Yhdeksäs luku

Suuri opettaja ilmaisee Luojan selvemmin

PALESTIINASSA ensimmäisellä vuosisadalla eläneet ihmiset olivat ”odotuksen vallassa”. Mitä he odottivat? ”Kristusta” eli ”Messiasta”, josta Jumalan profeetat olivat ennustaneet satoja vuosia aiemmin. Nuo ihmiset olivat vakuuttuneita siitä, että Raamattu oli kirjoitettu Jumalan ohjauksessa ja että se sisälsi ennakkovälähdyksiä tulevaisuudesta. Yksi näistä, joka esitetään Danielin kirjassa, viittasi siihen, että Messias saapuisi heidän vuosisatansa alkupuolella. (Luukas 3:15; Daniel 9:24–26.)

Heidän oli kuitenkin oltava varuillaan, sillä nousisi omatekoisia messiaita (Matteus 24:5). Juutalainen historioitsija Josefus mainitsee joitakuita: Teudas, joka johti seuraajansa Jordanille ja väitti, että sen vedet jakautuisivat; muuan egyptiläinen, joka johti ihmisiä Öljyvuorelle ja väitti, että Jerusalemin muuri sortuisi hänen käskystään; ja käskynhaltija Festuksen aikana elänyt huijari, joka lupasi helpotusta murheisiin (vrt. Apostolien teot 5:36; 21:38).

Näiden harhaan johdettujen seuraajien vastakohtana muuan ryhmä, johon kuuluvia alettiin kutsua ”kristityiksi”, tajusi, että Jeesus Nasaretilainen on suuri opettaja ja tosi Messias (Apostolien teot 11:26; Markus 10:47). Jeesus ei ollut valemessias. Vankat todisteet puhuivat hänen puolestaan, kuten osoitetaan runsain esimerkein neljässä historiallisessa kirjassa, joita sanotaan evankeliumeiksi. * Esimerkiksi juutalaiset tiesivät, että Messias  syntyisi Betlehemissä, olisi Daavidin jälkeläinen ja tekisi ihmeellisiä tekoja. Jeesus täytti kaiken tämän, minkä vahvistaa jopa vastustajien todistus. Jeesus tosiaan täytti Raamatun Messiaalle asetetut vaatimukset. (Matteus 2:3–6; 22:41–45; Johannes 7:31, 42.)

Jeesuksen tavanneet ihmisjoukot, jotka panivat merkille hänen huomattavat tekonsa ja kuulivat hänen ainutlaatuisia viisauden sanojaan sekä havaitsivat hänen kykynsä nähdä asioita ennalta, tulivat vakuuttuneiksi siitä, että hän oli Messias. Hänen palveluksensa aikana (vuosina 29–33) todisteet hänen messiaanisuudestaan kasvoivat. Hän itse asiassa osoittautui olevan enemmän kuin Messias. Muuan tosiasioista perillä ollut opetuslapsi tuli siihen tulokseen, että ”Jeesus on Kristus, Jumalan Poika” (Johannes 20:31). *

Koska Jeesuksella oli näin läheinen suhde Jumalaan, hän kykeni selittämään ja paljastamaan, millainen Luoja on (Luukas 10:22; Johannes 1:18). Jeesus todisti, että hänen ja hänen Isänsä välinen läheinen suhde sai alkunsa taivaassa, missä hän osallistui Jumalan kanssa kaiken muun, elollisen ja elottoman, olemassaoloon saattamiseen (Johannes 3:13; 6:38; 8:23, 42; 13:3; Kolossalaisille 1:15, 16).

Raamattu kertoo, että Poika siirrettiin henkimaailmasta ja että hän ”tuli ihmisten kaltaiseksi” (Filippiläisille 2:5–8). Tämä ei ole normaali tapahtuma, mutta onko se mahdollinen? Tiedemiehet ovat osoittaneet,  että alkuaine, esimerkiksi uraani, voi muuttua toiseksi alkuaineeksi. He jopa laskevat, mitä siitä seuraa, kun massa muuttuu energiaksi (E = mc²). Miksi meidän siis pitäisi epäillä niitä Raamatun sanoja, joiden mukaan eräs henkiluomus muuttui sellaiseksi, että hän saattoi elää ihmisenä?

Toisaalta voidaan ajatella, mitä jotkut lääkärit saavat aikaan koeputkihedelmöityksessä. ”Koeputkessa” alkanut elämä siirretään naiseen, ja myöhemmin se syntyy lapseksi. Jeesuksen tapauksessa Raamattu vakuuttaa meille, että hänen elämänsä siirrettiin Maria-nimiseen neitsyeen ”Korkeimman voiman” avulla. Maria oli Daavidin jälkeläinen, joten Jeesus saattoi näin olla Daavidille luvatun messiaanisen Valtakunnan pysyvä perillinen. (Luukas 1:26–38; 3:23–38; Matteus 1:23.)

Koska Jeesuksella oli läheinen suhde Luojaan ja hän oli tämän kaltainen, hän sanoi: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän.” (Johannes 14:9.) Lisäksi hän sanoi: ”Eikä kukaan muu tiedä, kuka Isä on, kuin Poika ja se, jolle Poika haluaa ilmaista hänet.” (Luukas 10:22.) Kun siis saamme tietää, mitä Jeesus opetti ja teki maan päällä, voimme ymmärtää selvemmin, millainen persoonallisuus Luojalla on. Tarkastellaanpa tätä asiaa niiden miesten ja naisten kokemusten avulla, jotka olivat tekemisissä Jeesuksen kanssa.

 Samarialainen nainen

”Ei kai tämä vain ole Kristus?” pohdiskeli muuan samarialainen nainen keskusteltuaan hetken Jeesuksen kanssa (Johannes 4:29). Hän jopa kehotti muita läheisen Sykarin kaupungin ihmisiä menemään tapaamaan Jeesusta. Mikä sai hänet tunnustamaan, että Jeesus on Messias?

Nainen tapasi Jeesuksen, kun tämä oli lepäämässä käveltyään koko aamun pölyisiä teitä Samarian kukkuloilla. Vaikka Jeesus oli väsynyt, hän puhui naiselle. Havaittuaan naisen hengellisen kiinnostuksen Jeesus kertoi hänelle syvällisiä totuuksia, jotka kohdistivat huomion tarpeeseen ’palvoa Isää hengessä ja totuudessa’. Lopulta hän paljasti, että hän todellisuudessa oli Kristus, mitä hän ei ollut siihen mennessä paljastanut avoimesti. (Johannes 4:3–26.)

Tämä samarialainen nainen piti keskusteluaan Jeesuksen kanssa hyvin merkityksellisenä. Hänen uskonnollinen toimintansa oli aiemmin keskittynyt palvontaan Garisiminvuorella, ja se perustui vain Raamatun viiteen ensimmäiseen kirjaan. Juutalaiset karttoivat samarialaisia, joista monet polveutuivat Israelin kymmenen heimon ja muiden kansojen välisistä seka-avioliitoista. Kuinka erilainen olikaan Jeesus! Hän opetti mielellään tätä samarialaista, vaikka hänelle oli annettu tehtäväksi mennä ”Israelin huoneen kadonneiden lampaiden luo” (Matteus 15:24). Tässä tilanteessa Jeesus heijasti Jehovan halukkuutta ottaa vastaan vilpittömiä ihmisiä kaikista kansoista (1. Kuninkaiden kirja 8:41–43). Sekä Jeesus että Jehova ovat tosiaan sen suvaitsemattoman uskonnollisen vihamielisyyden yläpuolella, joka kyllästää maailmaa nykyään. Tämän tietämisen pitäisi vetää meitä Luojan ja hänen Poikansa puoleen.

Voimme oppia muutakin siitä, että Jeesus halusi opettaa tätä naista. Nainen eli tuolloin miehen kanssa, joka ei ollut hänen aviomiehensä (Johannes 4:16–19). Jeesus  ei kuitenkaan antanut tämän estää itseään puhumasta hänelle. Ymmärrettävästi naisen on täytynyt arvostaa sitä, että häntä kohdeltiin kunnioittavasti. Eikä hänen kokemuksensa ollut ainutlaatuinen. Kun juutalaiset johtajat (fariseukset) arvostelivat Jeesusta siitä, että hän söi katuvien syntisten kanssa, hän sanoi: ”Eivät terveet tarvitse lääkäriä, vaan sairaat. Menkää siis ja oppikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armoa minä tahdon enkä teurasuhria.’ Sillä minä en tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.” (Matteus 9:10–13.) Jeesus auttoi niitä ihmisiä, jotka huokailivat Jumalan lakien tai mittapuiden rikkomisesta aiheutuneen syntitaakan alla. Miten sydäntä lämmittävää onkaan saada tietää, että Jumala ja hänen Poikansa auttavat niitä, joilla on ongelmia aiemman käytöstapansa vuoksi! (Matteus 11:28–30.) *

 Meidän ei pidä sivuuttaa sitä, että tässä Samariassa syntyneessä tilanteessa Jeesus puhui ystävällisesti ja rakentavasti naiselle. Miksi tämä on merkittävää? Siihen aikaan juutalaismiehille opetettiin, että heidän ei tullut puhua kadulla naiselle, ei edes omalle vaimolleen. Juutalaiset rabbit olivat sitä mieltä, että naiset eivät kyenneet ymmärtämään syvällistä hengellistä opetusta vaan että he olivat ”kevytmielisiä”. Jotkut sanoivat, että lain sanat olisi parempi polttaa kuin puhua naisille. Jeesuksen opetuslapset olivat kasvaneet tällaisessa ilmapiirissä. Niinpä kun he palasivat, he ”alkoivat ihmetellä, että hän puhui naisen kanssa” (Johannes 4:27). Tämä kertomus – yksi monista – valaisee sitä, että Jeesus muistutti Isäänsä, joka loi sekä miehen että naisen ja kunnioitti heitä molempia (1. Mooseksen kirja 2:18).

Jälkeenpäin samarialainen nainen sai useat kaupunkinsa asukkaat kuuntelemaan Jeesusta. Monet ottivat selvää tosiasioista ja tulivat uskoviksi. He sanoivat: ”Tiedämme, että tämä mies on varmasti maailman pelastaja.” (Johannes 4:39–42.) Koska me kuulumme tähän ihmiskunnan ”maailmaan”, Jeesus on äärimmäisen tärkeä henkilö myös meidän tulevaisuutemme kannalta.

Erään kalastajan näkökulma

Katsellaanpa seuraavaksi Jeesusta kahden hänen läheisen seuralaisensa, Pietarin ja Johanneksen, silmin. Nämä tavalliset kalastajat olivat hänen ensimmäisiä seuraajiaan (Matteus 4:13–22; Johannes 1:35–42). Fariseusten mielestä he olivat ”koulunkäymättömiä ja tavallisia ihmisiä”, maan kansaa (ʽam-ha·’aʹrets), jota halveksittiin, koska se ei ollut saanut koulutusta kuten rabbit olivat saaneet (Apostolien teot 4:13; Johannes 7:49). Monet tällaiset ihmiset, jotka ’uurastivat ja olivat kuormitettuja’ uskonnollisista perinteistä kiinni pitävien ikeen alla, kaipasivat hengellistä valistusta. Sorbonnen yliopiston professori Charles Guignebert sanoi,  että ”heidän sydämensä kuului kokonaan Jahvelle [Jehovalle]”. Jeesus ei kääntänyt selkäänsä noille nöyrille suosiakseen rikkaita ja vaikutusvaltaisia. Sen sijaan hän ilmaisi heille Isän opetuksillaan ja toimintatavoillaan. (Matteus 11:25–28.)

Pietari sai kokea omakohtaisesti sen, että Jeesus välitti toisista. Pian sen jälkeen, kun Pietari oli lähtenyt Jeesuksen mukaan palvelukseen, hänen anoppinsa sairastui kuumeeseen. Tultuaan Pietarin kotiin Jeesus otti häntä kädestä, ja kuume lähti! Emme ehkä tunne täsmällisesti tätä parantumisprosessia, niin kuin lääkärit eivät nykyäänkään osaa täysin selittää, miten parantuminen joissakin tapauksissa tapahtuu, mutta kuume lähti tästä naisesta. Tärkeämpää kuin sen tietäminen, mitä parantamismenetelmää Jeesus käytti, on ymmärtää, että parantamalla sairaita ja vaivaisia hän osoitti säälivänsä heitä. Hän todella halusi auttaa ihmisiä, ja niin haluaa hänen Isänsäkin. (Markus 1:29–31, 40–43; 6:34.) Sen kokemuksen perusteella, joka Pietarilla oli Jeesuksesta, hän saattoi havaita, että Luoja pitää jokaista ihmistä huolenpidon arvoisena (1. Pietarin kirje 5:7).

Myöhemmin Jeesus oli naisten esipihassa Jerusalemin temppelissä. Hän katseli ihmisiä, jotka panivat lahjoituksia rahalippaisiin. Rikkaat panivat monta kolikkoa. Tarkkaavaisena Jeesus havaitsi, että eräs köyhä leski pudotti kaksi hyvin vähäarvoista lanttia. Jeesus  sanoi Pietarille, Johannekselle ja muille: ”Totisesti minä sanon teille, että tämä köyhä leski pudotti enemmän kuin kaikki nuo, jotka pudottivat rahaa lippaisiin, sillä he kaikki pudottivat liiastaan, mutta hän pudotti puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli.” (Markus 12:41–44.)

Voit havaita, että Jeesus etsi ihmisistä hyvää ja arvosti jokaisen ponnistuksia. Miten luulet tämän vaikuttaneen Pietariin ja muihin apostoleihin? Havaittuaan Jeesuksen esimerkistä, millainen Jehova on, Pietari lainasi myöhemmin erästä psalmia: ”Jehovan silmät ovat kohdistettuina vanhurskaisiin ja hänen korvansa heidän rukoukseensa.” (1. Pietarin kirje 3:12; Psalmit 34:15, 16.) Etkö tunnekin vetoa Luojaan ja hänen Poikaansa, jotka haluavat etsiä sinusta hyvää ja kuuntelevat anomuksiasi?

Oltuaan noin kaksi vuotta yhteistoiminnassa Jeesuksen kanssa Pietari oli varma siitä, että Jeesus oli Messias. Jeesus kysyi kerran opetuslapsiltaan: ”Kenen ihmiset sanovat minun olevan?” Hän sai monenlaisia vastauksia. Sitten hän kysyi heiltä: ”Entä kenen te itse sanotte minun olevan?” Pietari vastasi vakuuttuneena: ”Sinä olet Kristus.” Se mitä Jeesus sanoi seuraavaksi, voi kuulostaa oudolta. Hän ”kielsi jyrkästi heitä kertomasta kenellekään” siitä. (Markus 8:27–30; 9:30; Matteus 12:16.) Miksi hän sanoi niin? Jeesus oli heidän keskuudessaan, joten hän ei halunnut ihmisten tekevän päätelmiä pelkkien kuulopuheiden perusteella. Eikö tämä olekin johdonmukaista? (Johannes 10:24–26.) Asian ydin on tämä: Luojamme haluaa samalla tavoin, että me otamme selvää hänestä tutkimalla itse vankkoja perusteita. Hän odottaa, että meillä on tosiasioihin perustuva vakaumus. (Apostolien teot 17:27.)

Kuten kuvitella saattaa, jotkut Jeesuksen maanmiehet eivät hyväksyneet häntä, vaikka oli runsaasti  todisteita siitä, että hänellä oli Luojan tuki. Koska monet olivat kiinnostuneita asemastaan tai poliittisista päämääristään, tämä aito mutta vaatimaton Messias ei miellyttänyt heitä. Jeesus sanoi, kun hänen palveluksensa läheni loppuaan: ”Jerusalem, profeettojen surmaaja ja luoksensa lähetettyjen kivittäjä – kuinka usein tahdoinkaan koota lapsesi – –! Mutta te ette tahtoneet. Katso! Teidän huoneenne jätetään hylättynä teille.” (Matteus 23:37, 38.) Tämä Israelin kansan asemassa tapahtunut muutos oli merkittävä askel kohti sen Jumalan tarkoituksen toteutumista, joka koskee kansojen siunaamista.

Pian tämän jälkeen Pietari ja kolme muuta apostolia kuulivat Jeesuksen esittävän yksityiskohtaisen ennustuksen ”asiainjärjestelmän päättymisestä”. * Tämä Jeesuksen ennustus täyttyi ensimmäisen kerran, kun roomalaiset hyökkäsivät Jerusalemia vastaan ja tuhosivat sen vuosina 66–70. Historia vahvistaa, että Jeesuksen ennustus toteutui. Pietari näki monia niistä tapahtumista, jotka Jeesus ennusti, ja tämä heijastuu 1. ja 2. Pietarin kirjeestä, kahdesta Pietarin kirjoittamasta kirjasta (1. Pietarin kirje 1:13; 4:7; 5:7, 8; 2. Pietarin kirje 3:1–3, 11, 12).

Palveluksensa aikana Jeesus oli kärsivällisesti ollut ystävällinen ympärillään oleville juutalaisille. Mutta hän ei pidättynyt tuomitsemasta pahuutta. Tämä auttoi Pietaria, ja sen tulisi auttaa meitäkin, saamaan täsmällisemmän käsityksen Luojastamme. Nähdessään muiden tapahtumien täyttävän Jeesuksen ennustusta Pietari kirjoitti, että kristittyjen tulee ’pitää Jehovan päivän läsnäolo läheisenä mielessään’. Pietari sanoi lisäksi: ”Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, niin kuin jotkut pitävät sitä hitautena, vaan hän on  kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” Sitten Pietari esitti rohkaisun sanoja ”uusista taivaista ja uudesta maasta, joissa vanhurskaus asuu”. (2. Pietarin kirje 3:3–13.) Arvostammeko Pietarin tavoin Jeesuksesta kuvastuvia Jumalan ominaisuuksia, ja ilmaisemmeko luottamusta hänen tulevaisuudenlupauksiinsa?

Miksi Jeesus kuoli?

Viettäessään viimeistä iltaa apostoliensa kanssa Jeesus oli heidän kanssaan erikoisaterialla. Tällaisella aterialla juutalaisen isännän oli tapana pestä vieraanvaraisesti kylään tulleiden jalat: vieraat olivat saattaneet kävellä sandaaleissa pölyisiä teitä. Kukaan ei kuitenkaan tarjoutunut tekemään tätä Jeesukselle. Niinpä hän nöyrästi nousi, otti pyyhkeen ja vadin ja alkoi pestä apostolien jalkoja. Kun tuli Pietarin vuoro, häntä hävetti ottaa Jeesukselta vastaan tätä palvelusta. Pietari sanoi: ”Et ikinä pese minun jalkojani.” ”Ellen pese sinua”, Jeesus vastasi, ”sinulla ei ole mitään osuutta minun kanssani.” Jeesus tiesi kuolevansa pian, joten hän lisäsi: ”Jos siis minä, vaikka olen Herra ja Opettaja, pesin teidän jalkanne, niin teidänkin pitäisi pestä toistenne jalat. Sillä minä annoin teille mallin, jotta tekin tekisitte niin kuin minä tein teille.” (Johannes 13:5–17.)

Kymmeniä vuosia myöhemmin Pietari kehotti kristittyjä  jäljittelemään Jeesusta ei noudattamalla jalkojenpesurituaalia, vaan palvelemalla toisia nöyrästi eikä ”herroina halliten”. Lisäksi Pietari tajusi Jeesuksen esimerkin osoittavan, että ”Jumala vastustaa pöyhkeitä, mutta suo ansaitsematonta hyvyyttä nöyrille”. Millainen oppitunti Luojasta tämä onkaan! (1. Pietarin kirje 5:1–5; Psalmit 18:35.) Mutta Pietari oppi muutakin.

Tuon viimeisen aterian jälkeen Juudas Iskariot, joka oli apostoli mutta josta oli tullut varas, johti joukon aseistautuneita miehiä pidättämään Jeesuksen. Kun he tekivät niin, Pietari reagoi. Hän veti miekkansa ja haavoitti erästä väkijoukossa ollutta miestä. Jeesus oikaisi Pietaria: ”Pistä miekkasi takaisin paikalleen, sillä kaikki, jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” Sitten, Pietarin silmien edessä, Jeesus kosketti miestä ja paransi hänet. (Matteus 26:47–52; Luukas 22:49–51.) Jeesus selvästi eli sen mukaan, mitä hän opetti: ”Rakastakaa jatkuvasti vihollisianne.” Näin hän jäljitteli Isäänsä, joka ”antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille”. (Matteus 5:44, 45.)

Tuon rasittavan yön aikana Jeesuksen asia käsiteltiin hätäisesti juutalaisessa ylioikeudessa. Häntä syytettiin väärin rienauksesta, hänet vietiin roomalaisen käskynhaltijan eteen, ja sitten hänet luovutettiin epäoikeudenmukaisesti teloitettavaksi. Juutalaiset ja roomalaiset pitivät häntä pilkkanaan. Häntä pahoinpideltiin raa’asti, ja lopuksi hänet naulattiin paaluun. Suuri osa tuosta huonosta kohtelusta täytti satoja vuosia aiemmin kirjoitettuja ennustuksia. Jopa ne sotilaat, jotka tarkkailivat kidutuspaalussa olevaa Jeesusta, myönsivät: ”Varmasti tämä oli Jumalan Poika.” (Matteus 26:57–27:54; Johannes 18:12–19:37.)

Pietarin ja muiden on täytynyt kysyä näiden tapahtumien vuoksi, miksi Kristuksen täytyi kuolla. Vasta  jälkeenpäin he ymmärsivät tämän. Ensinnäkin nämä tapahtumat täyttivät Jesajan 53. luvun ennustuksen, joka osoitti, että Kristus tekisi vapautuksen mahdolliseksi ei vain juutalaisille vaan koko ihmiskunnalle. Pietari kirjoitti: ”Hän itse kantoi meidän syntimme omassa ruumiissaan paaluun, jotta pääsisimme eroon synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. Ja ’hänen haavansa paransivat teidät’.” (1. Pietarin kirje 2:21–25.) Pietari tajusi, mitä Jeesus oli tarkoittanut sanoessaan: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia.” (Matteus 20:28.) Jeesuksen täytyi tosiaan luopua oikeudesta elää täydellisenä ihmisenä voidakseen lunastaa ihmiskunnan Aadamilta peritystä syntisestä tilasta. Tämä oppi lunastuksesta on yksi Raamatun perusopeista.

Mitä lunastukseen sisältyy? Asiaa voisi ajatella seuraavasti. Oletetaanpa, että sinulla on tietokone, mutta koska joku on siirtänyt muuten moitteettomaan ohjelmaan virheen (tai viruksen), yksi sen tiedostoista on turmeltunut. Tämä valaisee sitä, millainen vaikutus Aadamin toiminnalla oli, kun hän oli tahallaan tottelematon Jumalalle eli teki syntiä. Jatketaanpa kuvausta. Jokainen kopio, jonka tekisit turmeltuneesta tiedostosta, olisi viallinen. Kaikkea ei kuitenkaan ole välttämättä menetetty. Erikoisohjelman avulla voisit havaita turmelevan virheen ja puhdistaa sen pois tiedostoistasi ja tietokoneestasi. Ihmiskunta on samalla tavoin saanut ”viruksen”, synnin, Aadamilta ja Eevalta, ja me tarvitsemme ulkopuolista apua sen pois pyyhkimiseen (Roomalaisille 5:12). Raamatun mukaan Jumala teki järjestelyt tätä puhdistusta varten Jeesuksen kuoleman välityksellä. Tämä on rakkaudellinen järjestely, josta me voimme hyötyä. (1. Korinttilaisille 15:22.)

Arvostus sitä kohtaan, mitä Jeesus oli tehnyt, vaikutti  Pietariin siten, että hän ei ”eläisi lihassa jäljellä olevaa aikaansa enää ihmisten haluja varten, vaan Jumalan tahtoa varten”. Pietarille samoin kuin meille tämä merkitsisi turmeltuneiden tapojen ja moraalittomien elämäntyylien karttamista. Toiset saattavat yrittää aiheuttaa vaikeuksia ihmiselle, joka pyrkii tekemään ”Jumalan tahdon”. Silti hän havaitsee elämästään tulevan rikkaampaa, sisällökkäämpää. (1. Pietarin kirje 4:1–3, 7–10, 15, 16.) Tämä piti paikkansa Pietarista, ja se voi pitää paikkansa myös meistä, kun ’jätämme sielumme’ eli elämämme ’uskollisen Luojan huomaan tehdessämme hyvää’ (1. Pietarin kirje 4:19).

Opetuslapsi joka havaitsi rakkauden

Myös apostoli Johannes oli Jeesuksen läheinen seuralainen, ja siksi hän voi auttaa meitä saamaan täsmällisemmän käsityksen Luojasta. Johannes kirjoitti evankeliumin ja kolme kirjettä (1., 2. ja 3. Johanneksen kirje). Eräässä kirjeessään hän antaa seuraavia valaisevia tietoja: ”Me tiedämme, että Jumalan Poika  on tullut, ja hän on antanut meille älyllisen kyvyn, jotta tuntisimme sen totuudellisen [Luojan]. Ja me olemme sen totuudellisen yhteydessä hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Hän on tosi Jumala ja ikuinen elämä.” (1. Johanneksen kirje 5:20.)

Siihen että Johannes tunsi ”totuudellisen”, liittyi ”älyllisen kyvyn” käyttö. Mitä Johannes sai selville Luojan ominaisuuksista? ”Jumala on rakkaus”, Johannes kirjoitti, ”ja joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalan yhteydessä.” Miksi Johannes saattoi olla varma tästä? ”Rakkaus on tässä, ei siinä että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa” antamaan lunastusuhrin meidän edestämme. (1. Johanneksen kirje 4:10, 16.) Pietarin tavoin Johannestakin kosketti Jumalan rakkaus, joka kävi ilmi siitä, että hän lähetti Poikansa kuolemaan puolestamme.

Koska Johannes oli ollut hyvin läheinen Jeesukselle, hän saattoi ymmärtää Jeesuksen tunteita. Se mitä tapahtui Betaniassa lähellä Jerusalemia, teki syvän vaikutuksen Johannekseen. Saatuaan tietää ystävänsä Lasaruksen olevan hyvin sairas Jeesus matkusti Betaniaan. Kun hän saapui perille apostolien kanssa, Lasarus oli ollut ainakin neljä päivää kuolleena. Johannes tiesi, että Luoja, ihmiselämän Lähde, tuki Jeesusta. Kykenisikö Jeesus siis herättämään Lasaruksen kuolleista? (Luukas 7:11–17; 8:41, 42, 49–56.) Jeesus sanoi Lasaruksen sisarelle Martalle: ”Veljesi tulee nousemaan ylös.” (Johannes 11:1–23.)

Sitten Johannes näki Lasaruksen toisen sisaren, Marian, tulevan tapaamaan Jeesusta. Millainen oli Jeesuksen reaktio? Hän ”huokaisi hengessään ja joutui liikutuksen valtaan”. Kuvaillakseen Jeesuksen reaktiota Johannes käytti sellaista kreikan sanaa (käännetty suomeksi ”huokaisi”), joka tarkoitti sydämestä kumpuavaa  syvää tunnetta. Johannes saattoi nähdä, että Jeesus oli ”liikutuksen vallassa” eli sisäisesti levoton, hyvin surullinen. Jeesus ei ollut välinpitämätön eikä etäinen. Hän ”puhkesi kyyneliin”. (Johannes 11:30–37.) Jeesuksella oli selvästi syviä ja helliä tunteita, mikä auttoi Johannesta ymmärtämään Luojan tunteita, ja niin tämän pitäisi auttaa meitäkin.

 Johannes tiesi, että Jeesuksen tunteet olivat yhteydessä myönteisiin tekoihin, koska hän kuuli Jeesuksen huutavan: ”Lasarus, tule ulos!” Ja niin kävi. Lasarus heräsi eloon ja tuli ulos haudasta. Millaista iloa tämän onkaan täytynyt tuottaa hänen sisarilleen ja muille katselijoille! Sen jälkeen monet uskoivat Jeesukseen. Hänen vihollisensa eivät voineet kieltää sitä, että hän oli saanut aikaan tämän ylösnousemuksen, mutta kun uutinen levisi, he ’neuvottelivat tappaakseen Lasaruksen’ ja Jeesuksen. (Johannes 11:43; 12:9–11.)

Raamattu kuvailee Jeesusta ”hänen [Luojan] olemuksensa tarkaksi kuvaksi” (Heprealaisille 1:3). Jeesuksen palvelus tarjoaa siis runsaasti todisteita siitä, että hänellä itsellään ja hänen Isällään on voimakas halu tehdä loppu sairauden ja kuoleman tuhoisista seurauksista. Eikä tämä rajoitu vain niihin muutamaan ylösnousemukseen, jotka on merkitty muistiin Raamattuun. Johannes oli todellisuudessa paikalla, kun Jeesus sanoi: ”Tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen [Pojan] äänensä ja tulevat esiin.” (Johannes 5:28, 29.) Huomaa, että Johannes ei käyttänyt tässä tavanomaista sanaa haudasta vaan sanaa, joka on käännetty ”muistohaudoiksi”. Miksi?

Jumalan muisti liittyy kuvaan. Suunnattoman maailmankaikkeuden Luoja kykenee varmasti muistamaan joka ikisen yksityiskohdan jokaisesta meille rakkaasta ihmisestä, niin heidän perityt kuin hankitutkin ominaisuutensa (vrt. Jesaja 40:26). Eikä hän vain kykene muistamaan. Sekä hän että hänen Poikansa haluavat muistaa. Puhuessaan ylösnousemuksen suurenmoisesta odotteesta uskollinen Job sanoi Jumalasta: ”Jos voimakas mies kuolee, voiko hän elää uudelleen? – – Sinä [Jehova] kutsut, ja minä vastaan sinulle. Sinä ikävöitset kättesi työtä.” (Job 14:14, 15; Markus 1:40–42.)  Meillä on totisesti suurenmoinen Luoja, joka ansaitsee palvontamme!

Ylösnoussut Jeesus – tarkoituksellisen elämän avain

Rakastettu opetuslapsi Johannes tarkkaili Jeesusta läheisesti Hänen kuolemaansa asti. Vielä enemmänkin, Johannes merkitsi muistiin huomattavimman koskaan tapahtuneen ylösnousemuksen. Tämä tapahtuma laskee lujan perustuksen sille, että me voimme elää pysyvästi tarkoituksellista elämää.

Jeesuksen viholliset saivat aikaan sen, että hänet teloitettiin, naulattiin paaluun tavallisena rikollisena. Sivustakatsojat, uskonnolliset johtajat mukaan luettuna, pilkkasivat häntä samalla kun hän sai kärsiä tuntikausia. Vaikka Jeesus oli tuskissaan paalussa, hän näki oman äitinsä ja sanoi hänelle Johanneksesta: ”Nainen, katso! Poikasi!” Marian on täytynyt olla tuolloin leski, eivätkä hänen muut lapsensa olleet vielä opetuslapsia. * Siksi Jeesus antoi opetuslapselleen Johannekselle tehtäväksi huolehtia ikääntyvästä äidistään. Tämä heijasti jälleen Luojan ajattelutapaa: hän kannusti pitämään huolta leskistä ja orvoista. (Johannes 7:5; 19:12–30; Markus 15:16–39; Jaakobin kirje 1:27.)

Mutta kun Jeesus oli kuollut, miten hän saattoi täyttää tehtävänsä ”siemenenä”, jonka välityksellä ”kaikki maan kansakunnat siunaavat itsensä”? (1. Mooseksen kirja 22:18.) Kuollessaan tuona huhtikuisena iltapäivänä vuonna 33 Jeesus antoi elämänsä lunnaiden perustaksi. Jeesuksen voimakastunteisen Isän on täytynyt tuntea tuskaa niiden kärsimysten vuoksi, jotka hänen viaton Poikansa joutui kestämään. Tällä tavalla kuitenkin järjestettiin lunastushinta, jota tarvittiin  ihmiskunnan vapauttamiseksi synnin ja kuoleman orjuudesta. (Johannes 3:16; 1. Johanneksen kirje 1:7.) Näyttämö oli valmis loppunäytöstä varten.

Koska Jeesuksella Kristuksella on keskeinen osa Jumalan tarkoitusten täyttämisessä, hänen täytyi palata eloon. Juuri näin kävi, ja Johannes oli sen todistaja. Varhain kolmantena päivänä Jeesuksen kuoleman ja hautauksen jälkeen jotkut opetuslapset menivät haudalle. Se oli tyhjä. Tämä hämmensi heitä, kunnes Jeesus ilmestyi useille eri ihmisille. Maria Magdaleena kertoi: ”Olen nähnyt Herran!” Opetuslapset eivät hyväksyneet hänen todistustaan. Myöhemmin opetuslapset kokoontuivat lukittuun huoneeseen, ja Jeesus näyttäytyi jälleen ja jopa keskusteli heidän kanssaan. Joidenkin päivien aikana yli viisisataa miestä ja naista näki, että Jeesus tosiaan oli elossa. Tuon ajan ihmiset, jotka ehkä suhtautuivat epäillen asiaan, saattoivat haastatella näitä luotettavia todistajia ja tarkistaa heidän todistuksensa. Kristityt saattoivat olla varmoja siitä, että Jeesus oli herätetty kuolleista ja että hän oli elossa Luojan kaltaisena henkiolentona. Tähän liittyviä todisteita oli niin paljon ja ne olivat niin luotettavia, että monet mieluummin kuolivat kuin kielsivät Jeesuksen ylösnousemuksen. (Johannes 20:1–29; Luukas 24:46–48; 1. Korinttilaisille 15:3–8.) *

Myös apostoli Johannes kärsi vainoa siksi, että hän todisti Jeesuksen ylösnousemuksesta (Ilmestys 1:9). Kun hän kärsi karkotusrangaistustaan, hänet kuitenkin palkittiin erikoisella tavalla. Jeesus antoi hänelle  sarjan näkyjä, jotka antavat meille Luojasta entistä selvemmän kuvan ja paljastavat, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tästä kerrotaan Ilmestyskirjassa, jossa käytetään paljon vertauskuvallista kieltä. Jeesus Kristus kuvataan siinä voittoisana Kuninkaana, joka pian täydentää voittonsa vihollisistaan. Näihin vihollisiin kuuluvat kuolema (meidän kaikkien vihollinen) ja turmeltunut henkiluomus nimeltä Saatana. (Ilmestys 6:1, 2; 12:7–9; 19:19–20:3, 13, 14.)

Lähellä ilmestyksenä saamansa sanoman loppua Johannes sai näyn ajasta, jolloin maasta tulee paratiisi. Ääni kuvaili silloin vallitsevia oloja: ”Jumala itse on heidän [ihmisten] kanssaan. Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:3, 4.) Kun Jumalan tarkoitus toteutuu, täyttyy se lupaus, jonka Jumala antoi Abrahamille (1. Mooseksen kirja 12:3; 18:18).

 Elämä tulee olemaan silloin ”todellista elämää”, jota voidaan rinnastaa siihen, mikä odotti Aadamia, kun hänet luotiin (1. Timoteukselle 6:19). Enää ihmiskunta ei hapuile löytääkseen Luojan ja ymmärtääkseen suhdettaan häneen. Mutta saatat kysyä: Milloin tämä tapahtuu? Ja miksi meistä välittävä Luoja on sallinut pahuutta ja kärsimyksiä meidän aikaamme asti? Tarkastellaanpa seuraavaksi näitä kysymyksiä.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 150]

Sinusta voi olla kiinnostavaa verrata toisiinsa niitä rinnakkaiskertomuksia, joissa Jeesuksen sanotaan parantaneen Pietarin anopin (Matteus 8:14–17; Markus 1:29–31; Luukas 4:38, 39). Lääkäri Luukas sisällytti kertomukseen lääketieteellisen yksityiskohdan: anopilla oli ”kova kuume”. Minkä ansiosta Jeesus pystyi parantamaan hänet ja monia muita? Luukas myöntää, että ”Jehovan voimaa oli hänen [Jeesuksen] saatavillaan parantamiseen”. (Luukas 5:17; 6:19; 9:43.)

 [Tekstiruutu s. 152]

Huomattavin koskaan pidetty saarna

Hindujohtajan Mohandas Gandhin kerrotaan sanoneen, että noudattamalla sen opetuksia voidaan ratkaista ”koko maailman ongelmat”. Kuuluisa antropologi Ashley Montagu kirjoitti, että nykyaikaiset havainnot rakkauden psykologisesta merkityksestä vain vahvistavat tämän saarnan oikeaksi.

Nämä miehet viittasivat Jeesuksen vuorisaarnaan. Gandhi sanoi lisäksi, että ”saarnan opetus tarkoitettiin meille jokaiselle”. Professori Hans Dieter Betz sanoi äskettäin: ”Vuorisaarnan vaikutukset ulottuvat yleisesti kauas juutalaisuuden, kristillisyyden ja jopa länsimaisen kulttuurin rajojen ulkopuolelle.” Hän lisäsi, että tällä saarnalla on ”erityinen yleismaailmallinen vetovoima”.

Mikset lukisi tätä verrattain lyhyttä mutta kiehtovaa puhetta? Löydät sen Matteuksen luvuista 5–7 ja Luukkaan 6:20–49:stä. Seuraavassa on joitakin tämän huomattavimman saarnan kohokohtia:

Miten olla onnellinen: Matteus 5:3–12; Luukas 6:20–23

Miten säilyttää itsekunnioitus: Matteus 5:14–16, 37; 6:2–4, 16–18; Luukas 6:43–45

Miten parantaa suhteita toisiin: Matteus 5:22–26, 38–48; 7:1–5, 12; Luukas 6:27–38, 41, 42

Miten vähentää avioelämän ongelmia: Matteus 5:27–32

Miten selviytyä huolista: Matteus 6:25–34

Miten havaita uskonnollinen petos: Matteus 6:5–8, 16–18; 7:15–23

Miten löytää elämän tarkoitus: Matteus 6:9–13, 19–24, 33; 7:7–11, 13, 14, 24–27; Luukas 6:46–49

[Tekstiruutu s. 159]

Toiminnan mies

Jeesus ei ollut passiivinen erakko. Hän oli päättäväinen toiminnan mies. Hän kulki ”ympäristökyliin ja opetti” auttaakseen ihmisiä, jotka olivat ”kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta” (Markus 6:6; Matteus 9:36; Luukas 8:1). Päinvastoin kuin nykyajan rikkaat uskonnolliset johtajat Jeesus ei kerännyt varallisuutta: hänellä ei ollut, ”mihin päänsä kallistaisi” (Matteus 8:20).

Vaikka Jeesus keskitti ponnistuksensa hengelliseen parantamiseen ja hengellisen ravinnon jakamiseen, hän ei sivuuttanut ihmisten fyysisiä tarpeita. Hän paransi sairaita, vammaisia ja demonien riivaamia (Markus 1:32–34). Kaksi kertaa hän ruokki tuhansia innokkaita kuulijoitaan, koska tunsi sääliä heitä kohtaan (Markus 6:35–44; 8:1–8). Hän teki ihmeitä, koska hän välitti ihmisistä (Markus 1:40–42).

Jeesus toimi päättäväisesti, kun hän ajoi ahneet kauppiaat temppelistä. Häntä tarkkailleiden mieleen palautuivat psalmistan sanat: ”Palava into sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut.” (Johannes 2:14–17.) Hän ei säästellyt sanojaan, kun hän tuomitsi tekopyhät uskonnolliset johtajat (Matteus 23:1–39). Eikä hän antanut periksi, kun poliittisesti merkittävät miehet painostivat häntä (Matteus 26:59–64; Johannes 18:33–37).

Tulet olemaan innoissasi lukiessasi Jeesuksen dynaamisesta palveluksesta. Monet jotka tekevät niin ensimmäistä kertaa, lukevat aluksi Markuksen lyhyen mutta eloisan kertomuksen tästä toiminnan miehestä.

[Tekstiruutu s. 164]

Jeesus sai heidät toimimaan

Apostolien teoissa on historiallinen kertomus siitä, miten Pietari, Johannes ja monet muut todistivat Jeesuksen ylösnousemuksesta. Suuri osa tästä kirjasta käsittelee tapahtumia, jotka liittyivät älykkääseen lain tutkijaan nimeltä Saul eli Paavali, joka oli vastustanut väkivaltaisesti kristillisyyttä. Ylösnoussut Jeesus ilmestyi hänelle. (Apostolien teot 9:1–16.) Koska Paavalilla oli vastaansanomattomia todisteita siitä, että Jeesus oli elossa taivaassa, hän todisti juutalaisille ja ei-juutalaisille, muun muassa filosofeille ja hallitsijoille. On vaikuttavaa lukea, mitä hän sanoi tällaisille valistuneille, vaikutusvaltaisille miehille. (Apostolien teot 17:1–3, 16–34; 26:1–29.)

Joidenkin kymmenien vuosien aikana Paavali kirjoitti monia niin sanotun Uuden testamentin eli Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoja. Raamatun sisällysluettelossa mainituista kirjoista Paavali kirjoitti neljätoista, Roomalaiskirjeestä Heprealaiskirjeeseen. Niissä esitettiin syvällisiä totuuksia ja viisaita ohjeita silloisille kristityille. Ne ovat vieläkin arvokkaampia meille, koska me emme voi keskustella apostolien ja muiden sellaisten kanssa, jotka olivat Jeesuksen opetusten, tekojen ja ylösnousemuksen todistajia. Tulet havaitsemaan, että Paavalin kirjoituksista voi olla apua perhe-elämässäsi sekä ollessasi tekemisissä työtovereittesi ja naapureittesi kanssa ja ohjatessasi elämääsi siten, että sillä on todellinen tarkoitus ja että se tuottaa sinulle tyydytystä.

[Kuva s. 146]

Tiedemiehet suorittavat koeputkihedelmöityksiä. Luoja siirsi Poikansa elämän, jotta tästä Pojasta tulisi ihminen

[Kuva s. 148]

Monet jotka kuuntelivat Jeesusta ja näkivät, miten hän kohteli ihmisiä, oppivat tuntemaan hänen Isänsä paremmin

[Kuva s. 154]

Jeesus pesi apostolien jalat ja jätti siten mallin nöyryydestä, jota Luoja arvostaa

[Kuva s. 157]

Tietokoneessa oleva virhe (tai virus) voidaan puhdistaa pois tuosta järjestelmästä. Ihmiskunta tarvitsee Jeesuksen antamia lunnaita päästäkseen eroon peritystä epätäydellisyydestä

[Kuva s. 163]

Jotkut näkivät, että Jeesus pantiin (tämänkaltaiseen) hautaan ja että hänet oli herätetty eloon kolmantena päivänä