36. luku

Miten voin pitää televisionkatseluni hallinnassa?

MONET nuoret ja vanhat katsovat televisiota niin paljon, että heitä voidaan pitää siitä vaikeasti riippuvaisina. Tutkimukset osoittavat, että 18-vuotias tavallinen amerikkalaisnuori on katsonut televisiota noin 15000 tuntia! Riippuvaisuuden todellisuus tulee hyvin esille itsepintaisten televisionkatselijoiden yrittäessä päästä eroon tästä tottumuksesta.

”Minusta televisio on lähes vastustamaton. Kun se on auki, en voi olla katsomatta sitä. En pysty sulkemaan sitä. – – Kun ojennan käteni sulkeakseni vastaanottimen, voima tuntuu pakenevan käsistäni. Niinpä sitten istun television ääressä tuntikausia.” Oliko tämä jonkun kypsymättömän nuoren mielipide? Ei, vaan kysymyksessä oli eräs lukion englannin kielen opettaja! Nuoretkin voivat kyllä olla televisionarkomaaneja. Panehan merkille, millaisia reaktioita saatiin kuulla muutamilta nuorilta, jotka suostuivat olemaan ”viikon ilman televisiota”:

”Olen ollut hyvin masentunut – –. Olen tulossa hulluksi.” – 12-vuotias Susan.

”En usko pääseväni eroon tästä tavasta. Rakastan televisionkatselua aivan liikaa.” – 13-vuotias Linda.

”Tunsin valtavaa painetta. Minun teki koko ajan mieleni avata televisio. Vaikeimmalta tuntui illalla noin kello 20:n ja 22:n välillä.” – 11-vuotias Louis.

Ei ole siksi ihme, että useimmat kokeilussa mukana olleista nuorista juhlivat ”Viikko ilman televisiota” -kauden  päättymistä vahvalla televisionkatselukuurilla. Riippuvuus televisiosta ei ole kuitenkaan mikään naurun asia, sillä se voi aiheuttaa ongelmia. Tarkastellaanpa niistä muutamia:

Huonot arvosanat: Yhdysvaltain mielenterveysinstituutti tiedotti, että liiallinen televisionkatselu voi johtaa ”huonoon koulumenestykseen, varsinkin lukemisessa”. Eräässä kirjassa väitetään lisäksi: ”Television vaikutuksesta lapsissa syntyy odote, että oppimisen pitäisi olla helppoa, passiivista ja hauskaa.” (The Literacy Hoax) Televisiosta riippuvainen voikin siksi havaita opiskelun todella vaikeaksi.

Huonot lukutottumukset: Milloin viimeksi otit käteesi kirjan ja luit sen kannesta kanteen? Länsi-Saksan kirjakauppiaiden liiton edustaja valitti: ”Meistä on tullut kansa, joka töistä kotiin päästyään nukahtaa television ääreen. Me luemme yhä vähemmän.” Australiasta tulee samanlainen raportti: ”Jokaista lukemiseen käytettyä tuntia kohden tavallinen australialainen lapsi on katsellut televisiota seitsemän tuntia.”

Vähemmän aikaa perheelle: Muuan kristitty nainen kirjoitti: ”Liiallisen televisionkatselun takia – – olin hyvin yksinäinen ja tunsin itseni eristetyksi. Tuntui kuin kaikki perheenjäsenet olisivat olleet vieraita.” Huomaatko sinäkin viettäväsi vähemmän aikaa perheesi kanssa television vuoksi?

Laiskuus: Joidenkuiden mielestä juuri television passiivisuus ”voi saada [nuoren] ajattelemaan, että tarpeet tyydytetään ilman minkäänlaista vaivannäköä, sekä suhtautumaan passiivisesti koko elämään”.

Joutuminen alttiiksi epäterveille vaikutteille: Joidenkin kaapelitelevision kanavien kautta koteihin tulvii pornografiaa. Tavallisten kanavien ohjelmissa esitetään tasaisena virtana usein autojen yhteentörmäyksiä, räjähdyksiä, puukotuksia, ampumista ja karatepotkuja. Erään arvion mukaan amerikkalainen nuori on 14 vuotta täyttäessään ehtinyt nähdä kuvaruudussa 18000 tappoa puhumattakaan nyrkkitappelujen ja vandalismin määrästä.

 Englantilainen tutkija William Belson havaitsi, että ne pojat, jotka katsoivat paljon television väkivaltaohjelmia, ”syyllistyivät vakaviin väkivallantekoihin” muita todennäköisemmin. Hän väitti myös, että televisiossa nähtävä väkivalta voi kannustaa ”kiroilemaan ja käyttämään huonoa kieltä, käyttäytymään aggressiivisesti urheiltaessa tai leikittäessä, uhkailemaan väkivallalla toisia poikia, kirjoittamaan iskulauseita seiniin [ja] rikkomaan ikkunoita”. Vaikka saatatkin ajatella olevasi immuuni tällaiselle vaikutukselle, Belsonin tutkimuksessa huomattiin, että televisioväkivallan näkeminen ei ”muuttanut poikien tietoisia asenteita” väkivaltaa kohtaan. Väkivallan jatkuva näkeminen ilmeisesti jäyti heidän sitä kohtaan tuntemiaan alitajuisia estoja.

Vielä huolestuttavampaa on kuitenkin se, miten riippuvuus televisioväkivallasta voi vaikuttaa ihmisen suhteeseen Jumalaan, joka ’vihaa jokaista, joka rakastaa väkivaltaa’. – Psalmi 11:5, UM.

Miten voin pitää katselutottumukseni hallinnassa?

Tämä ei välttämättä merkitse sitä, että televisiota tulee luonnostaan pitää jonakin pahana. Kirjailija Vance Packard huomauttaa: ”Televisiosta tulee myös hyvää ohjelmaa – –. Alkuillasta tulee usein ohjelmia, jotka ovat kuvaajan mestarinäytteitä: luonto-ohjelmia lepakoista, majavista ja biisoneista pallokaloihin saakka. Televisiosta voi katsella  loistavia baletti-, ooppera- ja kamarimusiikkiesityksiä. Televisio antaa perusteellisen katsauksen tärkeistä tapahtumista – –. Toisinaan televisiossa esitetään valaisevia näytelmiä.”

Mutta hyväkin asia voi muuttua haitalliseksi, jos siihen käytetään liiaksi aikaa. (Vrt. Sananlaskut 25:27.) Jos huomaat, että sinulla ei ole riittävästi itsehillintää sulkeaksesi television, kun sieltä tulee vahingollisia ohjelmia, on hyvä muistaa apostoli Paavalin sanat: ”En anna minkään tehdä  minusta orjaansa.” (1. Korinttolaisille 6:12, Today’s English Version) Miten sitten voit murtautua vapaaksi television orjuudesta ja pitää katselusi hallinnassa?

Kirjailija Linda Nielsen huomauttaa: ”Itsehillintä alkaa siitä, että oppii asettamaan tavoitteita.” Tarkastele ensin nykyisiä katselutottumuksiasi. Pidä viikon ajan kirjaa siitä, mitä ohjelmia katsot ja miten paljon aikaa päivittäin käytät kuvaruudun edessä. Aukaisetko television heti kun tulet kotiin? Milloin suljet sen? Kuinka monta ohjelmaa sinun  ”täytyy nähdä” joka viikko? Tulokset saattavat järkyttää sinua.

Tarkastele sitten huolellisesti sitä, millaisia ohjelmia olet katsonut. ”Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruuan makua?” kysyy Raamattu. (Job 12:11) Käytä siis arvostelukykyä (ja pyydä neuvoja vanhemmiltasi) ratkaistessasi sitä, mitkä ohjelmat ovat todella katsomisen arvoisia. Jotkut päättävät etukäteen, mitkä ohjelmat he katsovat, ja avaavat television vain noiden ohjelmien ajaksi! Toiset ryhtyvät ankarampiin toimiin ja kieltäytyvät katselemasta televisiota koulupäivinä tai rajoittavat sen katselua yhteen tuntiin päivässä.

Mutta entä jos pimeä televisioruutu on sinulle liian suuri houkutus? Eräässä perheessä tämä ongelma ratkaistiin seuraavalla tavalla: ”Me pidämme televisiovastaanottimemme kellarikerroksessa, niin että se on poissa näkyvistä – –. Kun se on siellä, sitä ei tule niin helposti avattua heti kotiin tultua. Nyt täytyy erikseen mennä alakertaan katsomaan sitä.” Vastaanottimen säilyttäminen vaatekomerossa tai pistotulpan vetäminen irti seinästä saattavat olla yhtä tehokkaita keinoja.

On kiinnostavaa todeta, että kaikista ’vieroitusoireistaan’ huolimatta nuoret, jotka olivat mukana ”Viikko ilman televisiota” -kokeilussa, keksivät monenlaista rakentavaa tekemistä televisionkatselun tilalle. Muuan tyttö muisteli:  ”Juttelin äitini kanssa. Hänestä tuli mielestäni paljon kiinnostavampi ihminen, sillä huomioni ei ollut jakautunut hänen ja television välille.” Eräs toinen tyttö vietti aikaansa kokeilemalla ruoanlaittotaitoaan. Jason-niminen poika huomasi, että oli jopa hauskaa mennä ”televisionkatselun sijasta puistoon” tai kalaan, lukea tai mennä rannalle.

Wyantin kokemus (ks. liitettä, jonka otsikkona on: ”Olin televisionarkomaani”) valaisee sitä, että televisionkatselun saamisessa hallintaan auttaa myös se, että on ”runsaasti tehtävää Herran työssä”. (1. Korinttolaisille 15:58) Sinäkin havaitset, että kun vetäydyt lähelle Jumalaa, tutkit Raamattua monien saatavilla olevien erinomaisten julkaisujen avulla ja ahkeroit Jumalan työssä, niin sinun on helpompi voittaa riippuvuutesi televisionkatselusta. (Jaakob 4:8) Televisionkatselun rajoittaminen merkitsee tietenkin sitä, että et näe joitakin lempiohjelmiasi. Mutta miksi sinun pitäisi käyttää televisiota täysin hyväksesi ja seurata orjallisesti jokaista ohjelmaa? (Ks. 1. Korinttolaisille 7:29, 31.) On parempi ’kurittaa itseään’ apostoli Paavalin tavoin, joka sanoi kerran: ”Minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa.” (1. Korinttolaisille 9:27) Eikö olekin parempi menetellä näin kuin olla television orja?

Kysymyksiä keskustelua varten

□ Miksi joidenkuiden nuorten voidaan sanoa olevan riippuvaisia televisionkatselusta?

□ Mitä vahingollisia vaikutuksia liiallisella televisionkatselulla saattaa olla?

□ Millä tavoilla televisionkatselun voi pitää hallinnassa?

□ Mitä voit tehdä televisionkatselun sijasta?

[Huomioteksti s. 295]

”Olen ollut hyvin masentunut – –. Olen tulossa hulluksi.” – 12-vuotias Susan, joka otti osaa ”Viikko ilman televisiota” -kokeiluun

[Tekstiruutu s. 292, 293]

’Olin televisionarkomaani’ – haastattelu

Haastattelija: Kuinka vanha olit, kun televisio sai sinut valtaansa?

Wyant: Noin kymmenvuotias. Minulla oli tapana avata televisio heti kun tulin koulusta kotiin. Ensin katselin piirretyt ja lastenohjelmat. Sitten tulivat uutiset, – – ja meninkin yleensä silloin keittiöön etsimään jotakin syötävää. Sen jälkeen palasin television ääreen ja katselin sitä, kunnes mieleni teki mennä nukkumaan.

Haastattelija: Milloin sinulla sitten oli aikaa ystävillesi?

Wyant: Televisio oli ystäväni.

Haastattelija: Sinulla ei siis koskaan ollut aikaa leikeille tai urheilulle?

Wyant: [nauraen] En ole lainkaan hyvä urheilussa. Koska katselin kaiken aikaa televisiota, en koskaan kehittänyt kykyjäni. Olen todella huono koripallonpelaaja. Ja voimistelutunneilla minut valittiin aina viimeisenä. Toivon kuitenkin, että olisin opetellut vähän taitavammaksi urheilussa – ei siksi, että olisin voinut kulkea ympäri kerskumassa, vaan siksi, että olisin edes itse saanut nautintoa.

Haastattelija: Entä arvosanasi?

Wyant: Selviydyin peruskoulusta. Tapanani oli valvoa myöhään ja tehdä kotitehtävät viime minuutilla. Mutta lukiossa oli vaikeampaa, koska olin kehittänyt itselleni niin huonot läksyjenlukutottumukset.

Haastattelija: Onko kaikki tuo televisionkatselu vaikuttanut sinuun?

Wyant: On. Joskus kun olen ihmisten parissa, huomaan vain katselevani heitä – ikään kuin katsoisin puheohjelmaa televisiosta – sen sijaan että ottaisin osaa keskusteluun. Toivoisin voivani saada paremmin kosketuksen ihmisiin.

Haastattelija: Tässä keskustelussa olet selvinnyt hienosti. Olet ilmeisesti päässyt eroon riippuvuudestasi.

Wyant: Mentyäni lukioon aloin vähentää televisionkatseluani. – – Etsin Jehovan todistaja -nuorten seuraa ja aloin edistyä hengellisesti.

Haastattelija: Entä mitä tekemistä sillä oli televisionkatselusi kanssa?

Wyant: Kun aloin arvostaa yhä enemmän hengellisiä asioita, tajusin, että monet katsomani ohjelmat eivät todellisuudessa olleet kristityille sopivia. Tunsin myös tarvetta tutkia enemmän Raamattua ja valmistautua kristillisiin kokouksiin. Tämä merkitsi sitä, että televisionkatseluun ei enää jäänyt juuri lainkaan aikaa. Ei siitä luopuminen ollut kuitenkaan helppoa. Pidin kovasti lauantaiaamun piirretyistä. Mutta sitten muuan seurakuntaan kuuluva kristitty veli pyysi minua lähtemään kanssaan ovelta-ovelle-saarnaamistyöhön juuri lauantaiaamuna. Siten lakkasin katsomasta televisiota säännöllisesti lauantaiaamuisin. Vähitellen opin todella vähentämään televisionkatseluani.

Haastattelija: Entä mikä on tilanne nykyään?

Wyant: Ongelmani on yhä se, etten saa mitään tehdyksi, jos televisio on auki. Niinpä pidän sen melkein aina kiinni. Itse asiassa televisioni hajosi muutama kuukausi sitten, enkä ole välittänyt korjauttaa sitä.

[Kuva s. 291]

Jotkut ovat vaikeasti riippuvaisia televisionkatselusta

[Kuva s. 294]

Kun televisio asetetaan epämukavaan paikkaan, kiusaus avata se on pienempi