1. Syyriassa sijaitsevan Antiokian kaupungin perusti Seleukos I (Nikator) pian sen jälkeen, kun hän ja kenraalit Kassandros ja Lysimakhos olivat voittaneet Ipsoksen ratkaisevan taistelun Frygiassa Vähässä-Aasiassa 301 eaa. Hän valitsi paikan sen sotilaallisesti edullisen aseman vuoksi ja antoi sille nimen isänsä Antiokhoksen mukaan. Antiokia perustettiin joenmutkaan purjehduskelpoisen Orontesjoen itärannalle, n. 30 km:n päähän Välimerestä, paikkaan, jonka nimi on nykyään Antakya ja joka sijaitsee Turkissa. Maantieteellisen sijaintinsa takia se saattoi vaivatta hallita koko Luoteis-Syyrian kauppaa, jota käytiin Eufratin ja Välimeren välisiä reittejä pitkin. Siitä tuli pian kauppakeskus, ja ylellisyystavaroiden valmistuksen ansiosta tämä kansainvälinen kaupunki kukoisti ja vaurastui. Seleukos perusti myös Seleukian rannikkokaupungin Antiokian satamaksi ja nimesi sen itsensä mukaan. Ennen kuin hänet murhattiin 281 eaa., hän siirsi hallintokeskuksensa Babylonista uuteen pääkaupunkiinsa Syyrian Antiokiaan, jossa seleukidien kuningassuku pysyi vallassa vuoteen 64 eaa., jolloin roomalainen kenraali Pompeius teki Syyriasta Rooman provinssin. Sen lisäksi, että Antiokiasta tehtiin Rooman Syyrian-provinssin pääkaupunki, siitä tuli myös imperiumin kolmanneksi suurin kaupunki Rooman ja Aleksandrian jälkeen.

Kaupunki oli rakennettu Aleksandrian asemakaavan mukaisesti, joten siellä oli leveitä pylväiden reunustamia, toisiaan risteäviä  katuja, jotka korostivat vaikuttavalla tavalla niiden varrella sijaitsevien loisteliaiden rakennusten kauneutta. Sitä sanottiin ”Idän kuningattareksi”, ”kauniiksi Antiokiaksi” ja ”Rooman imperiumin kolmanneksi metropoliksi”, ja sen säännöllinen katuvalaistus teki siitä ainutlaatuisen. Tästä ulkonaisesta kauneuden ja ahkeruuden leimasta huolimatta sillä oli moraalisesti turmeltuneen kaupungin maine, koska siellä harjoitettiin saastaisia, hillittömiä menoja uskonnon nimessä. Juvenalis sanoi, että ’Orontesjoki oli virrannut Tiberiin hukuttaen Rooman Idän taikauskoon ja moraalittomuuteen’. (Juvenal and Persius, III satiiri, 62–65.)

Yhteydet Raamatun tapahtumiin ja myöhempi historia. Josefus kertoo, että seleukidit kannustivat juutalaisia asettumaan Antiokiaan asumaan, antoivat heille täydet kansalaisoikeudet ja perustivat siten melkoisen juutalaisyhdyskunnan. Antiokia mainitaan Raamatussa ensimmäisen kerran Antiokiasta kotoisin olleen Nikolaoksen yhteydessä; hänestä tuli kristitty sen jälkeen, kun hän oli ensin kääntynyt juutalaiseen uskontoon (Ap 6:5). Varsinainen kristillinen toiminta alkoi siellä, kun Stefanoksen kuoleman jälkeen puhjennut vaino hajaannutti jotkut opetuslapset Antiokiaan saakka (Ap 11:19, 20). Kun Jerusalemin seurakunta kuuli, että monista kreikankielisistä tuli uskovia, he lähettivät Barnabaan Antiokiaan asti, ja kun hän havaitsi siellä ilmenevän runsaasti kiinnostusta, hän toi sinne Paavalin Tarsoksesta auttamaan (Ap 11:21–26). Molemmat asuivat Antiokiassa vuoden ja opettivat ihmisiä, ja sieltä Paavali lähti sittemmin lähetysmatkoilleen. Juuri Antiokiassa opetuslapsia kutsuttiin Jumalan sallimuksesta ensimmäisen kerran ”kristityiksi”. (Ap 11:26.) Seurakunnan anteliaisuus ilmeni siitä, että se lähetti Paavalin ja Barnabaan kätten kautta palveluksena avustusta (Ap 11:29) hallintoelimelle Jerusalemiin noin vuonna 46. Tämä tapahtui sen suuren, Claudiuksen hallituskaudella vallinneen nälänhädän aikana, jonka Agabos oli ennustanut (Ap 11:27, 28). Kun Paavali ja Barnabas olivat palanneet Antiokiaan, heidät asetettiin pyhän hengen ohjauksella erikoistyöhön ja lähetettiin siten Paavalin ensimmäiselle lähetysmatkalle noin vuonna 47–48. Noin vuonna 49 Paavalin ollessa Antiokiassa ennen lähtöään toiselle lähetysmatkalleen heräsi kysymys pakanoiden ympärileikkauksesta, ja Paavali ja Barnabas välittivät Antiokian seurakunnalle Jerusalemissa toimineen hallintoelimen säädöksen (Ap 15:13–35). Myös Paavalin toinen lähetysmatka (noin vuosina 49–52) alkoi Antiokiasta ja päättyi sinne, ja siellä hän myös ojensi Pietaria siitä, että tämä oli tinkinyt periaatteistaan kohdellessaan juutalaisia ja pakanoita eri tavalla (Ga 2:11, 12).

2. Seleukos I (Nikator) perusti myös Pisidian Antiokian ja nimesi senkin isänsä Antiokhoksen kunniaksi. Kaupungin rauniot sijaitsevat nykyään Turkissa lähellä Yalvaçia (kuva, 2. osa, s. 748). Se sijaitsi Frygian ja Pisidian rajalla, joten sen voitiin eri aikoina katsoa kuuluvan milloin toiseen, milloin toiseen noista provinsseista. Kreikkalainen maantieteilijä Strabon mainitsee sen olleen Frygian kaupunki lähellä Pisidiaa (Geography, 12, VIII, 13, 14), mutta kuten teoksessa Funk and Wagnalls New Standard Bible Dictionary (1936, s. 51) huomautetaan, ”suurin osa kirjoittajista puhuu siitä Pisidiaan kuuluvana”, niin kuin Luukaskin. Näin se voitiin erottaa Syyrian Antiokiasta. (Ks. PISIDIA.) Pisidian Antiokiasta tuli sijaintinsa vuoksi osa Kilikian ja Efesoksen välistä kauppareittiä, ja siellä asui monenkirjavaa väkeä, mm. monia juutalaisia, jotka olivat perustaneet sinne synagogan. Se oli täysin kreikkalaistunut kaupunki, jossa puhuttiin kreikkaa. Paavali kävi siellä kahdesti Barnabaan kanssa ensimmäisellä evankelioimismatkallaan noin vuonna 47–48, saarnasi synagogassa ja löysi paljon kiinnostuneita (Ap 13:14; 14:19–23). Jotkut juutalaiset tulivat kuitenkin mustasukkaisiksi kuulemaan tulleiden ihmisjoukkojen vuoksi, ja he villitsivät eräät kaupungin johtavat miehet ja naiset ja ajoivat Paavalin ja Barnabaan kaupungin ulkopuolelle (Ap 13:45, 50; 2Ti 3:11).