5. luku

Miten minun pitäisi suhtautua isän tai äidin uuteen avioliittoon?

”Se päivä, jona isä meni naimisiin Ritan kanssa, oli elämäni kurjin päivä”, muisteli Shane. ”Olin raivoissani – raivoissani isälle, koska hän petti äitini, raivoissani äidille, koska hän meni lukemaan lakia ja jätti meidät, ja raivoissani noille kahdelle kakaralle, Ritan lapsille, joka olivat tulossa asumaan meille – –. Mutta eniten olin raivoissani Ritalle – –. Vihasin häntä. Ja koska tiedän, että vihaaminen ei ole oikein, olin raivoissani itsellenikin.” – Linda Craven, Stepfamilies – New Patterns in Harmony.

ISÄN tai äidin uudelleen avioituminen tuhoaa toivon siitä, että vanhempasi koskaan palaisivat toistensa luo. Se voi saada sinut tuntemaan epävarmuutta, pettymystä ja mustasukkaisuutta.

Toisen vanhemman uudelleen avioituminen voi tehdä erityisen kipeää, jos se tapahtuu pian rakkaan vanhemman kuoleman jälkeen. ”Äitini kuolema teki minut hyvin katkeraksi”, myönsi 16-vuotias Missy. ”Ajattelin, että isäni morsian oli ottamassa äitini paikan, ja siksi olin hyvin ilkeä häntä kohtaan.” Uskollisena biologista vanhempaasi kohtaan saatat jopa tuntea syyllisyyttä, jos alat rakastaa isä- tai äitipuolta.

Ei ole siksi ihme, että monet nuoret purkavat kipeitä tunteitaan tuhoisilla tavoilla. Jotkut jopa suunnittelevat rikkovansa isänsä tai äitinsä uuden avioliiton. Muista kuitenkin, että biologinen vanhempasi ja isä- tai äitipuolesi ovat vannoneet valansa Jumalan edessä. ”Sen tähden, minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen [ei  siis lapsikaan] erottako.” (Matteus 19:6) Ja vaikka saisitkin rikottua heidän liittonsa, se ei enää yhdistäisi biologisia vanhempiasi.

Ei ole myöskään järkevää olla alituisessa riidassa isä- tai äitipuolen kanssa. Sananlaskujen 11:29 varoittaa: ”Se joka aiheuttaa vaikeuksia perheessään, korjaa vain tuulta”, toisin sanoen hänellä ei lopulta ole mitään. (New International Version) 15-vuotiaan Gerrin viha äitipuoltaan kohtaan huipentui lopulta katkeraan yhteenottoon. Tuloksena oli se, että hänen äitipuolensa vaati Gerrin isää valitsemaan joko hänet tai tyttärensä. Gerri muutti lopulta takaisin oman äitinsä luo – joka myös oli avioitunut uudelleen.

Rakkaus auttaa selviytymään

Miten voi selviytyä menestyksellisesti isän tai äidin uudesta avioliitosta? Harjoittamalla sitä periaatteeseen perustuvaa rakkautta, jota kuvaillaan 1. Korinttolaiskirjeen 13:4–8:ssa:

Rakkaus ”ei etsi omia etujaan”. Tämä merkitsee ’toisen edun etsimistä’. (1. Korinttolaisille 10:24) Jos isäsi tai äitisi on päätynyt siihen ratkaisuun, että hän tarvitsee jälleen aviopuolison toveruutta, pitäisikö sinun olla siitä loukkaantunut?

 ”Rakkaus ei ole mustasukkainen.” Usein nuoret eivät halua jakaa biologisen vanhempansa rakkautta kenenkään toisen kanssa. Mutta sinun ei tarvitse pelätä, että vanhempasi lakkaa rakastamasta sinua, sillä rakkaus voi avartua. (Vrt. 2. Korinttolaisille 6:11–13.) Biologinen vanhempasi voi laajentaa omaa rakkauttaan käsittämään uuden puolisonsa menettämättä kiintymystään sinuun. Avaatko sinä sydämesi isä- tai äitipuolellesi? Sen tekeminen ei missään tapauksessa merkitse uskottomuutta poissa olevalle vanhemmallesi.

Rakkaus ”ei käyttäydy sopimattomasti”. Vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvien uusien veljien tai sisarten kanssa asuminen voi aiheuttaa moraalisia paineita. Tiettävästi joka neljännessä uusperheessä harjoitetaan luvattomia sukupuolisuhteita.

Davidin äidin uusi avioliitto toi kotiin neljä teini-ikäistä sisarpuolta. David sanoo: ”Oli pakko panna henkinen este sukupuolisille tunteille.” Sinunkin tulee huolellisesti karttaa sopimatonta tuttavallisuutta ja varmistua siitä, ettei pukeutumisesi eikä käytöksesi ole sukupuolisesti kiihottavaa. – Kolossalaisille 3:5.

Rakkaus ”selviytyy kaikissa olosuhteissa – –. Se antaa meille voimaa kestää kaikkea.” (Charles B. Williamsin käännös) Joskus näyttää siltä, että mikään ei hälvennä tuskallisia tunteita. Marla myönsi: ”Minusta tuntui, ettei minulla ollut mitään paikkaa kotona. Äidillekin sanoin toivovani, etten olisi koskaan syntynytkään.” Marla kapinoi ja jopa karkasi kotoa. Nyt hän kuitenkin sanoo: ”Parasta on kestää.” Jos sinäkin kestät, niin aikanaan katkeruus, hämmennys ja tuska, joita aluksi tunsit, tyyntyvät.

’Sinä et ole minun oikea äitini/isäni!’

Uuden vanhemman kuritukseen alistuminen ei ole helppoa, ja kun isä- tai äitipuoli pyytää tekemään jotakin, saattaa tuntua houkuttelevalta tokaista: ’Sinä et ole minun oikea äitini/isäni!’ Muista kuitenkin 1.  Korinttolaiskirjeen  14:20:ssä esitetty periaate: ”Ajattelussanne olkaa täysikasvuisia.” – Uusi testamentti nykysuomeksi.

Yksi keino osoittaa ’olevasi ajattelussasi täysikasvuinen’ on hyväksyä uuden vanhempasi oikeus kurittaa sinua. Hän huolehtii biologisen vanhemman velvollisuuksista ja ansaitsee kunnioituksesi. (Sananlaskut 1:8; Efesolaisille 6:1–4) Raamatullisina aikoina ”kasvatusisä” huolehti Esteristä, kun hänen vanhempansa olivat kuolleet. Vaikka Mordokai ei ollutkaan Esterin biologinen isä, hän ’antoi Esterille käskyjä’, joita tämä totteli vielä aikuisenakin. (Ester 2:7, 15, 17, 20) Isä- tai äitipuolesi antama kuritus on tosiaankin tavallisesti ilmaus hänen tuntemastaan rakkaudesta ja huolesta sinua kohtaan. – Sananlaskut 13:24.

Oikeutettuja valituksen aiheita tulee kuitenkin väistämättä. Osoita silloin olevasi ’täysikasvuinen’ noudattamalla Kolossalaiskirjeen 3:13:n kehotusta: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan.”

Opi jakamaan, opi sopeutumaan

Kun 15-vuotias Jamie-tyttö asui kahdestaan äitinsä kanssa, hänellä oli oma huone ja kalliita vaatteita. Kun hänen äitinsä avioitui uudelleen ja Jamie joutui samaan perheeseen kolmen muun lapsen kanssa, tilanne muuttui. ”Nyt minulla ei ole enää edes omaa huonetta”, hän valitti. ”Minun täytyy jakaa kaikki.”

Sinunkin täytyy ehkä luopua asemastasi vanhimpana tai ainoana lapsena. Jos olet poika, olet pitkään saattanut olla talon isäntänä – nyt isäpuolesi onkin siinä asemassa. Tai jos olet tyttö, kenties sinä ja äitisi olitte ennen kuin sisarukset, niin että jopa nukuitte samassa huoneessa, mutta isäpuolesi onkin nyt vienyt paikkasi.

 ”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille”, suosittelee Raamattu. (Filippiläisille 4:5) Tässä käytetty alkuperäinen sana tarkoitti ’joustamista’ ja ilmaisi sellaisen henkilön asennetta, joka ei itsepintaisesti pitänyt kiinni laillisista oikeuksistaan. Yritä siis olla joustava, sopeutuva. Hyödy uudesta tilanteestasi parhaalla mahdollisella tavalla, äläkä viivy menneessä. (Saarnaaja 7:11) Ole halukas jakamaan tavaroita ja etuja veli- ja sisarpuoltesi kanssa; älä kohtele heitä ulkopuolisina. (1. Timoteukselle 6:18) Mitä pikemmin alatte kohdella toisianne oikeina veljinä ja sisarina, sitä pikemmin pääsette lähemmäksi toisianne. Älä myöskään kanna kaunaa talon uudelle isännälle. Ole iloinen siitä, että hän on nyt auttamassa taloudenhoidon vastuutaakan kantamisessa.

Erilaiseen kohteluun sopeutuminen

Myönnettyään isäpuolensa kyllä osoittavan rakkautta eräs tyttö lisäsi: ”Mutta siinä on silti eroa. Hän odottaa meiltä enemmän, hän kurittaa meitä enemmän ja osoittaa meitä kohtaan vähemmän ymmärtämystä – – kuin samanikäisiä omia lapsiaan kohtaan. Se on meille arka paikka.”

Ymmärrä se, että isä- tai äitipuoli ei tavallisesti tunne samalla tavoin puolisonsa lasta kohtaan kuin omia biologisia lapsiaan kohtaan. Tämä ei johdu niinkään verisiteistä biologiseen lapseen vaan yhteisistä kokemuksista. Loppujen lopuksi jopa biologinen isä tai äiti saattaa rakastaa yhtä lasta enemmän kuin toista. (1. Mooseksen kirja 37:3) Samanarvoisen ja oikeudenmukaisen kohtelun välillä on kuitenkin  selvä ero. Kullakin ihmisellä on yksilöllinen persoonallisuus ja erilaiset tarpeet. Sen sijaan että olisit liian huolestunut siitä, kohdellaanko sinua samanarvoisesti, koeta saada selville, ponnisteleeko isä- tai äitipuolesi tyydyttääkseen tarpeesi. Jos havaitset, että näin ei ole, niin silloin sinun on syytä keskustella asiasta hänen kanssaan.

Veli- tai sisarpuolesi voivat myös aiheuttaa riitaa. Älä koskaan unohda, että heidänkin voi olla vaikea sopeutua uusperheeseen. Ehkäpä he jopa pitävät sinua perheeseensä tulleena tunkeilijana. Ole siksi parhaasi mukaan huomaavainen. Jos he kohtelevat sinua yliolkaisesti, niin yritä ’voittaa paha hyvällä’. (Roomalaisille 12:21) Ottavathan biologisenkin perheen veljet ja sisaret joskus yhteen. – Ks. 6. lukua.

Kärsivällisyys kannattaa

”Asian loppu on parempi kuin sen alku, ja pitkämielinen on parempi kuin korkeamielinen.” (Saarnaaja 7:9) Yleensä kuluu useita vuosia, ennen kuin uusperheeseen kuuluvat oppivat luottamaan toisiinsa niin paljon, että he voivat olla luontevia toistensa seurassa. Vasta sitten erilaiset tavat ja arvot sulautuvat normaaliksi rutiiniksi. Ole siksi kärsivällinen! Älä odota rakkauden syttyvän hetkessä tai perheen olevan heti ehyt.

Kun Thomasin äiti avioitui uudelleen, Thomas tunsi olonsa liioittelematta epämukavaksi. Hänen äidillään oli neljä lasta, ja miehellä, jonka kanssa hän avioitui, oli kolme lasta. ”Meillä oli taisteluja, kiistoja, välirikkoja ja valtavia tunneperäisiä paineita”, kirjoitti Thomas. Mikä toi lopullisen ratkaisun? ”Asiat selvisivät, kun sovelsimme käytäntöön Raamatun periaatteita. Se ei aina tapahtunut silmänräpäyksessä, mutta ajan kulumisen myötä ja Jumalan hengen hedelmien ilmaisemisen avulla kielteiset tilanteet voitiin vähitellen voittaa.” – Galatalaisille 5:22, 23.

Raamatun periaatteiden noudattaminen tosiaan aikaansaa hyviä tuloksia uusperheessä. Siitä ovat osoituksena seuraavien haastattelemiemme nuorten kokemukset:

 Menestyksellisten uusperheiden nuoria

Haastattelija: Miten te onnistuitte harmistumatta sopeutumaan uuden vanhempanne antamaan kuritukseen?

Lynch: Äitini ja isäpuoleni olivat aina yksimielisiä kurituksen suhteen. Kun aihetta oli, he tekivät yhteisen päätöksen, joten kun sain selkäsaunan, tiesin, että se tuli molemmilta.

Linda: Ensin se oli hyvin vaikeaa, koska sanoin tavallisesti: ”Mitä oikeutta sinulla on tulla puhumaan minulle tuolla tavoin?” Mutta sitten ajattelin, että Raamattu käskee lapsia ’kunnioittamaan isäänsä ja äitiään’. Vaikka isäpuoleni ei olekaan biologinen isäni, hän on silti Jumalan silmissä minun isäni.

Robin: Tiesin, että äitiäni loukkaisi syvästi, jos suuttuisin sille ihmiselle, jota hän rakastaa.

Haastattelija: Miten olette edistäneet hyvää ajatustenvaihtoa uuden vanhempanne kanssa?

Lynch: On oltava kiinnostunut siitä, mitä hän tekee. Autoin isäpuoltani hänen ansiotyössään. Siinä sivussa puhuimme paljon kaikenlaista. Se auttoi minua ymmärtämään hänen ajattelutapaansa. Toisinaan vain istuimme ja juttelimme niitä näitä.

Valerie: Äitipuoleni ja minä vietimme paljon aikaa yhdessä, ja minä opin todella ymmärtämään häntä. Meistä tuli mitä läheisimmät ystävät.

Robin: Äitini avioitui uudelleen vain vuoden kuluttua isäni kuolemasta. Kieltäydyin ystävystymästä isäpuoleni kanssa, koska en halunnut hänen astuvan isäni sijaan. Rukoilin Jumalalta apua voidakseni toipua isäni kuolemasta ja päästä lähemmäksi isäpuoltani. Rukoilin jatkuvasti. Ja Jehova todella vastasi rukouksiini.

Haastattelija: Mikä auttoi teitä pääsemään lähemmäksi toisianne?

Valerie: Pyysin silloin tällöin äitipuoltani lähtemään kanssani johonkin esitykseen – siis vain me kaksin. Tai  ollessani kaupungilla ostin hänelle kukkia tai maljakon tai jotakin muuta osoitukseksi siitä, että olin ajatellut häntä. Hän todella ilahtui siitä.

Eric: Täytyy yrittää löytää jotakin sellaista, mistä molemmat pitävät. Minulla ei ollut isäpuoleni kanssa muuta yhteistä kuin se, että hän oli naimisissa äitini kanssa ja asuimme samassa talossa. Parhaaksi avuksi osoittautui se, kun kiinnostuin Raamatusta samalla tavoin kuin hänkin. Kun pääsin lähemmäksi Jehova Jumalaa, se lähensi minua suuresti myös isäpuoleeni. Nyt meillä oli todella jotakin yhteistä!

Haastattelija: Kuinka olette henkilökohtaisesti hyötyneet tästä kaikesta?

Robin: Kun asuin yksin äitini kanssa, olin kapinallinen ja hemmoteltu. Halusin aina saada tahtoni läpi. Nyt olen oppinut ottamaan toisetkin huomioon ja olemaan epäitsekkäämpi.

Lynch: Isäpuoleni auttoi minua ajattelemaan kuin mies. Hän on auttanut minua oppimaan monia taitoja ja käyttämään käsiäni. Kun minulla oli vaikeaa ja tarvitsin jotakuta, hän oli lähellä. Hän on todellakin paras isä, mitä kukaan voisi itselleen toivoa.

Kysymyksiä keskustelua varten

□ Millaisia tunteita monilla nuorilla on, kun heidän vanhempansa avioituvat uudelleen? Miksi?

□ Miten kristillisen rakkauden osoittaminen auttaa nuorta selviytymään?

□ Täytyykö sinun alistua isä- tai äitipuolesi antamaan kuriin?

□ Miksi on tärkeää oppia tietämään, miten sopeutua ja jakaa tavaroita ja etuja?

□ Pitäisikö sinun odottaa samanarvoista kohtelua kuin veli- ja sisarpuolesi saavat? Entä jos sinua mielestäsi kohdellaan epäoikeudenmukaisesti?

□ Mitä voit tehdä tullaksesi paremmin toimeen isä- tai äitipuolesi kanssa?

[Huomioteksti s. 45]

”Ajattelin, että isäni morsian oli ottamassa äitini paikan, ja siksi olin hyvin ilkeä häntä kohtaan”

[Kuva s. 43]

Isän tai äidin uudelleen avioituminen synnyttää usein vihan, turvattomuuden ja mustasukkaisuuden tunteita

[Kuva s. 46]

Isä- tai äitipuolen antama kuritus koetaan usein loukkaavana