29. luku

Olenko valmis aloittamaan seurustelemisen?

MONISSA maissa seurustelua pidetään romanttisena ajanvietteenä, huvituksena. Seurustelu voi siten saada monia muotoja. Joillekuille seurustelu merkitsee muodollista, etukäteen suunniteltua tapaamista – kukat, miellyttävä päivällinen ja hyvänyönsuukko kuuluvat asiaan. Toisille seurustelu merkitsee vain ajan viettämistä jonkun sellaisen vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa, josta pitää. Onpa myös niitä nuoria, joiden toistuvasti nähdään kulkevan yhdessä mutta jotka väittävät olevansa ’vain ystäviä’. Puhutaanpa siis seurustelemisesta, yhdessä kulkemisesta tai vain toistensa tapaamisesta, kyse on tavallisesti samasta asiasta: poika ja tyttö viettävät paljon aikaa yhdessä, usein ilman toisten valvontaa.

Raamatun kirjoittamisen aikaan eivät tapaamisten järjestäminen ja seurusteleminen olleet yleisesti tapana. Seurustelu on kuitenkin täysin hyväksytty keino, jolla kaksi ihmistä voi oppia tuntemaan toisensa, kunhan he ilmaisevat järkevyyttä ja varovaisuutta ja kunhan seurustelu pidetään kunniallisena. Lisäksi seurusteleminen voi olla nautittavaa. Mutta merkitseekö tämä sitä, että sinun pitäisi aloittaa seurusteleminen?

Muiden painostus

Sinusta saattaa tuntua siltä, että sinun on pakko aloittaa seurusteleminen. Luultavasti useimmat tovereistasi seurustelevat, ja tietenkään et halua näyttää kummalliselta tai erilaiselta. Hyvää tarkoittavat ystävät ja sukulaiset voivat myös painostaa aloittamaan seurustelemisen. Kun 15-vuotiasta Mary Annia pyydettiin illaksi ulos, hänen tätinsä neuvoi:  ”Sillä, haluatko mennä pojan kanssa naimisiin vai et, ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Poikien kanssa seurusteleminen kuuluu osana luonnolliseen kehitykseesi ihmisenä. – – Sinähän menetät suosiosi, jos aina torjut pojat, eikä kukaan enää pyydä sinua ulos.” Mary Ann muistelee: ”Tädin sanat painuivat sisimpääni asti. Riistäisinkö nyt itseltäni hyvän tilaisuuden? Pojalla oli oma auto ja paljon rahaa, ja tiesin, että meillä olisi hauskaa yhdessä. Pitäisikö minun mennä hänen kanssaan vai ei?”

Jotkut nuoret aloittavat seurustelemisen, koska he haluavat saada osakseen lämpöä ja hellyyttä. ”Halusin olla rakastettu ja arvostettu”, selitti eräs 18-vuotias nimeltä Ann. ”Koska vanhempani olivat minulle etäisiä, turvauduin poikaystävääni saadakseni läheisen ystävän, jolle voisin vuodattaa tunteitani ja joka todella ymmärtäisi.”

Teini-iässä olevan ei kuitenkaan pitäisi aloittaa seurustelemista vain siksi, että hänen on mielestään pakko tehdä niin. Ensinnäkin seurustelu on vakava asia – se liittyy puolison valitsemiseen avioliiton solmimista varten. Avioliitonko? Se saattaa useimpien seurustelevien nuorten mielestä eittämättä kuulostaa kovin kaukaiselta asialta. Mutta onko todellisuudessa olemassa mitään muuta perusteltua syytä sille, että kaksi vastakkaista sukupuolta olevaa ihmistä alkaa viettää paljon aikaa yhdessä, kuin se, että he ottavat selkoa avioliiton solmimisen mahdollisuuksista? Mistä tahansa muista syistä seurusteleminen todennäköisesti johtaa ajan oloon johonkin aivan muuhun kuin ”huvin” saamiseen. Miksi sanomme näin?

Seurustelun varjopuolia

Ensinnäkin nuoret ovat juuri päässeet elämässään herkkään vaiheeseen, jota Raamattu kutsuu ”nuoruuden kukoistukseksi”. (1. Korinttolaisille 7:36) Tänä ajanjaksona saatat joskus tuntea voimakkaan sukupuolisen halun heräävän. Siinä ei ole mitään väärää, vaan se kuuluu osana aikuistumiseen.

Teini-ikäisten seurustelussa piilevä suuri vaara liittyy kuitenkin juuri tähän: teini-ikäiset ovat vasta oppimassa,  miten nämä sukupuoliset tunteet saadaan hallintaan. Sinä saatat tosin tuntea hyvin sukupuolielämää koskevat Jumalan lait ja saatat vilpittömästi haluta pysyä siveänä. (Ks. 23. lukua.) Kuvaan tulee silti mukaan yksi elämän biologisista tosiasioista: mitä enemmän olet jonkun vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan seurassa, sitä voimakkaammaksi sukupuolinen halu voi kasvaa – halusitpa sitä tai et. (Ks. s. 232, 233.) Meidät on tehty siten. Kenties et siksi vielä pysty ohjailemaan seurustelua oikealla tavalla, ennen kuin olet vanhempi ja hallitset tunteesi paremmin. Valitettavasti monet nuoret oppivat tämän läksyn vasta kovien kokemusten kautta.

”Aloittaessamme seurustelemisen – – emme edes pitäneet toisiamme kädestä emmekä suudelleet. Halusin vain nauttia hänen seurastaan ja puhella”, sanoi eräs nuorimies. ”Tyttö oli kuitenkin hyvin herttainen ja istui melkein kiinni minussa. Jonkin ajan kuluttua me pidimme toisiamme kädestä ja suutelimme. Se kiihotti sukupuoliviettiäni vielä enemmän. Se vaikutti ajatteluuni siinä määrin, että halusin olla hänen kanssaan, en vain jutella, vaan syleillä ja kosketella ja suudella häntä. En voinut saada tarpeekseni! Olin kirjaimellisesti  tulossa hulluksi intohimosta. Välistä tunsin itseni arvottomaksi ja minua hävetti.”

Ei ole siksi mikään ihme, että seurusteleminen usein huipentuu luvattomiin sukupuolisuhteisiin. Tutkimuksessa, jossa haastateltiin useita satoja teini-ikäisiä, 87 prosenttia tytöistä ja 95 prosenttia pojista piti seksiä joko ”kohtalaisen tärkeänä tai hyvin tärkeänä” seurustelussa. 65 prosenttia tytöistä ja 43 prosenttia pojista kuitenkin myönsi, että joinakin tapaamiskertoina he olivat olleet sukupuoliyhteydessä, vaikka he eivät olisi sitä halunneetkaan!

20-vuotias Loretta muistelee: ”Mitä enemmän näimme toisiamme, sitä enemmän kiinnyimme toisiimme. Pian suuteleminen menetti merkityksensä ja aloimme kosketella intiimejä ruumiinosia. Minusta tuli hermoraunio siksi, että tunsin itseni kovin halpa-arvoiseksi. Vähitellen poikaystäväni myös odotti minun ’menevän loppuun asti’ – –. Olin hämmentynyt.  Mutta päässäni takoi kaiken aikaa: ’En halua menettää häntä.’ Olin hyvin onneton!”

Kaikki nuoret eivät tosin anna hellyydenosoitustensa johtaa lopuksi sukupuolisuhteisiin, vaan jotkut pysähtyvät vähän ennen. Mutta mitä on tuloksena siitä, että joku kiihottuu eikä hänellä ole näille tunteilleen mitään kunniallista purkaustietä? Varmastikin pettymystä ja turhautuminen. Eikä tämä turhautuminen rajoitu ainoastaan sukupuolisiin tunteisiin.

Rikki revityt tunteet

Harkitsehan erään nuoren miehen vaikeaa pulmaa: ’Pidin Kathysta aluksi kovasti. Myönnän suostutelleeni hänet tekemään sellaista, mitä hän ei pitänyt sopivana. Nyt tunnen itseni halpamaiseksi siksi, että hän ei enää kiinnosta minua. Kuinka voin jättää Kathyn loukkaamatta hänen tunteitaan?’ Miten hämmentävään tilanteeseen hän onkaan joutunut! Entä miltä sinusta tuntuisi, jos sinä olisit Kathy?

Sydänsurut ovat tavallisia teini-ikäisillä. Käsi kädessä kävelevä nuoripari voi tosin näyttää kauniilta. Mutta onko  todennäköistä, että nuo samat nuoret ovat edelleen yhdessä vuoden kuluttua, saati sitten naimisissa? Ei tosiaankaan. Teini-ikäisten romanssit ovat siksi lähes aina tuhoon tuomittuja suhteita; vain harvoin ne päättyvät avioliittoon, sydänsuruun sen sijaan usein.

Teinivuosinahan persoonallisuutesi muuttuu yhä jatkuvasti. Yrität saada selville, kuka olet, mistä todella pidät ja mitä haluat elämältäsi. Joku ihminen saattaa kiinnostaa sinua tänään, mutta tuntua ikävystyttävältä jo huomenna. Mutta jos romanttisten tunteiden annetaan kehittyä, joku joutuu pakostakin tuntemaan mielipahaa. Ei ole yllättävää, että useissa tutkimuksissa on havaittu ”tyttöystävän kanssa käydyn riidan” tai ”rakkaudessa koetun pettymyksen” olleen monesti syynä nuoren itsemurhaan.

Olenko minä valmis siihen?

Jumala sanoo nuorille: ”Iloitse, nuorukainen [tai nuori nainen], nuoruudessasi, ja sydämesi ilahuttakoon sinua nuoruusikäsi päivinä. Vaella sydämesi teitä ja silmiesi halun mukaan.” Nuoret ovat tosiaan taipuvaisia ’vaeltamaan sydämensä teitä’. Hyvin usein nuo kovin hauskoilta tuntuvat ”tiet” kuitenkin tuottavat lopuksi surua ja kärsimystä. Sen vuoksi Raamattu kehottaa seuraavassa jakeessa: ”Karkoita suru sydämestäsi ja torju kärsimys ruumiistasi, sillä nuoruus ja aamurusko ovat turhuutta.” (Saarnaaja 11:9, 10) ”Suru” merkitsee sitä, että on syvästi huolissaan tai suuressa ahdingossa. ”Kärsimys” taas viittaa itselle sattuneeseen onnettomaan tapaukseen, vahinkoon. Molemmat voivat tehdä elämän kurjaksi.

Merkitseekö tämä sitten sitä, että seurusteleminen itsessään aikaansaa surua ja kärsimystä? Ei välttämättä. Näin voi  kuitenkin käydä, jos aloitat seurustelemisen vääristä vaikuttimista (’huvin vuoksi’) tai ennen kuin olet valmis siihen. Seuraavat kysymykset voivat sen vuoksi auttaa sinua arvioimaan omaa tilannettasi.

Edistäisikö vai estäisikö seurusteleminen tunne-elämäni kasvua? Seurusteleminen voi rajoittaa sinut vain pojan ja tytön väliseen suhteeseen. Eikö sinun olisi sen sijaan hyödyllistä avartaa ystäväpiiriäsi käsittämään myös muita ihmisiä? (Vrt. 2. Korinttolaisille 6:12, 13.) Susan-niminen nuori nainen sanoo: ”Opin luomaan läheisiä ystävyyssuhteita seurakunnan vanhempiin kristittyihin naisiin. He tarvitsivat seuraa, ja minä tarvitsin heidän tasapainottavaa vaikutustaan. Siksi minulla oli tapana pistäytyä heidän luokseen kahville. Me juttelimme ja nauroimme. Solmin heidän kanssaan todellisia, elinikäisiä ystävyyssuhteita.”

Kun sinulla on monenlaisia ystäviä – vanhoja ja nuoria, naimattomia ja naimisissa olevia, miehiä ja naisia – opit käyttäytymään luontevasti ihmisten seurassa ja myös suhtautumaan paljon tasapainoisemmin vastakkaiseen sukupuoleen kuuluviin kuin jos olisit heidän kanssaan kahden kesken. Lisäksi olemalla avioparien seurassa saat realistisemman kuvan avioliitosta. Myöhemmin olet paljon valmiimpi valitsemaan itsellesi hyvän puolison ja täyttämään oman osasi avioliitossa. (Sananlaskut 31:10) Eräs Gail-niminen nuori päätteleekin: ”En ole valmis avioitumaan ja asettumaan aloilleni. Opettelen vielä tuntemaan itseäni, ja minulla on vielä monia hengellisiä päämääriä saavutettavana. Minun ei siis tosiaankaan tarvitse tulla liian läheiseksi kenellekään vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvalle.”

Haluanko loukata toisen tunteita? Jos romanttisia siteitä solmitaan ajattelematta lainkaan avioliittoa, se voi loukata sekä sinun että toisen osapuolen tunteita. Onko tosiaankaan reilua osoittaa romanttista kiintymystä jotakuta kohtaan saadakseen kokemusta vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvista? – Ks. Matteus 7:12.

 Mitä vanhempani sanovat? Vanhemmat näkevät usein ne vaarat, joita sinä et huomaa. Loppujen lopuksi hekin ovat joskus olleet nuoria. He todella tietävät, millaisia ongelmia voi tulla eteen, kun kaksi vastakkaista sukupuolta olevaa nuorta alkaa viettää paljon aikaa yhdessä. Jos siis vanhempasi eivät hyväksy seurustelemistasi, älä kapinoi heitä vastaan. (Efesolaisille 6:1–3) Todennäköisesti he vain ovat sitä mieltä, että sinun pitäisi odottaa, kunnes olet vanhempi.

Pystynkö noudattamaan Raamatun moraalia? ’Sivuutettuaan nuoruuden kukoistuksen’ ihminen voi paremmin hallita sukupuolisia tunteitaan – eikä se silloinkaan ole helppoa. Oletko tosiaankin elämäsi tässä vaiheessa valmis olemaan läheisessä suhteessa johonkuhun vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvaan ja pitämään tuon suhteen siveänä?

Kiinnostavaa kyllä, monet nuoret tekevät itselleen nämä kysymykset ja tulevat samaan johtopäätökseen, johon aiemmin mainittu Mary Ann tuli. Hän sanoi: ”Päätin, etten anna toisten suhtautumisen seurustelemiseen vaikuttaa itseeni ja että aion seurustella vasta sitten, kun olen riittävän vanha ja valmis menemään naimisiin ja kun näen jonkun, jolla on ne ominaisuudet, joita haluan aviomiehellä olevan.”

Näin Mary Ann siis esittää sen tärkeän kysymyksen, joka sinun täytyy tehdä itsellesi ennen seurustelemisen aloittamista.

Kysymyksiä keskustelua varten

□ Mitä sinä ymmärrät ”seurustelulla”?

□ Miksi joidenkuiden nuorten on mielestään pakko aloittaa seurusteleminen?

□ Miksi jonkun ”nuoruuden kukoistuksen” aikaa elävän on epäviisasta aloittaa seurusteleminen?

□ Miten nuori voi ’torjua kärsimyksen’, kun on kysymys seurustelemisesta?

□ Millaisia ongelmia voi kehittyä, kun poika ja tyttö ovat ’vain ystäviä’?

□ Miten voit tietää, oletko valmis aloittamaan seurustelemisen?

[Huomioteksti s. 231]

”Pian suuteleminen menetti merkityksensä ja aloimme kosketella intiimejä ruumiinosia. Minusta tuli hermoraunio siksi, että tunsin itseni kovin halpa-arvoiseksi. Vähitellen poikaystäväni myös odotti minun ’menevän loppuun asti’”

[Huomioteksti s. 234]

’Kuinka voin jättää Kathyn loukkaamatta hänen tunteitaan?’

 [Tekstiruutu/Kuva s. 232, 233]

Voivatko poika ja tyttö olla ’vain ystäviä’?

Niin kutsutut platoniset ystävyyssuhteet (miehen ja naisen väliset sydämelliset suhteet, joihin ei sisälly seksuaalisia piirteitä) ovat melko yleisiä nuorten keskuudessa. 17-vuotias Gregory väittää: ”Minusta on helpompaa puhua tytöille, koska he ovat yleensä myötätuntoisempia ja herkempiä.” Toiset nuoret ovat sitä mieltä, että tällaiset ystävyyssuhteet auttavat heitä kehittämään avoimempaa persoonallisuutta.

Raamattu kehottaa nuoria miehiä kohtelemaan ”nuorempia naisia kuin sisaria kaikessa siveellisessä puhtaudessa”. (1. Timoteukselle 5:2) Tätä periaatetta soveltamalla on mahdollista nauttia puhtaasta, täysipainoisesta ystävyydestä vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvien kanssa. Esimerkiksi apostoli Paavali oli naimaton mies, joka nautti lukuisista ystävyyssuhteista kristittyjen naisten kanssa. (Ks. Roomalaisille 16:1, 3, 6, 12.) Hän kirjoitti kahdesta ”naisesta, jotka ovat kamppailleet rinta rinnan kanssani hyvässä uutisessa”. (Filippiläisille 4:3) Jeesus Kristuskin nautti tasapainoisesta, tervehenkisestä ystävyydestä naisten kanssa. Useissa tilanteissa hän nautti Martan ja Marian vieraanvaraisuudesta ja keskustelemisesta heidän kanssaan. – Luukas 10:38, 39; Johannes 11:5.

”Platoninen” ystävyyssuhde ei kuitenkaan usein ole juuri muuta kuin kehnosti verhottu romanssi tai keino saada huomiota joltakulta vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvalta sitoutumatta mihinkään. Ja koska tunteet voivat helposti muuttua, on tarpeen olla varovainen. Tri Marion Hilliard varoitti: ”Leppoisa toveruus, joka etenee noin kymmenen kilometrin tuntivauhdilla, voi varoituksetta muuttua sokaisevaksi intohimoksi, joka matkaa sata kilometriä tunnissa.”

Kuusitoistavuotias Mike oppi tämän, kun hän ”ystävystyi” erään 14-vuotiaan tytön kanssa: ”Huomasin nopeasti, [että] kaksi ihmistä ei voi pysyä vain ystävinä, kun he näkevät jatkuvasti yksinomaan toisiaan. Suhteemme syveni koko ajan. Pian tunsimme toisiamme kohtaan erikoista kiintymystä, ja tunnemme yhä.” Koska kumpikaan ei ole tarpeeksi vanha avioituakseen, nuo tunteet ovat erittäin turhauttavia.

Liian läheisellä yhteydenpidolla voi olla vieläkin surullisemmat  seuraukset. Eräs nuori yritti lohduttaa naisystäväänsä, joka uskoi hänelle joitakin henkilökohtaisia ongelmiaan. Pian he huomasivat hyväilevänsä toisiaan. Mitä siitä seurasi? Omantunnontuskia ja mielipahaa. Jotkut ovat olleet sukupuolisuhteissa keskenään. Eräässä Psychology Today -lehden tekemässä tutkimuksessa paljastui seuraavaa: ”Melkein puolet vastanneista (49 prosenttia) kertoi ystävyyden muuttuneen sukupuolisuhteeksi.” Itse asiassa ”lähes kolmannes (31 prosenttia) kertoi olleensa sukupuolisuhteissa ystävänsä kanssa kuluneen kuukauden aikana”.

’Mutta en minä tunne vetoa ystävääni kohtaan enkä koskaan ihastuisi häneen.’ Ehkä näin on. Mutta millaisiksi tunteesi saattavat kehittyä tulevaisuudessa? Lisäksi ”omaan sydämeensä luottavainen on tyhmä”. (Sananlaskut 28:26) Sydämemme voi olla salakavala ja petollinen ja estää meitä näkemästä todellisia vaikuttimiamme. Ja tiedätkö itse asiassa, millaisia tunteita ystävälläsi on sinua kohtaan?

Kirjassaan The Friendship Factor Alan Loy McGinnis neuvoo: ”Älä luota itseesi liiaksi.” Ryhtykää varotoimiin; on ehkä parempi, että vietätte aikaa toistenne seurassa ainoastaan oikein valvotussa ryhmässä. Karttakaa sopimattomia kiintymyksen ilmauksia tai kahden kesken olemista romanttisessa ilmapiirissä. Kun sinulla on ongelmia, uskoudu pikemminkin vanhemmillesi ja vanhemmille ihmisille kuin vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvalle nuorelle.

Entäpä jos varotoimista huolimatta toinen yksipuolisesti kehittää romanttisia tunteita toista kohtaan? ”Puhukaa totta”, ja selvittäkää tilanne toisillenne. (Efesolaisille 4:25) Jos tämä ei selvennä asioita, voi olla parasta pysyä välimatkan päässä. ”Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy.” (Sananlaskut 22:3) Kirja The Friendship Factor taas sanoo seuraavasti: ”Peräänny tarvittaessa. Joskus ystävyys vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa riistäytyy käsistä kaikista yrityksistämme huolimatta, ja tiedämme, mihin se johtaa.” Silloin on aika ”vetäytyä pois”.

 [Kuvat s. 227]

Nuorista tuntuu usein siltä, että heidän täytyy seurustella tai viettää aikaa kahden kesken

[Kuva s. 228]

Seurusteleminen usein painostaa nuoria suostumaan vasten tahtoaan joihinkin hellyydenosoituksiin

[Kuva s. 229]

On mahdollista nauttia vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvien seurasta vailla kahdenkeskiseen seurusteluun liittyviä paineita

[Kuva s. 230]

Niin kutsutut platoniset ystävyyssuhteet päättyvät usein sydänsuruihin