”Aikakausi” voi viitata joko rajalliseen tai rajattomaan ihmishistorian ajanjaksoon. Sitä käytetään joissakin käännöksissä usein kreikkalaisen sanan ai·ōnʹ (mon. ai·ōʹnes) vastineena. Kreikan kielen sanakirjojen tekijöiden mukaan tuo sana tarkoittaa ’aikaväliä, joka on tarkoin määritetty ja merkitty, ajanjaksoa, aikakautta’ ja myös ’(elin)ikää, elämää, sukupolvea’. Koska ajanjakso eli aikakausi voi alkaa ja päättyä tai jatkua ikuisesti, niin ai·ōnʹ voi merkitä ajanjaksoa, joka on loputon, vaikka sillä onkin alku. Jeesus sanoikin Markuksen 3:29:ssä, että pyhää henkeä rienaava oli syyllinen ”ikuiseen [iäti kestävään] syntiin” eli syntiin, jota ei pyyhittäisi pois koskaan tulevaisuudessa. Samantapaista ilmausta käytettiin hedelmättömästä viikunapuusta, ja tässä yhteydessä ”ikinä” on kreikan kielessä kirjaimellisesti ’aikakauteen asti’ (Mt 21:19). Ennen kuin Jeesus syntyi, enkeli lupasi, että tämä ”hallitsee kuninkaana Jaakobin huonetta ikuisesti [kirjm. ”aikakausiin saakka”]” (Lu 1:33). (Ks. AJAN HÄMÄRÄ.)

Sana ai·ōnʹ voi kuitenkin erikoismerkityksessä tarkoittaa myös jatkuvaa tai vallitsevaa asiaintilaa tai piirteitä, jotka luonnehtivat tiettyä ajanjaksoa tai aikakautta. R. C. Trench toteaakin teoksessa Synonyms of the New Testament (Lontoo 1961, s. 203): ”Merkitessään siten aikaa se tulee saman tien merkinneeksi myös kaikkea sitä, mikä maailmassa ajallisten ehtojen alaisuudessa, on olemassa – –  ja sitten, eettisemmältä näkökannalta, maailmantapahtumien kulkua.” (Ks. ASIAINJÄRJESTELMÄT; MAAILMA.)