1, 2. Mitä haasteita ja iloja murrosikä voi tuoda?

TEINI-IKÄINEN nuori perheenjäsenenä on aivan eri asia kuin se, että perheeseen kuuluu viisivuotias tai vaikka kymmenvuotias lapsi. Murrosikä tuo omia haasteitaan ja ongelmiaan, mutta se voi tuoda myös iloja ja palkintoja. Esimerkiksi Joosefin, Daavidin, Josian ja Timoteuksen tapauksista käy ilmi, että nuoret voivat toimia vastuuntuntoisesti ja heillä voi olla hyvä suhde Jehovaan (1. Mooseksen kirja 37:2–11; 1. Samuelin kirja 16:11–13; 2. Kuninkaiden kirja 22:3–7; Apostolien teot 16:1, 2). Tämän osoittavat todeksi myös monet nykyään elävät teini-ikäiset. Todennäköisesti tunnet joitakuita heistä.

² Joillekuille nuoruusvuodet ovat kuitenkin myrskyisää aikaa. Murrosikäisten tunteet ailahtelevat. Teini-ikäiset pojat ja tytöt saattavat haluta enemmän itsenäisyyttä, ja he voivat harmitella vanhempiensa heille asettamia rajoituksia. Silti nuo nuoret ovat yhä varsin kokemattomia ja tarvitsevat vanhempiensa rakkaudellista, kärsivällistä apua. Nuoruusvuodet voivat tosiaan olla jännittäviä mutta myös hämmentäviä, niin vanhemmista kuin teini-ikäisistäkin. Miten auttaa nuoria näinä vuosina?

3. Miten vanhemmat voivat antaa murrosikäisille lapsilleen hyvät eväät elämää varten?

³ Raamatun neuvoja noudattavat vanhemmat luovat murrosikäisille lapsilleen parhaat mahdollisuudet läpäistä menestyksellisesti nuo koettelemukset ja varttua vastuuntuntoisiksi aikuisiksi. Kaikissa maissa  ja kaikkina aikoina on sellaisia vanhempia ja murrosikäisiä, jotka ovat yhdessä soveltaneet Raamatun periaatteita käytäntöön, siunattu menestyksellä (Psalmit 119:1).

4. Miksi luottamuksellinen puhe on erityisen tärkeää teinivuosina?

⁴ Raamatussa sanotaan: ”Suunnitelmat raukeavat, missä ei ole luottamuksellista puhetta.” (Sananlaskut 15:22.) Jos luottamuksellista puhetta on tarvittu lasten ollessa pienempiä, se on erityisen tärkeää teinivuosina – jolloin nuoret viettävät todennäköisesti vähemmän aikaa kotona ja enemmän aikaa koulutovereidensa tai muiden ystäviensä seurassa. Ilman luottamuksellista puhetta – ilman lasten ja vanhempien välistä rehellistä ja avointa viestintää – murrosikäisistä voi tulla muukalaisia omassa kodissaan. Miten sitten viestintäyhteydet voidaan pitää avoimina?

5. Miten murrosikäisiä kannustetaan suhtautumaan vanhempiensa kanssa viestimiseen?

⁵ Sekä murrosikäisten että vanhempien täytyy tehdä tässä oma osansa. Puhuminen vanhempien kanssa voi nuorista tosin tuntua nyt vaikeammalta kuin pienenä. Muistakaa kuitenkin, että ”kun ei ole taitavaa ohjausta, kansa kukistuu, mutta neuvonantajien paljoudessa on pelastus” (Sananlaskut 11:14). Nämä sanat soveltuvat kaikkiin, niin nuoriin kuin vanhoihinkin. Murrosikäiset, jotka oivaltavat tämän, ymmärtävät tarvitsevansa taitavaa ohjausta yhä edelleen, koska he kohtaavat monimutkaisempia kysymyksiä kuin aiemmin. Heidän pitäisi tunnustaa, että heidän uskovat vanhempansa ovat hyvin päteviä neuvonantajia: heillä on enemmän elämänkokemusta ja he ovat useiden vuosien kuluessa osoittaneet olevansa rakkaudellisesti kiinnostuneita lapsistaan. Viisaat  murrosikäiset eivät siksi tässä elämänsä vaiheessa käännä selkäänsä vanhemmilleen.

6. Millainen asenne viisailla ja rakastavilla vanhemmilla on viestimiseen murrosikäisten lastensa kanssa?

⁶ Avoin viestintä merkitsee sitä, että vanhemmat yrittävät todella olla käytettävissä silloin, kun murrosikäinen tuntee tarvetta puhua. Jos olet isä tai äiti, huolehdi siitä, että viestintäkanavat ovat avoinna ainakin sinun puoleltasi. Tämä ei ehkä ole helppoa. Raamatussa sanotaan, että on ”aika pysyä hiljaa ja aika puhua” (Saarnaaja 3:7). Kun murrosikäisestä lapsestasi tuntuu siltä, että on aika puhua, sinun on ehkä aika pysyä hiljaa. Olet kenties varannut tuon ajan henkilökohtaiseen tutkimiseen, rentoutumiseen tai kotitöihin. Mutta jos nuori haluaa puhua kanssasi, koeta joustaa aikataulussasi ja kuuntele. Ellet tee näin, hän ei ehkä yritä toistamiseen. Muista Jeesuksen esimerkki. Hän oli kerran varannut jonkin verran aikaa rentoutumiseen. Mutta kun ihmisiä kerääntyi hänen ympärilleen kuuntelemaan häntä, hän lykkäsi lepäämisen tuonnemmaksi ja alkoi opettaa heitä. (Markus 6:30–34.) Useimmat murrosikäiset tajuavat, miten tiivis aikataulu heidän vanhemmillaan on, mutta he tarvitsevat varmuuden siitä, että voivat aina tarvittaessa turvautua näihin. Olkaa siksi käytettävissä ja olkaa ymmärtäväisiä.

7. Mitä vanhempien täytyy välttää?

⁷ Yrittäkää muistella, millaista teillä oli murrosikäisenä, älkääkä menettäkö huumorintajuanne! On tärkeää, että vanhemmat nauttivat lastensa seurasta. Miten vanhemmat viettävät käytettävissä olevan vapaa-ajan? Jos he haluavat käyttää sen aina sellaiseen, missä heidän perheensä ei ole mukana, heidän murrosikäiset lapsensa panevat sen nopeasti merkille. Jos nuoret tulevat siihen tulokseen, että koulutoverit arvostavat heitä enemmän kuin heidän vanhempansa,  heille tulee varmasti ongelmia.

8. Miten lapsia voidaan opettaa arvostamaan rehellisyyttä, kovaa työtä ja asianmukaista käytöstä?

⁸ Elleivät vanhemmat ole jo opettaneet lapsiaan arvostamaan rehellisyyttä ja kovaa työtä, heidän tulee ehdottomasti tehdä niin, kun nämä ovat teini-iässä (1. Tessalonikalaisille 4:11; 2. Tessalonikalaisille 3:10). Heidän on myös välttämättä varmistauduttava siitä, että heidän lapsensa pitävät koko sydämestään tärkeänä viettää moraalista ja puhdasta elämää (Sananlaskut 20:11). Vanhemmat viestivät näitä asioita paljolti esimerkillään. Samoin kuin ei-uskovat miehet voidaan voittaa ”sanatta vaimonsa käytöksellä”, teini-ikäiset voivat oppia oikeita periaatteita vanhempiensa käytöksen välityksellä (1. Pietarin kirje 3:1). Mutta pelkkä esimerkki ei koskaan riitä, sillä lapset näkevät myös monia huonoja esimerkkejä kodin ulkopuolella ja sieltä virtaa tulvimalla houkuttelevaa propagandaa. Huolehtivaisten vanhempien on siksi tarpeellista tietää, miten heidän teini-ikäiset lapsensa suhtautuvat näkemäänsä ja kuulemaansa, ja siinä tarvitaan merkityksellistä keskustelua (Sananlaskut 20:5).

9, 10. Miksi vanhempien tulee huolehtia siitä, että he opettavat lapsilleen sukupuoliasioita, ja miten he voivat tehdä tämän?

 ⁹ Tämä pitää erityisesti paikkansa sukupuoliasioissa. Vanhemmat, tuntuuko teistä kiusalliselta puhua niistä lastenne kanssa? Vaikka tuntuisikin, niin ottakaa asiaksenne tehdä niin, sillä he saavat varmasti kuulla niistä joltakulta. Elleivät he opi niitä teiltä, niin kuka tietää, miten vääristeltyä informaatiota he saavat? Raamatussa Jehova ei karta seksuaalisia asioita, eikä vanhempienkaan tulisi karttaa (Sananlaskut 4:1–4; 5:1–21).

¹⁰ Onneksi Raamatussa on selkeitä ohjeita sukupuolisesta käyttäytymisestä, ja Vartiotorni-seura on julkaissut paljon hyödyllistä aineistoa, jossa osoitetaan näiden ohjeiden soveltuvan edelleenkin nykymaailmassa. Mikset hyödyntäisi tätä apua? Voisit tarkastella poikasi tai tyttäresi kanssa sopivia lukuja kirjan Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia 1. ja 2. osasta. Tulokset voivat tuottaa sinulle mieluisan yllätyksen.

11. Millä erittäin tehokkaalla tavalla vanhemmat voivat opettaa lapsilleen, miten palvella Jehovaa?

¹¹ Mikä on tärkein aihe, josta vanhempien ja lasten tulee keskustella? Apostoli Paavali viittasi siihen kirjoittaessaan: ”Kasvattakaa heitä [lapsianne] jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Efesolaisille 6:4.) Lasten on tarpeellista hankkia jatkuvasti tietoa Jehovasta. Erityisen tärkeää on, että he oppivat rakastamaan häntä, ja heidän tulee haluta palvella häntä. Esimerkillä voidaan tässäkin opettaa paljon. Jos nuoret näkevät, että heidän vanhempansa rakastavat Jumalaa ’koko sydämellään ja koko sielullaan ja koko mielellään’ ja että se tuottaa hyviä hedelmiä näiden elämässä, se voi hyvinkin kannustaa heitä jäljittelemään vanhempiaan (Matteus 22:37). Edelleen jos nuoret näkevät, että heidän vanhempansa suhtautuvat  järkevästi aineelliseen ja asettavat Jumalan valtakunnan ensimmäiseksi, heidän on helpompi kehittää samanlaista asennetta (Saarnaaja 7:12; Matteus 6:31–33).

12, 13. Mitä seikkoja tulisi pitää mielessä, jotta perhetutkistelu tuottaisi hyviä tuloksia?

¹² Perheen viikoittainen raamatuntutkistelu auttaa suuresti hengellisten arvojen välittämisessä nuorille (Psalmit 119:33, 34; Sananlaskut 4:20–23). On erittäin tärkeää pitää sellaista tutkistelua säännöllisesti (Psalmit 1:1–3). Vanhempien ja heidän lastensa tulee tajuta, että perhetutkistelu on pidettävä etusijalla muihin suunniteltuihin toimiin verrattuna, ei päinvastoin. Oikea asenne on olennaisen tärkeä myös perhetutkistelun tehokkuuden vuoksi. Eräs isä sanoi: ”Salaisuus on siinä, että tutkistelun vetäjä luo perhetutkisteluun rentoutuneen mutta kunnioittavan ilmapiirin – siihen ei tule suhtautua virallisen jäykästi mutta ei kevyestikään. Tasapainoilu ei ehkä ole aina helppoa, ja nuorten  asennetta täytyy usein oikaista. Jollei kaikki sujukaan hyvin yhdellä tai kahdella kerralla, jatkakaa sitkeästi ja kohdistakaa huomionne seuraavaan kertaan.” Sama isä sanoi, että hän pyysi ennen jokaista tutkistelua rukouksessaan Jehovalta apua nimenomaan siihen, että kaikki mukana olevat suhtautuisivat tutkisteluun oikein (Psalmit 119:66).

¹³ Perhetutkistelun johtaminen on uskovien vanhempien velvollisuus. On totta, että jotkut heistä eivät ehkä ole erityisen taitavia opettajia ja heidän voi olla vaikea keksiä keinoja tehdä perhetutkistelusta kiinnostava. Mutta jos rakastatte teini-ikäisiä lapsianne ”teossa ja totuudessa”, haluatte auttaa heitä nöyrästi ja rehellisesti edistymään hengellisesti (1. Johanneksen kirje 3:18). He saattavat aika ajoin valittaa, mutta todennäköisesti he tajuavat teidän olevan syvästi kiinnostuneita heidän hyvinvoinnistaan.

14. Miten 5. Mooseksen kirjan 11:18, 19:ää voidaan soveltaa puhuttaessa murrosikäisille hengellisistä asioista?

¹⁴ Perhetutkistelu ei ole ainoa tilaisuus, jossa voidaan puhua hengellisesti tärkeistä asioista. Muistatko, millaisen käskyn Jehova antoi vanhemmille? Hän sanoi: ”Teidän on painettava nämä sanani sydämeenne  ja sieluunne ja sidottava ne tunnusmerkiksi käteenne, ja niiden on oltava otsanauhana silmienne välissä. Teidän on myös opetettava ne pojillenne, niin että puhut niistä kotona istuessasi ja tietä kulkiessasi ja maata mennessäsi ja ylös noustessasi.” (5. Mooseksen kirja 11:18, 19; ks. myös 5. Mooseksen kirja 6:6, 7.) Tämä ei merkitse sitä, että vanhempien pitäisi alituisesti saarnata lapsilleen. Rakastavan perheenpään tulee kuitenkin aina tähyillä tilaisuuksia rakentaa perheensä hengellistä näkemystä.

15, 16. a) Mitä on kuri? b) Kenellä on vastuu antaa kuria, ja kenellä on velvollisuus katsoa, että siitä otetaan vaari?

¹⁵ Kuri on oikaisevaa valmennusta, ja siihen sisältyy viestintä. Kurissa on suurempi paino oikaisemisella kuin rankaisemisella – vaikka tätäkin voidaan tarvita. Lapsenne ovat tarvinneet kuria ollessaan pienempiä, ja nyt teini-ikäisinä he tarvitsevat sitä yhä jossain muodossa, kenties kipeämminkin. Viisaat nuoret tietävät tämän.

¹⁶ Raamatussa sanotaan: ”Tyhmä osoittaa epäkunnioitusta isänsä kuria kohtaan, mutta joka ottaa ojennuksen huomioon, on terävänäköinen.” (Sananlaskut 15:5.) Tästä raamatunkohdasta on paljon opittavaa. Siitä ilmenee, että kuria annetaan. Teini-ikäinen ei voi ”ottaa ojennusta huomioon”, ellei sitä anneta. Jehova laskee vastuun kurin antamisesta vanhempien, erityisesti isän, harteille. Mutta velvollisuus kuunnella tuota kuria kuuluu teini-ikäiselle. Hän oppii enemmän ja tekee vähemmän virheitä, jos hän ottaa isänsä ja äitinsä viisaasta kurista vaarin. (Sananlaskut 1:8.) Raamatussa sanotaan: ”Kuria kaihtava joutuu köyhyyteen ja häpeään, mutta ojennusta noudattavaa kunnioitetaan.” (Sananlaskut 13:18.)

17. Millaiseen tasapainoon vanhempien tulee kuria antaessaan pyrkiä?

 ¹⁷ Kurittaessaan teini-ikäisiä vanhempien täytyy olla tasapainoisia. Heidän tulee välttää olemasta niin ankaria, että he ärsyttäisivät lapsiaan ja kenties jopa horjuttaisivat heidän itseluottamustaan (Kolossalaisille 3:21). Mutta vanhemmat eivät toisaalta halua olla niin sallivaisia, että heidän lapsensa jäävät elintärkeää valmennusta vaille. Sellainen sallivaisuus voi olla tuhoisaa. Sananlaskujen 29:17:ssä sanotaan: ”Kurita poikaasi, niin hän tuottaa sinulle lepoa ja antaa sielullesi paljon mielihyvää.” Mutta jakeessa 21 sanotaan: ”Jos hemmottelee palvelijaansa nuoruudesta lähtien, niin hänestä tulee myöhemmin elämässään kiittämätön.” Vaikka tässä jakeessa puhutaan palvelijasta, se soveltuu yhtä hyvin perheen nuoriin.

18. Minkä ilmaus kuri on, ja miltä vältytään, kun vanhemmat antavat johdonmukaista kuria?

¹⁸ Asianmukainen kuri on todellisuudessa todiste siitä, että isä tai äiti rakastaa lastaan (Heprealaisille 12:6, 11). Jos sinulla on lapsia, tiedät, että on vaikeaa pitää yllä johdonmukaista, järkevää kuria. Rauhan vuoksi voi näyttää helpommalta antaa uppiniskaisen murrosikäisen tehdä, mitä hän haluaa. Tämä kostautuu kuitenkin ajan mittaan siten, että periksi antava vanhempi ei enää pysty pitämään ohjaksia käsissään (Sananlaskut 29:15; Galatalaisille 6:9).

19, 20. Miten vanhemmat voivat suhtautua viisaasti teini-ikäisten lastensa virkistäytymiseen?

¹⁹ Ennen vanhaan lasten odotettiin yleensä auttavan kotona tai maatilalla. Nykyään monilla teini-ikäisillä on runsaasti joutoaikaa, jona heitä ei valvota. Sen täyttämiseksi kauppamaailma järjestää ylen määrin ajanvietemahdollisuuksia ja -⁠välineitä. Kun  maailma vielä antaa hyvin vähän arvoa Raamatun moraalinormeille, ainekset onnettomuuteen ovat valmiina.

²⁰ Arvostelukykyiset vanhemmat säilyttävät siksi itsellään oikeuden tehdä virkistäytymistä koskevat lopulliset ratkaisut. Älkää kuitenkaan unohtako, että teini-ikäinen tulee yhä lähemmäksi täysi-ikäisyyttä. Todennäköisesti hän toivoo tulevansa kohdelluksi vuosi vuodelta yhä enemmän aikuisena. Vanhempien on siksi viisasta lisätä nuoren liikkumavaraa virkistäytymisen valitsemisessa sitä mukaa kuin tälle karttuu ikää – kunhan nuo valinnat heijastavat edistymistä kohti hengellistä kypsyyttä. Teini-ikäinen voi toisinaan valita epäviisaasti esimerkiksi musiikkinsa ja seuransa. Tällöin asiasta tulisi keskustella hänen kanssaan, jotta hän valitsisi vastaisuudessa paremmin.

21. Miten se, että virkistäytymiseen käytetään vain kohtuullisesti aikaa, suojelee teini-ikäistä?

²¹ Miten paljon aikaa tulisi irrottaa virkistäytymiseen? Joissakin maissa murrosikäiset saadaan uskomaan, että heillä on oikeus huvitella jatkuvasti. Nuori voi siksi suunnitella aikataulunsa niin, että hänen elämänsä on yhtä hauskanpitoa. Vanhempien asiana on opettaa hänelle, että aikaa tulee käyttää muuhunkin, esimerkiksi perheen parissa olemiseen, henkilökohtaiseen tutkimiseen, hengellisesti kypsien ihmisten kanssa seurustelemiseen, kristillisiin kokouksiin ja taloustöihin. Näin ”tämän elämän – – nautinnot” eivät tukahduta Jumalan sanaa (Luukas 8:11–15).

22. Minkä kanssa virkistäytyminen tulee tasapainottaa teini-ikäisen elämässä?

²² Kuningas Salomo sanoi: ”Olen tullut tietämään sen, ettei heille ole mitään parempaa kuin iloita ja tehdä hyvää elämänsä aikana, ja myös sen, että jokaisen ihmisen tulisi syödä ja juoda ja nähdä hyvää  kaiken kovan työnsä johdosta. Se on Jumalan lahja.” (Saarnaaja 3:12, 13.) Iloitseminen tosiaan kuuluu tasapainoiseen elämään. Mutta niin kuuluu kova työkin. Moni teini-ikäinen ei nykyään opi, millaista tyydytystä kova työ tuottaa tai millaista itsekunnioitusta saa siitä, että käy käsiksi johonkin ongelmaan ja selvittää sen. Joillekuille ei anneta mahdollisuutta oppia mitään taitoa tai ammattia, jolla elättää itsensä myöhemmin elämässään. Tässä on vanhemmille todellinen haaste. Varmistatteko lapsenne mahdollisuudet siihen? Jos onnistutte opettamaan teini-ikäisen lapsenne arvostamaan kovaa työtä ja jopa nauttimaan siitä, hän saa terveen näkemyksen, joka hyödyttää häntä läpi elämän.

23. Miten vanhemmat voivat rohkaista teini-ikäisiä lapsiaan?

²³ Silloinkin kun teillä on ongelmia teini-ikäisen lapsenne kanssa, pitää edelleen paikkansa, mitä Raamatussa sanotaan: ”Rakkaus ei koskaan häviä.” (1. Korinttilaisille 13:8.) Älkää koskaan lakatko osoittamasta rakkautta, jota epäilemättä tunnette. Kysykää itseltänne: Kiitänkö itse kutakin lasta, kun hän onnistuu ratkomaan ongelmia tai voittamaan esteitä? Tartunko tilaisuuksiin ilmaista rakkauttani ja arvostustani lapsiani kohtaan, ennen kuin nuo tilaisuudet ovat ohi? Vaikka aika ajoin voi syntyä väärinymmärryksiä, niin jos teini-ikäiset tuntevat teidän varmasti rakastavan heitä, he osoittavat todennäköisemmin vastarakkautta.

24. Mikä raamatullinen periaate pitää paikkansa lastenkasvatusta koskevana yleissääntönä, mutta mitä tulee muistaa?

²⁴ Aikuisiksi tultuaan lapset tietysti tekevät lopulta itse hyvin painavia ratkaisuja. Joissakin tapauksissa vanhemmat eivät ehkä pidä noista ratkaisuista. Entä jos heidän lapsensa päättää lakata palvelemasta  Jehova Jumalaa? Näin voi käydä. Jopa jotkut Jehovan omista henkipojista hylkäsivät hänen neuvonsa ja osoittautuivat kapinallisiksi (1. Mooseksen kirja 6:2; Juudaan kirje 6). Lapset eivät ole tietokoneita, jotka voidaan ohjelmoida toimimaan halutulla tavalla. He ovat ihmisiä, joilla on tahdonvapaus, ja he ovat vastuullisia ratkaisuistaan Jehovan edessä. Sananlaskujen 22:6:n yleissääntö pitää silti paikkansa: ”Valmenna poika tiensä suuntaan, niin hän ei vanhetessaankaan siltä poikkea.”

25. Miten vanhemmat voivat kauneimmin osoittaa Jehovalle kiitollisuutensa vanhemmuuden edusta?

²⁵ Antakaa siis lapsillenne runsaasti rakkautta. Noudattakaa heitä kasvattaessanne Raamatun periaatteita parhaanne mukaan. Olkaa hyvänä esimerkkinä jumalisesta käytöksestä. Siten annatte lapsillenne parhaan mahdollisuuden kasvaa vastuuntuntoisiksi, Jumalaa pelkääviksi aikuisiksi. Tämän kauniimmin vanhemmat eivät voi osoittaa kiitollisuuttaan Jehovalle vanhemmuuden edusta.