Veri on elintärkeää

Miten veri voi pelastaa elämäsi? Epäilemättä se kiinnostaa sinua, koska veri liittyy elämääsi. Veri kuljettaa happea kaikkialle elimistöösi, poistaa hiilidioksidia, auttaa sinua sopeutumaan lämpötilan muutoksiin ja taistelemaan sairauksia vastaan.

Tämä veren ja elämän yhteys havaittiin jo kauan ennen kuin William Harvey selvitti verenkiertojärjestelmän vuonna 1628. Suurten uskontojen perusetiikka keskittyy Elämänantajaan, joka on ilmaissut kantansa elämästä ja verestä. Muuan juutalaiskristitty lakimies sanoi hänestä: ”Hän itse antaa kaikille elämän ja hengityksen ja kaiken. Hänessä meillä on elämä ja me liikumme ja olemme olemassa.” *

Ihmiset, jotka uskovat tällaiseen Elämänantajaan, luottavat siihen, että hänen ohjeensa ovat meidän pysyväksi hyödyksemme. Eräs heprealainen profeetta sanoi hänen ’opettavan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdattavan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä’.

Tämä Jesajan 48:17:ssä annettu vakuutus kuuluu Raamattuun. Raamattua kunnioitetaan sen eettisten arvojen vuoksi, joista voi olla hyötyä meille kaikille. Miten se sanoo ihmisten voivan käyttää verta? Osoittaako se, miten elämää voidaan pelastaa veren avulla? Itse asiassa Raamattu osoittaa selkeästi, että veri ei ole pelkästään monimutkainen biologinen neste. Raamatussa mainitaan veri yli 400 kertaa, ja joissakin noista kohdista puhutaan elämän pelastamisesta.

Yhdessä ensimmäisistä viittauksista vereen Luoja julisti: ”Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. – – Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri, te ette saa syödä.” Hän lisäsi: ”Jokaisen, joka vuodattaa teidän verenne, teidän elämänvoimanne, minä vaadin tilille”, ja sitten hän tuomitsi murhan. (1. Mooseksen kirjan 9:3–6, Kirkolliskokouksen vuonna 1973 asettaman raamatunkäännöskomitean suomennosehdotus, RKK) Hän sanoi nuo sanat Nooalle, yhteiselle esi-isällemme, jota sekä juutalaiset, muslimit että kristityt suuresti arvostavat. Koko ihmiskunnalle ilmoitettiin tällä tavoin, että Luojan silmissä veri edustaa elämää. Se ei ollut pelkästään ruokavaliota koskeva säädös. Siihen sisältyi selvästikin moraalinen periaate. Ihmisveri on hyvin tärkeää, eikä sitä pitäisi käyttää väärin. Luoja esitti myöhemmin lisää yksityiskohtia, joista voimme helposti nähdä ne moraaliset kysymykset, jotka hän yhdistää elämänvereen.

Hän viittasi vereen jälleen antaessaan lakikokoelman muinaiselle Israelin kansalle. Vaikka monet ihmiset kunnioittavat tuon lakikokoelman viisautta ja etiikkaa, vain harvat tuntevat sen merkittävät verta koskevat  lait. Esimerkiksi: ”Jos joku Israelin huoneesta tai niistä muukalaisista, jotka asuvat heidän keskuudessaan, ottaa yhtään verta, minä käännän kasvoni sitä ihmistä vastaan, joka ottaa verta, ja minä hävitän hänet hänen suvustaan. Sillä lihan elämä on veressä.” (3. Mooseksen kirja 17:10, 11, Tanakh) Sitten Jumala selitti, mitä metsästäjän tuli tehdä kuolleelle eläimelle: ”Hänen täytyy vuodattaa sen veri ja peittää se maalla. – – Te ette saa ottaa minkään lihan verta, sillä kaiken lihan elämä on sen veri. Jokainen, joka ottaa sitä, hävitetään.” – 3. Mooseksen kirja 17:13, 14, Ta.

Tiedemiehet tietävät nykyään, että juutalaisten lakikokoelma edisti hyvää terveyttä. Siinä vaadittiin muiden muassa, että ulosteet pidettiin leirin ulkopuolella ja peitettiin ja ettei kansa saanut syödä lihaa, josta oli suuri vaara sairastua. (3. Mooseksen kirja 11:4–8, 13; 17:15; 5. Mooseksen kirja 23:12, 13) Sen lisäksi, että verta koskeva laki sisälsi terveydellisiä näkökohtia, siihen liittyi paljon muutakin. Verellä oli vertauskuvallinen merkitys. Se edusti Luojan antamaa elämää. Pitämällä verta erityisessä arvossa israelilaiset osoittivat elämänsä riippuvan hänestä. Pääsyy siihen, etteivät he saaneet ottaa verta, ei tosiaankaan ollut se, että se oli epäterveellistä, vaan se, että sillä oli erikoismerkitys Jumalalle.

Laissa esitettiin toistuvasti Luojan kielto ottaa verta elämän ylläpitämiseksi. ”Älkää syökö verta, vaan antakaa sen vuotaa maahan kuin vesi. Pidättykää nauttimasta verta; silloin te menettelette Herran käskyn mukaisesti ja te ja teidän jälkeläisenne menestytte.” – 5. Mooseksen kirja 12:23–25, RKK; 15:23; 3. Mooseksen kirja 7:26, 27; Hesekiel 33:25. *

Vastoin sitä, mitä jotkut nykyään järkeilevät, verta koskevaa Jumalan lakia ei saanut jättää huomioon ottamatta vain siksi, että syntyi hätätilanne. Erään sodan aikana sattuneen kriisin yhteydessä jotkut israelilaissotilaat tappoivat eläimiä ja ’söivät lihan verinensä’. Oliko heidän tässä hätätilanteessa lupa ylläpitää elämäänsä verellä? Ei. Heidän päällikkönsä osoitti, että heidän menettelynsä oli silti vakava väärinteko. (1. Samuelin kirja  14:31–35) Vaikka elämä siis onkin kallisarvoista, Elämänantajamme ei ole koskaan sanonut, että hänen norminsa voitaisiin jättää huomiotta hätätilanteessa.

VERI JA TOSI KRISTITYT

Mikä on kristillinen kanta kysymykseen, miten veri voi pelastaa ihmiselämää?

Jeesus oli nuhteeton mies, ja sen vuoksi häntä arvostetaankin niin suuresti. Hän tiesi, että Luoja oli sanonut veren ottamisen olevan väärin ja että tämä laki oli sitova. Sen vuoksi meillä on hyvä syy uskoa, että Jeesus olisi noudattanut verta koskevaa lakia, vaikka häntä olisikin painostettu toimimaan toisin. Jeesus ”ei tehnyt mitään väärää, [eikä] hänen huuliltaan tavattu petosta”. (1. Pietari 2:22, Knox) Hän asetti siten mallin seuraajilleen, ja siihen sisältyi malli elämän ja veren kunnioittamisesta. (Tarkastelemme tuonnempana sitä, miten Jeesuksen oma veri liittyy tähän sinun elämääsi koskevaan elintärkeään kysymykseen.)

Panehan merkille, mitä tapahtui, kun – vuosia Jeesuksen kuoleman jälkeen – heräsi kysymys, pitäisikö jonkun kristityksi tulevan pitää kaikki israelilaisille annetut lait. Tästä keskusteltiin kristittyjen hallintoelimen kokouksessa, johon elimeen myös apostolit kuuluivat. Jeesuksen velipuoli Jaakob viittasi kirjoituksiin, joissa esitettiin Nooalle ja Israelin kansalle annetut, verta koskevat käskyt. Sitoisivatko ne kristittyjä? – Apostolien teot 15:1–21.

Tuosta kokouksesta lähetettiin päätös kaikille seurakunnille: kristittyjen ei tarvitse pitää Moosekselle annettua lakia, mutta heidän on ’välttämätöntä’ ’karttaa epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua [lihaa, josta verta ei ole vuodatettu], sekä haureutta’. (Apostolien teot 15:22–29) Apostolit eivät esittäneet pelkästään jotain muotomenoa tai ruokavaliota koskevaa määräystä. Tuolla säädöksellä määriteltiin sen etiikan pääkohdat, jota varhaiskristityt noudattivat. Kymmenkunta vuotta myöhemmin he tunnustivat, että heidän tuli yhä ”pysyä erossa epäjumalille uhratusta sekä verestä – – ja haureudesta”. – Apostolien teot 21:25.

Kuten tiedät, miljoonat ihmiset käyvät kirkoissa. Useimmat heistä todennäköisesti olisivat yhtä mieltä siitä, että kristillisen etiikan mukaan ei tule palvoa epäjumalia eikä harjoittaa törkeää moraalittomuutta. Meidän on kuitenkin syytä huomata, että apostolit asettivat veren karttamisen moraalisesti samalle korkealle tasolle kuin noiden väärintekojen karttamisen. Heidän säädöksensä päättyi sanoihin: ”Jos te pysytte huolellisesti erossa näistä, niin tulette menestymään. Hyvää vointia teille!” – Apostolien teot 15:29.

Apostolien säädöstä pidettiin pitkään sitovana. Eusebius kertoo 100-luvun lopulla eläneestä nuoresta naisesta, jota kidutettiin ja joka ennen kuolemaansa totesi, että kristityt ”eivät saa syödä edes järjettömien eläinten verta”. Hän ei käyttänyt oikeuttaan kuolla. Hän halusi elää, mutta hän ei halunnut sovitella periaatteissaan. Etkö kunnioitakin niitä, jotka asettavat periaatteet henkilökohtaisen hyödyn edelle?

Tiedemies Joseph Priestley päätteli: ”Nooalle annettu verensyömiskielto näyttää sitovan kaikkia hänen jälkeläisiään. – – Jos tulkitsemme tätä apostolien kieltoa alkukristittyjen toimintatavan valossa – tuskin voidaan olettaa, etteivät he olisi ymmärtäneet oikein kiellon luonnetta ja laajuutta – tulemme väistämättä siihen johtopäätökseen, että se tarkoitettiin ehdottomaksi ja pysyväksi; sillä ketkään kristityt eivät syöneet verta moniin vuosisatoihin.”

 ENTÄ VEREN KÄYTTÖ LÄÄKKEENÄ?

Soveltuisiko verta koskeva Raamatun kielto lääketieteelliseen käyttöön, esimerkiksi verensiirtoihin, joita ei tunnettu Nooan, Mooseksen eikä apostolien aikoina?

Nykyisiä hoitomuotoja, joissa käytetään verta, ei tosin tunnettu silloin, mutta veren lääketieteellinen käyttö ei silti ole nykyaikainen keksintö. ”Verta pidettiin erittäin tehokkaana spitaalin parannuskeinona” Egyptissä ja muualla noin 2000 vuoden ajan. Muuan lääkäri paljasti, millaista hoitoa kuningas Assarhaddonin pojalle annettiin, kun Assyrian kansa oli tekniikan kärjessä: ”[Prinssi] voi paljon paremmin; kuningas, herrani, voi olla iloinen. 22. päivästä lähtien annan (hänelle) juotavaksi verta, ja hän juo (sitä) kolmena päivänä. Sen jälkeen annan vielä kolmena päivänä (hänelle verta) käytettäväksi sisäisesti.” Assarhaddon oli tekemisissä israelilaisten kanssa, mutta koska israelilaisilla oli Jumalan laki, he eivät koskaan olisi juoneet verta lääkkeenä.

Käytettiinkö verta lääkkeenä Rooman valtakaudella? Luonnontutkija Plinius (apostolien aikalainen) ja 100-luvulla elänyt lääkäri Aretaios kertovat, että ihmisverta käytettiin kaatumataudin hoitokeinona. Tertullianus kirjoitti myöhemmin: ”Ajatelkaa niitä, jotka ahneesti janoten ottavat näytännössä areenalla pahojen rikollisten tuoretta verta – – ja vievät sen pois parantaakseen kaatumatautinsa.” Hän vertasi heitä kristittyihin, joilla ”ei ole eläintenkään verta aterioilla[an] – –. Kristittyjen oikeudenkäynneissä te tarjoatte heille makkaroita, jotka ovat täynnä verta. Olette tietenkin varsin hyvin selvillä siitä, että [se] on heille laitonta.” Varhaiskristityt siis mieluummin kuolivat kuin ottivat verta.

”Veren arkisempi käyttö ei – – jäänyt pois muodista lääkkeiden ja taikuuden osatekijänä”, kerrotaan kirjassa Flesh and Blood (Liha ja veri). ”Esimerkiksi vuonna 1483 Ranskan kuningas Ludvig XI teki kuolemaa. ’Joka päivä hänen vointinsa huononi, eikä epätavallisesta lääkityksestä ollut apua; hän nimittäin joi eräitten lasten verta toivoen kiihkeästi toipuvansa sen avulla.’”

Entä sitten verensiirrot? Niitä alettiin kokeilla 1500-luvun alun lähetessä. Thomas Bartholin (1616–1680), Kööpenhaminan yliopiston anatomian professori, esitti vastalauseensa: ’Ne, jotka itsepintaisesti käyttävät ihmisverta sisäisenä parannuskeinona sairauksiin, näyttävät käyttävän sitä väärin ja tekevän vakavaa syntiä. Ihmissyöjät tuomitaan. Miksi emme inhoa niitä, jotka tahraavat kurkkunsa ihmisverellä? Sama pitää paikkansa vieraan veren saamisesta verisuoneen tehdystä viillosta joko suun kautta tai verensiirron välinein. Jumalan laki, joka kieltää veren syömisen, pitää tällaisen toimenpiteen tekijöitä kauhun vallassa.’

Menneinä vuosisatoina eläneet järkevät ihmiset siis ymmärsivät Raamatun lain soveltuvan veren ottamiseen suoniin yhtä hyvin kuin suuhun. Bartholin päätteli: ”Kumpikin [verenottamis]tapa palvelee yhtä ja samaa tarkoitusta, nimittäin sairaan ruumiin ravitsemista tai parantamista tämän veren avulla.”

Tämä katsaus voi auttaa sinua ymmärtämään Jehovan todistajien omaksumaa ehdotonta uskonnollista kantaa. He arvostavat elämää suuresti, ja he hakeutuvat hyvään lääketieteelliseen hoitoon. Mutta he kieltäytyvät päättäväisesti rikkomasta Jumalan mittapuuta, joka on pysynyt samana: ne jotka kunnioittavat elämää Luojalta saatuna lahjana, eivät yritä ylläpitää elämää ottamalla elimistöönsä verta.

Veren käytön on kuitenkin vuosikausien ajan väitetty pelastavan ihmishenkiä. Lääkärit voivat kertoa tapauksista, joissa joku kärsi äkillisestä verenhukasta, mutta hänelle tehtiin verensiirto, ja sen jälkeen  hän toipui nopeasti. Saatatkin siksi ihmetellä: ’Miten viisasta tai epäviisasta tämä on lääketieteelliseltä kannalta katsottuna?’ Veren käyttöä hoitomuotona perustellaan lääketieteellisillä todisteilla. Sinun on siis itsesi vuoksi hankittava paikkansapitäviä tietoja, joiden perusteella voit tehdä tosiasioihin pohjautuvan valinnan.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 4]

”Täten [Apostolien tekojen 15. luvussa] täsmällisesti ja järjestelmällisesti esitetyt käskyt luokitellaan ehdottomiksi, mikä todistaa voimakkaimmin, että apostolien mielestä tämä ei ollut tilapäinen järjestely eikä väliaikainen toimenpide.” – Professori Édouard Reuss, Strasbourgin yliopisto.

[Tekstiruutu/Kuva s. 5]

Martti Luther viittasi tuon apostolisen säädöksen merkitykseen: ”Jos nyt tahdomme muodostaa kirkon tämän kirkolliskokouksen mukaan, – – niin täytyisi meidän opettaa ja vaatia, ettei kukaan ruhtinas, herra, porvari tai talonpoika enää söisi veressä keitettyä hanhea, hirven, metsäkauriin tai sian lihaa – –. Ja kaikkein vähimmin saisivat porvarit ja talonpojat syödä mitään puna- tai verimakkaraa.”

[Lähdemerkintä]

Lucas Cranachin puupiirros

[Tekstiruutu s. 6]

”Jumala ja ihmiset näkevät asiat hyvin eri valossa. Se mikä meidän silmissämme näyttää tärkeältä, ei hyvin usein merkitse mitään äärettömän viisauden arvioissa; ja se mikä meistä tuntuu vähäpätöiseltä, on usein hyvin tärkeää Jumalalle. Näin oli alusta alkaen.” – Alexander Pirie: ”An Enquiry Into the Lawfulness of Eating Blood” (Tutkimus veren syönnin laillisuudesta), 1787.

[Kuva s. 3]

Carl Zigrosser, Medicine and the Artist, Dover Publications

[Kuva s. 4]

Eräässä historiallisessa kokouksessa kristittyjen hallintoelin vahvisti sen, että verta koskeva Jumalan laki on yhä sitova

[Kuva s. 7]

Varhaiskristityt kieltäytyivät rikkomasta verta koskevaa Jumalan lakia seurauksista välittämättä

[Lähdemerkintä]

Gérômen maalaus, 1883, Baltimoressa toimivan Walters Art Galleryn luvalla