35. luku

Onko sillä väliä mitä luen?

KUNINGAS Salomo varoitti: ”Paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua, ja paljo tutkistelu väsyttää ruumiin.” (Saarnaaja 12:12) Salomo ei yrittänyt estää ihmisiä lukemasta; hän vain neuvoi olemaan valikoiva.

1600-luvulla elänyt ranskalainen filosofi René Descartes sanoi: ”Hyvien kirjojen lukeminen on kuin keskustelemista kauan sitten eläneiden sivistyneiden ihmisten kanssa. Voisimme jopa kutsua sitä valikoivaksi keskustelemiseksi, koska kirjailija esittää vain jaloimpia ajatuksiaan.” Kaikki kirjailijat eivät kuitenkaan ole sen arvoisia, että heidän kanssaan kannattaisi ’keskustella’, eivätkä kaikki heidän ajatuksensa ole todella ’jaloja’.

Tähän siis jälleen liittyy tuo usein lainattu Raamatun periaate: ”Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” (1. Korinttolaisille 15:33) Ne ihmiset, joiden kanssa seurustelet, voivat tosiaankin muovata persoonallisuuttasi. Oletko koskaan viettänyt niin paljon aikaa jonkun ystäväsi seurassa, että olet havainnut alkaneesi toimia, puhua ja jopa ajatella ystäväsi  tavoin? Kirjan lukeminen on samaa kuin viettäisi monta tuntia kirjan kirjoittajan seurassa.

Matteuksen 24:15:ssä oleva Jeesuksen lausunto on siksi osuva: ”Lukija käyttäköön havaintokykyään.” Opi erittelemään ja arvioimaan lukemaasi. Kaikilla ihmisillä on jossakin määrin ennakkoluuloja, eivätkä he aina anna täysin rehellistä kuvaa tosiasioista. Älä siksi hyväksy varauksetta kaikkea, mitä luet tai kuulet: ”Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.” – Sananlaskut 14:15.

Sinun tulisi olla erityisen varovainen sellaisten kirjojen lukemisen suhteen, jotka selittävät jotakin tiettyä elämänfilosofiaa. Esimerkiksi teini-ikäisille tarkoitetut aikakauslehdet ovat täynnä neuvoja, jotka koskevat kaikkea seurustelusta esiaviollisiin sukupuolisuhteisiin – neuvoja joita kristitty ei aina voi kuitenkaan noudattaa. Entä mitä on sanottava kirjoista, joissa uppoudutaan syvällisiin filosofisiin pohdiskeluihin?

Raamattu varoittaa: ”Olkaa varuillanne: saattaa kenties olla joku, joka vie teidät saaliikseen filosofialla ja tyhjällä petoksella ihmisten perinteen mukaan – – eikä Kristuksen mukaan.” (Kolossalaisille 2:8) Raamattu ja Raamattuun perustuvat julkaisut, esimerkiksi tämä kirja, tarjoavat paljon parempia neuvoja. – 2. Timoteukselle 3:16.

Ovatko rakkausromaanit harmitonta luettavaa?

Rakkausromaanien lukemisesta on tullut orjuuttava tapa noin 20 miljoonalle ihmiselle yksistään Yhdysvalloissa. Jumala itse tietenkin asetti ihmiseen halun rakastua ja mennä naimisiin. (1. Mooseksen kirja 1:27, 28; 2:23, 24) Ei ole siksi hämmästyttävää, että suurimmassa osassa kaunokirjallisuutta romantiikka on huomattavasti esillä, eikä se suinkaan ole välttämättä kielteinen piirre. Jotkin rakkausromaanit ovat jopa saavuttaneet huomattavan aseman kirjallisuudessa. Mutta koska näitä vanhempia romaaneja pidetään nykyisten mittapuiden mukaan kesyinä, kirjoittajat ovat viime aikoina havainneet kannattavaksi syytää markkinoille uudenlaisia rakkausromaaneja. Jotkut käyttävät yhä hyödykseen historiallisia tai keskiaikaisia puitteita lisätäkseen  tarinaansa dramatiikkaa ja tunnetta. Toisten tyyli on nykyaikaista, ja he sijoittavat tapahtumat meidän päiviimme. Harvoja pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta nämä nykyaikaiset rakkausromaanit kuitenkin noudattavat jokseenkin selvästi ennalta nähtävää kaavaa: sankarit ja sankarittaret taistelevat suunnattomia esteitä vastaan, jotka uhkaavat heidän orastavaa romanssiaan.

Tavallisesti sankari on vahva ja jopa ylimielinen mies, joka uhoaa itseluottamusta. Sankaritar taas on todennäköisesti herkkä ja haavoittuva, usein sankaria 10 tai 15 vuotta nuorempi. Vaikka sankari usein kohteleekin tyttöä ylenkatseellisesti, tämä on silti vastustamattomasti ihastunut häneen.

Usein mukana on myös kilpakosija. Vaikka hän onkin ystävällinen ja huomaavainen, hän ei onnistu herättämään sankarittaren huomiota eikä saa tätä kiinnostumaan  itsestään. Sankaritar käyttääkin viekoittelevaa viehätysvoimaansa muokatakseen stoalaisen tyynestä sankaristaan lempeän sielun, joka sen jälkeen avoimesti julistaa uskollista rakkauttaan. Kaikki aikaisemmat epäilyt selvitetään ja unohdetaan, ja he menevät naimisiin ja elävät elämänsä onnellisina loppuun asti . . .

Onko rakkaus samanlaista kuin romaaneissa?

Voisiko tällaisten mielikuvituksellisten kertomusten lukeminen hämärtää näkemystäsi todellisuudesta? Bonnie, joka alkoi lukea rakkausromaaneja 16-vuotiaana, muistelee: ”Hain nuorta miestä, joka olisi pitkä, tumma ja komea, sellaista joka olisi jännittävä ja jolla olisi hallitseva persoonallisuus.” Hän tunnusti: ”Jos minulla oli tapaaminen jonkun pojan kanssa, eikä hän halunnut suudella eikä kosketella minua, pidin häntä ikävänä, vaikka hän olisikin ollut huomaavainen ja ystävällinen. Halusin sitä jännitystä, josta olin lukenut romaaneista.”

Bonnie jatkoi rakkausromaanien lukemista mentyään naimisiin, ja hän sanoo: ”Minulla oli miellyttävä koti ja perhe, mutta jotenkin se ei tuntunut riittävän – –. Halusin seikkailuja, jännitystä ja elämyksiä, joita oli niin houkuttelevasti kuvailtu romaaneissa. Minusta tuntui, että avioliitossani oli jotakin vialla.” Raamattu kuitenkin auttoi Bonnieta ymmärtämään, että miehen täytyy tarjota vaimolleen muutakin kuin viehätysvoimaa ja ”jännitystä”. Tuo kirja sanoo: ”Miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään, sillä ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä.” – Efesolaisille 5:28, 29.

Mitä sitten on sanottava niistä teemoista, jotka ovat hyvin tavallisia rakkausromaaneissa, utopistisista lopputuloksista ja erimielisyyksien helposta ratkaisemisesta? Ne ovat hyvin kaukana todellisuudesta. Bonnie muistelee: ”Kun minulla oli erimielisyyksiä mieheni kanssa, niin sen sijaan että olisin selvittänyt ne puhumalla hänen kanssaan, matkin sankarittaren käyttämiä temppuja. Kun mieheni ei reagoinutkaan samalla tavoin kuin sankari, aloin murjottaa.” Eikö Raamatun neuvo vaimoille siksi olekin paljon realistisempi ja  käytännöllisempi, sillä se kuuluu: ”Te vaimot, olkaa alamaiset miehellenne”? – Kolossalaisille 3:18.

Seksuaalinen sisältö

On mielenkiintoista todeta, että seksiä tarkasti kuvailevat rakkausromaanit, joita on saatavilla joidenkin kaupunkien kirjastoissa, ovat kysytyimpiä teini-ikäisten keskuudessa. Voiko niistä olla vahinkoa? 18-vuotias Karen selittää: ”Kirjat todella herättivät minussa voimakkaita seksuaalisia tunteita ja uteliaisuutta. Sankarittaren tuntema hurmio ja nautinto intohimoisissa kohtauksissa sankarin kanssa sytyttivät minussa halun kokea samanlaisia tunteita. Kun minä siis olin treffeillä”, hän jatkaa, ”yritin saada aikaan samoja aistimuksia. Se sai minut syyllistymään haureuteen.” Mutta oliko hänen kokemuksensa sellainen kuin niiden sankarittarien, joista hän oli lukenut ja joiden elämästä hän oli unelmoinut? Karen huomasi: ”Nämä tunteet on loihdittu kirjoittajien mielessä. Ne eivät ole todellisia.”

Seksuaalisten mielikuvien luominen tosiaankin on joidenkuiden kirjailijoiden tarkoitus. Harkitsehan sitä, miten eräs kustantaja neuvoo rakkausromaanien kirjoittajia: ”Seksuaalisten kohtausten tulisi keskittyä sankarin suudelmien ja hyväilyjen nostattamiin intohimoisiin ja eroottisiin aistimuksiin.” Kirjoittajia neuvotaan edelleen, että rakkauskertomusten ”tulisi herättää lukijassa kiihtymystä, jännitystä sekä syvää tunnepohjaista ja seksuaalista vastakaikua”. Tällaisen aineiston lukeminen ei selvästikään auttaisi ketään noudattamaan Raamatun kehotusta: ”Kuolettakaa sen tähden maan päällä olevat ruumiinjäsenenne haureuteen, epäpuhtauteen, sukupuoliseen himoon, vahingolliseen haluun – – katsoen.” – Kolossalaisille 3:5.

 Ole valikoiva

On siksi parasta karttaa romaaneja, jotka herättävät moraalittomia tunteita tai synnyttävät epärealistisia odotuksia. Miksi et avartuisi ja yrittäisi lukea toisenlaisia kirjoja, esimerkiksi historiallisia tai luonnontieteellisiä kirjoja? Ei niin, että on väärin lukea kaunokirjallisuutta, sillä jotkin tähän kirjallisuuden lajiin kuuluvat kirjat ovat sekä hauskoja että opettavia. Mutta jos kirja kertoo seksistä, järjettömästä väkivallasta, okkulttisista tavoista tai ”sankareista”, jotka harrastavat irrallisia suhteita tai ovat armottomia tai ahneita, niin pitäisikö sinun tuhlata aikaasi sellaisen lukemiseen?

Ole siksi huolellinen. Ennen kirjan lukemista luo silmäys sen kanteen ja irtopäällykseen; tutki, ilmeneekö niistä jotakin kyseenalaista tuosta kirjasta. Jos kirja varovaisuudestasi huolimatta osoittautuu vahingolliseksi, niin osoita luonteenlujuutta ja pane se pois.

Raamatun ja Raamattua käsittelevien julkaisujen lukeminen sen sijaan auttaa eikä vahingoita sinua. Esimerkiksi eräs japanilainen tyttö kertoo, että Raamatun lukeminen auttoi häntä kääntämään ajatuksensa pois seksistä, mikä usein on ongelma nuorille. ”Asetan aina Raamatun vuoteeni lähelle ja pidän huolta siitä, että luen sitä ennen nukkumaanmenoa”, hän sanoo. ”Juuri silloin kun olen yksin eikä minulla ole mitään tekemistä (kuten nukkumaanmenoaikaan) ajatukseni toisinaan kääntyvät seksiin. Mutta Raamatun lukeminen todella auttaa!” ”Keskusteleminen” Raamatussa kuvailtujen uskon ihmisten kanssa voi siis antaa sinulle todellista moraalista voimaa ja suuresti lisätä onnellisuuttasi. – Roomalaisille 15:4.

Kysymyksiä keskustelua varten

□ Miksi sinun tulee olla valikoiva sen suhteen mitä luet?

□ Miksi rakkausromaanit vetoavat moniin nuoriin? Millaisia vaaroja niillä kuitenkin on?

□ Miten voit valita sopivaa luettavaa?

□ Mitä hyötyä on Raamatun ja Raamattuun perustuvien julkaisujen lukemisesta?

[Huomioteksti s. 287]

”Minulla oli miellyttävä koti ja perhe, mutta jotenkin se ei tuntunut riittävän – –. Halusin seikkailuja, jännitystä ja elämyksiä, joita oli niin houkuttelevasti kuvailtu romaaneissa. Minusta tuntui, että avioliitossani oli jotakin vialla”

[Kuva s. 283]

Koska on olemassa niin monia tuhansia kirjoja, täytyy olla valikoiva

[Kuvat s. 285]

Rakkausromaanit voivat tosin olla kiehtovaa lukemista, mutta antavatko ne tervehenkisen kuvan rakkaudesta ja avioliitosta?