(lyhentymä nimestä Jehoahas, joka merkitsee ’tarttukoon Jehova; Jehova on tarttunut’).

1. Juudan kuninkaan Jotamin poika. Ahas alkoi hallita 20-vuotiaana ja hallitsi 16 vuotta (2Ku 16:2; 2Ai 28:1).

Koska Ahasin poika Hiskia oli 25-vuotias alkaessaan hallita, niin tämä merkitsisi, että Ahas olisi ollut alle 12-vuotias tullessaan hänen isäkseen (2Ku 18:1, 2). Lauhkean ilmaston maissa pojat saavuttavat sukukypsyyden yleensä 12–15-vuotiaana, mutta lämpimämmässä ilmanalassa se voidaan saavuttaa jo aiemmin. Myös avioliittoon liittyvät tavat ovat erilaisia. Aikakausjulkaisussa Zeitschrift für Semitistik und verwandte Gebiete (toim. E. Littman, Leipzig 1927, 5. vsk., s. 132) todettiin, että lapsiavioliitot ovat yleisiä Luvatussa maassa vielä nykyäänkin. Esimerkkinä mainitaan, että eräät 8- ja 12-vuotiaat veljekset olivat naimisissa ja vanhemman veljeksen vaimo kävi koulua miehensä kanssa. Yksi heprealainen käsikirjoitus, syyrialainen Pešitta ja jotkin kreikkalaisen Septuagintan käsikirjoitukset sanovat kuitenkin 2. Aikakirjan 28:1:ssä Ahasin olleen ”kaksikymmentäviisivuotias” alkaessaan hallita.

Olipa Ahasin täsmällinen ikä mikä tahansa, hän kuoli verrattain nuorena, ja hänet tunnettiin siitä, että hän teki jatkuvasti pahaa. Räikeä epäjumalanpalvelus oli tunnusomaista Ahasin hallituskaudelle, vaikka hänen aikanaan Jesaja, Hoosea ja Miika profetoivat kaikki toimeliaasti. Sen lisäksi, että hän salli alamaistensa harjoittaa epäjumalanpalvelusta, hän osallistui itse säännöllisesti pakanalliseen uhraamiseen ja uhrasi jopa oman poikansa (tai poikiaan) tulessa Hinnominlaaksossa. (2Ku 16:3, 4; 2Ai 28:3, 4.) Koska Ahas antautui tällä tavoin väärään palvontaan, hänen hallituskautensa oli täynnä vaikeuksia. Syyria ja Israelin pohjoinen valtakunta hyökkäsivät yhdessä Juudaa vastaan pohjoisesta, edomilaiset tarttuivat tilaisuuteen iskeä kaakosta, ja filistealaiset tunkeutuivat maahan lännestä. Arvokas Elatin satama Akabanlahdella menetettiin. Väkevä efraimilainen Sikri tappoi kuninkaan pojan ja kaksi Ahasin huomattavinta miestä pohjoisen valtakunnan yllätyshyökkäyksessä, jonka seurauksena oli, että Juudassa sai surmansa 120000 ja noin 200000 Juudan asukasta vietiin vankeuteen. Vasta kun profeetta Oded puuttui asiaan joidenkin johtavien Efraimin miesten tukemana, nämä vangit vapautettiin ja päästettiin palaamaan Juudaan. (2Ai 28:5–15, 17–19; 2Ku 16:5, 6; Jes 7:1.)

Ahasin ’vapisevan sydämen’ olisi pitänyt vahvistua profeetta Jesajan tuomasta Jumalan sanomasta, jossa hänelle vakuutettiin, että  Jehova ei sallisi Syyrian ja Israelin yhdistyneiden joukkojen tuhota Juudaa eikä asettaa valtaistuimelle miestä, joka ei kuuluisi Daavidin sukuhaaraan. Mutta kun epäjumalia palvovaa Ahasia kehotettiin pyytämään tunnusmerkkiä Jumalalta, hän vastasi: ”En pyydä enkä pane Jehovaa koetukselle.” (Jes 7:2–12.) Siitä huolimatta ennustettiin tunnusmerkiksi, että neito synnyttäisi pojan, Immanuelin (’Jumala on kanssamme’), ja että ennen kuin poika kasvaisi suureksi, Syyrian ja Israelin yhdistyneet joukot lakkaisivat uhkaamasta Juudaa (Jes 7:13–17; 8:5–8).

Jesajan 7:8:ssa mainituista ”kuudestakymmenestäviidestä vuodesta”, joiden kuluessa Efraim Jesajan ennustuksen mukaan ”pirstotaan”, sanotaan Jamieson–Fausset–Brownin teoksessa Commentary on the Whole Bible seuraavaa: ”Yksi Israelin karkotus tapahtui vuoden tai kahden kuluttua tästä [Jesajan ennustuksen] ajasta Tiglat-Pileserin hallituskaudella (2. Kuninkaiden kirja 15:29). Toinen oli noin 20 vuotta myöhemmin Hosean hallitessa Salmanassarin alaisuudessa (2. Kuninkaiden kirja 17:1–6). Mutta lopullinen Israelin ’musertaminen’, niin että se ’ei ollut enää kansa’, ja siihen liittynyt Samarian asuttaminen ulkomaalaisilla tapahtuivat Assarhaddonin aikana, joka myös vei vankeuteen Juudan kuninkaan Manassen tämän 22. hallitusvuonna, 65 vuotta sen jälkeen kun profetia oli lausuttu (vrt. Esra 4:2, 3, 10 ja 2. Kuninkaiden kirja 17:24; 2. Aikakirja 33:11).”

Assyrian vasallina ja kuolema. Sen sijaan että Ahas olisi pannut luottamuksensa Jehovaan, hän pelkäsi syyrialais-israelilaista salaliittoa, valitsi lyhytnäköisen menettelyn ja lahjoi Assyrian Tiglat-Pileser III:n tulemaan avukseen (Jes 7:2–6; 8:12). Vaikka kunnianhimoinen Assyrian kuningas ehkä tuottikin sitten Ahasille jonkinlaista helpotusta murskaamalla Syyrian ja Israelin, niin huojennus oli vain tilapäistä. Lopulta se ”aiheutti hänelle ahdinkoa eikä vahvistanut häntä” (2Ai 28:20), koska Ahas oli siten saattanut Juudan Assyrian raskaan ikeen alle.

Vasallikuninkaana Ahas ilmeisesti sai kutsun tulla Damaskokseen osoittamaan kunnioitusta Tiglat-Pileser III:lle, ja kaupungissa ollessaan hän ihaili siellä olevaa pakanallista alttaria, jäljensi sen mallin ja antoi pappi Urian rakentaa siitä kaksoiskappaleen Jerusalemin temppelin edustalle. Sitten Ahas uhrasi julkeasti uhreja tällä ”suurella alttarilla”. Alkuperäinen kuparialttari pantiin sivuun, kunnes kuningas päättäisi, mitä sille tehdään. (2Ku 16:10–16.) Samanaikaisesti hän runteli monia temppelin kupariesineitä ja järjesteli uudelleen temppelialuetta vain ”Assyrian kuninkaan tähden”, kenties maksaakseen Juudalle määrättyä raskasta veroa tai mahdollisesti kätkeäkseen joitakin temppelin kalleuksia tuon ahneen assyrialaisen silmiltä. Temppelin ovet suljettiin, ja Ahas ”teki itselleen alttareita Jerusalemin joka kolkkaan”. (2Ku 16:17, 18; 2Ai 28:23–25.)

Kun oli kulunut 16 huonon hallinnon ja törkeän luopumuksen vuotta, Ahas kuoli, ja vaikka hänet esi-isiensä tavoin haudattiin ”Daavidin kaupunkiin” (2Ku 16:20), niin hänen ruumistaan ei viety kuninkaiden hautapaikkoihin (2Ai 28:27). Hänen nimensä on kuninkaiden sukuluetteloissa (1Ai 3:13; Mt 1:9).

Ahasin nimi esiintyy eräässä Tiglat-Pileser III:n piirtokirjoituksessa muodossa Jauhazi.

2. Kuningas Saulin pojan, Jonatanin, pojanpojanpoika (1Ai 8:35, 36).