Tasokkaita verensiirron vaihtoehtoja

Saatat ajatella: ’Verensiirrot ovat vaarallisia, mutta onko niille olemassa mitään tasokkaita vaihtoehtoja?’ Hyvä kysymys, ja pane erityisesti merkille sana ”tasokkaita”.

Kaikki, myös Jehovan todistajat, haluavat tehokasta ja korkealaatuista lääketieteellistä hoitoa. Tri Grant E. Steffen kiinnitti huomiota kahteen avainseikkaan: ”Tasokas lääketieteellinen hoito tarkoittaa sitä, että hoidon osien avulla voidaan saavuttaa hyväksyttyjä lääketieteellisiä ja ei-lääketieteellisiä päämääriä.” (Yhdysvaltain lääkäriliiton julkaisu The Journal of the American Medical Association, JAMA, 1.7.1988) ”Ei-lääketieteellisiin päämääriin” sisältyisi se, ettei loukata potilaan etiikkaa tai Raamattuun perustuvaa omaatuntoa. – Apostolien teot 15:28, 29.

Onko olemassa hyväksyttyjä ja tehokkaita keinoja ratkaista vakavia lääketieteellisiä ongelmia käyttämättä verta? Onneksi vastaus on myönteinen.

Vaikka useimmat kirurgit ovat väittäneet käyttäneensä verta vain silloin, kun se on ollut ehdottoman välttämätöntä, heidän käyttämänsä verimäärä väheni nopeasti aids-epidemian puhjettua. Suomessa tuoreverta käytettiin vuoden 1987 marraskuuhun mennessä jo 40 % vähemmän kuin vastaavana aikana vuonna 1986. (Lääkintöhallitus tiedottaa, joulukuu 1987) Erään tunnetun sairaalan tiedotusjulkaisun (Mayo Clinic Proceedings) pääkirjoituksessa (syyskuu 1988) sanottiin, että ”yksi tuon epidemian harvoista hyödyistä” oli se, että ”sen ansiosta potilaat ja lääkärit kehittivät erilaisia keinoja välttää verensiirtoa”. Erään veripankin virkailija selittää: ”Muutos on tapahtunut sanoman voimakkuudessa, kliinikkojen vastaanottavaisuudessa sanomaa kohtaan (koska vaarat tajutaan paremmin) ja vaatimuksissa harkita vaihtoehtoja.” – Transfusion Medicine Reviews, lokakuu 1989.

Pane merkille, että vaihtoehtoja on olemassa! Tämä käy ymmärrettäväksi, kun tarkastelemme sitä, miksi verensiirtoja tehdään.

Punasolujen hemoglobiini kuljettaa happea, jota tarvitaan hyvän terveyden ja elämän ylläpitämiseksi. Jos ihminen siis on menettänyt paljon verta, saattaisi tuntua johdonmukaiselta yksinkertaisesti korvata se. Ihmisellä on normaalisti noin 140–150 grammaa hemoglobiinia verilitraa kohti. (Toinen tapa on määrittää hematokriitti eli punasolujen tilavuusosuus, joka on tavallisesti noin 0.45.) Ennen oli yleinen ”sääntö”, että potilaalle tehtiin verensiirto ennen leikkausta, jos hänen hemoglobiininsa oli alle 100 (tai hematokriitti 0.30). Sveitsiläisessä julkaisussa Vox Sanguinis (maaliskuu 1987) kerrottiin, että ”65 % [nukutuslääkäreistä] vaati, että potilaan hemoglobiinin oli ennen leikkausta oltava 100 g/l elektiivistä [ei-akuuttia] leikkausta varten”.

Eräässä vuonna 1988 pidetyssä verensiirtokonferenssissa professori Howard L. Zauder kuitenkin kysyi: ”Miten me päädyimme ’taikalukuun’?” Hän totesi selvästi: ”Sen vaatimuksen tausta, jonka mukaan potilaalla täytyy ennen nukuttamista olla 100 grammaa hemoglobiinia (Hb), on verhottu perinteisiin, peitetty epämääräisyyteen, ja se on perusteeton kliinisten tai kokeellisten todisteiden valossa.” Ajattelehan niitä tuhansia potilaita, joiden verensiirrot johtuivat ’epämääräisestä, perusteettomasta’ vaatimuksesta!

Joku voi ihmetellä: ’Miksi hemoglobiinin normaalitaso on 140, jos ihminen kerran tulee toimeen paljon vähemmällä?’ Siksi, että sinulla on silloin käytössäsi huomattavan suuri hapenkuljetuksen varajärjestelmä, joten voit urheilla tai tehdä raskasta työtä. Aneemisille  potilaille tehdyt tutkimukset jopa osoittavat, että ”on vaikea erottaa työkyvyn laskua hemoglobiinipitoisuuden ollessa niinkin alhainen kuin 70 g/l. Toiset ovat havainneet toimintakyvyn vain hiukan heikentyneen.” – Nykyajan verensiirtokäytäntöä käsittelevä julkaisu Contemporary Transfusion Practice, 1987.

Aikuiset siis mukautuvat alhaiseen hemoglobiinitasoon, mutta entä lapset? Tri James A. Stockman III sanoo: ”Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta keskosina syntyneiden pikkulasten hemoglobiini laskee ensimmäisten 1–3 kuukauden aikana – –. Vastasyntyneiden verensiirtoa puoltavia syitä ei ole selvästi osoitettu. Monet pikkulapset tuntuvatkin sietävän huomattavan alhaista hemoglobiinipitoisuutta ilman näkyviä kliinisiä vaikeuksia.” – Pohjois-Amerikan lastentautiklinikoiden julkaisu Pediatric Clinics of North America, helmikuu 1986.

Nämä tiedot eivät tarkoita sitä, ettei ihmiselle, joka on menettänyt paljon verta onnettomuudessa tai leikkauksessa, tarvitse tehdä mitään. Jos verta menetetään nopeasti ja paljon, ihmisen verenpaine laskee, ja hän voi joutua šokkiin. Ennen kaikkea täytyy saada verenvuoto loppumaan ja palauttaa hänen verenkiertonsa plasmatilavuus ennalleen. Näin estetään šokkiin joutuminen ja pidetään jäljellä olevat punasolut ja muut veren aineosat verenkierrossa.

Plasmatilavuutta voidaan kohottaa käyttämättä kokoverta tai veriplasmaa. * Erilaiset verettömät nesteet ovat tehokkaita plasmatilavuuden kohottajia. Yksinkertaisin niistä on keittosuolaliuos, joka on halpaa ja sopii yhteen veremme kanssa. On myös nesteitä, joilla on erityisominaisuuksia, esimerkiksi dekstraaniliuos, Haemaccel-liuos ja Ringerin laktaatti- tai asetaattiliuos. Hydroksietyylitärkkelysliuos (HES) on uudempi plasmatilavuuden kohottaja, ja ”sitä voidaan turvallisin mielin suositella niille [palovamma]potilaille, joilla on jotain verituotteita vastaan”. (Palovammapotilaiden hoitoa ja kuntoutusta tarkasteleva julkaisu Journal of Burn Care & Rehabilitation, tammi-helmikuu 1989) Näillä nesteillä on tarkkaan määriteltyjä etuja. ”Kiderakenteiset liuokset [esimerkiksi tavallinen keittosuolaliuos ja Ringerin laktaatti- tai asetaattiliuos], dekstraaniliuos ja HES ovat suhteellisen myrkyttömiä ja halpoja, helposti saatavia, ja niitä voidaan varastoida huoneenlämmössä, niitä varten ei tarvitse tehdä yhteensopivuustestejä eikä niihin liity verensiirtojen välityksellä tarttuvien tautien vaaraa.” – Verensiirtohoidon hakuteos lääkäreille Blood Transfusion Therapy – A Physician’s Handbook, 1989.

Saatat kuitenkin kysyä: ’Miten on mahdollista, että verettömät korvaavat nesteet riittävät, kun kuitenkin tarvitsen punasoluja saadakseni happea kaikkialle elimistööni?’ Kuten sanottu, sinulla on hapenkuljetuksen varajärjestelmä. Jos menetät verta, suurenmoiset korvaavat mekanismit alkavat toimia sisälläsi. Sydämesi pumppaa jokaisella lyönnillään enemmän verta. Koska menetetty veri on korvattu sopivalla nesteellä, laimennettu veri virtaa helpommin – pienissäkin suonissa. Kemiallisten muutosten ansiosta kudoksiin vapautuu enemmän happea. Nämä muutokset ovat niin tehokkaita, että vaikka punasoluistasi olisi jäljellä vain puolet, hapenkuljetus voi silti olla noin 75 prosenttia normaalista. Lepotilassa oleva potilas käyttää vain 25 prosenttia veressään olevasta hapesta. Ja useimmat yleisistä nukutusaineista alentavat elimistön hapentarvetta.

MITEN LÄÄKÄRIT VOIVAT AUTTAA?

Taitavat lääkärit voivat auttaa ihmistä, joka on menettänyt verta ja jolla on siten vähemmän  punasoluja. Kun plasmatilavuus on palautettu, lääkärit voivat antaa happea suurina pitoisuuksina. Näin sitä on enemmän elimistön käytettävänä, ja tällä tavoin on usein saatu merkittäviä tuloksia. Englantilaiset lääkärit käyttivät tätä menetelmää naiseen, joka oli menettänyt niin paljon verta, että ”hänen hemoglobiininsa laski 18 grammaan/l. Häntä hoidettiin onnistuneesti – – korkeaksi kohotetulla sisäänhengitysilman happipitoisuudella ja siirtämällä suuria määriä gelatiiniliuosta [Haemaccel].” (Anaesthesia, tammikuu 1987) Raportissa kerrotaan myös, että muita akuutista verenvuodosta kärsiviä on hoidettu onnistuneesti ylipaineistetuissa happikammioissa.

Lääkärit voivat myös auttaa potilaitaan muodostamaan enemmän punasoluja. Miten? Antamalla heille rautaa sisältäviä valmisteita (lihaksiin tai suoniin), jotka voivat auttaa elimistöä valmistamaan punasoluja 3–4 kertaa nopeammin kuin tavallisesti. Äskettäin on otettu käyttöön jälleen yksi apukeino. Munuaisesi tuottavat erytropoietiini-nimistä hormonia, joka saa luuytimen tuottamaan punasoluja. Nyt on saatavissa synteettistä erytropoietiinia. Lääkärit voivat antaa sitä joillekuille aneemisille potilaille ja auttaa heitä siten valmistamaan uusia punasoluja hyvin nopeasti.

Taitavat ja tunnolliset kirurgit ja nukutuslääkärit voivat leikkausten aikanakin auttaa käyttämällä kehittyneitä verta säästäviä menetelmiä. Huolellista leikkaustekniikkaa, esimerkiksi verenvuodon minimoimiseen tarkoitettua sähköpolttoa (vuotavan suonen tukkimista polttamalla), ei voida korostaa liiaksi. Joskus haavaan vuotanut veri voidaan imeä pois, suodattaa ja ohjata takaisin verenkiertoon. *

Verettömällä nesteellä käynnistettyyn sydän-keuhkokoneeseen kytketyt potilaat voivat hyötyä siitä, että veren laimennuttua he menettävät vähemmän punasoluja.

On myös muita apukeinoja. Potilaan lämpötilaa voidaan alentaa hapentarpeen vähentämiseksi leikkauksen aikana. Hypotensiivinen (verenpainetta alentava) anestesia. Hoito, joka parantaa veren hyytymistä. Desmopressiini verenvuodon keston lyhentämiseksi. ”Laserveitset”. Tämä luettelo tulee kasvamaan sitä mukaa kuin lääkärit ja huolestuneet potilaat etsivät keinoja välttää  verensiirtoja. Toivomme, ettet koskaan menetä suurta määrää verta, mutta jos niin käy, niin on varsin todennäköistä, että taitavat lääkärit voivat hoitaa sinua käyttämättä verensiirtoja, joihin liittyy niin paljon vaaroja.

LEIKKAUKSIA – MUTTA ILMAN VERENSIIRTOA

Monet ihmiset eivät nykyään ota verta. He vaativat terveydellisiin syihin nojautuen samaa, mihin Jehovan todistajat pyrkivät pääasiassa uskonnollisin perustein: tasokasta lääketieteellistä hoitoa, jossa käytetään vaihtoehtoisia verettömiä menetelmiä. Kuten olemme havainneet, suuria leikkauksia voidaan silti tehdä. Jos sinulla on vähänkään epäilyksiä siitä, jotkin muut lääketieteellisestä kirjallisuudesta poimitut todisteet voivat hälventää ne.

Artikkelissa ”Neljän suuren nivelen korvaaminen tekonivelellä Jehovan todistajien jäsenelle” (Orthopaedic Review, elokuu 1986) kerrottiin aneemisesta potilaasta, jolla oli ”pitkälle edenneitä rappeutumia sekä polvissa että lonkissa”. Rautadekstraania käytettiin ennen leikkausta ja sen jälkeen, ja leikkaus onnistui. Englantilaisessa nukutuslääketiedettä käsittelevässä julkaisussa (British Journal of Anaesthesia, 1982) kerrottiin 52-vuotiaasta Jehovan todistajasta, jonka hemoglobiinitaso oli alle 100. Verenhukan minimoimiseksi käytetyn verenpainetta alentavan nukutuksen avulla hänelle asetettiin tekonivel lonkkaan ja olkapäähän. Myös muuan kirurgiryhmä Arkansasin (USA) yliopistossa käytti tätä menetelmää sadassa Jehovan todistajille tehdyssä lonkan tekonivelleikkauksessa, ja kaikki potilaat toipuivat. Laitoksen johtava professori toteaa: ”Me sovellamme nyt sitä, mitä olemme oppineet noilta (todistaja)potilailta, kaikkiin potilaisiimme, joille teemme lonkan tekonivelleikkauksia.”

Joidenkuiden Jehovan todistajien omatunto sallii heidän hyväksyä elintensiirrot, jos ne tehdään ilman verta. Eräässä 13 munuaisensiirtoa käsitelleessä raportissa tehtiin seuraava päätelmä: ”Kokonaistulokset osoittavat, että munuaisensiirtoja voidaan tehdä turvallisesti ja tehokkaasti useimmille Jehovan todistajille.” (Elintensiirtoja käsittelevä julkaisu Transplantation, heinäkuu 1988) Verestä kieltäytyminen ei ole ollut esteenä edes onnistuneille sydämensiirroille.

’Entä muut verettömät leikkaukset?’ saatat pohtia. Lääketieteellisessä julkaisussa Medical Hotline (huhti-toukokuu 1983) kerrottiin onnistuneista leikkauksista ”Jehovan todistajille, joille tehtiin suuria gynekologisia ja synnytykseen liittyviä leikkauksia [osavaltion yliopistossa Waynessa Yhdysvalloissa] ilman verensiirtoja”. Lehti totesi: ”Kuolemantapauksia ja komplikaatioita ei ollut sen enempää kuin niilläkään naisilla, joille oli tehty samanlaisia leikkauksia ja annettu verensiirtoja.” Sitten lehti esitti oman kommenttinsa: ”Tämän tutkimuksen tulokset saattavat antaa aihetta uuteen näkökulmaan veren antamisesta kaikille naisille, joille tehdään synnytykseen liittyviä tai gynekologisia leikkauksia.”

Göttingenin yliopistossa (Saksassa) tehtiin yleiskirurginen leikkaus 30 potilaalle, jotka kieltäytyivät verensiirrosta. ”Ei esiintynyt mitään komplikaatioita, joita ei olisi voinut esiintyä myös verensiirtoihin suostuvilla potilailla. – – Sitä, että verensiirtoon turvautuminen ei ole mahdollista, ei tulisi yliarvioida, eikä sen näin ollen pitäisi johtaa pidättäytymiseen leikkauksesta, joka on tarpeellinen ja kirurgisesti perusteltu.” – Risiko in der Chirurgie, (Kirurgian vaaroja), 1987.

Aivoleikkauksiakin on tehty ilman verta lukuisille aikuisille ja lapsille esimerkiksi New Yorkin yliopistollisessa keskussairaalassa. Vuonna 1989 tämän neurokirurgisen klinikan johtava lääkäri Joseph Ransohoff kirjoitti: ”On varsin selvää, että useimmissa tapauksissa  verituotteiden käyttöä voidaan välttää erittäin vähäisin vaaroin potilailla, jotka uskonnollisten periaatteittensa vuoksi vastustavat näiden tuotteiden käyttöä, varsinkin jos leikkaus voidaan tehdä ripeästi ja leikkaus kestää suhteellisen vähän aikaa. On erittäin mielenkiintoista, että unohdan usein kyseisen potilaan olevan [Jehovan] todistaja, kunnes [hän] sairaalasta lähtiessään kiittää minua uskonnollisten käsitystensä kunnioittamisesta.”

Lopuksi tarkastelemme kysymystä, voidaanko monimutkaisia sydän- ja verisuonileikkauksia tehdä aikuisille ja lapsille ilman verta? Tri Denton A. Cooley oli tienraivaaja nimenomaan tällä alueella. Kuten voit nähdä sivujen 27–29 liitteessä uudelleen julkaistusta lääketieteellisestä artikkelista, tri Cooley esitti aiemmin tekemänsä tutkimuksen perusteella päätelmän, ”että Jehovan todistajien potilasryhmälle tehdyt leikkaukset eivät ole olleet olennaisesti sen riskialttiimpia kuin muillekaan tehdyt leikkaukset”. Tehtyään nyt 1106 tällaista leikkausta hän kirjoittaa: ”Potilaan kanssa tekemästäni sopimuksesta tai sitoumuksesta pidetään kiinni kaikissa tapauksissa”, toisin sanoen verta ei käytetä.

Kirurgit ovat huomanneet, että Jehovan todistajilla on myös hyvä asenne. ”Näiden potilaiden suhtautumistapa on ollut esimerkillinen”, kirjoitti tri Cooley lokakuussa 1989. ”Heillä ei ole sitä komplikaatioiden eikä edes kuoleman pelkoa, joka on useimmilla potilailla. Heillä on syvä ja kestävä luottamus uskoonsa ja Jumalaansa.”

Tämä ei tarkoita sitä, että he vaativat itselleen oikeutta kuolla. He hakeutuvat aktiivisesti tasokkaaseen hoitoon, koska he haluavat parantua. He ovat vakuuttuneita siitä, että verta koskevan Jumalan lain noudattaminen on viisasta, ja tämä näkemys on vaikuttanut myönteisesti verettömään kirurgiaan.

Professori V. Schlosser Freiburgin yliopiston kirurgisesta sairaalasta (Saksassa) huomautti: ”Tässä potilasryhmässä verenvuototapausten määrä ei leikkaukseen liittyvänä aikana ollut sen suurempi; jos komplikaatioissa oli jotain eroa, niin niitä oli vähemmän. Jehovan todistajille tyypillinen erityinen näkemys sairauksista vaikutti myönteisesti leikkaukseen liittyviin vaiheisiin.” – Herz Kreislauf, elokuu 1987.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 13]

”Meidän on tehtävä se päätelmä, että veren aineosia saavat tällä hetkellä monet sellaiset potilaat, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia hyötyä verensiirrosta (verta ei tarvita) ja joilla kuitenkin on merkittävä ei-toivottujen vaikutusten riski. Kukaan lääkäri ei tietoisesti antaisi potilaalle hoitoa, joka ei voi auttaa vaan voisi vahingoittaa, mutta juuri niin tapahtuu, kun tehdään tarpeettomia verensiirtoja.” – Veren välityksellä tarttuvia virussairauksia käsittelevä teos ”Transfusion-Transmitted Viral Diseases”, 1987.

[Tekstiruutu s. 14]

”Jotkut kirjoittajat ovat sanoneet, että niinkin alhaiset hemoglobiiniarvot kuin 20–25 g/l voivat olla hyväksyttäviä. – – Terve ihminen voi kestää 50 prosentin menetyksen punasolumassastaan ja olla lähes täysin oireeton, jos verenhukka tapahtuu jonkin ajan kuluessa.” – ”Techniques of Blood Transfusion”, 1982.

[Tekstiruutu s. 15]

”Aiemmat käsitykset hapenkuljetuksesta kudoksiin, haavojen parantumisesta ja veren ’ravintoarvosta’ ollaan hylkäämässä. Jehovan todistajiin kuuluvilla potilailla tehdyt kokeet osoittavat, että vaikeaa anemiaa kestetään hyvin.” – Rintakehän alueen leikkauksia tarkasteleva lehti ”The Annals of Thoracic Surgery”, maaliskuu 1989.

[Tekstiruutu s. 16]

Pikkulapsillekin? ”Neljäkymmentäkahdeksan pediatrista [lasten] avointa sydänleikkausta tehtiin verettömin menetelmin kirurgisesta monimutkaisuudesta huolimatta.” Lapset painoivat vain 4,7 kg. ”Koska Jehovan todistajien leikkaukset ovat jatkuvasti onnistuneet ja koska verensiirtoon liittyy vakavien komplikaatioiden vaara, teemme nykyään useimmat pediatrisista sydänleikkauksistamme ilman verensiirtoa.” – ”Circulation”-lehti, syyskuu 1984.

[Kuva s. 15]

Sydän-keuhkokoneesta on ollut paljon apua sellaisten potilaiden sydänleikkauksissa, jotka eivät halua verta