Ensimmäinen luku

Miten elämästäsi voi tulla tarkoituksellisempaa?

OLETKO haaveillut, että saisit elää parempaa elämää joko kotiseudullasi tai jossain trooppisessa paratiisissa? Useimmat meistä joskus ovat.

Vuonna 1891 ranskalainen taidemaalari Paul Gauguin lähti etsimään tällaista elämää Ranskan Polynesiasta. Mutta hän kohtasi pian todellisuuden. Hänen aiempi kevytmielinen elämänsä aiheutti sairautta ja kärsimystä hänelle itselleen ja toisille. Kun hänestä tuntui, että kuolema lähestyi, hän maalasi taulun, jota on kuvailtu ”viimeiseksi näytteeksi taiteellisesta ilmaisuvoimasta” ja josta on sanottu: ”Maalauksessa esiintyvä inhimillisen toiminnan kirjo käsittää kaikki elämän vaiheet kohdusta hautaan – – hän kuvasi elämän suurena mysteerinä.” (Paul Gauguin 1848-1903—The Primitive Sophisticate.)

Gauguin antoi taululle nimeksi ”Mistä tulemme? Keitä olemme? Minne menemme?”. *

Kysymykset voivat kuulostaa tutuilta. Monet ajattelevat ihmiset esittävät niitä. Kun muuan toimittaja oli kiinnittänyt huomion niihin edistysaskeliin, joita ihminen on ottanut tieteen ja tekniikan alalla, hän kirjoitti: ”Kun tarkastellaan ihmistä itseään, hänen pulmiaan ja hänen paikkaansa kaikkeudessa, niin olemme tuskin pitemmällä kuin silloin, kun aika alkoi. Ratkaistavanamme ovat yhä kysymykset: keitä me olemme ja miksi olemme olemassa ja minne olemme menossa?” (The Wall Street Journal.)

Jotkut tosin syventyvät perheestä huolehtimiseen, elannon hankkimiseen, matkusteluun tai muuhun heitä kiinnostavaan toimintaan, koska heillä ei ole tietoa muunlaisesta elämän tarkoituksesta. Albert Einstein  sanoi kerran: ”Ihminen, joka ei näe elämällään olevan mitään tarkoitusta, ei ole pelkästään onneton vaan tuskin kelvollinen elämään.” Tämän käsityksen mukaisesti jotkut yrittävät saada elämäänsä enemmän sisältöä harjoittamalla taidetta, tieteellistä tutkimusta tai humanitaarista toimintaa kärsimysten lievittämiseksi. Tunnetko sinä keitään tällaisia ihmisiä?

On ymmärrettävää, että elämän tarkoitusta koskevia peruskysymyksiä herää. Kuinka monet vanhemmat ovatkaan kysyneet nähtyään lapsensa kuolevan malariaan tai johonkin muuhun sairauteen: Miksi on tällaisia kärsimyksiä? Onko niillä jokin tarkoitus? Samanlaiset kysymykset askarruttavat monia nuoria miehiä ja naisia, jotka kohtaavat köyhyyttä, sairauksia ja epäoikeudenmukaisuutta. Raa’at sodat saavat yleensä ihmiset pohtimaan, voiko elämällä olla tarkoitusta.

 Vaikka et olisikaan kokenut tällaisia kärsimyksiä, saatat olla yhtä mieltä professori Freeman Dysonin kanssa, joka sanoi: ”Puhun monien arvovaltaisten ihmisten suulla, kun esitän uudestaan ne kysymykset, jotka [Raamatussa mainittu] Job esitti. Miksi me joudumme kärsimään? Miksi maailma on niin epäoikeudenmukainen? Mitä tarkoitusta kivut ja murhenäytelmät palvelevat?” Ehkä sinäkin haluat saada vastauksen näihin kysymyksiin.

Tyydyttävillä vastauksilla näihin kysymyksiin on varmasti merkitystä. Muuan professori, joka kesti Auschwitzin keskitysleirin kauhut, sanoi: ”Maailmassa ei ole mitään, mikä niin tehokkaasti auttaisi ihmistä pysymään hengissä jopa pahimmissa tilanteissa kuin tieto siitä, että elämällä on tarkoituksensa.” Hänen mielestään tämä tarkoituksen etsintä liittyy jopa mielenterveyteen.

Monet ovat läpi vuosisatojen etsineet vastauksia uskonnosta. Kun Gautama (Buddha) oli nähnyt sairaan miehen, vanhan miehen ja kuolleen miehen, hän alkoi etsiä valaistumista eli tarkoitusta uskonnosta mutta ilman uskoa persoonalliseen Jumalaan. Toiset ovat kääntyneet kirkkojensa puoleen.

Entä mitä on sanottava nykyajan ihmisistä? Monet kohdistavat huomionsa tieteeseen ja hylkäävät uskonnon ja ”Jumalan” merkityksettöminä. ”Mitä pitemmälle tiede edistyy”, sanotaan kirjassa Religion and Atheism, ”sitä vähemmän näyttää jäävän tilaa Jumalalle. Jumala on syrjäytetty.”

Miksi Luoja sivuutetaan?

Tämä suuntaus, jossa uskonto ja Jumala hylätään, juontaa todellisuudessa juurensa ihmisten filosofioista, jotka korostivat puhtaan järjen käyttöä. Charles Darwinista ”luonnonvalinta” on parempi selitys eliömaailmalle kuin Luojan olemassaolo. Sigmund Freud ajatteli,  että Jumala on harhakuva. Ja Friedrich Nietzschen päivistä meidän aikaamme asti on ajateltu, että ”Jumala on kuollut”. Itämaiset filosofiat ovat samanlaisia. Buddhismin opettajat ovat sitä mieltä, ettei ole tarpeen saada tietoa Jumalasta. Šintolaisuudessa puolestaan professori Tetsuo Yamaorin mukaan ”jumalat ovat vain ihmisiä”.

Luojan olemassaoloa epäillään yleisesti, mutta löytyykö tällaiselle epäilylle perusteita? Todennäköisesti tiedossasi on esimerkkejä aiemmin vallalla olleista ”tieteellisistä totuuksista”, jotka kuitenkin aikanaan osoittautuivat täysin vääriksi. Vuosisatojen ajan ajateltiin esimerkiksi yleisesti, että maapallo on litteä ja että koko maailmankaikkeus kiertää maapalloa, mutta nykyään olemme asioista paremmin selvillä.

Mitä on sanottava uudemmista tieteellisistä käsityksistä? Esimerkiksi 1700-luvun filosofi David Hume – joka kielsi Luojan olemassaolon – ei kyennyt antamaan selitystä maapallon monimutkaisille biologisille rakenteille. Darwinin teoria pyrki selittämään, miten eliömuodot kehittyivät, mutta se ei selittänyt, miten elämä sai alkunsa tai mikä on elämämme tarkoitus.

Siksi monista tiedemiehistä ja maallikoista tuntuu, että jotain puuttuu. Tieteelliset teoriat voivat yrittää selittää kysymystä miten?, mutta avainkysymykset keskittyvät pohtimaan kysymystä miksi?. Vaikutukset ulottuvat niidenkin näkemyksiin, jotka on kasvatettu Luojaan uskovien ihmisten keskuudessa. Muuan nuori eurooppalainen historianopiskelija sanoi: ”Minusta Jumala on kuollut. Jos hän todella olisi olemassa, maailma ei olisi näin sekaisin: viattomat ihmiset näkevät nälkää; eläinlajit kuolevat sukupuuttoon. – – Luoja-käsite on hölynpölyä.” Ajatellessaan maan päällä vallitsevia oloja monet eivät voi ymmärtää, miksi Luoja – jos hän on olemassa – ei muuta asioita paremmiksi.

Meidän on kuitenkin myönnettävä, että monet kieltävät  Luojan olemassaolon, koska he eivät halua uskoa siihen. Muuan eurooppalainen teollisuusmies sanoi alaiselleen: ”En muuttaisi elämääni, vaikka Jumala käskisi minua henkilökohtaisesti tekemään niin. Haluan elää elämääni oman mieleni mukaan.” Joistakuista selvästikin tuntuu, että Luojan vallan tunnustaminen ei käy yksiin heidän vapautensa kanssa tai sen elämäntavan kanssa, josta he pitävät. He saattavat julistaa: ”Uskon vain siihen, minkä voin nähdä, enkä voi nähdä ketään näkymätöntä Luojaa.”

Vaikka voisimme vastata siihen, miksi yksilöt ovat sivuuttaneet Luojan, kysymykset elämästä ja sen tarkoituksesta vaativat edelleen vastausta. Avaruuslentojen alettua teologi Karl Barthilta kysyttiin, mitä mieltä hän oli tästä tekniikan voitosta. Hän sanoi: ”Se ei ratkaise yhtäkään niistä ongelmista, jotka valvottavat minua yöllä.” Nykyään ihminen lentää avaruudessa ja kiitää huimaa vauhtia kyberavaruudessa. Silti ajattelevat ihmiset kaipaavat tarkoitusta, jotain mikä antaa sisältöä heidän elämäänsä.

Kehotamme kaikkia ennakkoluulottomia ihmisiä pohtimaan tätä aihetta. On sanottu, että kun ihmisellä on ”älyllistä rehellisyyttä”, hänen tunnusomainen piirteensä on ”halukkuus tutkia tarkoin käsitystensä paikkansapitävyyttä” ja ”kiinnittää riittävästi huomiota muuhun tarjolla olevaan todistusaineistoon” (Belief in God and Intellectual Honesty).

Kun ajattelemme käsiteltävänä olevaa aihetta, tällainen ”tarjolla oleva todistusaineisto” voi auttaa meitä ottamaan selvää siitä, onko elämän ja maailmankaikkeuden takana Luoja. Ja jos Luoja on olemassa, millainen Hän mahtaa olla? Voisiko Luojalla olla sellainen persoonallisuus, joka liittyy meidän elämäämme? Näiden kysymysten pohtiminen voi luoda valoa siihen, miten elämästämme voi tulla tarkoituksellisempaa ja palkitsevampaa.

[Alaviite]

 [Kokosivun kuva s. 4]

[Kuva s. 6]

Gauguinin maalaus herätti kysymyksiä elämän tarkoituksesta