22. luku

Minkä elämänuran valitsisin?

’MITEN aion käyttää elämäni?’ Ennemmin tai myöhemmin eteesi tulee tämä haastava kysymys. Valittavanasi on hämmentävän laaja joukko eri mahdollisuuksia: lääketiede, liike-elämä, taide, kasvatus, automaattinen tietojenkäsittely, tekniikka, käsityöammatit. Kenties sinusta tuntuu samanlaiselta kuin siitä nuoresta, joka sanoi: ”Menestyminen merkitsee minun mielestäni – – sen hyvinvoinnin tason säilyttämistä, jossa on kasvanut.” Tai ehkä joidenkuiden toisten tavoin uneksit taloudellisen asemasi parantamisesta.

Mutta liittyykö menestymiseen jotain muutakin kuin aineellisen hyödyn saaminen? Voiko jokin maailman tarjoama ura tuoda todellista tyydytystä?

”Sillä ei ollut mitään merkitystä”

Elokuvat, televisio ja kirjat monesti kuvaavat urat ansiotyössä kiehtoviksi, jännittäviksi ja tuottoisiksi. Mutta saavuttaakseen niin kutsuttua menestystä täytyy ”uraputkessa” etenevien usein käydä armotonta kilpailua toistensa kanssa tunnustuksen saamisesta. Tri Douglas LaBier kertoo, että nuoret aikuiset, joista monet ”ovat edenneet huipputekniikkaa soveltavalla urallaan hyvin nopeasti, ilmoittavat tuntevansa tyytymättömyyttä, levottomuutta, masennusta, elämän sisällyksettömyyttä, vainoharhaisuutta sekä monia erilaisia fyysisiä vaivoja”.

Kuningas Salomo paljasti kauan sitten, miten hyödytöntä on pelkkä maailmallinen menestys. Koska Salomolla oli käytännöllisesti katsoen rajattomasti aineellisia rikkauksia, hän ylti urallaan hämmästyttäviin saavutuksiin. (Lue Saarnaajan 2:4–10.) Salomo sanoi kuitenkin lopuksi: ”Kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita minun käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niitä  tehdessäni, niin katso: se oli kaikki turhuutta [”tajusin, että sillä ei ollut mitään merkitystä”, Today’s English Version] ja tuulen tavoittelua.” – Saarnaaja 2:11.

Työpaikka saattaa hyvinkin tuoda varallisuutta ja tunnustusta, mutta se ei voi tyydyttää ihmisen ’hengellisiä tarpeita’. (Matteus 5:3) Sen vuoksi ne, jotka rakentavat elämänsä yksinomaan ansiotyössä hankittujen saavutusten ympärille, eivät koe todellista tyydytyksen tunnetta.

Tyydytystä tuottava ura

Kuningas Salomo neuvoo: ”Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.” (Saarnaaja 12:13) Nykyään kristittyjen ensisijaisena velvollisuutena on saarnata Valtakunnan sanomaa. (Matteus 24:14) Ne nuoret, jotka suhtautuvat vakavasti velvollisuuteensa Jumalan edessä, tuntevat, että heidän täytyy osallistua tähän työhön mahdollisimman täydessä määrin – vaikka heillä ei olisikaan luontaista halua saarnata. (Vrt. 2. Korinttolaisille 5:14.) Kokoaikaisen ansiotyön tavoittelemisen sijasta tuhannet ovat päättäneet palvella kokoaikaisina tienraivaajajulistajina. Toiset palvelevat lähetystyöntekijöinä ulkomaisilla kentillä tai työskentelevät jossakin Vartiotorni-seuran haaratoimistossa.

Emily luopui sihteerin urasta ryhtyäkseen tienraivaajaksi. Hän sanoo: ”Olen oppinut todella rakastamaan tätä työtä.” Kokoajanpalvelus on tosiaankin tyydyttävin ja jännittävin kuviteltavissa oleva ura! Ja voisiko kenelläkään olla suurempaa etua kuin se, että saa olla yksi ”Jumalan työtovereista”? – 1. Korinttolaisille 3:9.

Onko korkeakouluopinnoista hyötyä?

Useimmat tienraivaajina toimivat sananjulistajat elättävät itsensä osa-aikatyöllä. Mutta entä jos sinun täytyy myöhemmin elättää perhettä? Kukaan ei varmasti koskaan joudu  katumaan sitä, että on omistanut nuoruusvuotensa Jumalan palvelukseen! Eikö nuoren olisi silti järkevää hankkia ensin akateeminen loppututkinto ja kenties sitten myöhemmin ryhtyä sananjulistajaksi?

Raamattu ei tietenkään kerro yksityiskohtaisesti, kuinka monta vuotta kristityn nuoren tulisi käydä koulua. Se ei myöskään tuomitse koulutuksen hankkimista. Jehova, ”suuri Opettaja”, kannustaa kansaansa kuuluvia opettelemaan lukemaan hyvin ja ilmaisemaan ajatuksiaan selvästi. (Jesaja 30:20, UM; Psalmi 1:2; Heprealaisille 5:12) Koulutus voi lisäksi avartaa näkemystämme, niin että ymmärrämme paremmin ihmisiä ja maailmaa jossa elämme.

Onko akateeminen loppututkinto aina kuitenkaan siihen vaadittujen uhrausten – pitkän ajan ja suuren rahasumman – arvoista? * Vaikka tilastot osoittavat, että korkeakouluista valmistuneet ovat paremmin palkattuja eivätkä jää niin usein työttömiksi kuin ainoastaan peruskoulutuksen hankkineet, eräässä korkeakouluopintojen suunnittelua ohjaavassa kirjassa muistutetaan, että nämä tilastotiedot ovat pelkkiä keskiarvoja. Vain pieni vähemmistö akateemisen loppututkinnon suorittaneista todella saa huippupalkkaa; muiden palkka onkin jo paljon lähempänä keskitasoa. Lisäksi se, että korkeakouluista valmistuneilla on suuret tulot, ei ehkä ole yksin heidän koulutuksensa määrän ansiota, vaan myös ”epätavallisten kykyjen, motivaation, paikkakunnan työtilaisuuksien – – [ja] erikoislahjojen” ansiota. – Planning Your College Education.

”[Akateeminen] loppututkinto ei enää takaa menestystä työmarkkinoilla”, sanotaan Yhdysvaltain työvoimaministeriöstä. ”Akateemisiin ja teknisiin ammatteihin sekä johtajan tehtäviin palkattujen [korkeakoulun käyneiden] osuus – – väheni, koska nämä ammattialat eivät laajentuneet riittävän nopeasti työllistääkseen valmistuneiden kasvavan joukon. Sen vuoksi karkeasti arvioiden joka viides korkeakoulun käynyt,  joka tuli työmarkkinoille vuosina 1970–1984, meni sellaiseen työhön, jonka saamiseen ei tavallisesti vaadita loppututkintoa. Tämä korkeakoulun käyneiden liikatarjonta tulee todennäköisesti jatkumaan aina 1990-luvun puoliväliin saakka.”

Muita varteen otettavia seikkoja

Akateeminen loppututkinto voi parantaa tai olla parantamatta työnsaantimahdollisuuksiasi. Yksi asia on kuitenkin varma: ”Jäljellä oleva aika on supistunut”! (1. Korinttolaisille 7:29) Kun otetaan huomioon korkeakouluopinnoista oletettavasti saatava kokonaishyöty, niin olisiko useiden vuosien viettäminen korkeakoulussa paras tapa käyttää tuo jäljellä oleva aika? – Efesolaisille 5:16.

Ohjaisivatko korkeakouluopinnot sinua kohti hengellisiä päämääriäsi vai niistä poispäin? Muista, että ei kristityn välttämättä tarvitse saada korkeaa palkkaa. (1. Timoteukselle 6:7, 8) Ainakin eräässä Yhdysvaltain yliopistojen johtoportaan teettämässä tutkimuksessa nykypäivän opiskelijoiden kuvailtiin olevan ’urakeskeisiä, aineellisesta menestyksestä kiinnostuneita, itsestään kiinnostuneita’. Eräs opiskelijaryhmä sanoi: ”Raha. Tuntuu siltä kuin emme puhuisikaan muusta kuin rahasta.” Miten tällaisen kiihkeän kilpailun ja itsekkään materialismin kyllästämän ilmapiirin keskellä oleminen voisi vaikuttaa sinuun?

Yliopistoissa ei ehkä ole enää niin levotonta kuin 1960-luvulla. Mutta sekasorron väheneminen yliopistoissa tuskin merkitsee sitä, että tuolla ympäristöllä on terve vaikutus. Eräässä yliopistoalueiden elämästä tehdyssä tutkimuksessa tultiin seuraavaan päätelmään: ”Opiskelijoilla on yhä miltei rajaton vapaus henkilökohtaisissa ja yhteiskunnallisissa asioissa.” Huumeita ja alkoholia käytetään vapaasti, ja irralliset suhteet ovat sääntö, eivät poikkeus. Jos tällainen tilanne vallitsee oman maasi korkeakouluissa, niin voisiko tuossa ympäristössä eläminen tehdä tyhjäksi yrityksesi pysyä moraalisesti puhtaana? – 1. Korinttolaisille 6:18.

On myös runsaasti todisteita siitä, että opiskelulla  korkeakoulussa on taipumus heikentää ”uskonnollisista perusopeista kiinni pitämistä”, ja tämäkin tulisi ottaa huomioon. (The Sacred in a Secular Age) Hyvien arvosanojen säilyttämisen paine on saanut jotkut kristityt nuoret laiminlyömään hengellisiä toimia, ja siten he ovat joutuneet alttiiksi korkeakoulujen edistämän maallisen ajattelun ankaralle hyökkäykselle. Jotkut ovat kokeneet uskossaan haaksirikon. – Kolossalaisille 2:8.

Vaihtoehtoja korkeakouluopinnoille

Näiden tosiasioiden valossa useat kristityt nuoret ovat päättäneet, että he eivät lähde hankkimaan akateemista koulutusta. Monet ovat havainneet, että Jehovan todistajien seurakunnissa annettu valmennus – varsinkin jokaviikkoinen teokraattinen palveluskoulu – on todellisuudessa parantanut heidän asemaansa, kun on kysymys työpaikan löytämisestä. Vaikka tällaiset nuoret eivät olekaan suorittaneet akateemista loppututkintoa, he ovat oppineet ilmaisemaan itseään luontevasti ja taitavasti ja pystyvät varsin hyvin kantamaan vastuuta. Lisäksi jotkut valitsevat peruskoulutusta hankkiessaan esimerkiksi konekirjoituksen, tietokoneohjelmoinnin, auton korjauksen tai metallitöiden oppikursseja. Tällaiset taidot voivat olla omiaan osa-aikatyöhön, ja ne ovat usein erittäin kysyttyjä taitoja. Ja vaikka monet nuoret halveksivat ’käsillä suoritettavaa työtä’, Raamattu pitää ’kovaa työtä’ arvossa. (Efesolaisille 4:28; vrt. Sananlaskut 22:29.) Oppihan Jeesus Kristuskin ammattinsa niin hyvin, että häntä alettiin kutsua nimellä ”se puuseppä”! – Markus 6:3.

On totta, että joissakin maissa on korkeakouluista valmistuneita virrannut työmarkkinoille niin suurin joukoin, että on vaikea saada edes tavallista työtä, jos ei ole jonkinlaista lisäkoulutusta. Usein on kuitenkin olemassa keinoja oppia kysyttyjä taitoja joutumatta uhraamaan siihen paljon aikaa ja rahaa: oppisopimuskoulutus, ammattikoulut tai teknilliset oppilaitokset sekä muut lyhyehköt koulut ja kurssit. Älä myöskään koskaan unohda sitä, että työllisyystilastoissa ei oteta huomioon Jumalan lupausta pitää huolta niistä, jotka asettavat hengelliset asiat etusijalle. – Matteus 6:33.

Työnsaantimahdollisuudet ja koulutusjärjestelmät vaihtelevat  eri paikoissa. Nuorilla on erilaisia kykyjä ja taipumuksia. Vaikka uran luominen kristillisessä palveluksessa onkin suositeltavaa hyödyllisyytensä vuoksi, jokainen tekee silti oman valintansa. Sinun ja vanhempiesi täytyy siksi punnita huolellisesti kaikkia asiaan vaikuttavia seikkoja ratkaistessanne, millainen koulutus sinun tulisi hankkia. ’Jokaisen täytyy kantaa oma kuormansa’ tällaisia päätöksiä tehtäessä. – Galatalaisille 6:5.

Jos vanhempasi esimerkiksi ehdottomasti haluavat sinun menevän johonkin korkeakouluun, niin sinun on toteltava heitä niin kauan kuin olet heidän valvonnassaan. * (Efesolaisille 6:1–3) Kenties voit asua edelleen kotona ja välttyä näin tempautumasta yliopistomaailman pyörteisiin. Ole huolellinen valitessasi oppikurssejasi; voisit esimerkiksi keskittyä opiskelemaan käytännön taitoja maailmallisten filosofioiden sijasta. Valvo seuraasi. (1. Korinttolaisille 15:33) Pidä itsesi hengellisesti vahvana käymällä kokouksissa, osallistumalla kenttäpalvelukseen ja tutkimalla henkilökohtaisesti. Jotkut nuoret, jotka on velvoitettu menemään korkeakouluun, ovat jopa onnistuneet toimimaan tienraivaajina valitsemalla sellaisen opinto-ohjelman, joka on tehnyt tämän mahdolliseksi.

Valitse urasi huolellisesti ja rukoillen, niin että se paitsi tuo sinulle itsellesi onnellisuutta, myös auttaa sinua ’keräämään aarteita taivaaseen’. – Matteus 6:20.

[Alaviitteet]

Kysymyksiä keskustelua varten

□ Miksi maailman tarjoamat urat eivät useinkaan tuo ihmiselle onnellisuutta?

□ Miksi kaikkien jumalaapelkäävien nuorten pitäisi harkita kokoajanpalvelusta?

□ Mitä hyötyä korkeakouluopinnoista väitetään olevan, ja pitävätkö tällaiset väitteet aina paikkansa?

□ Mitä vaaroja korkeakouluopinnot voisivat asettaa?

□ Mitä vaihtoehtoja korkeakouluopinnoille nuori voi harkita?

[Huomioteksti s. 175]

Työpaikka saattaa hyvinkin tuoda varallisuutta ja tunnustusta, mutta se ei voi tyydyttää ihmisen ’hengellisiä tarpeita’

[Huomioteksti s. 177]

”[Akateeminen] loppututkinto ei enää takaa menestystä työmarkkinoilla”