(hepr. ʼal·gum·mimʹ [2Ai 2:8; 9:10, 11]; ʼal·mug·gimʹ [1Ku 10:11, 12]).

Puu, jota Salomo pyysi Tyroksen kuninkaalta Hiramilta temppelin rakentamista varten ja josta valmistettiin portaita ja tukia sekä harppuja ja kielisoittimia.

Siitä, mikä tässä kertomuksessa mainittu algumpuu on, ei olla varmoja. Perinteisesti sen arvellaan olevan punasantelipuu (Pterocarpus santalinus), jota nykyisin kasvaa Intiassa ja Sri Lankassa. Joidenkuiden mielestä  kysymyksessä taas on valkosantelipuu (Santalum album) ehkä sen Josefuksen maininnan perusteella, että se on väriltään vaaleaa (Jewish Antiquities, VIII, 177 [vii, 1]). Punasantelipuu kasvaa n. 7,5–9 m korkeaksi, ja se on kovaa, hienosyistä, punaruskeaa puuta, joka voidaan hioa hyvin kiiltäväksi. Sen katsotaan sopivan hyvin tässä Raamatun kertomuksessa mainittujen soitinten valmistamiseen. Puu on hyväntuoksuista, ja se kestää erittäin hyvin hyönteisiä.

Punasantelipuuta ei kasva nykyään Libanonilla. Kertomuksessa ei kuitenkaan täsmennetä, oliko ”algumpuu” alun perin kasvanut Libanonilla vai ei. Joka tapauksessa Hiram katsoi myöhemmin sopivaksi tuoda sitä Ofirista, ja sinnekin puut on voitu tuottaa, koska Ofir saattoi toimia keskuksena, josta käsin käytiin kauppaa Intian sekä Egyptin ja muiden afrikkalaisten paikkakuntien kanssa. (1Ku 10:11, 22.) Hiramin toimittaman puun harvinaisuus ja kallisarvoisuus käy ilmi sanoista: ”Tämänkaltaisia algumpuita ei ole enää tullut eikä niitä ole nähty tähän päivään mennessä.” (1Ku 10:12.)