14. luku

Miten voin päästä eroon yksinäisyydestäni?

On lauantai-ilta. Poika istuu yksin huoneessaan.

”Vihaan viikonloppuja!” hän huutaa. Mutta huoneessa ei ole ketään, kuka vastaisi hänelle. Hän ottaa aikakauslehden ja näkee siinä kuvan, jossa ryhmä nuoria on rannalla. Hän paiskaa lehden päin seinää. Kyyneleet valuvat hänen silmistään. Hän puree hammasta, mutta kyyneleet vain valuvat. Pystymättä enää kauempaa taistelemaan vastaan hän kaatuu vuoteelleen ja nyyhkyttää: ”Miksi minut jätetään aina ulkopuolelle?”

TUNTUUKO sinusta joskus tuollaiselta – siltä että sinut on eristetty muusta maailmasta, että olet yksinäinen, arvoton ja tarpeeton? Jos tuntuu, niin älä silti vaivu epätoivoon. Vaikka itsensä tunteminen yksinäiseksi ei ole hauskaa, ei se ole mikään tappava sairauskaan. Yksinkertaisesti sanottuna yksinäisyyden tunne on varoitusmerkki. Nälkä ilmoittaa sinulle, että tarvitset ruokaa. Yksinäisyys ilmoittaa sinulle, että tarvitset toveruutta, läheisyyttä, ystävyyttä. Me tarvitsemme ruokaa toimiaksemme hyvin. Samalla tavoin me tarvitsemme seuraa voidaksemme hyvin.

 Oletko koskaan katsellut hehkuvaa hiillosta? Jos otat yhden hiilen pois kasasta, tuon yksinäisen hiilen hehku sammuu. Mutta pantuasi hiilen takaisin kasaan se alkaa jälleen hehkua. Eristyksissä me ihmisetkään emme pysty ”hehkumaan” eli toimimaan kunnolla pitkään. Meihin on luotu tarve saada seuraa.

Yksin mutta ei yksinäinen

Esseisti Henry David Thoreau kirjoitti: ”En ole koskaan löytänyt yhtä mukavaa seuralaista kuin yksinäisyys.” Oletko samaa mieltä? ”Olen”, sanoo 20-vuotias Bill. ”Pidän luonnosta. Toisinaan lähden pienellä veneelläni järvelle. Istun siellä tuntikausia aivan yksin. Siellä minulla on aikaa miettiä, mihin käytän elämääni. Se on todella suurenmoista.” 21-vuotias Steven on samaa mieltä. Hän kertoo: ”Asun suuressa kerrostalossa, ja joskus menen talon katolle vain ollakseni yksin. Voin ajatella asioita ja rukoilla. Se on virkistävää.”

Oikein käytettyinä yksinäisyyden hetket voivat tosiaan tuottaa meille syvää tyydytystä. Jeesuskin nautti sellaisista hetkistä: ”Varhain aamulla, kun oli vielä pimeä, hän [Jeesus] nousi ja meni ulos ja lähti syrjäiseen paikkaan, ja siellä hän alkoi rukoilla.” (Markus 1:35) Muista, että Jehova ei sanonut: ’Ihmisen ei ole hyvä olla yksin hetkeäkään.’ Jumala sanoi sen sijaan, että ihmisen ei ole hyvä olla ”jatkuvasti yksin”. (1. Mooseksen kirja 2:18–23, UM) Nimenomaan pitkäaikainen eristyksissä olo saattaa siksi johtaa yksinäisyyteen. Raamattu varoittaa: ”Eristäytyvä etsii vain sitä mitä hän itse haluaa; hän nousee kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan.” – Sananlaskut 18:1, UM.

 Tilapäinen yksinäisyys

Toisinaan yksinäisyys aiheutuu meistä riippumattomista olosuhteista, joudumme esimerkiksi kauas läheisistä ystävistä muuttaessamme uuteen asuinpaikkaan. Steven muistelee: ”Kotona James ja minä olimme ystäviä, läheisempiä kuin veljekset. Kun muutin pois, tiesin, että kaipaisin häntä.” Steven pitää tauon ja ikään kuin elää lähdön hetket uudelleen. ”Kun minun täytyi nousta koneeseen, kurkkuani kuristi. Me halasimme, ja sitten minä lähdin. Minusta tuntui, että jokin kallisarvoinen oli nyt lopussa.”

Miten Steven selviytyi uudessa ympäristössään? ”Se oli kovaa aikaa”, hän kertoo. ”Kotona ystäväni pitivät minusta, mutta täällä jotkut työtovereistani saivat minut tuntemaan itseni sellaiseksi, ettei minusta ole mihinkään. Muistan laskeneeni aikaa kellosta neljä tuntia taaksepäin (sen suuruinen oli aikaero) ja ajatelleeni, mitä James ja minä voisimme parhaillaan tehdä. Tunsin itseni yksinäiseksi.”

Kun asiat eivät suju hyvin, puhumme usein vanhoista hyvistä ajoista. Raamattu sanoo kuitenkin: ”Älä sano: ’Mikä siinä on, että entiset ajat olivat paremmat kuin nykyiset?’” (Saarnaaja 7:11) Miksi tällainen neuvo?

Ensinnäkin olosuhteet voivat muuttua paremmiksi. Sen vuoksi tutkijat puhuvatkin usein ”tilapäisestä yksinäisyydestä”. Steven pystyi siksi voittamaan yksinäisyytensä. Miten? ”Se että puhuin tunteistani sellaiselle, joka välitti,  auttoi. Menneisyydessä ei voi elää. Pakotin itseni tapaamaan muita ihmisiä, osoittamaan kiinnostusta heitä kohtaan. Se tepsi; löysin uusia ystäviä.” Entä James? ”Olin väärässä. Poismuutto ei lopettanut ystävyyttämme. Soitin hänelle tässä eräänä päivänä. Me puhuimme ja puhuimme tunnin ja viisitoista minuuttia.”

Pitkäaikainen yksinäisyys

Joskus yksinäisyyden kalvava kipu on kuitenkin itsepintainen, eikä näytä olevan mitään poispääsytietä. Lukiolainen Ronny kertoo: ”Kahdeksan vuotta olen käynyt koulua tällä alueella, mutta koko tänä aikana en ole onnistunut saamaan ainuttakaan ystävää! – – Kukaan ei tiedä, miltä minusta tuntuu, eikä kukaan välitä. Joskus minulla on sellainen olo, etten kestä enempää!”

Monet teini-ikäiset kokevat Ronnyn tavoin niin sanottua pitkäaikaista yksinäisyyttä. Se on vakavampaa kuin tilapäinen yksinäisyys. Itse asiassa tutkijat sanovat, että nämä kaksi ”eroavat toisistaan niin kuin tavallinen flunssa eroaa keuhkokuumeesta”. Mutta aivan samoin kuin keuhkokuume voidaan parantaa, myös pitkään kestävä yksinäisyyden tunne voidaan voittaa. Ensimmäiseksi täytyy yrittää ymmärtää, mikä aiheuttaa yksinäisyyttä. (Sananlaskut 1:5) 16-vuotias Rhonda osoittaa, mikä yleisimmin aiheuttaa pitkäaikaista yksinäisyyden tunnetta. Hän sanoo: ”Uskon, että syy siihen, miksi tunnen itseni erittäin yksinäiseksi, on se, että, jos on tyytymätön itseensä, niin ei  tosiaankaan voi olla ystäviä. Ja minä en taida pitää itsestäni kovinkaan paljon.” – Lonely in America.

Rhondan yksinäisyys kehittyy hänessä itsessään. Hänen alhainen itsetuntonsa muodostaa esteen, jonka vuoksi hän ei pysty avautumaan eikä ystävystymään. Muuan tutkija sanoo: ”Sellaiset mietteet, kuten ’olen ruma’, ’olen ikävystyttävä’ tai ’olen mitätön’, ovat pitkällisestä yksinäisyyden tunteesta kärsivien yleisiä ajatuksia.” Yksinäisyytesi voittamisen avain saattaa siis olla siinä, että alat kehittää itsekunnioitustasi. (Ks. 12:tta lukua.) Kehittäessäsi sitä, mitä Raamattu kutsuu ”uudeksi persoonallisuudeksi”, jolle ovat tunnusomaisia huomaavaisuus, mielen vaatimattomuus ja lempeys, itsekunnioituksesi varmasti kasvaa. – Kolossalaisille 3:9–12.

Kun sitä paitsi opit pitämään itsestäsi, miellyttävät ominaisuutesi vetävät puoleensa muita. Mutta samoin kuin voit nähdä kukan koko väriloiston vasta sitten, kun se avautuu nupustaan, niin toisetkin voivat täysin arvostaa ominaisuuksiasi vasta sitten, kun avaudut heille.

Jään murtaminen

Yhdysvaltain mielenterveysinstituutin äskettäisessä julkaisussa sanotaan, että ’yksinäistä ihmistä on parasta neuvoa olemaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa’. Tämä ohje on sopusoinnussa sen Raamatun neuvon kanssa, että tulee ’avartua’ ja osoittaa ’myötätuntoa’ ja empatiaa. (2. Korinttolaisille 6:11–13; 1. Pietari 3:8) Se auttaa. Toisista huolehtiminen paitsi pitää ajatuksesi poissa omasta yksinäisyydestäsi, myös saa toiset osoittamaan kiinnostusta sinua kohtaan.

19-vuotias Natalie päätti, että hän ei enää istuisi syrjässä ja odottaisi ihmisten tekevän aloitetta. ’Minunkin täytyy  olla ystävällinen’, hän sanoo. ’Muutoin ihmiset ajattelevat, että kuvittelen olevani jotakin.’ Aloita siis hymyilemällä. Toinen ihminen kenties hymyilee takaisin.

Ryhdy seuraavaksi puheisiin. 15-vuotias Lillian myöntää: ”Vieraiden luokse meneminen ensimmäistä kertaa oli todella pelottavaa. Pelkäsin, että he eivät hyväksyisi minua.” Miten Lillian aloittaa keskusteluja? Hän kertoo: ”Teen yksinkertaisia kysymyksiä, kuten ’Mistä olet kotoisin?’ ja ’Tunnetko sen ja sen henkilön?’ Me kumpikin kenties tunnemme saman henkilön, ja ennen pitkää keskustelemme.” Huomaavaiset teot ja antelias henki voivat samoin auttaa sinua kehittämään kallisarvoisia ystävyyssuhteita. – Sananlaskut 11:25.

Muista myös, että voit saada ystävän, joka ei koskaan petä sinua. Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Te jätätte minut yksin; ja kuitenkaan en ole yksin, koska Isä on minun kanssani.” (Johannes 16:32) Jehovasta voi tulla sinunkin läheisin ystäväsi. Opi tuntemaan hänen persoonallisuutensa lukemalla Raamattua ja tekemällä havaintoja hänen luomakunnastaan. Vahvista ystävyyttäsi häneen rukoilemalla. Loppujen lopuksi ystävyys Jehova Jumalan kanssa on paras lääke yksinäisyyteen.

Jos yhä tunnet toisinaan olosi yksinäiseksi, pysy rauhallisena. Se on täysin normaalia. Mutta entä jos suunnaton ujous estää sinua ystävystymästä ja viettämästä aikaa toisten kanssa?

Kysymyksiä keskustelua varten

□ Onko yksin oleminen välttämättä huono asia? Onko yksinäisyydestä hyötyä?

□ Miksi yksinäisyys on useimmiten tilapäistä? Oletko havainnut tämän pitävän paikkansa omassa tilanteessasi?

□ Mitä on pitkäaikainen yksinäisyys, ja miten voit taistella sitä vastaan?

□ Millä tavoilla voi ’murtaa jään’ ollessaan tekemisissä toisten kanssa? Minkä sinä olet havainnut hyväksi?

[Huomioteksti s. 119]

’Yksinäistä ihmistä on parasta neuvoa olemaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa’, sanoo Yhdysvaltain mielenterveysinstituutti

[Kuvat s. 116, 117]

Ystävät voivat pitää yhteyttä pitkienkin välimatkojen päästä

[Kuva s. 118]

Yksinäisyyden hetket voivat olla nautittavia