(’Areksen kukkula’).

Kukkula, joka sijaitsee Ateenan korkealle kohoavasta Akropoliista länsiluoteeseen ja jonka erottaa Akropoliista matala laakso. Tämä kapeahko ja karu kalkkikiviharjanne on 113 m korkea, ja sen kaakkoispuolella sijaitseva Akropolis kohoaa vielä 43 m sitä korkeammalle. Areiopagin pohjoisrinne on loiva, etelärinne taas jyrkkä. Tämän kukkulan huipulla oli aikoinaan kreikkalaisia alttareita, temppelipyhäkköjä, patsaita ja Areiopagin korkein oikeus, joka toimi ulkosalla. Nykyään nuo kaikki ovat kadonneet ja jäljellä on vain joitakin kallioon hakattuja penkkejä.

Kun apostoli Paavali erään kerran kävi Ateenassa, jotkut ateenalaiset tarttuivat häneen, veivät hänet Areiopagille ja sanoivat: ”Voimmeko saada tietää, mikä on tämä uusi opetus, jota puhut? Sillä sinä esität joitakin korvillemme vieraita asioita.” (Ap 17:19, 20.) Vastaukseksi Paavali esitti huolellisesti yhden pitävän tosiasian toisensa jälkeen ja rakensi näin johdonmukaisen, uskottavan ja vakuuttavan todistelun. Paavali ei päässyt puheensa loppuun, sillä ”kun he kuulivat kuolleiden ylösnousemuksesta”, niin pilkkaajat rupesivat ivaamaan. Keskeytyksen tullessa apostoli oli kuitenkin jo onnistunut jakamaan kuulijakuntansa mielipiteiltään kolmeen ryhmään. Jotkut pilkkasivat, toiset sanoivat, että he halusivat kuulla lisää myöhemmin, mutta jotkut ”tulivat uskoviksi, heidän joukossaan myös Dionysios, Areiopagin oikeusistuimen tuomari, ja Damaris-niminen nainen ja muita heidän lisäkseen”. (Ap 17:22–34.) Nykyään Areiopagilla on tapahtuman muistona pronssilaatta, jossa on tämä apostoli Paavalin pitämä puhe. Ei voida ehdottoman varmasti sanoa, puhuiko Paavali tuossa tilaisuudessa Areiopagin oikeusistuimelle, mutta hänen kuulijakunnassaan oli ainakin yksi tuon kuuluisan oikeusistuimen jäsen. (Kuva, 2. osa, s. 746.)