Itäisempi niistä kahdesta vuorijonosta, jotka muodostavat Libanonin vuoristot. Anti-Libanon (Antilibanon) kulkee Libanonvuorten rinnalla noin sadan kilometrin matkan ja ulottuu Danin itäpuolella sijaitsevalta Basanin ylätasangolta laajaan Emesan tasankoon, lähelle Riblan sijaintipaikkaa. Noiden  kahden vuorijonon välissä on pitkä laakso, jonka ovat muodostaneet Orontes- ja Litanijoet ja josta käytetään nimeä Koile-Syyria (’ontto Syyria’) tai Bekaanlaakso. (Jos 11:17.)

Pohjoisessa vuorijonon harjanne on kapea, ja siitä pistää esiin joukko selvästi erottuvia huippuja. Keskiosa on leveämpi, korkeampi ja karumpi, ja eteläosaa taas halkovat pitkät purolaaksot, jotka johtavat itään ja etelään. Vuorijonon pääharjanteen itäpuolella on joukko viettäviä ylätasankoja, jotka mataloituvat vähitellen Damaskoksen tasankojen tasalle. Eteläisellä vyöhykkeellä on Hermoninvuori, joka kohoaa 2814 metrin korkeuteen. Näiden vuorten geologinen rakenne on samanlainen kuin Libanonvuortenkin; ne koostuvat pääosin kalkkikivestä, ja niissä on harmaita kallioseinämiä ja pyöreitä harmaita huippuja.

Anti-Libanonin vuorijonoon viitataan heprealaisessa tekstissä ilmeisesti nimellä ”Amana” Laulujen laulun 4:8:ssa, jossa se mainitaan Hermoninvuoren yhteydessä. Jotkut ovat arvelleet Amanan olevan jokin tietty vuorenhuippu, mutta näyttää siltä, että se tarkoittaa pikemminkin koko Anti-Libanonin vuorijonoa tai jotakin sen osaa. ”Libana”- ja ”Ammanana”-nimiset vuorijonot mainitaan molemmat Assyrian hallitsijoiden Tiglat-Pileser III:n ja Sanheribin kirjoituksissa. Abanajoesta (nyk. Baradajoki) käytetään syyrialaisessa Pešittassa ja aramealaisissa targumeissa myös nimeä ”Amana” 2. Kuninkaiden kirjan 5:12:ssa, ja tämä Damaskoksen pääjoki saa alkunsa Anti-Libanonin vuorten eteläosasta. Nimi voi siis viitata joko siihen osaan vuorijonoa tai koko vuorijonoon.

Koska suurin osa Anti-Libanonin vuorijonon huipuista ei ole lumipeitteisiä, siellä on vain joitakin jokia tai virtoja. Kasvillisuutta ei ole paljon, mutta siellä täällä rinteillä näkyy harvoja kääpiötammi- ja katajametsiköitä. Setrejä on nykyään vain vähän jäljellä. Alemmilla rinteillä on yhä viini- ja hedelmätarhoja sekä oliivilehtoja, kuten Raamatun aikoinakin.