(’ihminen, ihmiskunta’; juuresta, joka merkitsee ’punaista’).

Raamatussa tämän erisnimen heprealainen muoto esiintyy yli 560 kertaa. Sitä käytetään tavallisesti yksilöistä ja ihmiskunnasta yleensä, ja se käännetään usein vastineilla ”ihminen” tai ”ihmiskunta”.

Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme.” (1Mo 1:26.) Mitkä historialliset sanat! Aadamilla, ”Jumalan pojalla”, on ensimmäisenä ihmisluomuksena todella ainutlaatuinen asema historiassa! (Lu 3:38.) Aadam oli Jehovan maallisten luomistöiden loistava huipentuma, ei ainoastaan siksi, että hänen luomisensa ajoittui lähelle kuuden luomiskauden loppua, vaan vielä ensisijaisemmin siksi, että ”Jumalan kuvaksi hän loi hänet” (1Mo 1:27). Tämän vuoksi täydellisellä ihmisellä Aadamilla oli henkisiä voimia ja kykyjä, jotka ylittivät kaikkien muiden maallisten luomusten kyvyt. Sama pitää paikkansa – tosin paljon vähäisemmässä määrin – myös hänen rappeutuneista jälkeläisistään.

Millä tavoin Aadamista tehtiin Jumalan kaltainen?

Koska Aadam tehtiin Suuren Luojansa kaltaiseksi, hänellä oli jumalalliset rakkauden, viisauden, oikeudenmukaisuuden ja voiman ominaisuudet; sen tähden hänellä oli moraalitaju, johon sisältyi omatunto, mikä oli täysin uutta maallisen elämän piirissä. Jumalan kuvana Aadamin oli määrä hallita koko maapalloa ja vallita maa- ja merieläimiä sekä taivaan lintuja.

Aadamin ei tarvinnut olla osittain tai kokonaan henkiluomus, jotta hänellä olisi ollut samanlaisia ominaisuuksia kuin Jumalalla. Jehova muodosti ihmisen maan tomuhiukkasista, pani häneen elämänvoiman, niin että hänestä tuli elävä sielu, ja antoi hänelle kyvyn heijastaa Luojansa kuvaa ja olla hänen kaltaisensa. ”Ensimmäinen ihminen on maasta ja tehty tomusta.” ”Ensimmäisestä ihmisestä Aadamista tuli elävä sielu.” (1Mo 2:7; 1Ko 15:45, 47.) Tämä tapahtui vuonna 4026 eaa., todennäköisesti tuon vuoden syksyllä, sillä ihmiskunnan vanhimmat kalenterit aloittavat ajanlaskun syksystä, lokakuun 1. päivän tienoilta tai maallisen kuuvuoden ensimmäisestä uudestakuusta (ks. VUOSI).

Aadamin koti oli hyvin erikoinen paratiisi, todellinen mielihyvän puutarha, jota nimitettiin Eedeniksi (ks. EEDEN nro 1) ja joka täytti kaikki hänen välttämättömät fyysiset tarpeensa, sillä siellä oli ”kaikenlaisia puita, haluttavan näköisiä ja hyviä ravinnoksi”, ja ne olisivat voineet pitää Aadamin elossa loputtomasti (1Mo 2:9). Kaikkialla Aadamin ympärillä oli monenlaisia ja -näköisiä rauhallisia eläimiä. Mutta Aadam oli yksin. Eedenissä ei ollut ’hänen lajinsa mukaista’ toista luomusta, jonka kanssa keskustella. Jehova totesi, että ”ihmisen ei ole hyvä olla jatkuvasti yksin”. Niinpä Jehova suoritti kirurgisen toimenpiteen, joka oli ensimmäinen ja ainoa laatuaan, ottamalla Aadamilta kylkiluun ja muodostamalla siitä hänelle naispuolisen vastineen hänen vaimokseen ja hänen lastensa äidiksi. Suunniltaan ilosta tämän ihastuttavan auttajan ja pysyvän toverin takia Aadam lausui ensimmäisen muistiinmerkityn runon: ”Tämä on vihdoinkin luu minun luistani ja liha minun lihastani.” Häntä alettiin kutsua ”miehettäreksi”, ”sillä miehestä hänet on otettu”. Myöhemmin Aadam antoi vaimolleen nimeksi Eeva. (1Mo 2:18–23; 3:20.) Jeesus ja apostolit vahvistavat tämän kertomuksen todenperäisyyden (Mt 19:4–6; Mr 10:6–9; Ef 5:31; 1Ti 2:13).

Lisäksi Jehova siunasi nämä vastanaineet antamalla heille runsaasti nautittavaa työtä (vrt. Sr 3:13; 5:18). Heitä ei kirottu toimettomuudella. Heidän oli määrä olla jatkuvasti ahkeria ja toimeliaita kaunistaessaan puutarhakotiaan ja huolehtiessaan siitä, ja kun he lisääntyisivät ja täyttäisivät maan miljardeilla omaa lajiaan olevilla jälkeläisillä, heidän oli määrä laajentaa tämä paratiisi maan ääriin saakka. Se oli Jumalan toimeksianto. (1Mo 1:28.)

 ”Jumala katsoi kaikkea, minkä hän oli tehnyt, ja katso, se oli erittäin hyvää.” (1Mo 1:31.) Aadam oli tosiaan aivan alusta lähtien täydellinen joka suhteessa. Hänelle annettiin puhekyky ja laaja sanavarasto. Hän pystyi antamaan ympärillään oleville eläville luomuksille paljonpuhuvat nimet. Hän kykeni kahdenkeskiseen keskusteluun Jumalansa ja vaimonsa kanssa.

Kaikista näistä ja monista muistakin syistä Aadam oli velvollinen rakastamaan, palvomaan ja tottelemaan tarkoin Suurta Luojaansa. Sen lisäksi Kaikkeuden Lainantaja selvästi selitti hänelle yksinkertaisen tottelevaisuuden lain ja teki hänelle täysin tiettäväksi sen oikeudenmukaisen ja järkevän rangaistuksen, joka tottelemattomuudesta seuraisi: ”Hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.” (1Mo 2:16, 17; 3:2, 3.) Huolimatta tästä nimenomaisesta laista, jonka rikkominen merkitsi ankaraa rangaistusta, hän oli tottelematon.

Synnin seuraukset. Saatana Panettelija petti perusteellisesti Eevan, mutta ”Aadamia ei – – petetty”, sanoo apostoli Paavali (1Ti 2:14). Täysin tietoisesti Aadam valitsi tahallaan ja harkitusti tottelemattomuuden ja yritti sitten rikollisena kätkeytyä. Sen sijaan että Aadam olisi kuulusteltaessa osoittanut surua tai katumusta tai pyytänyt anteeksi, hän yritti puolustella itseään ja siirtää vastuun muille ja syytti jopa Jehovaa omasta tahallisesta synnistään. ”Nainen, jonka annoit olemaan kanssani, hän antoi minulle hedelmän siitä puusta, ja niin minä söin.” (1Mo 3:7–12.) Aadam ajettiin tämän vuoksi ulos Eedenistä viljelemättömään maahan, joka oli kirottu tuottamaan orjantappuroita ja ohdakkeita. Siellä hänen piti otsansa hiessä korjata syntinsä katkeria hedelmiä. Odotellessaan kuolemaa tuon puutarhan ulkopuolella Aadam sai poikia ja tyttäriä, joista ainoastaan kolmen nimi on säilynyt: Kainin, Abelin ja Setin. Kaikkiin lapsiinsa Aadam siirsi periytyvän synnin ja kuoleman, koska hän itse oli syntinen. (1Mo 3:23; 4:1, 2, 25.)

Näin murheellisen alun Aadam antoi ihmissuvulle. Paratiisi, onnellisuus ja ikuinen elämä menetettiin, ja niiden tilalle saatiin tottelemattomuuden kautta synti, kärsimys ja kuolema. ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” ”Kuolema hallitsi kuninkaana Aadamista” asti. (Ro 5:12, 14.) Mutta viisaudessaan ja rakkaudessaan Jehova antoi ”toisen ihmisen”, ”viimeisen Aadamin”, joka on Herra Jeesus Kristus. Tämän tottelevaisen ”Jumalan – – Pojan” välityksellä avattiin tie, jonka kautta tottelemattoman ”ensimmäisen ihmisen Aadamin” jälkeläiset voisivat saada takaisin paratiisin ja ikuisen elämän ja Kristuksen kirkko eli seurakunta jopa taivaallisen elämän. ”Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tullaan tekemään eläviksi Kristuksessa.” (Joh 3:16, 18; Ro 6:23; 1Ko 15:22, 45, 47.)

Sen jälkeen kun syntinen Aadam oli karkotettu Eedenistä, hän joutui elinaikanaan näkemään oman poikansa murhan, tappajapoikansa maanpaon, avioliittojärjestelyn halventamisen ja Jehovan pyhän nimen häpäisemisen. Hän oli todistamassa kaupungin rakentamista, soitinten kehitystä ja työkalujen työstämistä raudasta ja kuparista. Hän tarkkaili esimerkkiä, jonka Hanok, ”seitsemäs Aadamista”, antoi vaeltamalla ”jatkuvasti tosi Jumalan kanssa”, ja tuo esimerkki tuomitsi hänet. Hän eli jopa niin kauan, että näki Nooan isän Lemekin, joka kuului yhdeksänteen sukupolveen. Vuonna 3096 eaa., 930 vuoden jälkeen, joista suurin osa oli kulunut hitaaseen kuolemisprosessiin, Aadam lopulta palasi maahan, josta hänet oli otettu, aivan niin kuin Jehova oli sanonut. (1Mo 4:8–26; 5:5–24; Ju 14; ks. LEMEK nro 2.)