Nimityksiä arabi ja arabialainen käytetään Raamatussa pääasiassa laajassa merkityksessä ihmisistä, jotka asuivat Arabiassa, tuossa valtavassa maassa Palestiinan itä- ja eteläpuolella. Toisinaan tekstiyhteys ja sanan käyttötapa ilmaisevat, että tarkoitetaan jotain tiettyä heimoa tai etnistä ryhmää. (1Ku 10:15; 2Ai 9:14; 21:16.)

Suuri osa arabiheimoista oli seemiläisiä, jotka polveutuivat Seemistä Joktanin kautta; osa oli haamilaisia, ja he polveutuivat Haamin pojasta Kuusista (1Mo 10:6, 7, 26–30). Jotkut Abrahamin Hagarista ja Keturasta saamat jälkeläiset asettuivat hekin asumaan Arabiaan, mm. Ismaelin pojat, joita ”asui Havilasta läheltä Suria, joka on Egyptin edustalla, aina Assyriaan asti” (1Mo 25:1–4, 12–18). Myös Esaun jälkeläiset, jotka asuivat Seirin vuoristossa, luettiin arabialaisiksi sanan yleismerkityksessä (1Mo 36:1–43).

Arabialaiset olivat enimmäkseen vaeltelevaa kansaa, joka vietti paimentolaiselämää ja asui teltoissa (Jes 13:20; Jer 3:2). Jotkut heistä olivat kuitenkin kauppiaita, ja joidenkuiden mainitaan käyneen kauppaa Tyroksen hyväksi (Hes 27:21). Jumalan palvelijat olivat usein tekemisissä heidän kanssaan. Ne Egyptiin matkalla olleet midianilaiset kauppiaat, joille Joosef myytiin, olivat arabialaisia samoin kuin ne Etelä-Arabiasta tulleet sabalaiset, jotka ryöstivät Jobin karjaa ja aasintammoja (1Mo 37:28; Job 1:1, 15). 40-vuotisen erämaavaelluksensa aikana israelilaiset joutuivat onnettomuudekseen kosketuksiin Baalia palvovien midianilaisten kanssa (4Mo 25:6, 14–18), ja tuomarien aikaan kameleilla ratsastavat arabijoukot ryöstivät säännöllisesti Israelia seitsemän vuoden ajan, kunnes tuomari Gideon aiheutti heille musertavan tappion (Tu 6:1–6; 7:12–25).

Arabialaisten valtakuntien hallitsijat maksoivat pakkoveroa kuningas Salomolle (1Ku 10:15; 2Ai 9:14). Arabit maksoivat Josafatille pakkoverona 7700 pässiä ja saman verran pukkeja, mutta myöhemmin he liittoutuivat filistealaisten kanssa Josafatin poikaa ja seuraajaa Joramia vastaan, ja heidän rosvojoukkonsa tappoivat monta hänen poikaansa (2Ai 17:11; 21:16; 22:1). Ussia kävi hallituskaudellaan onnistuneesti sotaa heitä vastaan (2Ai 26:1, 7). Arabialaisia oli myös niiden vastustajien joukossa, jotka aiheuttivat vaikeuksia Nehemialle Jerusalemin muurien korjaamisen yhteydessä (Ne 2:19; 4:7, 8; 6:1).

Vaikka arabit olivat paimentolaisia, yleensä itsenäisiä ja usein melko syrjässä silloisista valtavirtauksista, Jumala kiinnitti heihin profeetallisesti huomiota ja tuomitsi heidät (Jes 21:13; Jer 25:17–24). Satoja vuosia myöhemmin joitakin arabeja oli kenties niiden joukossa, joista tuli varhaiskristillisen seurakunnan jäseniä helluntaina (Ap 2:11, 41). (Ks. ARABIA.)