Tätä nimeä käytettiin maasta, joka muinoin käsitti Mesopotamian tasangon pohjoisosan eli nykyisen Irakin valtion pohjoiskulmauksen. Se sijaitsi alun perin kolmiossa, jonka Tigris ja Pieni-Zab muodostivat, ja nämä joet olivat yleensä sen länsi- ja etelärajana, kun taas muinaisen Armenian vuoret olivat sen pohjoisrajana ja Zagrosvuoristo sekä Meedian maa itärajana. Huomautettakoon kuitenkin, että nämä rajat muuttuivat alituisesti, sillä Assyria laajeni Pienen-Zabin eteläpuolelle Babylonian heikentyessä, mutta vetäytyi takaisin, kun assyrialaisten politiikka ei oikein ottanut onnistuakseen ja kun babylonialaiset alkoivat menestyä. Muutkin rajat muuttuivat, mutta varsinkin Tigriitä myötäillyt raja, sillä Assyria ulotti jo varhain vaikutusvaltansa tuon virran länsipuolelle. Assyrian maailmanvalta käsitti tietenkin aikanaan paljon laajemman alueen. (Kartta, 1. osa, s. 954.)

Assyria ja Babylonia olivat koko historiansa ajan tiiviisti tekemisissä keskenään. Ne olivat naapurivaltioita sellaisella seudulla, jossa niiden alueiden välillä ei ollut mitään luonnollisia rajoja. Varsinaisen Assyrian alue oli kuitenkin enimmäkseen ylänköä, pääosin kallioista maastoa, jonka ilmasto oli raikkaampi kuin Babylonian ilmasto. Maan asukkaat olivat energisempiä ja aggressiivisempia kuin babylonialaiset. Heidät kuvataan reliefeissä vahvarakenteisiksi ja tummaihoisiksi ihmisiksi, joilla on tuuheat kulmakarvat ja parta sekä iso nenä.

Tigriin länsipuolella sijainnutta Assurin kaupunkia pidetään alueen alkuperäisenä pääkaupunkina. Sen jälkeen Ninivestä tuli kuitenkin sen huomattavin pääkaupunki, mutta Assyrian hallitsijat pitivät toisinaan pääkaupunkinaan myös Kalahia ja Khorsabadia. Välimerelle ja Vähään-Aasiaan johtanut kauppareitti kulki pitkin Assyrian pohjoisosaa, ja siitä haarautui reittejä myös Armeniaan ja Urmiajärven alueelle. Suuri osa Assyrian sodista käytiin näiden kauppareittien valtaamiseksi tai niiden hallussapitämiseksi.

Sotaisuus. Assyria oli pääasiassa sotilasmahti, ja sen sotaretkistä annetaan historiassa erittäin julma ja saaliinhimoinen kuva (kuvat, 1. osa, s. 958). Assurnasirpal, yksi sen soturikuninkaista, kuvailee rangaisseensa useita kapinallisia kaupunkeja seuraavasti:

”Rakensin pylvään hänen kaupunginporttinsa eteen ja nyljin kaikki päälliköt, jotka olivat kapinoineet, ja peitin pylvään heidän nahoillaan; jotkut muurasin pylvään sisään, jotkut lävistin paaluihin pylvään päälle, – – ja leikkasin irti virkailijoiden raajat, niiden kuninkaallisten virkailijoiden, jotka olivat kapinoineet. – – Monet heidän joukostaan ottamani vangit poltin tulella, ja monet otin elävinä vangeiksi. Joiltakuilta leikkasin irti heidän kätensä ja sormensa, toisilta leikkasin irti heidän nenänsä, korvansa ja sormensa(?), monilta puhkaisin silmät. Tein yhden pylvään elävistä ja toisen päistä ja sidoin heidän päänsä paaluihin (puunrunkoihin) kaupungin ympärille. Heidän nuoret miehensä ja neitonsa poltin tulella – – Kaksikymmentä miestä vangitsin elävinä ja muurasin heidät hänen palatsinsa muuriin. – – Muiden heistä [heidän sotureistaan] annoin menehtyä janoon Eufratin aavikolla.” (D. D. Luckenbill, Ancient Records of Assyria and Babylonia, 1926, I osa, s. 145, 147, 153, 162.)

Reliefeissä nähdään usein heidän vankejaan kuljetettavan köysillä, jotka on kiinnitetty nenän tai huulien läpi työnnettyyn koukkuun, tai vankien silmiä puhkaistavan keihäänkärjellä.  Assyrialaisten sodankäyntiin liittyi siis usein sadistinen kidutus, josta he häpeämättä kerskuivat ja jonka he tallensivat huolellisesti muistiin. Epäilemättä tieto heidän julmuudestaan hyödytti heitä sotilaallisesti, sillä se herätti kauhua niiden sydämessä, joiden kimppuun he aikoivat hyökätä, ja sai usein vastarinnan murenemaan. Profeetta Nahum kuvaili osuvasti Assyrian pääkaupunkia Niniveä ”leijonien asuinpaikaksi” ja ”verenvuodatuksen kaupungiksi” (Na 2:11, 12; 3:1).

Millaista uskontoa assyrialaiset harjoittivat?

Assyrian uskonto oli suurelta osin peräisin Babylonista, ja vaikka assyrialaiset pitivätkin omaa kansallisjumalaansa Assuria ylimpänä, he katsoivat Babylonin olevan edelleen pääasiallinen uskonnon keskus. Assyrian kuningas palveli Assurin ylimmäisenä pappina. Muuan sinetti, jonka A. H. Layard löysi erään assyrialaisen palatsin raunioista ja jota nyt säilytetään British Museumissa, esittää kolmipäistä Assur-jumalaa. Usko jumalien kolminaisuuksiin ja viisikoihin oli huomattavalla sijalla assyrialaisessa palvonnassa. Pääkolminaisuuden muodostivat Anu, joka edusti taivasta, Bel, joka edusti ihmisten, maaeläinten ja lintujen asuinaluetta, ja Ea, joka edusti maan päällä ja sen alla olevia vesiä. Toisen kolminaisuuden muodostivat kuunjumala Sin, auringonjumala Šamaš ja myrskynjumala Ramman, jonka paikan tosin usein täytti Ištar, tähtien kuningatar (vrt. 2Ku 23:5, 11). Sitten oli viisi jumalaa, jotka edustivat viittä planeettaa. Unger’s Bible Dictionary (1965, s. 102) sanoo kolminaisuuksia muodostaneista jumalista: ”Näitä jumalia kutsutaan toisinaan esiin erikseen fraasein, jotka näyttävät korottavan kunkin niistä vuorollaan toisten yläpuolella olevaan asemaan.” Heidän pantheoniinsa kuului kuitenkin lukematon määrä vähäpätöisempiä jumalia, joista monet olivat kaupunkien suojeluspyhimyksiä. Sanheribin kerrotaan olleen palvomassa Nisrokia, kun hänet murhattiin (Jes 37:37, 38).

Näiden jumalien yhteydessä harjoitettu uskonto oli animistista, ts. assyrialaiset uskoivat, että kaikissa esineissä ja luonnonilmiöissä oli henki, joka teki ne eläviksi. Se poikkesi jossain määrin naapurikansojen harjoittamasta luonnonpalvonnasta, sillä assyrialaisille sota oli kansallisen uskonnon aidoin ilmaisumuoto. (Kuva, 1. osa, s. 956.) Tiglat-Pileser I sanoikin taisteluistaan: ”Herrani ASSUR kannusti minua.” Assurbanipal kertoo aikakirjoissaan: ”ASSURIN, SININ ja ŠAMAŠIN käskystä, suurten jumalien, herrojeni, jotka suojelivat minua, menin Minniin ja marssin voittoisana.” (Records of the Past: Assyrian and Egyptian Monuments, Lontoo 1875, V osa, s. 18; 1877, IX osa, s. 43.) Sargon pyysi säännöllisesti Ištarin apua ennen sotaan lähtöään. Armeijat marssivat jumalien taistelumerkkien takana, jotka olivat ilmeisesti tankoihin kiinnitettyjä puisia tai metallisia vertauskuvia.  Enteitä pidettiin hyvin tärkeinä, ja ne saatiin selville tutkimalla uhrieläinten maksaa, lintujen lentoa tai planeettojen asentoa. W. B. Wrightin kirjassa Ancient Cities (1886, s. 25) todetaan: ”Sotiminen oli kansakunnan tehtävä, ja papit lietsoivat alituisesti sotaa. He saivat elantonsa suureksi osaksi sotasaaliista, josta heille annettiin aina määräosuus, ennen kuin muut saivat osansa, sillä tämä ryövärien suku oli tavattoman uskonnollista.”

Kulttuuri, kirjalliset muistiinmerkinnät ja lait. Assyrialaiset rakensivat vaikuttavia palatseja ja koristivat seinät reliefilaatoilla, joissa kuvattiin hätkähdyttävän realistisesti sodan ja rauhan tapahtumia. Ihmispäiset, siivekkäät sonnit, jotka oli kaiverrettu yhdestä kalkkikivilohkareesta ja jotka painoivat jopa 36 tonnia, koristivat sisäänkäyntejä. Heidän rullasineteissään on taidokkaita kaiverruksia. (Ks. ARKEOLOGIA.) Heidän metallivalutyönsä olivat osoitus melkoisesta metallurgian tuntemuksesta. Heidän kuninkaansa rakensivat akvedukteja ja kehittivät kastelujärjestelmiä; heidän aikaansaannoksiaan olivat kasvi- ja eläintieteelliset puutarhat, joissa oli puita ja muita kasveja sekä eläimiä monista maista. Heidän palatseissaan oli usein selvästikin hyvin suunniteltu viemärijärjestelmä ja melko hyvät saniteettitilat.

Erityisen mielenkiintoisia ovat olleet ne suuret kirjastot, joita jotkut Assyrian kuninkaat kokosivat ja joissa on kymmeniätuhansia nuolenpääkirjoitusta sisältäviä savitauluja, särmiöitä ja lieriöitä, joissa käsitellään merkittäviä historiallisia tapahtumia, uskonnollisia tietoja sekä laki- ja liikeasioita. Eräältä Assyrian historian aikakaudelta peräisin olevat lait kuvaavat kuitenkin jälleen sitä raakuutta, joka oli niin usein ominaista tuolle kansalle. Joistakin rikoksista rangaistiin silpomalla. Niinpä orjatar ei saanut kulkea yleisillä paikoilla hunnutettuna, ja jos hän rikkoi tätä määräystä, hänen korvansa piti leikata irti. Se ettei naimisissa olevalla naisella ollut lainsuojaa, käy ilmi eräästä laista, joka kuului: ”Huolimatta naimisissa olevaan naiseen liittyvistä rangaistuksista, jotka on kirjoitettu tähän tauluun, mies voi piestä vaimoaan, kiskoa häntä tukasta, repiä hänen korvansa ja vahingoittaa niitä. Siitä ei joudu oikeudelliseen vastuuseen.” (H. W. F. Saggs, Everyday Life in Babylonia and Assyria, 1965, s. 152.)

Raamatullinen ja maallinen historia. Assyria mainitaan Raamatussa ensimmäisen kerran 1. Mooseksen kirjan 2:14:ssä. Mooses kertoo siinä, että Hiddekel (Tigris), joka oli alun perin yksi ’Eedenistä lähtevän’ virran neljästä päähaarasta, kulki hänen päivinään ”Assyriasta itään” (1Mo 2:10).

Maa sai nimensä Seemin pojan Assurin mukaan (1Mo 10:22). Sen vuoksi vaikuttaa siltä, että seemiläiset olivat sen ensimmäiset asukkaat kohta vedenpaisumuksen jälkeen. Mutta pian sinne tuli muitakin, kun Haamin pojanpoika Nimrod saapui Assyriaan ja rakensi ”Niniven ja Rehobot-Irin ja Kalahin sekä Resenin Niniven ja Kalahin välille; tämä on se suuri kaupunki” (1Mo 10:11, 12; vrt. Mi 5:6). Sitä, tapahtuiko tämä Babelin tornin rakentamisen ja sitä seuranneen kieltensekoituksen jälkeen, ei kerrota (1Mo 11:1–9), vaikka eri ”kieliä” mainitaankin jo tässä 1. Mooseksen kirjan 10. luvussa (1Mo 10:5, 20, 31). Joka tapauksessa on varmaa, että Assyrian pääkaupunki Ninive kehittyi Babylonin vaikutuksen alaisuudessa, ja maallinen historia on sopusoinnussa tämän kanssa. Myöhemmin Abrahamin pojasta Ismaelista polveutuneiden heimojen kerrotaan matkanneen Assyriaan asti kulkiessaan paimentolaisina (1Mo 25:18).

Noin vuosina 1100–900 eaa. (Tiglat-Pileser I:n hallituskauden jälkeen) Assyria oli alennustilassa, ja tämän ajatellaan tarjonneen suotuisat olosuhteet sille, että Israelin kansakunnan aluetta voitiin laajentaa Daavidin hallitessa (1077–1038 eaa.) ja sen vaikutusvaltaa lisätä edelleen Salomon hallituskaudella (1037–998 eaa.). Tämä laajentuminen onnistui tietysti ennen kaikkea Jumalan tuen ansiosta, eikä se näin ollen johtunut Assyrian heikkoudesta. (2Sa, luvut 8, 10; 1Ku 4:21–24.)

Assurnasirpal II ja Salmanassar III. Jo edellä mainituista armottomista sotaretkistään ja julmuudestaan tunnetun Assurnasirpal II:n aikana assyrialaisten hyökkäykset alkoivat lähetä myös Israelia. Tekstilöydöt osoittavat hänen ylittäneen Eufratin ja vallanneen Pohjois-Syyrian sekä vaatineen pakkoveroa Foinikian kaupungeilta. Hänen seuraajansa Salmanassar III on ensimmäinen kuningas, joka mainitsee olleensa suoranaisesti tekemisissä Israelin pohjoisen valtakunnan kanssa. Assyrialaiset muistiinmerkinnät kertovat Salmanassarin  edenneen Orontesjoen varrella sijainneeseen Karkariin saakka, jossa hän väittää taistelleensa kuninkaiden liittoutumaa vastaan. Taistelu päättyi ratkaisemattomana. Nimrudista löydetty Salmanassarin musta obeliski mainitsee Jeehun (n. 904–877 eaa.) maksaneen hänelle pakkoveroa, ja siinä on reliefi, joka mahdollisesti kuvaa Jeehun lähettilästä antamassa pakkoveroa Assyrian kuninkaalle. (Ks. SALMANASSAR nro 1.)

Adadnirari III ja hänen seuraajansa. Salmanassar III:n seuraajan Šamši-Adad V:n jälkeen Assyrian valtaistuimelle nousi Adadnirari III. Tekstilöydöt kertovat hänen hyökänneen Damaskokseen ja ottaneen vastaan pakkoveroa Samarian kuninkaalta Joasilta. Kenties 800-luvun puolivälin tienoilla (n. 844) eaa. profeetta Joona lähetettiin suorittamaan tehtäväänsä Assyrian pääkaupunkiin Niniveen, ja hänen varoituksensa tulevasta tuhosta sai koko kaupungin, myös sen kuninkaan, katumaan (Jn 3:2–6). Assyrian kuninkaana saattoi silloin olla Adadnirari III, mutta siitä ei olla varmoja.

Historia kertoo, että Adadnirari III:n jälkeen hallinneita kuninkaita olivat mm. Salmanassar IV, Assurdan III ja Assurnirari V, jotka kaikki olivat Adadnirari III:n poikia. Tänä aikana Assyrian aggressiivisuus väheni.

Tiglat-Pileser III. Ensimmäinen Raamatussa nimeltä mainittu Assyrian kuningas on Tiglat-Pileser III (2Ku 15:29; 16:7, 10), josta käytetään myös nimeä ”Pul” 2. Kuninkaiden kirjan 15:19:ssä. 1. Aikakirjan 5:26:ssa käytetään noita molempia nimiä, ja se on aiemmin saanut jotkut ajattelemaan, että he olivat eri kuninkaita. Sekä babylonialaisen että assyrialaisen kuningasluettelon mukaan molemmat nimet tarkoittavat kuitenkin samaa henkilöä. Jotkut arvelevat, että tämä kuningas oli alun perin nimeltään Pul, mutta että hän omaksui nimen Tiglat-Pileser noustessaan Assyrian valtaistuimelle. (Ks. PUL nro 1.)

Tiglat-Pileser III tunkeutui Israelin alueelle tuon pohjoisen valtakunnan kuninkaan Menahemin hallituskaudella (n. 790–781 eaa.). Menahem maksoi hänelle tuhat hopeatalenttia (6606000 dollaria) ja sai siten assyrialaisen vetäytymään. (2Ku 15:19, 20.) Myöhemmin  Israelin kuningas Pekah (n. 778–759 eaa.) kuitenkin liittoutui Syyrian kuninkaan Resinin kanssa Juudan kuningasta Ahasia (761–746 eaa.) vastaan. Huolimatta Jesajan profetiasta, jonka mukaan Assyrian kuningas varmasti eliminoisi voimallaan tuon syyrialais-israelilaisen uhan (Jes 7:1–9, 16, 17; 8:3, 4), Ahas valitsi epäviisaan menettelyn ja lähetti Tiglat-Pileserille lahjuksen, jotta tämä hyökkäisi noiden liittolaisten kimppuun ja huojentaisi siten Juudan ahdinkoa. Tuo Assyrian hallitsija valtasi sen vuoksi useita Israelin valtakunnan pohjoisosan kaupunkeja sekä Gileadin, Galilean ja Naftalin alueet. Tiglat-Pileser oli jo aiemmin hallituskautensa aikana ryhtynyt harjoittamaan politiikkaa, jonka mukaan valloitettujen alueiden asukkaat siirretään muualle, jotta vähennettäisiin kapinoiden puhkeamismahdollisuutta, ja nyt hän karkotti osan israelilaisista. (1Ai 5:6, 26.) Lisäksi Juuda oli nyt Assyrian alainen, ja Juudan kuningas Ahas matkusti Damaskokseen, joka oli myös joutunut assyrialaisille, ja ilmeisesti hän osoitti kunnioitusta Tiglat-Pileserille. (2Ku 15:29; 16:5–10, 18; 2Ai 28:16, 20, 21; vrt. Jes 7:17–20.)

Salmanassar V. Salmanassar V oli Tiglat-Pileser III:n seuraaja. Hosea (n. 758–740 eaa.), joka kaappasi Israelin valtaistuimen, alistui ensin Assyrian vaatimaan pakkoveroon. Myöhemmin hän teki salaliiton Egyptin kanssa vapauttaakseen Israelin Assyrian ikeestä, ja Salmanassar aloitti kolme vuotta kestäneen Samarian kaupungin piirityksen. Lopulta kaupunki kukistui (740 eaa.) ja Israel vietiin pakkosiirtolaisuuteen. (2Ku 17:1–6; 18:9–11; Ho 7:11; 8:7–10.) Useimmat hakuteokset sanovat, että Salmanassar kuoli ennen Samarian valtaamista ja että Sargon II oli kuningas silloin, kun tuo kaupunki vihdoin kukistui (ks. kuitenkin SALMANASSAR nro 2; SARGON).

Sargon II. Sargonin muistiinmerkinnöissä kerrotaan 27290 israelilaisen karkottamisesta Eufratin yläjuoksulla ja Meediassa sijainneille alueille. Lisäksi kuvataan hänen sotaretkeään Filisteaan, jossa hän valloitti Gatin, Asdodin ja Asdudimmun. Tämän sotaretken aikoihin profeetta Jesajan käskettiin esittää varoitus, jonka mukaan olisi turha luottaa siihen, että Egyptiltä tai Etiopialta saataisiin suojaa assyrialaista hyökkääjää vastaan. (Jes 20:1–6.) Kenties Babylonin ja Syyrian asukkaita tuotiin vasta Sargonin hallituskaudella asuttamaan uudelleen Samariaa, sillä tuo Assyrian kuningas lähetti myöhemmin erään pakkosiirtolaisuuteen viedyn israelilaispapin takaisin opettamaan heille ”sen maan Jumalan uskonnon” (2Ku 17:24–28; ks. SAMARIA nro 2; SAMARIALAINEN).

Sanherib. Sargon II:n poika Sanherib hyökkäsi Juudan valtakuntaan Hiskian 14. vuonna (732 eaa.) (2Ku 18:13; Jes 36:1). Hiskia oli kapinoinut Assyrian iestä vastaan, joka oli sälytetty Juudalle hänen isänsä Ahasin toiminnan vuoksi (2Ku 18:7). Sanherib puolestaan pyyhkäisi läpi Juudan, valloitti muistiinmerkintöjen mukaan 46 kaupunkia (vrt. Jes 36:1, 2) ja vaati sitten Lakisissa pitämästään leiristä käsin Hiskialta 30 kultatalentin (n. 11560000 dollarin) ja 300 hopeatalentin (n. 1982000 dollarin) pakkoveroa (2Ku 18:14–16; 2Ai 32:1; vrt. Jes 8:5–8). Vaikka tämä summa maksettiin, Sanherib lähetti edustajansa vaatimaan Jerusalemin antautumista ehdoitta (2Ku 18:17–19:34; 2Ai 32:2–20). Jehova aiheutti tämän jälkeen yhdessä yössä 185000 miehen tuhoutumisen hänen joukoistaan, ja tuon rehentelevän assyrialaisen oli pakko vetäytyä ja palata Niniveen (2Ku 19:35, 36). Siellä kaksi hänen poikaansa myöhemmin murhasi hänet, ja hänen kolmas poikansa Assarhaddon nousi hänen sijaansa valtaistuimelle (2Ku 19:37; 2Ai 32:21, 22; Jes 37:36–38). Nämä tapahtumat, lukuun ottamatta Assyrian joukkojen tuhoa, on kerrottu myös Sanheribin ja Assarhaddonin särmiöissä. (Kuvat, 1. osa, s. 957.)

Assarhaddon. Manassen hallituskaudella (716–662 eaa.) Jehova salli Assyrian armeijan päälliköiden viedä tuon Juudan kuninkaan vangiksi Babyloniin (joka silloin oli Assyrian hallussa) (2Ai 33:11). Jotkut arvelevat tämän tapahtuneen Assarhaddonin ollessa voittoisalla sotaretkellään Egyptiä vastaan. Joka tapauksessa Juudan kuningas Menasi (Manasse) mainitaan löydetyissä teksteissä yhtenä niistä, jotka maksoivat pakkoveroa Assarhaddonille. Manassen annettiin myöhemmin palata Jerusalemiin. (2Ai 33:10–13.) Esran 4:2:sta voidaan päätellä, että ihmisten siirtäminen Israelin pohjoiseen valtakuntaan ja sieltä pois jatkui vielä Assarhaddonin päivinä, ja se saattaa selittää Jesajan 7:8:n profetiassa mainitut ”kuusikymmentäviisi vuotta”. (Ks. AHAS nro 1; ASSARHADDON.)

 Assurbanipal. Assarhaddon oli ennen kuolemaansa nimittänyt poikansa Assurbanipalin Assyrian kruununprinssiksi ja toisen poikansa Šamaššumukinin Babylonian kruununprinssiksi. Šamaššumukin kapinoi myöhemmin veljeään vastaan, mutta Assurbanipal kukisti kapinan ja ryösti Babylonin kaupungin.

Assurbanipalin aikana maailmanvalta saavutti suurimman laajuutensa. Hän kukisti kapinan Egyptissä ja ryösti Theban (No-Amonin) kaupungin. Assyrian maailmanvallan rajat sulkivat tuolloin sisäänsä Elamin alueet ja osan Meediasta Araratiin saakka ja ulottuivat lännessä aina Vähän-Aasian Kilikiaan asti sekä Syyrian ja Israelin (mutta eivät Jerusalemin) kautta Egyptiin, Arabiaan ja Babyloniaan. Hän on ilmeisesti Esran 4:10:ssä mainittu ”suuri ja kunnioitettava Asenappar”. (Ks. ASENAPPAR.)

Maailmanvallan kukistuminen. Babylonialainen aikakirja B.M. (British Museum) 21901 kertoo Assyrian pääkaupungin Niniven kukistumisesta, sen jälkeen kun Babylonian kuninkaan Nabopolassarin ja meedialaisen Kyaksareen yhdistetyt joukot olivat piirittäneet sitä Nabopolassarin 14. vuonna (632 eaa.): ”Kaupungin [he muuttivat] rauniokukkuloiksi ja [jäte]kas[oiksi].” (Ancient Near Eastern Texts, toim. J. B. Pritchard, 1974, s. 305; hakasulkeet toimittajan.) Näin sai hurja Assyrian maailmanvalta häpeällisen lopun. (Jes 10:12, 24–26; 23:13; 30:30–33; 31:8, 9; Na 3:1–19; Sef 2:13.)

Tuon saman aikakirjan mukaan Assur-uballit II yritti Nabopolassarin 14. vuonna (632 eaa.) jatkaa Assyrian herruutta pitäen pääkaupunkinaan Harania. Aikakirjassa sanotaan Nabopolassarin 17. vuoden (629 eaa.) kohdalla: ”Duʼuzu-kuussa Assur-uballit, Assyrian kuningas, (ja) E[gy]pti[n] suuri [armeija joka oli tullut hänen avukseen] ylittivät virran (Eufratin) ja [marssivat] valtaamaan Harranin.” (Ancient Near Eastern Texts s. 305; haka- ja kaarisulkeet toimittajan.) Oikeastaan Assur-uballit yritti vallata sen takaisin sen jälkeen, kun hänet oli karkotettu sieltä. Tämä kertomus on sopusoinnussa sen kanssa, mitä 2. Kuninkaiden kirjan 23:29:ssä kerrotaan farao Nekon toimista, jotka johtivat Juudan kuninkaan Josian kuolemaan (n. 629 eaa.). Tässä raamatunkohdassa sanotaan, että ”farao Neko, Egyptin kuningas, tuli Assyrian kuningasta vastaan Eufratvirralle” – ilmeisesti auttaakseen häntä. ”Assyrian kuningas”, jonka luo Neko tuli, on hyvinkin voinut olla Assur-uballit II. Heidän sotaretkensä Harania vastaan ei onnistunut. Assyrian maailmanvallan aika oli päättynyt.

Arvonimeä ”Assyrian kuningas” käytettiin Persian kuninkaasta (Dareios Hystaspeesta), joka hallitsi Assyrian maata niihin aikoihin, kun Jerusalemin temppeliä rakennettiin uudelleen (valmistui 515 eaa.) (Esr 6:22).

Assyria profetioissa. Assyria mainittiin Bileamin n. 1473 eaa. lausumassa profetiassa (4Mo 24:24). Jesajan, Jeremian, Hesekielin, Miikan, Nahumin, Sefanjan ja Sakarjan profetioissa on lukuisia viittauksia Assyriaan, ja läpi koko Hoosean profetian varoitetaan siitä, että Assyria hävittäisi Israelin pohjoisen valtakunnan. Israelin ja Juudan luopiovaltakunnat tuomittiin tämän tästä siksi, että ne panivat luottamuksensa pakanakansoihin ja horjuivat usein Egyptin ja Assyrian välillä kuin ”yksinkertainen kyyhkynen – –, joka on sydäntä vailla”. (Jer 2:18, 36; Va 5:6; Hes 16:26, 28; 23:5–12; Ho 7:11.) Sellaisen menettelyn tuhoisat seuraukset kuvailtiin eloisasti (Hes 23:22–27). Myös assyrialaisten nöyryytys ja  israelilaisten pakkosiirtolaisten palauttaminen kotimaahansa ennustettiin (Jes 11:11–16; 14:25; Jer 50:17, 18; Hes 32:22; Sak 10:10, 11). Lopulta ennustettiin jopa aika, jolloin Assyrian ja Egyptin maiden välillä vallitsisivat rauhaisat suhteet ja ne yhdistyisivät Israelin kanssa Jumalan suosioon ja muodostaisivat ”siunauksen keskellä maata” (Jes 19:23–25).