Sanakirjantekijät määrittävät kreikkalaisen sanan mo·no·ge·nēsʹ merkitykseksi ”ainoa (laatuaan)” tai ”ainoa johonkin sukuun tai lajiin kuuluva” (Thayer, Greek-English Lexicon of the New Testament, 1889, s. 417; Liddell ja Scott, Greek-English Lexicon, Oxford 1968, s. 1144). Sana kuvailee pojan tai tyttären suhdetta vanhempiinsa.

Raamatussa mainitaan Nainin kaupungissa eläneen lesken ”ainosyntyinen poika”, Jairoksen ”ainosyntyinen tytär” ja erään miehen ”ainosyntyinen” poika, joka oli ollut demonin vallassa ja jonka Jeesus paransi (Lu 7:11, 12; 8:41, 42; 9:38). Kreikkalaisessa Septuagintassa käytetään sanaa mo·no·ge·nēsʹ Jeftan tyttärestä, josta sanotaan: ”Ja hän oli hänen ainoa lapsensa. Paitsi tätä hänellä ei ollut poikaa eikä tytärtä.” (Tu 11:34.)

Apostoli Johannes sanoo Herraa Jeesusta Kristusta toistuvasti Jumalan ainosyntyiseksi Pojaksi (Joh 1:14; 3:16, 18; 1Jo 4:9). Tällöin ei tarkoiteta hänen syntymistään ihmiseksi eikä pelkästään sitä, että hän oli ihminen Jeesus. Hän oli Loʹgos eli Sana, ja ”tämä oli alussa Jumalan luona”, jo ”ennen kuin maailma olikaan” (Joh 1:1, 2; 17:5, 24). Tuohon aikaan, ennen ihmiseksi tuloaan, hänen sanotaan olleen ”ainosyntyinen Poika”, jonka hänen Isänsä lähetti ”maailmaan” (1Jo 4:9).

Hänellä kerrotaan olleen ”sellainen kirkkaus kuin ainosyntyiselle pojalle kuuluu isältä” ja hänen sanotaan olevan ”Isän poven edessä” (Joh 1:14, 18). On vaikea kuvitella läheisempää, luottamuksellisempaa tai rakkaudellisempaa ja hellempää isän ja pojan välistä suhdetta kuin tämä. (Ks. RINTA, POVI.)

Taivaan enkelit ovat Jumalan poikia, kuten Aadamkin oli ”Jumalan poika” (1Mo 6:2; Job 1:6; 38:7; Lu 3:38). Mutta Loʹgos, jota myöhemmin sanottiin Jeesukseksi, on ”Jumalan ainosyntyinen Poika” (Joh 3:18). Hän on ainoa laatuaan, ainoa jonka Jumala itse loi suoranaisesti käyttämättä välikappaleena ketään muuta tai olematta yhteistyössä minkään luomuksen kanssa. Hän on ainoa, jota Jumala, hänen Isänsä, käytti kaikkien muiden luomusten luomiseen. Hän on esikoinen ja ylimmäinen kaikkien muiden enkelien keskuudessa (Kol 1:15, 16; Hpr 1:5, 6), ja Raamatussa sanotaan noita enkeleitä ”jumalankaltaisiksi” tai ”jumaliksi” (Ps 8:4, 5). Näin ollen Herraa Jeesusta Kristusta on joidenkin vanhimpien ja parhaiden käsikirjoitusten mukaan sopivaa sanoa ”ainosyntyiseksi jumalaksi [kreik. mo·no·ge·nēsʹ the·osʹ]” (Joh 1:18, UM, Ro, Sp).

Jotkin käännökset, jotka haluavat tukea kolminaisuusopin mukaista ”Poika-Jumala”-käsitettä, muuttavat ilmauksen mo·no·ge·nēsʹ the·osʹ sanajärjestyksen ja kääntävät sen vastineella ”Jumala ainosyntyinen”. W. J.  Hickie sanoo kuitenkin teoksessaan Greek-English Lexicon to the New Testament (1956, s. 123), että on vaikea ymmärtää, miksi nuo kääntäjät antavat ilmaukselle mo·no·ge·nēsʹ hyi·osʹ vastineen ”ainosyntyinen Poika”, mutta kääntävät samanaikaisesti ilmauksen mo·no·ge·nēsʹ the·osʹ vastineella ”Jumala ainosyntyinen” eikä ”ainosyntyinen Jumala”.

Paavali sanoi Iisakia Abrahamin ”ainosyntyiseksi pojaksi” (Hpr 11:17), vaikka Abraham oli myös Hagarin kautta saamansa Ismaelin ja useiden Keturan kautta saamiensa poikien isä (1Mo 16:15; 25:1, 2; 1Ai 1:28, 32). Jumalan liitto solmittiin kuitenkin vain Iisakin kautta, joka oli Abrahamin ainoa Jumalan lupauksen perusteella syntynyt poika sekä Saaran ainoa poika (1Mo 17:16–19). Lisäksi siihen aikaan, kun Abrahamin piti uhrata Iisak, tämä oli ainoa poika isänsä huonekunnassa. Keturalle ei ollut vielä syntynyt poikia, ja koska Ismael oli ollut poissa jo parikymmentä vuotta, hän oli epäilemättä mennyt naimisiin ja oli oman huonekuntansa pää. (1Mo 22:2.)

Iisak oli siis Abrahamin ainosyntyinen poika moneltakin lupaukseen ja liittoon liittyvältä kannalta, ja juuri noista asioistahan Paavali kirjoitti heprealaisille. Näin ollen Paavali rinnastaa ”lupaukset” ja ”ainosyntyisen pojan” ”’sinun siemeneesi’ – – Iisakin kautta”. (Hpr 11:17, 18.)  Myös Josefus sanoi Iisakia Abrahamin ”ainoaksi pojaksi”, olipa hänellä sitten sama näkemys kuin Paavalilla tai ei (Jewish Antiquities, I, 222 [xiii, 1]).