(’hän on isä’).

Yksi Aaronin ja hänen vaimonsa Eliseban neljästä pojasta; Nadabin, Eleasarin ja Itamarin veli (2Mo 6:23; 1Ai 6:3; 24:1). Abihu oli syntynyt Egyptissä Aaronin toisena poikana ja oli Egyptistä lähdön aikoihin täysikasvuinen mies, kun taas hänen isänsä oli silloin 83-vuotias (4Mo 33:39).

Koska Nadab ja Abihu olivat vanhempia poikia, Jehova salli heidän olla mukana, kun heidän isänsä ja 70 Israelin vanhinta nousivat Siinainvuoren rinnettä jonkin matkaa, ja antoi heidän kaukaa katsella suurenmoista näkyä Jumalan kirkkaudesta (2Mo 24:1, 9–11). Jehova osoitti kunnioitusta Aaronin poikia kohtaan asettamalla heidät palvelemaan pappeina isänsä, ylimmäisen papin, kanssa ja säätämällä, että Aaronin seuraaja tulisi lopulta heidän keskuudestaan. He käyttivät papin ihokkaita ja päähineitä ”kunniaksi ja kaunistukseksi”. Mooseksen oli ”voideltava heidät ja täytettävä heidän kätensä vallalla ja pyhitettävä heidät” palvelemaan Jumalaa. (2Mo 28:1, 40–43.) Pappeus tulisi heille ”ajan hämärään asti pysyvänä säädöksenä” (2Mo 29:8, 9).

Sen jälkeen heidät sisällytettiin jatkuvasti papistoa ja sen toimintaa koskeviin Jumalan ohjeisiin (2Mo 29:10–46; 30:26–38). Lisäksi Jumala tähdensi painokkaasti heille samoin kuin koko kansakunnalle, miten elintärkeää heidän oli kunnioittaa hänen palvontaansa liittyvien asioiden, esimerkiksi suitsutusalttarin ja muun välineistön, pyhyyttä. Heidän elämänsä riippui Jumalan säännösten kunnioittamisesta.

 Vuoden kuluttua Egyptistä lähdön jälkeen tuli sitten aika pystyttää tabernaakkeli ja asettaa papisto virkaansa (1512 eaa.). Koko kansakunta kokoontui kohtaamisteltan sisäänkäynnin edustalle seuraamaan virkaanasetusmenoja ja näki, miten Aaron, Abihu ja tämän veljet pestyinä ja turbaanit päässään saivat voitelun Jumalan papeiksi, jotka edustivat kansakuntaa hänen edessään. Sen jälkeen nämä vasta virkaanasetetut papit jäivät kohtaamisteltan sisäänkäynnin luo seitsemäksi päiväksi, jotta heidän virkaanasettamisensa ja, kuten Mooses sanoi, heidän ’kätensä täyttäminen vallalla’ saatettaisiin päätökseen. ”Ja Aaron ja hänen poikansa ryhtyivät tekemään kaikkea, mitä Jehova oli Mooseksen välityksellä käskenyt.” (3Mo 8:1–3, 13–36.)

Kahdeksantena päivänä Aaron alkoi hoitaa virkaansa Abihun ja tämän veljien avustamana (3Mo 9:1–24). He olivat Jumalan läsnäolon loistoisan ilmauksen silminnäkijöitä. Mutta kertomus sanoo, että ilmeisestikin ennen kuin päivä oli päättynyt, ”Nadab ja Abihu ottivat ja toivat kumpikin tuliastiansa ja panivat niihin tulen ja asettivat sen päälle suitsuketta, ja he alkoivat uhrata Jehovan edessä laitonta tulta, jota hän ei ollut heille määrännyt. Silloin lähti tuli Jehovan edestä ja kulutti heidät, niin että he kuolivat Jehovan edessä.” (3Mo 10:1, 2.) Aaronin serkut kantoivat Mooseksen käskystä heidän ruumiinsa leirin ulkopuolelle. Jumala kielsi heidän isäänsä ja heidän eloonjääneitä veljiään ilmaisemasta millään tavoin murhetta sen johdosta, että heidät oli näin karsittu pois seurakunnasta. (3Mo 10:4–7.)

Heti sen jälkeen Jumala varoitti Aaronia ja hänen poikiaan käyttämästä väkijuomaa heidän suorittaessaan palvelusta tabernaakkelissa, ”jottette kuolisi”. J. H. Hertzin toimittamassa teoksessa The Pentateuch and Haftorahs (Lontoo 1972, s. 446) selitetään jaetta 9 seuraavasti: ”Rabbiinit [yhdistivät] Nadabin ja Abihun tapauksen tähän määräykseen, jonka mukaan ennen pyhäkössä suoritettavaa palvelusta ei saanut nauttia mitään väkijuomia.” Tähän vakavaan syntiin on siis voinut liittyä päihtyminen, mutta varsinainen syy heidän kuolemaansa oli se, että he rikkoivat Jumalan puhtaan palvonnan vaatimusta uhraamalla ”laitonta tulta, jota hän ei ollut heille määrännyt”.

Abihu oli jonkin aikaa suuressa arvossa Jumalan silmissä ja huomattavassa asemassa koko kansakunnan edessä, mutta joko kunnianhimon, pöyhkeän itsekeskeisyyden tai Jumalan ohjeisiin kohdistuvan vähättelevän asenteen vuoksi hän ei saanut kauan nauttia eduistaan, ja hän kuoli lapsettomana. (4Mo 3:2–4; 26:60, 61; 1Ai 24:1, 2.)