(’väkijoukon [paljouden] isä’).

Nimi, jonka Jehova antoi Abramille (merk. ’isä on korkea [korotettu]’), kun tämä oli 99-vuotias ja kun Jumala vahvisti uudelleen lupauksensa, jonka mukaan Abrahamin jälkeläisiä tulisi olemaan paljon (1Mo 17:5).

Syntyperä ja varhaisvaiheet. Abraham kuului Seemin kautta kymmenenteen sukupolveen Nooasta, ja hän syntyi 352 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen, vuonna 2018 eaa. Vaikka Abraham mainitaankin 1. Mooseksen kirjan 11:26:ssa ensimmäisenä Terahin kolmesta pojasta, hän ei ollut esikoinen. Raamattu osoittaa, että Terah oli 70-vuotias, kun hänen ensimmäinen poikansa syntyi, ja että Abraham syntyi 60 vuotta myöhemmin hänen isänsä Terahin ollessa 130-vuotias. (1Mo 11:32; 12:4.) Abraham luetellaan ensimmäisenä isänsä pojista ilmeisesti huomattavan uskollisuutensa ja sen merkittävän aseman vuoksi, joka hänellä on Raamatussa, mitä käytäntöä noudatetaan useiden muidenkin huomattavien uskon miesten, esimerkiksi Seemin ja Iisakin, yhteydessä (1Mo 5:32; 11:10; 1Ai 1:28).

Abraham oli kotoisin kaldealaisesta Urin kaupungista, kukoistavasta suurkaupungista, joka sijaitsi Sinearin maassa lähellä nykyistä Eufratin ja Tigriin yhtymäkohtaa. Se sijaitsi n. 240 km kaakkoon Babelista eli Babylonista, joka oli kerran Nimrodin kuninkaallinen kaupunki ja hyvin tunnettu keskeneräiseksi jääneestä Babelin tornistaan.

Abrahamin aikana Urin kaupunki oli vajonnut babylonilaiseen epäjumalanpalvelukseen ja suojelijansa, kuunjumala Sinin, palvontaan (Jos 24:2, 14, 15). Abraham osoittautui kuitenkin mieheksi, joka esi-isiensä Seemin ja Nooan tavoin uskoi Jehova Jumalaan, ja sen johdosta hän ansaitsi tulla tunnetuksi ”kaikkien niiden isänä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat” (Ro 4:11). Koska tosi usko perustuu täsmälliseen tietoon, Abraham on voinut saada ymmärryksensä seurustelemalla henkilökohtaisesti Seemin kanssa (he elivät samanaikaisesti 150 vuotta). Abraham tunsi Jehovan nimen ja käytti sitä mm. nimityksissä ”Jehova, Korkein Jumala, taivaan ja maan Valmistaja” ja ”Jehova, taivaiden Jumala ja maan Jumala” (1Mo 14:22; 24:3).

Kun Abraham asui vielä Urissa, ”ennen kuin hän asettui asumaan Haraniin”, Jehova käski hänen muuttaa vieraaseen maahan ja jättää taakseen ystävät ja sukulaiset (Ap 7:2–4; 1Mo 15:7; Ne 9:7). Jumala sanoi, että hän tekisi Abrahamista suuren kansakunnan siinä maassa, jonka Hän osoittaisi hänelle. Siihen aikaan Abraham oli naimisissa sisarpuolensa Saaran kanssa, mutta heillä ei ollut lapsia ja he molemmat olivat vanhoja. Sen vuoksi totteleminen vaati suurta uskoa, mutta hän totteli.

Terah, joka oli tuolloin noin 200-vuotias ja yhä suvun patriarkaalinen päämies, suostui lähtemään Abrahamin ja Saaran mukaan tälle pitkälle matkalle, ja tästä syystä Terahin, isän, sanotaan lähteneen muuttamaan kohti Kanaania (1Mo 11:31). Isättömän Lootin, Abrahamin veljenpojan, lapseton setä ja täti ilmeisesti adoptoivat hänet, ja niin Loot lähti heidän mukaansa. Karavaani matkasi n. 960 km luoteeseen, kunnes he saapuivat Haraniin, joka oli itään ja länteen johtavien kauppateiden tärkeä risteyskohta. Haranin kohdalla kaksi wadia yhtyy virraksi, joka talviaikana kohtaa Balikhjoen n. 110 km:n päässä pohjoiseen siitä, missä Balikh laskee Eufratiin. Abraham jäi sinne isänsä Terahin kuolemaan asti. (Kartta, 1. osa, s. 330.)

Abraham Kanaanissa. Abraham oli nyt 75-vuotias, ja hän järjesti huonekuntansa matkalle Haranista kohti Kanaanin maata, jossa hän asui elämänsä jäljellä olevat sata vuotta vaeltavana muukalaisasukkaana teltoissa (1Mo 12:4). Abraham lähti Haranista isänsä Terahin kuoltua 1943 eaa. ja ylitti Eufratin ilmeisesti sen kuukauden 14. päivänä, jonka nimeksi myöhemmin annettiin nisan (1Mo 11:32; 2Mo 12:40–43, LXX). Jehovan ja Abrahamin välinen liitto astui voimaan juuri tähän aikaan, ja tällöin alkoi se 430 vuoden tilapäisasukkaana olemisen jakso, joka päättyi, kun Israelin kanssa tehtiin lakiliitto (2Mo 12:40–42; Ga 3:17).

Abraham kulki karjalaumoineen ja katraineen ilmeisesti Damaskoksen kautta ja edelleen Sikemiin (joka sijaitsi 48 km Jerusalemista pohjoiseen), lähelle Moren suuria puita (1Mo 12:6). Siellä Jehova näyttäytyi jälleen Abrahamille, ja hän vahvisti liittolupauksensa ja laajensi sitä julistamalla: ”Sinun siemenellesi minä annan tämän maan.” (1Mo 12:7.) Abraham ei rakentanut alttaria Jehovalle vain sinne, vaan kun hän kulki etelään halki maan, hän rakensi muita alttareita matkan varrelle, ja hän huusi avukseen Jehovan nimeä (1Mo 12:8, 9). Aikanaan ankara  nälänhätä pakotti Abrahamin muuttamaan tilapäisesti Egyptiin, ja säilyttääkseen henkensä hän esitteli Saaran sisarenaan. Farao haetutti sitten kauniin Saaran huonekuntaansa ottaakseen hänet vaimokseen, mutta ennen kuin farao ehti tehdä Saaralle mitään pahaa, Jehova pani faraon antamaan hänet takaisin. Sen jälkeen Abraham palasi Kanaaniin Betelin ja Ain väliselle leiripaikalle ja huusi jälleen ”avukseen Jehovan nimeä”. (1Mo 12:10–13:4.)

Abrahamin ja Lootin karjalaumat ja katraat lisääntyivät siinä määrin, että heidän täytyi erota. Loot valitsi Jordanin alajuoksun altaan, runsasvetisen seudun, joka oli ”niin kuin Jehovan puutarha”, ja myöhemmin hän pystytti leirinsä lähelle Sodomaa. (1Mo 13:5–13.) Kuljettuaan Jumalan käskystä maata pitkin ja poikin Abraham puolestaan asettui asumaan Mamren suurten puiden keskelle Hebroniin, 30 km:n päähän Jerusalemista etelälounaaseen (1Mo 13:14–18).

Kun neljän liittoutuneen kuninkaan onnistui Elamin kuninkaan Kedorlaomerin johdolla kukistaa viiden kanaanilaiskuninkaan kapina, Sodoma ja Gomorra ryöstettiin ja Loot joutui vangiksi kaikkine omaisuuksineen. Kun Abraham kuuli tästä, hän katsasti nopeasti huonekunnastaan 318 harjaantunutta palvelijaa. Liittolaistensa Anerin, Eskolin ja Mamren kanssa hän marssi kiivaassa takaa-ajossa kenties jopa 300 km pohjoiseen ohi Damaskoksen ja voitti täysin ylivoimaiset joukot Jehovan avulla. Loot pelastettiin, ja varastettu omaisuus saatiin takaisin. (1Mo 14:1–16, 23, 24.) Kun Abraham oli paluumatkalla tämän suuren voiton jälkeen, ”Korkeimman Jumalan pappi” Melkisedek, joka oli myös Salemin kuningas, tuli siunaamaan hänet, ja Abraham puolestaan ”antoi hänelle kymmenykset kaikesta” (1Mo 14:17–20).

Luvatun siemenen ilmaantuminen. Koska Saara oli yhä hedelmätön, näytti siltä, että Elieser, huonekunnan uskollinen damaskolainen taloudenhoitaja, perisi Abrahamin. Jehova vakuutti kuitenkin jälleen Abrahamille, että tämän omat jälkeläiset tulisivat olemaan lukemattomat kuin taivaan tähdet, ja niin Abraham ”uskoi Jehovaan, jolloin hän luki sen hänelle vanhurskaudeksi”, vaikka tämä tapahtui vuosia ennen Abrahamin ympärileikkausta. (1Mo 15:1–6; Ro 4:9, 10.) Sitten Jehova teki Abrahamin kanssa virallisen liiton, johon liittyi eläinuhrien esittäminen, ja samaan aikaan hän paljasti, että Abrahamin jälkeläisiä ahdistettaisiin 400 vuotta ja heidät vietäisiin jopa orjuuteen (1Mo 15:7–21; ks. LIITTO).

Aika kului. He olivat nyt olleet Kanaanissa kymmenisen vuotta, mutta Saara oli yhä hedelmätön. Siksi hän ehdotti sijaisekseen egyptiläistä palvelijatartaan Hagaria, jotta hän saisi lapsen tämän välityksellä. Abraham suostui. Ja niin syntyi Ismael 1932 eaa., kun Abraham oli 86-vuotias. (1Mo 16:3, 15, 16.) Aika kului edelleen. Vuonna 1919 eaa., kun Abraham oli 99-vuotias, Jehova käski, että kaikki miehet Abrahamin huonekunnasta oli ympärileikattava tunnusmerkiksi eli sinetiksi todistamaan, että hänen ja Abrahamin välillä vallitsi erikoinen liittosuhde. Samaan aikaan Jehova muutti hänen nimensä Abramista Abrahamiksi, ”koska minä teen sinusta kansakuntien paljouden isän”, kuten hän sanoi. (1Mo 17:5, 9–27; Ro 4:11.) Pian tämän jälkeen kolme aineellistunutta enkeliä, jotka Abraham otti Jehovan nimessä vieraanvaraisesti vastaan, lupasi, että Saara itse tulisi raskaaksi ja synnyttäisi pojan – ja vielä seuraavana vuonna! (1Mo 18:1–15.)

Siitä tulikin todella vaiheikas vuosi! Sodoma ja Gomorra tuhottiin. Abrahamin veljenpoika ja tämän kaksi tytärtä pelastuivat töin tuskin. Abraham muutti Saaran kanssa Gerariin, jossa taas tuon filistealaiskaupungin kuningas otti Saaran haaremiinsa. Jehova puuttui asiaan, Saara vapautettiin, ja määräaikana, 1918 eaa., kauan aikaisemmin luvattu perillinen Iisak syntyi Abrahamin ollessa 100- ja Saaran 90-vuotias! (1Mo 18:16–21:7.) Kun Iisakin 19-vuotias velipuoli Ismael viisi vuotta myöhemmin ilvehti hänelle, Abrahamin oli pakko lähettää Ismael ja hänen äitinsä Hagar pois. Silloin, 1913 eaa., alkoi Abrahamin jälkeläisten 400-vuotinen ahdistus. (1Mo 21:8–21; 15:13; Ga 4:29.)

Suurimman uskon koetuksensa Abraham kohtasi noin 20 vuotta myöhemmin. Juutalaisen perimätiedon mukaan Iisak oli silloin 25-vuotias (Flavius Josefus, Jewish Antiquities, I, 227 [xiii, 2]). Totellen Jehovan ohjeita Abraham otti Iisakin mukaansa ja matkusti Negevissä sijainneesta Beersebasta pohjoiseen Morianvuorelle, joka sijaitsi aivan Salemin pohjoispuolella. Siellä hän rakensi alttarin ja valmistautui uhraamaan Iisakin, luvatun siemenen, polttoteurasuhrina. Abraham tosiaan ”ikään kuin uhrasi Iisakin”, sillä ”hän laski, että Jumala kykenisi herättämään hänet kuolleistakin”. Jehova  puuttui asiaan vasta aivan viime hetkellä ja antoi pässin Iisakin sijaan uhrialttarille. Tämä ehdoton usko, johon liittyi täydellinen tottelevaisuus, sai Jehovan vahvistamaan liittonsa Abrahamin kanssa valalla, erityisellä laillisella takeella. (1Mo 22:1–18; Hpr 6:13–18; 11:17–19.)

Kun Saara kuoli Hebronissa 1881 eaa. 127-vuotiaana, Abrahamin täytyi ostaa hautapaikka, sillä hän oli tosiaan vain muukalaisasukas, joka ei omistanut maata Kanaanissa. Niinpä hän osti Heetin pojilta kedon ja luolan Makpelasta läheltä Mamrea. (1Mo 23:1–20; ks. OSTO.) Kolme vuotta myöhemmin, kun Iisak täytti 40 vuotta, Abraham lähetti vanhimman palvelijansa, todennäköisesti Elieserin, takaisin Mesopotamiaan etsimään hänen pojalleen sopivaa  vaimoa, joka olisi myös Jehovan tosi palvoja. Jehovan valinnaksi osoittautui Abrahamin veljenpojan tytär Rebekka. (1Mo 24:1–67.)

”Abraham otti vielä vaimon”, Keturan, ja hänestä tuli sen jälkeen vielä kuuden pojan isä, joten Abrahamista eivät polveutuneet ainoastaan israelilaiset, ismaelilaiset ja edomilaiset, vaan myös medanilaiset, midianilaiset jne. (1Mo 25:1, 2; 1Ai 1:28, 32, 34). Tällä tavalla Abrahamissa täyttyi Jehovan profeetallinen sana: ”Minä teen sinusta kansakuntien paljouden isän.” (1Mo 17:5.) Lopulta Abraham kuoli hyvin iäkkäänä, 175-vuotiaana, vuonna 1843 eaa., ja hänen poikansa Iisak ja Ismael hautasivat hänet Makpelan luolaan (1Mo 25:7–10). Ennen kuolemaansa Abraham antoi lahjoja sivuvaimojensa pojille ja lähetti heidät pois, jotta Iisak perisi yksin ’kaiken hänen omistamansa’ (1Mo 25:5, 6).

Patriarkaalinen päämies ja profeetta. Abraham oli hyvin rikas mies. Hänellä oli suuria karjalaumoja ja katraita, paljon hopeaa ja kultaa sekä hyvin suuri huonekunta, johon kuului satoja palvelijoita. (1Mo 12:5, 16; 13:2, 6, 7; 17:23, 27; 20:14; 24:35.) Tästä syystä Kanaanin kuninkaat pitivät häntä mahtavana ”johtomiehenä”, sellaisena jonka kanssa oli syytä tehdä rauhanliittoja (1Mo 23:6; 14:13; 21:22, 23). Abraham ei kuitenkaan antanut materialismin missään vaiheessa sokaista näkemystään Jehovasta ja hänen lupauksistaan eikä tehdä häntä ylpeäksi, kopeaksi tai itsekkääksi (1Mo 13:9; 14:21–23).

Kun sana ”profeetta” esiintyy ensimmäisen kerran Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa, se viittaa Abrahamiin, vaikka muut, esimerkiksi Hanok, olivatkin profetoineet ennen häntä (1Mo 20:7; Ju 14). Ensimmäinen, jota sanotaan Raamatussa ”heprealaiseksi”, on Abraham (1Mo 14:13). Abraham oli Abelin, Hanokin ja Nooan tavoin uskon mies (Hpr 11:4–9). Ilmausta ”uskoi Jehovaan” käytetään kuitenkin ensimmäisen kerran Abrahamista (1Mo 15:6).

Tämä mies, jolla oli epätavallinen usko, todella vaelsi Jumalan kanssa ja sai häneltä ilmoituksia näkyjen ja unien välityksellä ja piti vieraanaan hänen enkelisanansaattajiaan (1Mo 12:1–3, 7; 15:1–8, 12–21; 18:1–15; 22:11, 12, 15–18). Hän tunsi hyvin Jumalan nimen, vaikka Jehova ei ollutkaan tuohon aikaan paljastanut nimensä täyttä merkitystä (2Mo 6:2, 3). Kerran toisensa jälkeen Abraham rakensi alttareita ja uhrasi teurasuhreja Jumalansa Jehovan nimessä Hänen ylistyksekseen ja kunniakseen (1Mo 12:8; 13:4, 18; 21:33; 24:40; 48:15).

Patriarkaalisena päämiehenä Abraham ei sallinut huonekunnassaan epäjumalanpalvelusta eikä jumalattomuutta, vaan opetti jatkuvasti kaikkia poikiaan ja palvelijoitaan, jotta nämä ’noudattaisivat Jehovan tietä tehdäkseen vanhurskautta ja oikeutta’ (1Mo 18:19). Jehovan laki velvoitti Abrahamin huonekunnan jokaisen miespuolisen jäsenen alistumaan ympärileikkaukseen. Egyptiläinen orjatar Hagar huusi rukouksessaan avuksi Jehovan nimeä, ja Abrahamin vanhin palvelija ilmaisi oman uskonsa Abrahamin Jumalaan hyvin liikuttavassa rukouksessa Jehovalle. Myös Iisak osoitti nuoruudessaan uskonsa ja tottelevaisuutensa Jehovaa kohtaan antamalla sitoa kätensä ja jalkansa ja asettaa itsensä alttarille uhrattavaksi. (1Mo 17:10–14, 23–27; 16:13; 24:2–56.)

Historiallinen luotettavuus. Jeesus ja hänen opetuslapsensa viittasivat keskusteluissaan ja kirjoituksissaan Abrahamiin yli 70 kertaa. Kuvauksessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta Jeesus viittasi Abrahamiin vertauskuvallisessa merkityksessä (Lu 16:19–31). Kun Jeesuksen vastustajat kerskuivat olevansa Abrahamin jälkeläisiä, hän osoitti nopeasti heidän ulkokultaisuutensa sanoessaan: ”Jos olette Abrahamin lapsia, niin tehkää Abrahamin tekoja.” (Joh 8:31–58; Mt 3:9, 10.) Apostoli Paavali sanoikin, että lihallisella syntyperällä ei ole merkitystä, vaan ihminen voidaan julistaa vanhurskaaksi sellaisen uskon perusteella kuin Abrahamilla oli (Ro 9:6–8; 4:1–12). Lisäksi Paavali totesi, että Abrahamin tosi siemen olivat Kristus sekä ne, jotka kuuluvat Kristukselle ”perillisinä lupauksen kannalta katsoen” (Ga 3:16, 29). Paavali puhuu myös Abrahamin huomaavaisuudesta ja vieraanvaraisuudesta muukalaisia kohtaan, ja Heprealaiskirjeen 11. luvun pitkässä luettelossa maineikkaista Jehovan todistajista hän ei jätä mainitsematta Abrahamia. Lisäksi Paavali osoittaa, että Abrahamin kaksi vaimoa, Saara ja Hagar, esittivät vertauskuvallista näytelmää, joka koski Jehovan kahta liittoa. (Ga 4:22–31; Hpr 11:8.) Raamatunkirjoittaja Jaakob lisää, että Abraham osoitti uskonsa vanhurskailla teoilla, ja siksi häntä sanottiin ”Jehovan ystäväksi” (Ja 2:21–23).

Myös arkeologiset löydöt ovat vahvistaneet todeksi asioita, jotka liittyvät Raamatun  kertomukseen Abrahamista, esimerkiksi monien paikkojen maantieteellisen sijainnin ja monet silloin vallinneet tavat, mm. kedon ostamisen heettiläisiltä, Elieserin valitsemisen perilliseksi ja Hagarin kohtelun.