Sanalla ”asiainjärjestelmä”, joka esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa yli 30 kertaa, ilmaistaan yksi kreikkalaisen sanan ai·ōnʹ merkitys.

R. C. Trench toteaa sanan ai·ōnʹ merkityksestä: ”Sillä on, samoin kuin sanalla – – [koʹsmos ’maailma’], ensisijainen ja fyysinen ja sitten siihen lisätty toissijainen ja eettinen merkitys. Ensisijaisesti se merkitsee lyhyttä tai pitkää yhtäjaksoista aikaa; – – mutta pohjimmiltaan aikaa tilana, jossa kaikki luodut ovat olemassa, sekä niiden olemassaolon mittaa – – Merkitessään siten aikaa se tulee saman tien merkinneeksi myös kaikkea sitä, mikä maailmassa ajallisten ehtojen alaisuudessa on olemassa – – ja sitten, eettisemmältä näkökannalta, maailmantapahtumien kulkua.” Tämän viimeksi mainitun merkityksen tueksi hän lainaa saksalaisen tutkijan C. L. W. Grimmin esittämää määritelmää: ”Kaikki se, mikä ajan kuluessa ilmenee ulkonaisesti.” (Synonyms of the New Testament, Lontoo 1961, s. 202, 203.)

Sanan ai·ōnʹ perusmerkitys on siis ’aikakausi’ tai ’elinaika’, ja Raamatussa se tarkoittaa usein pitkää ajanjaksoa (Ap 3:21; 15:18), myös loputonta aikaa eli ikuisuutta (Mr 3:29; 11:14; Hpr 13:8). Näitä merkityksiä on käsitelty artikkelissa AIKAKAUSI (AIONI). Tässä artikkelissa tarkastellaan kuitenkin sitä merkitystä, joka esitettiin edellisessä kappaleessa lainatun määritelmän lopussa.

Tämän merkityksen ymmärtämiseksi voimme tarkastella suomenkielisten sanojen ”aika”, ”aikakausi” ja ”ajanjakso” käyttöä. Aika, aikakausi tai ajanjakso voivat tarkoittaa jotain historian kautta, jolle olivat tunnusomaisia jotkin erityiset kehitysvaiheet tai tapahtumat tai joka erottui jonkin huomattavan ihmisen tai jonkin  erikoispiirteen tai useiden piirteiden vuoksi. Voimme puhua esimerkiksi ”löytöretkien aikakaudesta” tarkoittaessamme Kolumbuksen, Magalhãesin ja Cookin sekä muiden löytöretkeilijöiden aikaa tai ”läänityslaitoksen aikakaudesta”, ”pimeästä keskiajasta”, ”viktoriaanisesta aikakaudesta” tai nykyisestä ”avaruusajasta”. Missään näistä tapauksista ei merkittävää ole ajanjakso sinänsä vaan kyseisen ajanjakson tunnusomainen erikoispiirre tai useat erikoispiirteet. Nuo erikoispiirteet ovat seikkoja tai suuntaviivoja, jotka määrittävät jonkin ajanjakson alun, keston ja lopun. Ilman niitä tuo ajanjakso olisi vain aikaa, ei mikään nimenomainen aikakausi.

Yksi Liddellin ja Scottin Greek-English Lexiconin (tark. H. Jones, Oxford 1968, s. 45) antamista ai·ōnʹ-sanan määritelmistä kuuluukin: ”Selvästi määritetty ja erottuva ajanjakso, aikakausi.” Vine’s Expository Dictionary of Old and New Testament Words (1981, 1. osa, s. 41) sanoo: ”Aikakausi – – merkitsee epämääräisen pituista ajanjaksoa tai aikaa siltä kannalta katsottuna, mitä tuon ajanjakson kuluessa tapahtuu.”

Kun siis jossain raamatunkohdassa ovat huomattavampana ajatuksena jonkin aikakauden tunnusomaiset piirteet kuin itse aika, sana ai·ōnʹ on sopiva kääntää ”asiainjärjestelmäksi” tai ”asiaintilaksi”. Valaiseva esimerkki näiden vastineiden soveliaisuudesta on Galatalaiskirjeen 1:4, jossa apostoli kirjoittaa: ”Hän antoi itsensä meidän syntiemme edestä vapauttaakseen meidät nykyisestä pahasta asiainjärjestelmästä [eräs ai·ōnʹ-sanan muoto] Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan.” Monet raamatunkäännökset kääntävät tässä sanan ai·ōnʹ ”aikakaudeksi”, mutta Kristuksen lunastusuhri ei selvästikään vapauttanut kristittyjä mistään aikakaudesta tai ajanjaksosta, sillä he elivät edelleen samalla aikakaudella kuin muutkin ihmiset. Heidät vapautettiin kuitenkin tuona aikakautena vallinneesta ja sille ominaisesta asiaintilasta eli asiainjärjestelmästä. (Vrt. Tit 2:11–14.)

Apostoli kirjoitti Roomassa asuville kristityille: ”Älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistamisen avulla.” (Ro 12:2.) Sen ajan ihmisten mallina ja jäljittelyn kohteena ei ollut tuo ajanjakso itsessään, vaan sille ominaiset normit, tavat, tottumukset, asenteet, tyylit ja muut piirteet. Apostoli sanoo Efesolaiskirjeen 2:1, 2:ssa, että ne, joille hän kirjoitti, olivat olleet ’kuolleita hairahduksissaan ja synneissään, joissa he kerran vaelsivat tämän maailman asiainjärjestelmän [”tämän maailman menon”, KR-92, RS] mukaan’ (”noudattaen tämän maailman tietä”, JB). The Expositor’s Greek Testament (toim. W. Nicoll, 1967, III osa, s. 283) sanoo tästä raamatunkohdasta, että aika ei ole ainoa eikä pääasiallinen seikka, johon sana ai·ōnʹ tässä viittaa. Sitä, että ai·ōnʹ voidaan kääntää tässä ”menoksi”, tukee teoksessa esitetty lausunto: ”Tämä sana sisältää kolme ajatusta: kulun, kehityksen ja rajallisen keston. Tämän pahan maailman meno on itsessään pahaa, ja sen mukaan eläminen merkitsee elämistä synnissä ja rikkomuksissa.”

Aikakausia, asiaintiloja ja asiainjärjestelmiä. On ollut olemassa ja tulee olemaan erilaisia asiainjärjestelmiä eli vallitsevia asiaintiloja. Ne asiainjärjestelmät, jotka Jumala on saanut aikaan Poikansa välityksellä, ovat olleet selvästikin vanhurskaita.

Jumala pani esimerkiksi lakiliiton välityksellä alulle israelilaisen eli juutalaisen aikakauden. Mutta tämänkin historian ajanjakson teki erityisen merkittäväksi (Jumalan ja ihmisten välisten suhteiden osalta) lakiliiton aikaansaama asiaintila ja sille tunnusomaiset piirteet. Näitä piirteitä olivat mm. papisto ja järjestelmä, johon kuuluivat uhrit ja ruokavaliota koskevat säädökset sekä tabernaakkelissa ja temppelissä harjoitettavaa palvontaa ja siihen liittyviä juhlia ja sapatteja koskevat järjestelyt ja jonka kaikki osat olivat profeetallisia esikuvia eli varjoja, sekä kansallinen järjestelmä, johon kuului lopulta ihmiskuningas. Kun Jumala ennusti uuden liiton (Jer 31:31–34), vanha liitto kävi kuitenkin eräässä mielessä vanhentuneeksi, vaikka Jumala antoikin sen pysyä voimassa vielä satoja vuosia (Hpr 8:13). Vuonna 33 Jumala sitten päätti lakiliiton ikään kuin naulaamalla sen Poikansa kidutuspaaluun (Kol 2:13–17).

Heprealaiskirjeen 9:26:ssa sanotaankin ilmeisesti tästä syystä Kristuksesta, että hän ”on tehnyt itsensä ilmeiseksi kerran kaikiksi ajoiksi asiainjärjestelmien päättymisessä pannakseen synnin pois uhraamalla itsensä”. Tuon aikakauden tunnusomaiset piirteet lakkasivat kuitenkin täysin vaikuttamasta vasta vuonna 70,  jolloin Jerusalem ja sen temppeli hävitettiin ja juutalaiset hajaantuivat. Tämä katastrofi lakkautti pysyvästi juutalaisten papiston, uhrit ja Lain määräämän temppelipalvonnan sekä Jumalan perustaman juutalaisten valtiollisen järjestelmän, vaikka roomalaiset kukistivatkin juutalaisten viimeisen linnoituksen (Masadan) vasta kolme vuotta myöhemmin eli vuonna 73. Epäilemättä siitä syystä apostoli saattoi monia vuosia Kristuksen kuoleman jälkeen, mutta ennen kuin roomalaiset hävittivät Jerusalemin, kertoa israelilaisten historiasta ja sanoa: ”Mutta nämä kohtasivat heitä toistuvasti esimerkkeinä, ja ne kirjoitettiin varoitukseksi meille, joille asiainjärjestelmien loput ovat saapuneet.” (1Ko 10:11; vrt. Mt 24:3; 1Pi 4:7.)

Jumala käytti Jeesusta Kristusta saamaan lunastusuhrinsa ja sen kautta voimaan saatetun uuden liiton välityksellä aikaan erilaisen asiainjärjestelmän, joka koski pääasiallisesti voideltujen kristittyjen seurakuntaa (Hpr 8:7–13). Tämä merkitsi sellaisen uuden aikakauden alkua, jolle oli tunnusomaista lakiliiton esikuvaama todellisuus. Silloin saivat alkunsa sovituspalvelus, Jumalan pyhän hengen tehostettu toiminta ja palvonta hengellisessä temppelissä hengellisin uhrein (1Pi 2:5) kirjaimellisen temppelin ja eläinuhrien sijasta. Sen aikana myös paljastettiin Jumalan tarkoituksia ja saatiin Jumalaan sellainen suhde, joka merkitsi uutta elämäntapaa uudessa liitossa oleville. Kaikki nämä piirteet olivat tunnusomaisia Kristuksen alulle panemalle asiainjärjestelmälle.

Epävanhurskas aikakausi eli asiainjärjestelmä. Kirjoittaessaan Timoteukselle niistä, jotka olivat ”rikkaita nykyisessä asiainjärjestelmässä”, Paavali ei ilmeisestikään tarkoittanut juutalaista asiainjärjestelmää eli aikakautta, sillä Timoteus ei palvellut ainoastaan juutalaiskristittyjä, vaan myös monia pakanakristittyjä, joiden rikkaus ei liittynyt todennäköisesti mitenkään juutalaiseen asiainjärjestelmään (1Ti 6:17). Myöskään puhuessaan Demaksesta, joka oli jättänyt hänet, ”koska hän rakasti nykyistä asiainjärjestelmää”, Paavali ei ilmeisesti tarkoittanut sitä, että Demas rakasti juutalaista asiainjärjestelmää, vaan sitä, että tämä rakasti yleensä maailmassa vallinnutta asiaintilaa ja maailmallista elämäntapaa (2Ti 4:10; vrt. Mt 13:22).

Maailmallinen ai·ōnʹ eli asiainjärjestelmä oli ollut olemassa jo ennen lakiliiton solmimista. Se vallitsi samaan aikaan tuon liiton ai·ōnʹin kanssa ja jäi olemaan lakiliiton aloittaman ai·ōnʹin eli asiaintilan päättymisen jälkeenkin. Maailmallinen ai·ōnʹ alkoi ilmeisesti jolloinkin vedenpaisumuksen jälkeen, kun kehittyi epävanhurskas elämäntapa, jolle oli tunnusomaista synti ja kapinointi Jumalaa ja hänen tahtoaan vastaan. Paavali saattoi myös siksi sanoa ”tämän asiainjärjestelmän jumalan”, jolla hän selvästikin tarkoitti Saatana Panettelijaa, sokaisseen ei-uskovien mielet (2Ko 4:4; vrt. Joh 12:31). Ensisijaisesti Saatanan valta ja vaikutus ovat muovanneet maailmallista ai·ōnʹia ja antaneet sille sen ominaispiirteet ja hengen (vrt. Ef 2:1, 2). Kommentoidessaan Roomalaiskirjeen 12:2:ta The Expositor’s Greek Testament (II osa, s. 688) sanoo: ”Kristilliselle elämäntavalle olisi kohtalokasta jopa pinnallinen tai näennäinen mukautuminen sellaisen hengen hallitsemaan järjestelmään, saati sitten sen tapojen todellinen omaksuminen.” Tämä maailmallinen ai·ōnʹ oli jatkuva vielä pitkään apostolien päivien jälkeenkin.

Selittäessään esimerkiksi erästä vertausta Matteuksen 13:37–43:ssa Jeesus sanoi, että ”pelto on maailma [koʹsmos] – –. Elonkorjuu on asiainjärjestelmän [eräs ai·ōnʹ-sanan muoto] päättyminen – –. Sen tähden niin kuin rikkakasvit kerätään ja poltetaan tulessa, niin on asiainjärjestelmän päättymisessä.” Joissakin raamatunkäännöksissä, esimerkiksi vuoden 1992 kirkkoraamatussa, käytetään näissä jakeissa sanaa ”maailma” sekä sanan koʹsmos että sanan ai·ōnʹ vastineena. On kuitenkin selvää, ettei kuvauksen maanviljelijä polta koko ”peltoa”, joka edustaa ”maailmaa”, vaan pelkästään ”rikkakasvit”. Siksi se, mikä loppuu eli ’päättyy’, ei ole ”maailma” (koʹsmos) vaan ”asiainjärjestelmä” (ai·ōnʹ). George Campbellin käännöksessä tämä kohta on esitetty seuraavasti: ”Pelto on maailma – – elonkorjuu on tämän tilan päättyminen – – niin on oleva tämän tilan päättymisessä.” (The Four Gospels, Lontoo 1834.)

Jeesus osoitti, että vehnä kuvasi voideltuja tosi kristittyjä, aitoja opetuslapsia, kun taas rikkakasvit kuvasivat nimikristittyjä. Asiainjärjestelmän päättyminen, jota tässä sanotaan elonkorjuuajaksi, ei siis tässä tapauksessa tarkoittanut  juutalaisen asiainjärjestelmän päättymistä eikä sen ”tilan” päättymistä, jonka aikana ”vehnä” ja ”rikkakasvit” kasvoivat yhdessä häiritsemättä, vaan sen täytyy tarkoittaa sen saman asiainjärjestelmän päättymistä, johon apostoli myöhemmin viittaa, nimittäin Saatanan hallinnassa olevan ”nykyisen asiainjärjestelmän” päättymistä (1Ti 6:17). Tämä pitää paikkansa myös siitä kuvauksesta, jonka Jeesus esitti nuotasta ja kalojen erottelusta, kun hän sanoi: ”Siten on asiainjärjestelmän päättymisessä: enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista.” (Mt 13:47–50.) Nämä Jeesuksen sanat olivat epäilemättä opetuslasten mielessä, kun he jonkin aikaa myöhemmin kysyivät: ”Mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” (Mt 24:3.) Sekin, että Jeesus lupasi olla opetuslastensa kanssa aina asiainjärjestelmän päättymiseen asti heidän tehdessään opetuslapsia, tarkoitti varmasti Saatanan ylivallan aiheuttaman asiaintilan päättymistä (Mt 28:19, 20).

Muita raamatunkohtia, joissa ai·ōnʹ tarkoittaa pahaa asiainjärjestelmää, ovat Luukkaan 16:8; 1. Korinttilaisille 1:20; 2:6, 8; 3:18; Efesolaisille 1:21.

Tuleva asiainjärjestelmä. Matteuksen 12:32:ssa Jeesuksen kerrotaan sanoneen, että sille, joka puhuu pyhää henkeä vastaan, ei anneta anteeksi ”tässä asiainjärjestelmässä eikä tulevassa”. Tämän voitaisiin ajatella tarkoittavan juutalaista asiainjärjestelmää ja silloin tulevaisuudessa ollutta asiainjärjestelmää, jonka Jeesus saisi aikaan uuden liiton välityksellä. Todisteet osoittavat hänen kuitenkin tarkoittaneen nykyistä pahaa asiainjärjestelmää ja uutta asiainjärjestelmää, joka alkaisi tämän pahan asiainjärjestelmän päätyttyä. Hän viittasi tuohon samaan tulevaan tilaan luvatessaan, että ne, jotka jättävät kotinsa ja perheensä Jumalan valtakunnan tähden, saisivat ”monta kertaa enemmän tänä ajanjaksona [eräs muoto sanasta kai·rosʹ ’määräaika’] ja tulevassa asiainjärjestelmässä [eräs ai·ōnʹ-sanan muoto] ikuisen elämän” (Lu 18:29, 30). Tuo tuleva asiainjärjestelmä aloittaisi myös ajanjakson, jonka kuluessa ihmiset saisivat ylösnousemuksen ja tilaisuuden tulla luetuiksi Jumalan lapsiksi (Lu 20:34, 35). Efesolaiskirjeen 2:7:ssä käytetään ai·ōnʹ-sanan monikkomuotoa puhuttaessa ”tulevista asiainjärjestelmistä”, joissa voidellut kristityt saavat osakseen vertaansa vailla olevan osoituksen Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä heitä kohtaan ”Kristuksen Jeesuksen yhteydessä” (vrt. Ef 1:18–23; Hpr 6:4, 5). Tämä osoittaa, että kaiken käsittävän ”tulevan asiainjärjestelmän” sisällä tulee olemaan asiainjärjestelmiä eli -tiloja, aivan niin kuin lakiliiton alaisessa asiainjärjestelmässäkin oli toisiinsa liittyviä samanaikaisia järjestelmiä, kuten edellä osoitettiin.

Jumala ’panee asiainjärjestelmät järjestykseen’. Heprealaiskirjeen 11:3:ssa sanotaan: ”Uskon vaikutuksesta me havaitsemme, että asiainjärjestelmät [ai·ōnʹ-sanan monikkomuoto] pantiin järjestykseen Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, on tullut siitä, mikä ei näy.” Monet katsovat, että ai·ōnʹ-sanan monikkomuotoa on käytetty samalla tavoin Heprealaiskirjeen 1:2:ssa, jossa sanotaan Jehovan puhuneen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kautta, ”jonka hän asetti kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän teki asiainjärjestelmät”. Kreikkalaisen ai·ōnʹ-sanan merkitys näissä kahdessa jakeessa on ymmärretty eri tavoin.

Yksi tapa ymmärtää nämä jakeet on katsoa tämän kreikkalaisen sanan tarkoittavan jonkin ajanjakson tunnusomaisia piirteitä, jotka erottavat sen muista ajanjaksoista. Heprealaiskirjeen 11. luvun henkeytetty kirjoittaja käsittelee sitä, miten ’vanhan ajan miehet saivat uskon välityksellä todistuksen’ (jae 2). Seuraavaksi hän esittää esimerkkejä uskollisista miehistä, jotka elivät ennen vedenpaisumusta, patriarkkojen aikakaudella tai Israelin ja Jumalan välisen liittosuhteen aikana. Kaikkien näiden ajanjaksojen kuluessa aiheuttamiensa, muotoilemiensa ja toteuttamiensa tapahtumien välityksellä Jumala täytti tarkoitustaan poistaa kapina ja antaa arvollisiksi katsomilleen ihmisille mahdollisuus tulla sovitetuksi hänen kanssaan peräkkäisten ”asiainjärjestelmien” kautta. Noiden vanhan ajan miesten täytyi siis uskoa – ja he uskoivatkin – siihen, että näkymätön Jumala todella ohjaili asioita suunnitelmallisesti. He uskoivat, että hän oli erilaisten asiainjärjestelmien näkymätön Aikaansaaja ja että he saavuttaisivat sen päämäärän, johon he pyrkivät, ”lupauksen täyttymyksen”, ehdottoman varmasti Jumalan määräaikana. Uskossa he odottivat innokkaasti  Jumalan tarkoituksen edistyvää toteutumista, johon kuului myös Jeesuksen uhriin perustuvan uuden liiton aikaansaama asiainjärjestelmä. (Hpr 11:39, 40; 12:1, 18–28.)

Sanan ai·ōnʹ käyttö Heprealaiskirjeen 1:2:ssa ja 11:3:ssa voidaan ymmärtää myös siten, että se on kreikankielisen sanan koʹsmos synonyymi ja tarkoittaa maailmaa tai kaikkeutta, kaikkea luotua, mukaan luettuna aurinko, kuu, tähdet ja itse maa. Tätä näkemystä näyttäisi tukevan se, mitä sanotaan Heprealaiskirjeen 11:3:ssa: ”Se, mikä nähdään, on tullut siitä, mikä ei näy.” Tämän jakeen voidaan katsoa viittaavan myös 1. Mooseksen kirjan luomiskertomukseen, joka voisi varsin johdonmukaisesti edeltää Paavalin mainintaa Abelista (jae 4), Hanokista (jakeet 5 ja 6) ja Nooasta (jae 7). Paavali on näin ollen voinut laajentaa uskon määritelmäänsä viittaamalla kaikkeuteen, johon kuuluvat aurinko, kuu ja tähdet, todisteeksi siitä, että Luoja on olemassa (vrt. Ro 1:20).

Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa. Heprean kielen sanalla ḥeʹled on sama merkitys kuin sanalla ai·ōnʹ, ja joissakin raamatunkohdissa se tarkoittaa ”elinaikaa” (Job 11:17; Ps 39:5; 89:47), mutta toisissa tapauksissa ajanjakson piirteet näyttävät olevan merkittävämmät, jolloin tuo sana voidaan kääntää ”asiainjärjestelmäksi” (Ps 17:13, 14; 49:1). Jotkin raamatunkäännökset käyttävät näissä viimeksi mainituissa raamatunkohdissa vastineena sanaa ”maailma”, mutta näin käännettynä sivuutetaan jossain määrin sanan jatkuvaa aikaa tarkoittava vivahde.