Tämän hepreankielisen raamatunkirjan profetia oli suunnattu pääasiassa Israelin pohjoiselle valtakunnalle. Ilmeisesti se julistettiin ensin suullisesti vuoden 829 ja noin vuoden 804 eaa. välisenä aikana, jolloin Israelin kuningas Jerobeam II ja Juudan kuningas Ussia hallitsivat samanaikaisesti. (Am 1:1.) Se kirjoitettiin muistiin noin vuoteen 804 mennessä eaa., otaksuttavasti sen jälkeen, kun profeetta palasi Juudaan. Yksityiskohtaisia tietoja profeetasta itsestään on artikkelissa AAMOS nro 1.

Tämän kirjan kanonisuutta, ts. sitä että sillä on hyvin perustein oma paikkansa Raamatussa, ei ole koskaan asetettu kyseenalaiseksi. Juutalaiset ovat hyväksyneet sen varhaisista ajoista lähtien, ja se esiintyy ensimmäisissä kristillisissä luetteloissa. Toisella vuosisadalla elänyt Justinus Marttyyri lainasi Aamosta (Dialogue With Trypho, a Jew, XXII luku). Aamoksen kirja on täysin sopusoinnussa muun Raamatun kanssa, kuten kirjoittajan lukuisat viittaukset Raamatun historiaan ja Mooseksen lakeihin osoittavat (Am 1:11; 2:8–10; 4:11; 5:22, 25; 8:5). Ensimmäisen vuosisadan kristityt hyväksyivät Aamoksen kirjoitukset henkeytetyn Raamatun osaksi. Esimerkiksi marttyyri Stefanos (Ap 7:42, 43; Am 5:25–27) ja Jeesuksen velipuoli Jaakob (Ap 15:13–19; Am 9:11, 12) mainitsivat joidenkin profetioiden täyttymyksen.

Muutkin historialliset tapahtumat vahvistavat profeetan puhuneen totuudenmukaisesti. On historiallinen tosiasia, että tuhon tuli kulutti aikanaan kaikki Aamoksen tuomitsemat kansakunnat. Jopa vankasti linnoitettu Samarian kaupunki piiritettiin ja valloitettiin  740 eaa., ja Assyrian armeija vei asukkaat ”pakkosiirtolaisuuteen Damaskoksen tuolle puolen”, kuten Aamos oli ennustanut (Am 5:27; 2Ku 17:5, 6). Etelässä sijainnut Juuda sai myös rangaistuksensa, kun se tuhottiin 607 eaa. (Am 2:5). Aamoksen kautta annetun Jehovan sanan mukaisesti sekä Israelin että Juudan vankeudessa olleet jälkeläiset palasivat 537 eaa. rakentamaan uudelleen kotimaataan (Am 9:14; Esr 3:1).

Myös Raamatun arkeologia vahvistaa sen, että Aamos oli oman aikansa rehellinen historioitsija, kun hän kuvauksessaan rikkaiden mahtailevasta ylellisyydestä viittasi heidän ’norsunluutaloihinsa’ ja ’norsunluisiin lepovuoteisiinsa’ (Am 3:15; 6:4). Esittäessään ajatuksiaan joistakin tällaisista löydöistä Jack Finegan toteaa: ”On erittäin mielenkiintoista, että Samarian kaivauksissa löydettiin lukuisia norsunluutöitä. Ne ovat enimmäkseen koristelaattoja tai pieniä reliefitauluja, ja luultavasti niitä kiinnitettiin aikoinaan huonekaluihin ja upotettiin seinäpaneeleihin.” (Light From the Ancient Past, 1959, s. 187, 188.)

Jehovan henki sai Aamoksen käyttämään yksinkertaista, suoraa ja elävää kieltä arvokkaasti, kuten Jumalan profeetalle sopiikin. Hän valitsi yksinkertaisia, voimakkaita ja ilmeikkäitä sanoja, jotta sekä ylhäiset että alhaiset saattoivat ymmärtää, mitä hän sanoi, ja tajuta sen merkityksen. Hän käytti erilaisia kuvauksia, joista jotkin oli otettu maalaiselämästä, elävöittääkseen ja tehostaakseen sanomaansa. (Am 2:13; 4:2; 9:9.) Historialliset tapahtumat kerrotaan täsmällisesti (1:9, 11, 13; 4:11). Lisäksi viitataan kansalle tuttuihin tapoihin ja tottumuksiin (2:8; 6:4–6). Kokonaisuus on hyvin järjestetty teos, jolla on selvä muoto ja tarkoitus.

Jehovan palvelijana Aamos ylisti Kaikkivaltiaan sanaa ja nimeä, vanhurskautta ja suvereeniutta. Hän kuvailee, kuinka ”Suvereeni Herra, armeijoiden Jehova”, on äärettömän suuri eikä mikään ole hänen ulottumattomissaan eikä ylitä hänen voimaansa (Am 9:2–5). Jopa aurinko, kuu, tähdistöt ja luonnonvoimat ovat Jehovan käskyvallassa (5:8; 8:9). Jumalalle on sen vuoksi pikkuasia osoittaa ylemmyytensä kansakuntiin nähden (1:3–5; 2:1–3; 9:7).

Nimensä merkityksen mukaisesti Aamos kantoi painavaa sanomaa, joka oli kuormitettu  murheella ja tuomiojulistuksilla pakanakansoja sekä Juudaa ja Israelia vastaan. Hän kantoi myös lohduttavaa sanomaa ennallistuksesta, johon Jehovalle uskolliset saattoivat panna toivonsa.

[Tekstiruutu s. 13]

AAMOKSEN KIRJAN KOHOKOHTIA

Profetia, joka on kohdistettu erityisesti Israelille, pohjoiselle kymmenen heimon valtakunnalle, jonka vasikanpalvonnan keskukset sijaitsivat Danissa ja Betelissä

Kirjoitettiin n. 804 eaa. Jerobeam II:n ollessa Israelin kuningas

Jehovan tuomio pannaan varmasti täytäntöön varsinkin Israelille, mutta myös sitä ympäröiville kansakunnille (1:1–2:16)

Syyrialle, Filistealle ja Tyrokselle Israelin julman kohtelun vuoksi

Edomille (sukua Esaun kautta) ja Ammonille (sukua Lootin kautta), koska ne vihasivat ja kohtelivat huonosti israelilaisia veljiään; Moabille, koska se poltti Edomin kuninkaan luut kalkiksi

Juudalle Jehovan lain hylkäämisen vuoksi

Israelille, koska se sorti köyhiä, oli moraaliton ja kohteli lisäksi epäkunnioittavasti Jumalan herättämiä profeettoja ja nasiireja; Jumalan rangaistusta ei pääse pakoon

Jehovan tuomiosanoma Israelia vastaan (3:1–6:14)

Israel on ollut Jumalan erikoissuosiossa; tämän vuoksi se on myös erikoisvastuussa

Kun Jehova paljastaa tarkoituksensa palvelijoilleen, he profetoivat; Aamos varoittaakin, että Jehova vaatii tilinteolle Betelin väärän uskonnon harjoittajat ja Samarian petollisesti riistävät ylellisyyden rakastajat

Israel ei ole palannut Jehovan luo jo jaetuista rangaistuksista huolimatta; nyt sitä varoitetaan: ”Valmistaudu kohtaamaan Jumalasi”

Silloinkin kun Jehova varoittaa tulevista koettelemuksista, hän kehottaa: ”Etsikää minua niin saatte elää” ja: ”Vihatkaa pahaa ja rakastakaa hyvää”

Näyt ja profetiat osoittavat, että Israelin loppu on lähellä (7:1–8:14)

Näky kulkusirkkojen aiheuttamasta autioituksesta; profeetta puolestapuhujana

Näky tuhoavasta tulesta; Aamos jälleen puolestapuhujana

Jehova koettelee Israelia luotilangalla; Israelille ei enää anneta anteeksi

Betelin pappi käskee Aamosta lopettamaan profetoimisen siellä; Aamos ennustaa hänelle onnettomuutta

Korillinen helposti pilaantuvia kesähedelmiä, mikä merkitsee sitä, että Israelin loppu on lähellä

Jehovan sanojen kuulemisen nälkä

Rangaistus ja ennallistaminen (9:1–15)

Ei ole paikkaa, johon voisi paeta; mikään ei ole Suvereenin Herran Jehovan ulottumattomissa

Daavidin maja (kuninkaallinen huone) rakennetaan uudelleen; jälleen yhteen kootut vangit saavat nauttia pysyvästä turvallisuudesta