Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Miksi minun tulisi suhtautua koulunkäyntiin vakavasti?

Miksi minun tulisi suhtautua koulunkäyntiin vakavasti?

17. luku

Miksi minun tulisi suhtautua koulunkäyntiin vakavasti?

YLI 25 vuotta Jackin työnä on ollut valvoa, että lapset tulevat kouluun säännöllisesti. Kenen tahansa pinnarin on siksi vaikea keksiä selitystä, jota Jack ei olisi jo kuullut. ”Olen saanut kuulla lapsilta vaikka mitä”, hän sanoo ja jatkaa: ”Yksi selittää: ’Luulin tulevani sairaaksi tänään.’ Ja toinen: ’Alaskassa asuva isoisäni on kuollut.’” Entä mikä on Jackin mielestä ”paras” hänen kuulemansa syy? Sen esittivät kolme poikaa, jotka väittivät, että he ”eivät löytäneet koulua sakean sumun takia”.

Nämä kiusallisen huterat alibit paljastavat hyvin, millaista vastenmielisyyttä monet nuoret tuntevat koulua kohtaan. Usein se vaihtelee välinpitämättömyydestä (”Kai se on ihan hyvä.”) suoranaiseen vihamielisyyteen (”Koulu on mätää! Inhoan sitä!”). Esimerkiksi Gary tunsi kouluaamuina mahansa tulevan heti kipeäksi. Hän sanoi: ”Kun pääsin lähelle koulua, aloin hikoilla ja hermostua – –. Minun oli yksinkertaisesti pakko palata kotiin.” Monet nuoret samoin kärsivät pinttyneestä koulupelosta, jota lääkärit nimittävät koulufobiaksi. Syynä siihen ovat usein kouluväkivalta, tovereiden julmuus sekä paine hankkia hyviä arvosanoja. Tällaiset nuoret ehkä menevät kouluun (vanhempien hieman suostuteltua), mutta he kärsivät jatkuvista psyykkisistä paineista ja jopa fyysisestä uupumuksesta.

Ei ole mitenkään yllättävää, että hälyttävä määrä nuoria on päättänyt olla menemättä kouluun lainkaan. Pelkästään Yhdysvalloissa noin kaksi ja puoli miljoonaa ala- ja yläasteen koululaista on poissa koulusta joka päivä! New York Times -lehdessä ilmestyneessä artikkelissa mainittiin lisäksi, että niin monet (noin kolmannes) ovat ”jatkuvasti poissa” New Yorkin kaupungin koulujen yläluokilta, että ”heitä on miltei mahdotonta opettaa”.

Jotkut nuoret tekevät jotakin vielä repäisevämpää. He jättävät koulunsa kesken heti kun se on iän puolesta mahdollista ja jäävät näin ilman päästötodistusta. ”Koulussa oli ikävystyttävää ja liian tiukkaa”, sanoi Walter-niminen nuorimies, joka jätti koulunsa kesken. Samaan päätökseen tuli tyttö nimeltä Antonia. Hänen oli vaikea selviytyä koulutehtävistään. ”Kuinka olisin voinut tehdä läksyni, kun en edes ymmärtänyt, mitä luin?” hän kysyi. ”Minä vain istuin paikallani ja tulin koko ajan tyhmemmäksi, joten lähdin sieltä.” Suomessa oppivelvollisuus tavallisesti pitää nuoret koulussa, mutta jotkut suhtautuvat koulunkäyntiin hyvin leväperäisesti.

On totta, että vakavat ongelmat ravistelevat koulujärjestelmää joka puolella maailmaa. Mutta onko tämä pätevä syy menettää kaikki kiinnostus koulua kohtaan ja suhtautua opintoihin välinpitämättömästi? Miten koulunkäynnin laiminlyöminen saattaisi vaikuttaa elämääsi joskus myöhemmin? Onko mitään perusteltua syytä käydä koulua ahkerasti, kunnes saat päästötodistuksen?

Koulutuksen arvo

Yhdysvalloissa asuva Michael, joka oli jättänyt koulunsa kokonaan kesken, palasi koulunpenkille saadakseen päästötodistuksen peruskoulun oppimäärää vastaavasta koulutuksesta. Kun häneltä kysyttiin syytä siihen, hän sanoi: ”Tajusin, että tarvitsin jonkin verran koulutusta.” Mitä ”koulutus” sitten on? Onko se kenties kyky esittää vaikuttavat määrät tietoja laajalta alalta? Koulutus ei ole tätä sen enempää kuin tiilikasa on talo.

Koulutuksen tulisi valmentaa sinua menestymään elämässäsi aikuisena. Allen Austill, joka on toiminut 18 vuotta erään koulun järjestyksenvalvojana, puhui sen vuoksi ”koulutuksesta, joka opettaa ajattelemaan, ratkaisemaan ongelmia, näkemään mikä on järkevää ja mikä järjetöntä, joka antaa perusvalmiuden ajatella selväpiirteisesti, opettaa käsittämään mitä tieto on, ja tunnistamaan yhteydet osasten ja kokonaisuuden välillä. Se opettaa arvioimaan näitä asioita ja erottamaan ne toisistaan, opettaa opiskelemaan.”

Entä miten koulu auttaa tässä? Vuosisatoja sitten kuningas Salomo kirjoitti sananlaskuja ’antaakseen kokemattomille mielevyyttä, nuorelle miehelle tietoa ja ajattelukykyä’. (Sananlaskut 1:1–4, UM) Kokemattomuus tosiaan kuuluu nuoruuteen. Koulu voi kuitenkin auttaa sinua ruokkimaan ja kehittämään ajattelukykyäsi. Tämä ei ole pelkästään kyky esittää tietoja, vaan myös kyky analysoida niitä ja muokata niitä tuottavaan muotoon. Vaikka monet ovat arvostelleet joidenkin koulujen opetustapoja, koulussa sinun on kuitenkin pakko käyttää ajattelukykyäsi. Geometrian tehtävien ratkaiseminen tai historian vuosilukujen opetteleminen ei tosin ehkä sillä hetkellä tunnu liittyvän mitenkään käytännön elämään. Barbara Mayer kuitenkin kirjoitti: ”Eivät kaikki tule muistamaan kaikkia niitä tietoja ja tiedonmurusia, joita opettajat mielellään kysyvät kokeissa, mutta sellaiset taidot kuin oppimis- ja suunnittelutaito eivät unohdu koskaan.” – The High School Survival Guide.

Kolme yliopistoprofessoria, jotka tutkivat koulutuksen pitkäaikaisia vaikutuksia, tulivat samantapaiseen lopputulokseen: ”Paremman koulutuksen saaneilla on kirjatietojen lisäksi laajempi ja syvempi nykypäivän maailman tuntemus, ja he paljon todennäköisemmin etsivät tietoja ja osaavat käyttää tietolähteitä. – – Näiden erojen on huomattu säilyvän vanhenemisesta ja kouluaikojen kauas taakse jäämisestä huolimatta.” – The Enduring Effects of Education.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että käymällä koulua voit hankkia taitoja, jotka auttavat sinua suoriutumaan kristillisistä velvollisuuksistasi. Jos olet kehittänyt hyvät tutkimistottumukset ja opetellut lukemaan hyvin, voit helpommin tutkia Jumalan sanaa. (Psalmi 1:2) Kun olet koulussa oppinut ilmaisemaan itseäsi, voit helpommin opettaa Raamatun totuuksia toisille. Historian, luonnontieteiden, maantieteen ja matematiikan tuntemus on samoin hyödyllistä, ja siitä on apua, kun olet tekemisissä eri taustoista lähtöisin olevien ihmisten kanssa, joiden kiinnostuksenkohteet ja uskonkäsitykset myös eroavat toisistaan.

Koulu ja työ

Koulu vaikuttaa myös suuresti tuleviin työnsaantimahdollisuuksiisi. Miten niin?

Viisas kuningas Salomo sanoi taitavasta työntekijästä: ”Hänen paikkansa on kuningasten, ei alhaisten, palveluksessa.” (Sananlaskut 22:29) Tämä pitää yhä paikkansa. ”Ilman taitoja voi elämässä jäädä paitsi monesta asiasta”, sanoi Ernest Green Yhdysvaltain työvoimaministeriöstä.

On siksi ymmärrettävää, että niiden, jotka eivät suhtaudu opiskeluunsa vakavasti, on vaikea saada työtä. Aiemmin mainittu Walter sai oppia tämän kantapään kautta. ”Monesti kun olen hakenut työpaikkaa, en ole saanut sitä, koska minulla ei ole ollut päästötodistusta.” Lisäksi hän myönsi: ”Ihmiset käyttävät joskus sanoja, joita en ymmärrä, ja tunnen itseni tyhmäksi.”

Yhdysvalloissa työttömyysaste 16–24-vuotiaiden koulunsa keskeyttäneiden nuorten keskuudessa ”on kaksinkertainen verrattuna niihin samanikäisiin, joilla on päästötodistus, ja miltei kolminkertainen yleiseen työttömyysasteeseen verrattuna”. (New York Times) ”Ne jotka eivät jatka koulunkäyntiään, sulkevat mahdollisuuksien oven”, lisää kirjailija F. Philip Rice kirjassaan The Adolescent. Se joka on jättänyt koulunsa kesken tai suhtautunut koulunkäyntiin täysin välinpitämättömästi, ei todennäköisesti ole oppinut hallitsemaan perustaitoja, joita tarvitaan yksinkertaisimmankin työn suorittamisessa.

On siis ilmeistä, että oppilailla, jotka todella paneutuvat perustaitojen, kuten lukemisen, oppimiseen, on paljon paremmat mahdollisuudet saada työpaikka. Mutta mikä on vielä yksi koulunkäynnistä tuleva elinikäinen hyöty?

Parempi minä

Sinulle on koko loppuelämäsi ajan hyötyä siitä, että tunnet vahvat ja heikot puolesi. Michelle, joka sai äskettäin työtä tietokonealalta, huomautti: ”Koulussa opin työskentelemään paineen alaisena, opin suoriutumaan kokeista ja ilmaisemaan itseäni.”

’Koulu auttoi minua suhtautumaan epäonnistumiseen oikealla tavalla’, sanoo eräs toinen nuori nainen. Hänellä oli ollut taipumus syyttää epäonnistumisestaan toisia eikä itseään. Joillekuille koulun kurinalainen rutiini on ollut hyödyksi. Monet arvostelevat koulua sen kurinalaisuuden vuoksi ja väittävät sen tukahduttavan nuorten luovuuden. Salomo kuitenkin rohkaisi nuoria ’oppimaan viisautta ja kuria’. (Sananlaskut 1:2) Kurinalaisista kouluista on tosiaan valmistunut monia kurinalaisia, mutta silti luovia nuoria ihmisiä.

Sinun on sen vuoksi järkevää käyttää kouluvuotesi täysin hyödyksesi. Miten voit tehdä sen? Tarkastellaanpa ensiksi itse koulutyötä.

Kysymyksiä keskustelua varten

□ Miksi niin monilla nuorilla on kielteinen asenne koulua kohtaan? Mitä mieltä sinä olet tästä asiasta?

□ Miten koulu auttaa kehittämään ajattelukykyä?

□ Miten koulunkäynnin laiminlyöminen voisi vaikuttaa tuleviin työnsaantimahdollisuuksiisi ja miksi?

□ Mitä muuta hyötyä voisi olla koulun käymisestä ahkerasti loppuun?

[Huomioteksti s. 135]

”Minä vain istuin paikallani ja tulin koko ajan tyhmemmäksi, joten lähdin sieltä”

[Huomioteksti s. 138]

”Eivät kaikki tule muistamaan kaikkia niitä tietoja ja tiedonmurusia, joita opettajat mielellään kysyvät kokeissa, mutta sellaiset taidot kuin oppimis- ja suunnittelutaito eivät unohdu koskaan”

[Kuvat s. 136]

Koulussa oppimastasi kurinalaisuudesta voi olla sinulle hyötyä koko loppuelämäsi ajan

[Kuva s. 137]

Niiden, jotka eivät hallitse koulussa opetettavia perustaitoja, on vaikea saada työtä