(hepr. ʽAna·qimʹ ’ne jotka ovat Anakista [kuuluvat Anakiin]’).

Poikkeuksellisen kookkaiden ihmisten kansanheimo, joka asui Kanaanin maan vuoristossa ja joillakin rannikkoalueilla, varsinkin maan eteläosissa. Kolme huomattavaa anakilaismiestä, nimittäin Ahiman, Sesai ja Talmai, asui aikanaan Hebronissa (4Mo 13:22). Siellä 12 heprealaisvakoojaa näki ensi kerran anakilaisia, ja 10 vakoojista antoi tuosta kokemuksesta jälkeenpäin pelottavan raportin väittämällä, että nuo miehet olivat ennen vedenpaisumusta eläneiden nefilien jälkeläisiä ja että heprealaiset olivat heihin verrattuina kuin ”heinäsirkkoja” (4Mo 13:28–33; 5Mo 1:28). Heitä käytettiin suuren kokonsa vuoksi vertailukohtana myös kuvailtaessa jättimäisiä emiläisiä ja refalaisia. Ilmeisesti heidän voimakkuutensa synnytti sananparren: ”Kuka voi kestää lujana Anakin poikien edessä?” (5Mo 2:10, 11, 20, 21; 9:1–3.)

Joosuan vallatessa nopeasti Kanaania hän voitti vuoristossa asuneet anakilaiset ja tuhosi heidän kaupunkinsa, mutta muut anakilaiset  jäivät filistealaisiin Gazan, Asdodin ja Gatin kaupunkeihin. Kertomuksessa ei mainita, olivatko anakilaiset sukua filistealaisille, kuten jotkut arvelevat, vai olivatko he vain muuten heidän kanssaan. (Jos 11:21, 22.) Kaleb pyysi itselleen myöhemmin Hebronin (Kirjat-Arban) kaupunkia ja sen aluetta, koska Jumala oli luvannut sen hänelle (Jos 14:12–15; 4Mo 14:24). Vaikuttaa siltä, että anakilaiset olivat palanneet tälle alueelle – kenties sillä välin kun Joosua armeijoineen jatkoi valloituksiaan Kanaanin pohjoisosissa – ja niinpä Kaleb joutui valtaamaan alueen takaisin (Tu 1:10, 20).

Egyptiläisissä kirousteksteissä (löydetty saviastioista, joihin faraon vihollisten nimet kirjoitettiin, minkä jälkeen astiat murskattiin kirouksen osoittamiseksi) käytetty nimitys Iy-ʽanaq saattaa tarkoittaa Palestiinassa asunutta Anakin heimoa.