8; 20:6; 21:2, 10–14, 22; 22:5.

32. a) Miten näky ”uudesta taivaasta” ja ”pyhästä kaupungista, Uudesta Jerusalemista”, kiteyttää kaiken sen, mitä Valtakunta-Siemenestä oli ennustettu? b) Mitä siunauksia Valtakunta varmistaa maan päällä eläville ihmisille?

³² Voidaan todellakin sanoa, että tämä näky ”uudesta taivaasta” ja ”pyhästä kaupungista, Uudesta Jerusalemista”, kiteyttää kaiken sen, mitä Raamatussa on muinaisista ajoista lähtien ennustettu Valtakunta-Siemenestä. Abraham odotti siementä, jonka välityksellä ’kaikki maan suvut siunaisivat itsensä’, ja ”kaupunkia, jolla on todelliset perustukset, jonka rakentaja ja tekijä on Jumala”. Nyt Ilmestyksen näyssä tämä siunauksen kaupunki osoitetaan selvästi ”uudeksi taivaaksi” – uudeksi hallitukseksi, Jumalan valtakunnaksi, joka koostuu Uudesta Jerusalemista (Kristuksen morsiamesta) ja hänen Sulhasestaan. Yhdessä he hallitsevat vanhurskaasti kaikkea maata. Jehova lupaa uskollisille ihmisille, että heistä voi tulla ”hänen kansojaan” – he voivat olla onnellisia, synnittömiä ja vailla kuolemaa, niin kuin ihminen oli ennen Eedenin kapinaa. Ja korostuksen vuoksi Ilmestyksessä sanotaan kahdesti, että Jumala ”on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään”. – 1. Moos. 12:3, UM; 22:15–18; Hepr. 11:10; Ilm. 7:17; 21:1–4.

33. a) Mikä suurenmoinen kokonaiskuva Ilmestyksessä esitetään Jumalan täyttyneistä tarkoituksista? b) Miten ”koko Raamattu” on osoittautunut ”Jumalan henkeyttämäksi ja hyödylliseksi”, ja miksi nyt on aika tutkia ja totella Jumalan sanaa?

³³ Mikä suurenmoinen päätös henkeytetylle Raamatulle! Todella ihmeellisten asioiden ”täytyy pian tapahtua”! (Ilm. 1:1) ”Profeettojen henkeytettyjen ilmaisujen Jumalan”, Jehovan, nimi pyhitetään. (22:6) 1600 vuoden aikana kirjoitettujen profetioiden osoitetaan täyttyneen, ja tuhansien vuosien kuluessa tehdyt uskon teot palkitaan! ”Se alkuperäinen käärme” on kuollut, hänen joukkonsa on tuhottu, eikä pahuutta enää ole. (12:9) Jumalan valtakunta hallitsee ”uutena taivaana” hänen ylistyksekseen. Ennallistettu maa on täytetty ja tehty alamaiseksi Raamatun ensimmäisessä luvussa esitetyn Jehovan tarkoituksen mukaisesti, ja sen siunauksia riittää ihmiskunnan edessä olevan loistoisan ikuisuuden ajan. (1. Moos. 1:28) Koko Raamattu on tosiaan osoittautunut ”Jumalan henkeyttämäksi ja hyödylliseksi opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa”. Jehova on käyttänyt sitä johtaakseen täysin päteviä, täydelleen varustettuja uskon ihmisiä tähän suurenmoiseen aikaan asti. Nyt sinun on sen vuoksi aika tutkia Raamattua vahvistaaksesi omaa uskoasi. Tottele sen käskyjä saadaksesi Jumalan siunauksen. Noudata niitä sillä suoralla tiellä, joka johtaa ikuiseen elämään. Niin tehdessäsi sinäkin voit sanoa täysin luottavaisena Raamatun viimeisen kirjan loppusanojen mukaisesti: ”Aamen! Tule, Herra Jeesus.” – 2. Tim. 3:16; Ilm. 22:20.

34. Miten voimme nykyään saada suunnatonta iloa ja miksi?

³⁴ Miten suunnatonta iloa voimmekaan nykyään saada, kun tervehdimme ”meidän Herramme ja hänen Kristuksensa”, Siemenen, valtakuntaa, joka pyhittää ikuisiksi ajoiksi ”Jehova Jumalan, Kaikkivaltiaan”, verrattoman nimen! – Ilm. 11:15, 17.

[Alaviitteet]

[Tutkistelukysymykset]