Viljakasvien, esimerkiksi ohran ja vehnän, jyviä ympäröiviä ohuita suojakerroksia, suomuja. Vaikka Raamatun viittaukset akanoihin ovatkin kuvaannollisia, ne heijastavat muinoin yleisiä puimistapoja. Elonkorjuun jälkeen nämä arvokkaan jyvän syötäväksi kelpaamattomat suojakalvot olivat hyödyttömiä, ja siksi ne kuvasivat osuvasti jotakin kevyttä, arvotonta ja epämiellyttävää, sellaista mikä piti erottaa hyvästä ja hävittää.

Ensin akanat irrotettiin jyvistä puimalla. Viskattaessa kevyet akanat sitten lensivät tuulen mukana pois kuin tomu (ks. VILJAN VISKAAMINEN). Tämä kuvaa hyvin sitä, miten Jehova Jumala sekä poistaa luopiot kansansa keskuudesta että hävittää jumalattomat ihmiset ja vastustavat kansakunnat (Job 21:18; Ps 1:4; 35:5; Jes 17:13; 29:5; 41:15; Ho 13:3). Jumalan valtakunta murskaa vihollisensa niin pieniksi, että ne lentävät kevyesti pois kuin akanat tuulessa (Da 2:35).

Usein arvottomat akanat koottiin ja poltettiin, jotta tuuli ei olisi tuonut niitä takaisin pilaamaan viljakasoja. Johannes Kastaja ennusti väärien, jumalattomien uskonnollisten johtajien kohtaavan samanlaisen tulisen tuhon, kun Puija, Jeesus Kristus, kokoaa vehnän, ”mutta akanat hän polttaa tulella, jota ei voi sammuttaa” (Mt 3:7–12; Lu 3:17). (Ks. PUIMINEN.)