(1–3: ’luotettava, uskollinen, pitkäaikainen’.)

1. Samarian kaupungin päällikkö Israelin kuninkaan Ahabin hallituskaudella (n. 940–920 eaa.). Profeetta Mikaja annettiin hänen huostaansa siksi aikaa, kun Ahab soti  Ramot-Gileadia vastaan. (1Ku 22:10, 26; 2Ai 18:25.)

2. Juudan kuningas (661–660 eaa.) ja jumalattoman kuninkaan Manassen poika. Hän alkoi hallita 22-vuotiaana ja seurasi isänsä alkuvuosien menettelyä palvomalla epäjumalia. Sefanjan 1:4:ssä ja 3:2–4:ssä kuvaillut huonot olosuhteet epäilemättä kehittyivät näihin aikoihin. Hänen omat palvelijansa murhasivat hänet hänen oltuaan kaksi vuotta valtaistuimella. ”Maan kansa [ʽam ha·ʼaʹrets]” surmasi salaliittolaiset, asetti hänen poikansa Josian valtaistuimelle ja hautasi Amonin ”Ussan puutarhaan”. (2Ku 21:19–26; 2Ai 33:20–25.) Hänen nimensä esiintyy Jeesuksen sukuluettelossa (Mt 1:10).

3. Eräiden pakkosiirtolaisuudesta palanneiden, ”Salomon palvelijoiden poikiin” kuuluneiden suvun päämies (Ne 7:57–59). Esran 2:57:ssä hänestä käytetään nimeä ”Ami”.

4. Theban eli No-Amonin paikallisjumala, joka kohosi ”jumalten kuninkaan” asemaan nimellä Amon-Ra ja jonka ylipapista tuli kaikkien egyptiläisten pappien pää. Amon esitetään yleensä kruunupäisenä miehenä, jonka kruunussa on kaksi pitkää, vierekkäistä sulkatöyhtöä, tai pässinä tai miehenä, jolla on pässin pää. Monien muiden egyptiläisten jumalien tavoin hänet kuvataan usein kädessään silmukkaristi eli crux ansata (ankh), egyptiläinen elämän symboli. Amon, hänen vaimonsa Mut ja Khonsu (hänen ottopoikansa) muodostivat thebalaisen kolminaisuuden.

Suuri osa egyptiläisten sotasaaliista liitettiin Amonin aarteistoon, ja tämän jumalan papeista tuli hyvin mahtavia ja varakkaita. E. A. W. Budge arvelee kirjassaan A History of Egypt (1902, V osa, s. 205–217), että papit saattoivat todellisuudessa kannustaa ihmisiä sotimaan, koska he itse hyötyivät siitä. Ajan mittaan Amonin ylipapeilla, joiden virka-asemasta oli tullut perinnöllinen, oli jopa enemmän valtaa kuin faraoilla. Yksi heistä, Herihor, nousi valtaistuimelle viimeisen Ramseksen jälkeen. J. H. Breastedin teoksessa History of Egypt (1937, s. 523) todetaan otsikon ”Hrihor (Herihor)” alla: ”Mitä hyvänsä ylipappi halusi panna laillisesti täytäntöön, sen saattoi [Amon-]jumalan erityinen oraakkeli vahvistaa milloin tahansa, ja ennakkojärjestelyjen ansiosta kultin kuva, jonka edessä ylipappi ilmaisi toiveensa, vastasi aina myöntävästi – – Pappien petkutuksen avulla, jolloin tarvittaessa jätettiin laki ja oikeus täysin huomioon ottamatta, ylipappi saattoi naamioida jumalan määräykseksi kaiken, mitä hän halusi toteuttaa.”

Thebaa ja sen jumalaa Amonia kohtasivat monet vastoinkäymiset. Raamattu mainitsee niistä kaksi. Voittoisat assyrialaiset hävittivät Assurbanipalin johdolla Theban maan tasalle 600-luvulla eaa. ja ryöstivät kaikki sen rikkaudet. Profeetta Nahum viittaa tähän tapahtumaan ja käyttää sitä kuvauksena Niniven tulevasta tuhosta (Na 3:8). Theba elpyi jossakin määrin Assyrian sille antamasta iskusta ja vaurastui hieman uudelleen, mutta sekin oli oleva lyhytaikaista. Jeremia osoitti, että Jehova oli tuominnut Egyptin ja sen jumalat, myös Theban ja sen jumalan Amonin. Egypti annettaisiin Nebukadnessarin käsiin, mikä tuottaisi häpeää sille ja sen jumalille, erityisesti Non (Theban) Amonille. (Jer 46:25, 26.) (Ks. NO, NO-AMON.)