(’isä on lamppu’).

Nerin poika, Benjaminin heimoa. 1. Samuelin kirjan 14:50, 51:ssä viitataan ilmeisesti Abneriin, kun siinä mainitaan ”Saulin setä”, vaikka tämä heprean kielen ilmaus voidaankin soveltaa joko Abneriin tai hänen isäänsä Neriin. Josefus puhuu Abnerista Saulin serkkuna ja heidän isistään Neristä ja Kisistä veljeksinä (Jewish Antiquities, VI, 129, 130 [vi, 6]). Henkeytetty kertomus 1. Aikakirjan 8:33:ssa ja 9:39:ssä näyttää kuitenkin puoltavan voimakkaasti sitä, että Kis oli Nerin poika ja siten Abnerin veli. Näin ollen Abner olisi  Saulin setä. (Ks. myös kaaviota artikkelista ABIEL nro 1.)

Abner palveli Saulin armeijan päällikkönä, ja hänen taistelujoukkonsa oli joskus kooltaan melkoinen, runsaat 200000 miestä (1Sa 15:4). Erikoistilaisuuksissa hän istui pitopöydässä kuninkaan vieressä (1Sa 20:25). Vaikka Abner oli epäilemättä voimakas ja urhoollinen mies, Daavid moitti häntä ollessaan pakolaisena Sifin erämaassa, koska hän ei ollut vartioinut kunnolla Saulia, herraansa ja ”Jehovan voideltua” (1Sa 26:14–16).

Saulin kuoltua musertavassa tappiossa, jonka filistealaiset aiheuttivat, Abner vetäytyi Jordanin yli Gileadin Mahanaimiin ja vei mukanaan Saulin pojan Is-Bosetin. Vaikka Juudan heimo oli julistanut Daavidin kuninkaaksi Hebronissa, Abner asetti Is-Bosetin kilpailevaksi kuninkaaksi Mahanaimissa. Abner oli selvästi valtaistuimen takana vaikuttava voima, ja vähitellen hän sai Is-Bosetille kaikkien muiden paitsi Juudan heimon kannatuksen. (2Sa 2:8–10.)

Lopulta näiden kahden toisiaan vastustavan kuninkaan armeijat kohtasivat voimainkoetuksessa Gibeoninlammikolla Benjaminin alueella, suunnilleen Hebronin ja Mahanaimin välisen matkan ensimmäisen kolmanneksen päässä Hebronista. Kun molemmat armeijat olivat arvioineet toisiaan, Abner ehdotti taistelua molemmilta puolilta valittujen 12 nuoren soturin välillä. Osapuolet taistelivat niin tasavertaisesti, että se johti molemminpuoliseen verilöylyyn ja aiheutti täysimittaisen taistelun noiden kahden armeijan välillä. Abnerin joukot menettivät 18 miestä jokaista Joabin sotilasta kohti ja perääntyivät kohti erämaata. (2Sa 2:12–17, 30, 31.)

Abner, jota Joabin nopeajalkainen veli Asael ajoi takaa, kehotti tätä toistuvasti kiinnittämään huomionsa muualle ja välttämään kohtalokkaan yhteenoton hänen kanssaan. Kun Asael jatkuvasti kieltäytyi, Abner iski lopulta Asaelia voimakkaasti ja surmasi hänet keihäänsä tyvipäällä niin, että keihäs meni läpi hänen vatsastaan. (2Sa 2:18–23.) Abnerin pyynnöstä Joab käski lopulta auringon laskiessa lopettaa takaa-ajon, ja molemmat armeijat lähtivät marssimaan takaisin omiin pääkaupunkeihinsa. Abnerin joukkojen kestävyys voidaan nähdä siitä, että ne marssivat vähintään 80 kilometriä aina Jordanin jokialueelle asti, kahlasivat virran yli ja jatkoivat sitten matkaansa Jordaninlaaksoa pitkin Gileadin kukkuloille, mistä ne suuntasivat kulkunsa Mahanaimiin. Kun Joabin miehet olivat haudanneet Asaelin Betlehemiin (mahdollisesti seuraavana päivänä), heillä oli edessään koko yön kestävä, yli 22 kilometrin marssi vuoriston poikki Hebroniin. (2Sa 2:29–32.)

Abner tuki Is-Bosetin heikkenevää hallitusta mutta vahvisti myös omaa asemaansa, kenties kuninkuutta silmällä pitäen, sillä hänhän oli joka tapauksessa Saulin isän veli. Kun Is-Boset vaati Abnerin tilille siitä, että tämä oli ollut suhteissa erään Saulin sivuvaimon kanssa (se oli sallittua vain kuolleen kuninkaan perilliselle), Abner ilmoitti vihoissaan siirtyvänsä kannattamaan Daavidia. (2Sa 3:6–11.) Hän yritti lähestyä Daavidia korostamalla omaa asemaansa Juudan ulkopuolella olevan muun Israelin todellisena hallitsijana. Täytettyään Daavidin vaatimuksen tämän vaimon Mikalin palauttamisesta Abner lähestyi nyt yksityisesti yhdentoista Juudasta erossa olleen heimon päämiehiä vahvistaakseen heidän suosiollisuuttaan Jehovan nimittämää kuningasta, Daavidia, kohtaan. (2Sa 3:12–19.) Sen jälkeen Daavid otti hänet lämpimästi vastaan pääkaupungissaan Hebronissa, ja tuona samana päivänä Abner lähti suostuttelemaan kaikkia heimoja tekemään liiton Daavidin kanssa. Mutta Joab, joka oli ollut poissa ryöstöretkellä, palasi, ja leimattuaan Abnerin juonittelevaksi vakoilijaksi hän kutsui hänet henkilökohtaisesti takaisin ja petkutti Abnerin tilanteeseen, jossa saattoi surmata hänet. (2Sa 3:20–27.)

Kun Abner kuoli, kaikki toiveet Is-Bosetin kannatuksesta luhistuivat, ja pian petolliset miehet murhasivat Is-Bosetin. Tähän päättyi lopullisesti Saulin huoneen hallitusaika. (2Sa 4:1–3, 5–12.)

Kun Daavidin oman kuoleman aika lähestyi monta vuotta myöhemmin, hän muisti Abnerin (samoin kuin Amasan) kuoleman ja uskoi Salomolle vastuun poistaa se verivelan tahra, jonka Joab oli aiheuttanut Daavidin huoneelle (1Ku 2:1, 5, 6). Vähän sen jälkeen Abnerin murhaaja Joab teloitettiin Salomon määräyksestä (1Ku 2:31–34).

Ainoastaan yksi Abnerin poika on mainittu, nimittäin Jaasiel, joka oli Benjaminin heimon johtajana Daavidin hallituskauden aikana (1Ai 27:21). 1. Aikakirjan 26:28 mainitsee myös Abnerin lahjoitukset, jotka tämä antoi armeijan päällikkönä hankkimastaan sotasaaliista tabernaakkelin hyväksi.