Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Armahtaminen

Armahtaminen

Heprealaista sanaa na·saʼʹ, joka joskus käännetään vastineilla ”armahtaa”, ”antaa anteeksi”, käytetään Raamatussa myös merkityksessä ’kohottaa’, ’nostaa’, ’kohottaa ylös’ (1Mo 45:19; 2Mo 6:8; 2Ku 2:16) ja ’ottaa’ (1Mo 27:3; 4Mo 16:15). Yksi tuon sanan perusmerkitys on kuitenkin ’kantaa, viedä’ (1Mo 47:30; 1Ku 2:26; Hes 44:12, 13). Tämä vivahde on verbissä silloinkin, kun na·saʼʹ pitää kääntää vastineilla ”armahtaa”, ”antaa anteeksi”. Raamatussa kerrotaan Asaselille kuuluvasta vuohesta, joka kantoi synnit pois, ja Messiaan ennustettiin kantavan kansan erheen (3Mo 16:8, 10, 22; Jes 53:12). Sen ansiosta, että hän kantaa eli vie pois toisten erheen, ihmisille voidaan antaa anteeksi. (Ks. ASASEL.)

Sana na·saʼʹ voi tarkoittaa sekä Jumalan että ihmisten suomaa armahdusta eli anteeksiantoa (1Mo 18:24, 26; 50:17), mutta sanaa sa·laḥʹ käytetään ainoastaan Jumalan anteeksiannosta, siitä että synnintekijä saa takaisin Jumalan suosion vastaukseksi omaan vilpittömään rukoukseensa, jossa hän pyytää anteeksi, tai jonkun toisen esittämään esirukoukseen (4Mo 14:19, 20; 1Ku 8:30).

Kun sanaan na·saʼʹ sisältyy hepreassa ajatus armahtamisesta tai anteeksiannosta, kreikkalaisessa Septuagintassa käytetään toisinaan sanaa a·fiʹē·mi. Sanan a·fiʹē·mi perusmerkitys on ’päästää menemään’. Se voi tarkoittaa ’antaa anteeksi’, ’armahtaa’. Apostoli Paavali lainasi Roomalaiskirjeen 4:7:ssä psalmia 32:1 (31:1, LXX), jossa puhutaan siitä, että Jehova antaa anteeksi ”kapinan”, ja hän käytti erästä sanan a·fiʹē·mi muotoa, jota kreikkalaisessa Septuagintassakin käytetään heprealaisen sanan na·saʼʹ vastineena. Tuo sana esiintyy muuallakin Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, ja sitä käytetään siitä, että Jumala tai ihminen antaa anteeksi syntejä tai velkoja (Mt 6:12, 14, 15; 18:32, 35).

Yksi Jehova Jumalan huomattava ominaisuus on se, että hän armahtaa niitä, jotka etsivät hänen anteeksiantoaan. Hän ei kuitenkaan pidäty rankaisemasta niitä, jotka tahallaan ryhtyvät vastustamaan häntä ja hänen vanhurskaita teitään. (2Mo 34:6, 7.) (Ks. ANTEEKSIANTO.)